Minä en enää mummona jaksa
Kunpa tulisi jo jotain hyviäkin uutisia
Ensin oli paha tilanne koronan takia. Sitten pelko sodasta.
Lapsenlapsen diagnoosi. Lapseni vakava sairaus ja jaksaminen/hoitaminen kolmen pikkulapsen kanssa.
Ei V*ttu! Multa loppuu voimat!
Kommentit (57)
Tuli kyyneleet, kun joku ymmärsi minuakin.
- ap -
😂😂😂😂 vanha kurppa rageaaa osa 585848
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on todella huono resilienssi. Sodan pelko on turhanpäiväistä itsensä paniikkiin lietsomista. Kohta ollaan natossa (Joopa turvatakuuta ei tulla koskaan saamaan. Jotkut voi tähän uskoakin),joten kannattaa viimeistään nyt jo lopettaa se vouhkaaminen.
Matkustakaa välillä ja nähkää, miten muissa maissa on hymy herkässä, vaikka esim. juuri sodan pelko olisi TODELLINEN. Mummona on aikaakin matkustella. Saisitte muuta ajateltavaa eikä menisi kaikki aika kotona yksin murehtimiseen. Ja ei, ei ole kallista, jos suunnittelee huolella. Peruselämä maksaa esim. monessa Afrikan, Latinalaisen-Amerikan tai Aasian maassa murto-osan siitä mitä Suomessa.
Ikinä en ole edes mummona halunnut matkustaa. Lapseton tätini olisi halunnut viedä minua ulkomaille. Ei kiinnostanut edes silloin.
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂 vanha kurppa rageaaa osa 585848
Äitis olis kannattanut käyttää ehkäsyä. T: Kuuden mummu
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂 vanha kurppa rageaaa osa 585848[/qV
https://www.ilmatieteenlaitos.fi/rakeet
Tyhmä on joku, joku rageaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.
Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.
Kerran äiti, aina äiti. Siitä roolista, huolehtijan, peräänkatsojan, murehtijan roolista ei pääse koskaan eroon. Juuri mummoksi tulleena, samat murheet jatkuu nyt yhden pienen ihmisen verran enemmän. Jaksetaan tsempata ja kannustaa, vaikka itselläkin voimat päivä päivältä vähenee.
Siinä yksi syistä miksen ikinä halunnut olla äiti. Äitiys on ikuista. Jotkut huolehtivat lapsista vielä kuolinvuoteellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.
Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.
Kerran äiti, aina äiti. Siitä roolista, huolehtijan, peräänkatsojan, murehtijan roolista ei pääse koskaan eroon. Juuri mummoksi tulleena, samat murheet jatkuu nyt yhden pienen ihmisen verran enemmän. Jaksetaan tsempata ja kannustaa, vaikka itselläkin voimat päivä päivältä vähenee.
Siinä yksi syistä miksen ikinä halunnut olla äiti. Äitiys on ikuista. Jotkut huolehtivat lapsista vielä kuolinvuoteellaan.
luuseri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on todella huono resilienssi. Sodan pelko on turhanpäiväistä itsensä paniikkiin lietsomista. Kohta ollaan natossa (Joopa turvatakuuta ei tulla koskaan saamaan. Jotkut voi tähän uskoakin),joten kannattaa viimeistään nyt jo lopettaa se vouhkaaminen.
Matkustakaa välillä ja nähkää, miten muissa maissa on hymy herkässä, vaikka esim. juuri sodan pelko olisi TODELLINEN. Mummona on aikaakin matkustella. Saisitte muuta ajateltavaa eikä menisi kaikki aika kotona yksin murehtimiseen. Ja ei, ei ole kallista, jos suunnittelee huolella. Peruselämä maksaa esim. monessa Afrikan, Latinalaisen-Amerikan tai Aasian maassa murto-osan siitä mitä Suomessa.
Ikinä en ole edes mummona halunnut matkustaa. Lapseton tätini olisi halunnut viedä minua ulkomaille. Ei kiinnostanut edes silloin.
Tämä selittää kyllä turhista asioista panikoimisen. Puuttuu perspektiivi, kun elää koko elämänsä pelkästään täällä hyvinvoinnin ja rauhan keskellä. Ihmiset keksivät väkisin ongelmia elämäänsä, koska yhteiskunnan puolelta ongelmaa ei ole. (Paitsi tietysti, jos sairastuu vakavasti, menettää lapsensa tms.)
Vierailija kirjoitti:
jos menny jaksaminen,nii kehtaakko sanoa toisille että näin on ja pyytää että huomioi?
Totta kai, kyllä minä olen kertonut avoimesti mktä minulta voi odottaa.
Käytännössä tästä seurasi, että minuun pidetään (entistä) vähemmän yhteyttä. Turha ja hyödytön kun olen. 😉
Kyllä silti vieläkin omaan tarpeeseen kysellään apuja, minun avuntarpeestani ei kysellä. En ole vaativaa tyyppiä, joten en viitsi itsekään ottaa puheeksikuin viimeisenä oljenkortena. Siis jos on todella tärkeä asia ja muualta ei apuja saa. Nyt ei tule mieleen kuin yksi kyydin pyytäminen pari vuotta sitten. Ja miten siitäkin piti vääntää niin enpä toiste kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos menny jaksaminen,nii kehtaakko sanoa toisille että näin on ja pyytää että huomioi?
Totta kai, kyllä minä olen kertonut avoimesti mktä minulta voi odottaa.
Käytännössä tästä seurasi, että minuun pidetään (entistä) vähemmän yhteyttä. Turha ja hyödytön kun olen. 😉
Kyllä silti vieläkin omaan tarpeeseen kysellään apuja, minun avuntarpeestani ei kysellä. En ole vaativaa tyyppiä, joten en viitsi itsekään ottaa puheeksikuin viimeisenä oljenkortena. Siis jos on todella tärkeä asia ja muualta ei apuja saa. Nyt ei tule mieleen kuin yksi kyydin pyytäminen pari vuotta sitten. Ja miten siitäkin piti vääntää niin enpä toiste kysy.
Kerroit, että tykkäät hoitaa lapsia. Se varmasti tuo merkityksellisyyttä elämääsi. Nyt, kun perheessä on huono tilanne, et sitten enää jaksakaan. Jos lapsesi eivät auta sinua, miksi sinun pitäisi auttaa heitä? Miksi teet asiasta itsellesi ongelman, sen kun vaan ilmoitat, että nyt on kuulkaa mummon voimat loppu, hakekaa apua muualta.
Mitä tulee koronaan, niin tilanne on helpottunut, eikä nykyvariantit ole flunssaa kummempia. Suomessa ei ole sota.
Perusmarttyyri. "Kaikkeni annoin, mutta kukaan ei arvosta".
Vierailija kirjoitti:
Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.
Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.
Sama täällä. Olen suurperheen ainoa tuki ja turva. Toisella vanhemmista vakava sairaus ja toinenkin vähän ehkä psyykisesti. Yksi lapsista erityislapsi. Onneksi ei kovin vaikea, mutta pärjääminen huolettaa koko ajan.
Ilkeilijöille tiedoksi, että pilkka voi osua omaan nilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Perusmarttyyri. "Kaikkeni annoin, mutta kukaan ei arvosta".
Onko kukaan mitään arvostuksia vaatinu?🤯
Vierailija kirjoitti:
Täällä saa tosiaan näitä ilkeitä kommentteja.
No niin on! Kuinka paha olo noilla hmisillä on, kun pitää oikein etsimällä etsiä kanavia, näitä sivustoja, että saa olla ilkeä!
Olisiko suvussa joku lapsiystävällinen nainen, joka voisi auttaa sinua lasten hoidossa, entä lasten isä, serkkujen äiti, kummitäti, aikuisen lapsesi ystävä jne. Jos on tyttöjä, helpompaa, vilkkaat pojat ehkä kaipaavat isän luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.
- ap -
Minä olen 76v mummo , eikä minulle ole kukaan koskaan kettuillut, siis tarkoitan tuota sinun rumaa sanaa.
Suomalaisilla on todella huono resilienssi. Sodan pelko on turhanpäiväistä itsensä paniikkiin lietsomista. Kohta ollaan natossa, joten kannattaa viimeistään nyt jo lopettaa se vouhkaaminen.
Matkustakaa välillä ja nähkää, miten muissa maissa on hymy herkässä, vaikka esim. juuri sodan pelko olisi TODELLINEN. Mummona on aikaakin matkustella. Saisitte muuta ajateltavaa eikä menisi kaikki aika kotona yksin murehtimiseen. Ja ei, ei ole kallista, jos suunnittelee huolella. Peruselämä maksaa esim. monessa Afrikan, Latinalaisen-Amerikan tai Aasian maassa murto-osan siitä mitä Suomessa.