Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onnistuneen avioliiton salaisuus?
Mikä se on se mikä liimaa puolisot yhteen kunnes kuolo erottaa?
Kommentit (252)
Molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus on kaiken a ja o. Ja toisen huomioiminen niin pienissä kin suurissakin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso asuntovelka ja se , että toinen ansaitsee vähemmän kuin toinen. Silloin ei ole varaa erota. Se on sitä oikeaa romantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Tästä olen eri mieltä. Silloin kun riitelemme, miehelläni ei ole tarvetta ruveta arvostelemaan minun persoonallisuuttani, vaan meillä tulee yleensä kuohahdettua ihan vain siitä asia-aiheesta, ja se on aika nopeasti ohikin. 24 vuoden avioliiton aikana mieheni ei ole kertaakaan varsinaisesti loukannut minua, eikä minulle ole kertynyt mieleen mitään mitä tarvitsisi muistaa pahalla, jos tulisi ero tai leskeys. Mitään pettämistä tai muutakaan sen tyyppistä kriisiä ei ole ollut. Mieheni on hyvä puoliso ja hyvä ihminen, ja kuuluu ylipäätään kategoriaan "ihmiset joista kellään ei ole koskaan ollut pahaa sanaa sanottavana".
Olen samaa mieltä. Itsellänikin on onni olla parisuhteessa miehen kanssa joka osaa riidellä kypsästi, asiassa pysyen. Tunteet on kuumenneet ja ollaan oltu tulisestikin eri mieltä asioista mutta koskaan ei riidan aikana kumpikaan ole mennyt henkilökohtaisuuksiin tai loukannut toista. Aina, jopa mielipahan keskellä on pysynyt kunnioitus toista kohtaan ihmisenä. Meidän suhde on aika nuori vielä, mutta uskon että mm tämä on yksi ratkaisevista palikoista kun mietitään millä todennäköisyyksillä suhde tulee kestämään pitkään.
Olen kokenut myös suhteen täysin erilaisen riitelijän kanssa, ja siinä kertyi kaunoja ja myrkkyä sisälle. Tästä miehestä pidän kiinni täysillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Tästä olen eri mieltä. Silloin kun riitelemme, miehelläni ei ole tarvetta ruveta arvostelemaan minun persoonallisuuttani, vaan meillä tulee yleensä kuohahdettua ihan vain siitä asia-aiheesta, ja se on aika nopeasti ohikin. 24 vuoden avioliiton aikana mieheni ei ole kertaakaan varsinaisesti loukannut minua, eikä minulle ole kertynyt mieleen mitään mitä tarvitsisi muistaa pahalla, jos tulisi ero tai leskeys. Mitään pettämistä tai muutakaan sen tyyppistä kriisiä ei ole ollut. Mieheni on hyvä puoliso ja hyvä ihminen, ja kuuluu ylipäätään kategoriaan "ihmiset joista kellään ei ole koskaan ollut pahaa sanaa sanottavana".
Olen samaa mieltä. Itsellänikin on onni olla parisuhteessa miehen kanssa joka osaa riidellä kypsästi, asiassa pysyen. Tunteet on kuumenneet ja ollaan oltu tulisestikin eri mieltä asioista mutta koskaan ei riidan aikana kumpikaan ole mennyt henkilökohtaisuuksiin tai loukannut toista. Aina, jopa mielipahan keskellä on pysynyt kunnioitus toista kohtaan ihmisenä. Meidän suhde on aika nuori vielä, mutta uskon että mm tämä on yksi ratkaisevista palikoista kun mietitään millä todennäköisyyksillä suhde tulee kestämään pitkään.
Olen kokenut myös suhteen täysin erilaisen riitelijän kanssa, ja siinä kertyi kaunoja ja myrkkyä sisälle. Tästä miehestä pidän kiinni täysillä!
Kuulostaa hyvältä, kaikkea hyvää teille. Yhdyn myös tuohon mitä sanoit viimeksi; minullakin on vastaava kokemus, ja vaikka itse olen päässyt elämässä eteenpäin, toinen osapuoli on niissä jutuissa yhä kiinni. t. Se jolle vastasit
Ei erota pettämisen takia. Pitkissä liitoissa ihastumisia tapahtuu puolin ja toisin. Tilanteet käsitellään ja jatketaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiihkeä, monipuolinen ja päivittäinen seksi. Kaikki muu tulee kylkiäisenä melkein automaattisesti. Siinä vaiheessa kun seksiä on kerran viikossa, voi jo katsoa eroprosessin alkaneen. Seuraavaksi huomaakin että sitä on enää kuukausiin eikä enää oikeastaan puhuta kotona...
Höpö höpöä. Vanhemmillani oli pitkä liitto, jossa ei varmuudella ollut yhtään seksiä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Ei myöskään liiton ulkopuolella.
Seksi ei ole kaikille tärkeä asia.
Höpöhöpö, jos mun lapsilta kysytään, että onko vanhemmillanne seksiä, niin vastaus on, että ei varmasti.
Paitsi, etteivät tiedä meidän paneskelusta mitään. Ilman seksiä en asuisi kenenkään kanssa, ellei ole niin vakavasti sairas kumppani. Yhdessä yli 50 v.
T. 70 + mummo
Älykkyys, toisen kunnioittaminen, asioista keskusteleminen ja sopiminen etukäteen (lasten kasvatus esim.), se että kumpikaan ei ole toisesta taloudellisesti tai muuten riippuvainen.
Sen tajuaminen, että toisen rakastaminen ei velvoita sitä toista mihinkään, ja että toista ei voi omistaa eikä kannata yrittääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 20 vuoden yhdessäoloa ovat edesauttaneet seuraavat asiat:
- Samanmielisyys; samat mielipiteet isoissa asioissa, ei suuria jännitteen aiheuttajia.
- Samanlaiset elämäntavat: ei suuria eroja esimerkiksi rahankäytössä, tottumuksissa, asumistoiveissa, lapsiasioissa jne.
- Toisen tukeminen vaikeissa tilanteissa; yhteen hiileen puhaltaminen
- Yleensä ottaen järjen käyttö; lähtökohta "toimi niin kuin toivoisit toisen toimivan sinua kohtaan"; toiseen luottaminen, toisen ymmärtäminen, arvostaminen, kannustaminen, kohteliaisuus ja hyvät puhetavat; ei sanota rumia asioita toisesta, anteeksi pyytäminen ja antaminen
- Läheisyys, rakkauden ilmaiseminen, molempia tyydyttävä seksielämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Tästä olen eri mieltä. Silloin kun riitelemme, miehelläni ei ole tarvetta ruveta arvostelemaan minun persoonallisuuttani, vaan meillä tulee yleensä kuohahdettua ihan vain siitä asia-aiheesta, ja se on aika nopeasti ohikin. 24 vuoden avioliiton aikana mieheni ei ole kertaakaan varsinaisesti loukannut minua, eikä minulle ole kertynyt mieleen mitään mitä tarvitsisi muistaa pahalla, jos tulisi ero tai leskeys. Mitään pettämistä tai muutakaan sen tyyppistä kriisiä ei ole ollut. Mieheni on hyvä puoliso ja hyvä ihminen, ja kuuluu ylipäätään kategoriaan "ihmiset joista kellään ei ole koskaan ollut pahaa sanaa sanottavana".
Sama.
Jos meillä riidellään se on asiasta, koskaan ei mitään henkilökohtaisuuksiin menoa. Ikinä en ole kuulllut mieheni sanovan että olen typerä, osaamaton tai ajatukseni on hölmö. Sensijaan 3 taloraksan ja 1 rempan aikana on kyllä työkalut ja ärräpäät lentäneet. Silloin toinen on kiertänyt talon ja tullut kysymään josko kahvi maistuisi? Tämän jälkeen ongelma on ratkaistu yhdessä. Rahasta on tullut joskus sanomista kun on ollut tiukkaa mutta mitä sitä yhteisistä menoista riitelemään.
27v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei mene naimisiin seksiaddiktin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei mene naimisiin seksiaddiktin kanssa.
Tai aseksuaalin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän välillä on jo aika hiljaista sekä keskusteluissa että vällyjen välissä, mutta yhdessä on pysytty, eikä pahemmin valitettu. Toistaiseksi ainakin liimana toimii lapset, jotka vielä asuvat kotona ja tarvitsevat edelleen molempia vanhempiaan, ainakin mielestäni. Ja oltiinhan sitä yhdessä vapaasta tahdosta ennen lapsiakin yli 15 vuotta. Sormuksia emme ole koskaan tarvinneet. Tässä iässä alkaa enemmäkin jo miettiä, että miten sitä selviää yksin, jos on se, joka jää viimeisenä pystyyn.
Yhdessä yli 30 vuotta.
Olisikohan se kuitenkin niin, että kestävässä suhteessa kasvetaan yhdessä ja suurinpiirtein samaan suuntaan. Onko kukaan esittänyt näkemystä, että seksielämän pitää kehittyä samaan suuntaan, sillä se alkusuhteen suoritus ei pidemmän päälle riitä ja tyydytystä lähdetään hakemaan uudesta kumppanista?
Aika usein hyvää suhdetta mainostavilla pariskunnilla toinen määrää ja toinen tottelee. Määräilijä elää tietenkin hyvässä parisuhteessa ja toinen hyväksyy oman asemansa komentoketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkikestävyys. Ystävyys ja aito halu viettää aikaa yhdessä. Rakkaus ja seksi. Lapset. Kumpikaan ei ole itsekäs, pihi tai tuhlari. Uskollisuus. Huumori. T: yhdessä oltu 32 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän välillä on jo aika hiljaista sekä keskusteluissa että vällyjen välissä, mutta yhdessä on pysytty, eikä pahemmin valitettu. Toistaiseksi ainakin liimana toimii lapset, jotka vielä asuvat kotona ja tarvitsevat edelleen molempia vanhempiaan, ainakin mielestäni. Ja oltiinhan sitä yhdessä vapaasta tahdosta ennen lapsiakin yli 15 vuotta. Sormuksia emme ole koskaan tarvinneet. Tässä iässä alkaa enemmäkin jo miettiä, että miten sitä selviää yksin, jos on se, joka jää viimeisenä pystyyn.
Yhdessä yli 30 vuotta.
Sitä kun yhdessä kuivuu pystyyn, niin myös se kaatuminen tapahtuu yhdessä.
Ehkä tärkeintä on löytää se oikeasti oikea kumppani kenen kanssa kaikki mätsää, itsellä oli onni sellainen löytää eikä ole tarvinnut riidellä 10 vuoden aikana, edelleen rakkautta riittää ja kunnioitusta eikä koskaan loukata toisiamme. Joka asiassa tulee aina ajateltua sen toisen näkökulmasta asiaa kuin asiaa että miten hänelle olisi hyvä. Aina ei edes tarvitse puhua vaan osaa lukea jo toisen ajatuksetkin esim. kun teen vaimolleni illaksi vaikka pizzaa niin hän sanoo ajatelleensa juurikin että olisipa mukava syödä tänään pizzaa. Niin ja sitä seksiäkin on lähes päivittäin eikä meillä kumpikaan anna vaan me rakastelemme yhdessä. T. mies keski-ikäinen
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan se kuitenkin niin, että kestävässä suhteessa kasvetaan yhdessä ja suurinpiirtein samaan suuntaan. Onko kukaan esittänyt näkemystä, että seksielämän pitää kehittyä samaan suuntaan, sillä se alkusuhteen suoritus ei pidemmän päälle riitä ja tyydytystä lähdetään hakemaan uudesta kumppanista?
Aika usein hyvää suhdetta mainostavilla pariskunnilla toinen määrää ja toinen tottelee. Määräilijä elää tietenkin hyvässä parisuhteessa ja toinen hyväksyy oman asemansa komentoketjussa.
Minusta tässä on hyvä pointti.
Seksielämän rakentaminen alkaa vasta parin yhdessäolovuoden jälkeen, kun alkuihastus on lähtenyt pois. Vasta tämän jälkeen alkaa se todellinen rakastelu, kun alussa mentiin yhteisessä hormonimyrskyssä.
Meillä lähti tässä kohtaa menemään hyvin - ja asiaa itse asiassa auttoi se, kun jouduimme useamman vuoden yhdessä asumisen jälkeen (käytännön syistä) muuttamaan erillemme asumaan. Se piristi suhdetta kummasti: hiukan hiljentyneen seksielämän jälkeen uutta säpinää tuli reilusti. Asuimme erillämme yhteensä 5 eri kertaa, 2-10 kuukauden mittaisissa jaksoissa, jolloin olimme arjet erillään toisistamme.
Uskoisin, että jos "aikuistuttuamme" (kun siis lapset ovat isoja) joutuisimme tilanteeseen, jossa yhdessäolo ja seksielämä muuttuisi "pystyyn kuolleeksi", voisi molemmille tehdä hyvää, jos jompi kumpi lähtisi muualle töihin, asumaan ja olemaan viikot poissa, jolloin omaa tilaa ja rauhaa tulisi eri lailla, ja kyllä viikon aikana sitä toista jo ehtisi kaivatakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Tästä olen eri mieltä. Silloin kun riitelemme, miehelläni ei ole tarvetta ruveta arvostelemaan minun persoonallisuuttani, vaan meillä tulee yleensä kuohahdettua ihan vain siitä asia-aiheesta, ja se on aika nopeasti ohikin. 24 vuoden avioliiton aikana mieheni ei ole kertaakaan varsinaisesti loukannut minua, eikä minulle ole kertynyt mieleen mitään mitä tarvitsisi muistaa pahalla, jos tulisi ero tai leskeys. Mitään pettämistä tai muutakaan sen tyyppistä kriisiä ei ole ollut. Mieheni on hyvä puoliso ja hyvä ihminen, ja kuuluu ylipäätään kategoriaan "ihmiset joista kellään ei ole koskaan ollut pahaa sanaa sanottavana".
Onkohan sinun miehelläsi ollut syytä antaa sinulle anteeksi, vai oletko yhtä täydellinen puoliso kuin hän?
Tutkimusten mukaan ne avioliitot kestävät paremmin, joissa puolisolla oli jokin yhteinen juttu, ihan mikä tahansa kuten vaikkapa suunnistus, ortodoksinen usko, koirat, analyyttisen filosofian harrastus tai jokin aktivismi.
Miksi useissa avioliitoissa unohdetaan liittolaisuus: ollaan yhdessä elämän myrskyävää merta purjehtimassa. Siinä molempien pitää tukea toista, olla toiselle lojaali, ja se tarkoittaa paljon laajempaa juttua kuin seksuaalista uskollisuutta, (mikä sekin on mielestäni tärkeää). t. nainen 66 v,
Alue: Aihe vapaa
Tästä olen eri mieltä. Silloin kun riitelemme, miehelläni ei ole tarvetta ruveta arvostelemaan minun persoonallisuuttani, vaan meillä tulee yleensä kuohahdettua ihan vain siitä asia-aiheesta, ja se on aika nopeasti ohikin. 24 vuoden avioliiton aikana mieheni ei ole kertaakaan varsinaisesti loukannut minua, eikä minulle ole kertynyt mieleen mitään mitä tarvitsisi muistaa pahalla, jos tulisi ero tai leskeys. Mitään pettämistä tai muutakaan sen tyyppistä kriisiä ei ole ollut. Mieheni on hyvä puoliso ja hyvä ihminen, ja kuuluu ylipäätään kategoriaan "ihmiset joista kellään ei ole koskaan ollut pahaa sanaa sanottavana".