Lue keskustelun säännöt.
Pyöräilijät ja sähköpotkulaudat pois jalkakäytäväviltä!
15.05.2022 |
Tänään oli Hesarissa erinomainen mielipidekirjoitus. Pääteema oli, että pyörät ja sähköpotkulaudat eivät kuulu jalkakäytävälle, mistä olen täysin samaa mieltä.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008814477.html?share=124d87ff9201eb…
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Tuollaista yleissääntöä ei ole. Katso vaikka tieliikennelaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Tuollaista yleissääntöä ei ole. Katso vaikka tieliikennelaista.
Eli sinusta polkupyoraily.net jakaa väärää tietoa liikennesäännöistä. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Tuollaista yleissääntöä ei ole. Katso vaikka tieliikennelaista.
Eli sinusta polkupyoraily.net jakaa väärää tietoa liikennesäännöistä. Selvä.
Sinusta joku polkupyoraily.net kumoaa sen mitä laissa lukee? Onnea tuolle tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Tuollaista yleissääntöä ei ole. Katso vaikka tieliikennelaista.
Eli sinusta polkupyoraily.net jakaa väärää tietoa liikennesäännöistä. Selvä.
Sinusta joku polkupyoraily.net kumoaa sen mitä laissa lukee? Onnea tuolle tielle.
Kirjoitinko niin? En.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
risteyskohtaan voi päätyä, yksi sana jäi pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
Kuvasi on vuodelta 2009 jolloin pyöräteitä ei veilä merkattu. Nykyään tuossakin on pyöräilijän salliva merkki.
Suomessa yksiselitteisesti ei saa pyöräillä kevyen liikenteen väylällä ellei sitä ole kyseisellä merkillä erikseen osoitettu.
Joidenkin sääntöfetissi pääsee kyllä aika vapaasti purkautumaan kadulla, oli laukaiseva tekijä mikä hyvänsä. Vanha ukko tyhjällä jalkakäytävällä oikein tärisi kliimaksissaan kun hyppäsin kaupunkipyörän selkään siinä jalkakäytävällä. Samoin virolainen lähihoitaja tupakkatauollaan rapun edessä päätti informoida minulle ettei jalkakäytävällä saa ajaa. Minä informoin hänelle miltä pieru kuulostaa.
Joitain vuosia sitten metroasemalla kaljaan menevä nainen pisti tupakaksi. Joku viimeinen elossa oleva korpisoturi heräsi horroksestaan aseman penkiltä ja rupesi käskyttämään naista kuin jotain koululaista 50-luvulla. Naista ei kiinnostanut niin miespä sitten tarttui häntä kahdella kädellä naamasta kiinni. Tilanne oli jokseenkin erikoinen kun vanhus laittoi kaiken peliin tupakkajahdissa ja kaljatäti yritti sätkänsä kanssa päästä karkuun. Älähdin vähän ja mies päästi irti ja nainen loikki tiehensä. Sotasankari selitti vielä että tupakointi on alueella kiellettyä. Kehoitin soittamaan poliisit jos piina ei helpota.
Ilmeisesti joillakin on niin tyhjä elämä että se on täytettävä toisten päättömällä kyttäämisellä. Voisivat käyttää aikansa vaikka roskaajiin tai poliitikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
Kuvasi on vuodelta 2009 jolloin pyöräteitä ei veilä merkattu. Nykyään tuossakin on pyöräilijän salliva merkki.
Suomessa yksiselitteisesti ei saa pyöräillä kevyen liikenteen väylällä ellei sitä ole kyseisellä merkillä erikseen osoitettu.
Pyörätiet on Suomessa aina merkattu. Sellaista tilannetta ei ollut siis myöskään vuonna 2009, että kadun reunan väylä jossa ei ollut pyörätien liikennemerkkiä olisikin ollut pyörätie. Nimittäin jos sellainen sääntö olisi ollut että pyöräteitä ei olisi tarvinnut merkata, niin silloinhan jalkakäytäviä ei olisi ollut missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Pyörätiet eivät ole koskaan jalkakäytävällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään mielipidekysymys vaan ihan laissa määrätty asia.
Juurikin näin. Ongelma vain on siinä, että tuosta on tullut kuollut kirjain, sillä kyseisen pykälän noudattamista ei valvota ollenkaan.
Harva mamma vaan edes tiedostaa kävelevänsä kevyenliikenteen väylällä joka on ihan sallittu myös pyöräilijöille.
Hitto, tehän lyllerrätte pyörätielläkin rattaiden kanssa kälättäen puhelimessa paskasta miehestännne.
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.