Pyöräilijät ja sähköpotkulaudat pois jalkakäytäväviltä!

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä jalkakäytäväpoliiseja oikein riittää? Miksei vain anneta jokaisen kulkea paikasta toiseen kuten parhaaksi katsoo. Onnettomuuksia sattuu oikeasti todella harvoin, joten ne eivät voi olla mikään peruste rajoittaa toisten liikkumista. 

Mielestäsi siis esimerkiksi autolla ajaminen pitkin yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä on ihan OK?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Tässä on katunäkymä Oulusta missä näkyy yksi pyörätie ja kaksi jalkakäytävää: https://goo.gl/maps/n2fzaLQARpRzpN3p8

Noilla jalkakäytävillä ei saa ajaa polkupyörällä ja sähköpotkulaudalla koska se on vaarallista. Tuossa pyörätiellä sen sijaan pitää ajaa polkupyörällä ja sähköpotkulaudalla koska se on turvallista ja ajoradalla ajaminen on vaarallista. Tämä siis virallisen näkymyksen mukaan.

Käytännössä tuo pyörätie on vähintään yhtä vaarallinen paikka pyöräillä ja ajaa sähköpotkulaudalla kuin nuo jalkakäytävätkin. Jos ei jopa vaarallisempi, koska pyörätie on kapeampi ja viereisten liiketilojen ovet aukeavat suoraan pyörätielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Tieliikennelainsäädännössä ei mainita kevyen liikenteen väylää kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.

Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Tieliikennelainsäädännössä ei mainita kevyen liikenteen väylää kertaakaan.

Joo se oikaistiin jo, että yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Yhdistelmäväylän nimitys ei silti muuta tuota, että jalkakäytävä on tarkoitettu vain jalankulkijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä jalkakäytäväpoliiseja oikein riittää? Miksei vain anneta jokaisen kulkea paikasta toiseen kuten parhaaksi katsoo. Onnettomuuksia sattuu oikeasti todella harvoin, joten ne eivät voi olla mikään peruste rajoittaa toisten liikkumista. 

Mielestäsi siis esimerkiksi autolla ajaminen pitkin yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä on ihan OK?

Se voisi olla ihmisten mielestä ok jos osa jalkakäytävistä toimisi samalla myös autoteinä niin kuin ne nykyisin toimivat samalla pyöräteinä. Olisi esimerkiksi yhdistetyn autotien ja jalkakäytävän kylttejä mitkä olisivat sellaisia sinisiä pyöreitä missä olisi auton ja jalankulkijan kuva.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kävelijät ovat aina niin vihamielisiä meitä pyöräilijöitä kohtaan?! Milloin olette muka kuulleet, että yksikään pyörä olisi aiheuttanut  vaaratilanteita jalankulkijoille?

No nytpä kuulet:

Urheilutrikoissaan pyöräillyt mies ajoi edellä kulkeneen naisen päälle ja pieni nainen kaatui pää edellä tiehen ja kuoli! Kuollut nainen oli ystäväni äiti, joten tiedän, että näin tapahtui. Kun on kylliksi idiootti kännykkäänsä rakastuntu liikkeellä, niin aina voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.

Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.

Olet siis sitä mieltä, että tämä 

"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:

- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."

on väärä väite?

http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennesäännöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?

Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä jalkakäytäväpoliiseja oikein riittää? Miksei vain anneta jokaisen kulkea paikasta toiseen kuten parhaaksi katsoo. Onnettomuuksia sattuu oikeasti todella harvoin, joten ne eivät voi olla mikään peruste rajoittaa toisten liikkumista. 

Mielestäsi siis esimerkiksi autolla ajaminen pitkin yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä on ihan OK?

On on, sen voi perustella sitten vaan että "mun oli niin vaikea eläytyä rooliin" niin kuin tuo yksi tuolla edellisellä sivulla runoili.

Jos vittuiluna vaadittaisikin kävelijöille kypärät?

Maz kirjoitti:

Jos vittuiluna vaadittaisikin kävelijöille kypärät?

Niin mistäs tässä nyt pitäis kävelijöille vittuilla? Siitä, että pyöräilijöillä ei ole kompetenssia liikkua ihmisten ilmoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.

Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.

Olet siis sitä mieltä, että tämä 

"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:

- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."

on väärä väite?

http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennesäännöt

Lainauksia tieliikennelaista:

13 §

Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen

Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.

16 §

Ajoradan ylittäminen

Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.

Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.

Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?

Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?

Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.

Odottelen bussia 4 kertaa päivässä bussipysäkeillä, lähes joka päivä sattuu vähältä piti tapauksia kun joku kahjo meinaa ajaa/pyöräillä päälle . Miksi ei voi laittaa jotain töyssyjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.

Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.

Olet siis sitä mieltä, että tämä 

"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:

- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."

on väärä väite?

http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennesäännöt

Lainauksia tieliikennelaista:

13 §

Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen

Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.

16 §

Ajoradan ylittäminen

Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.

Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.

Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.

Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?

Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?

Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.

Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).

Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.

Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.

Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.

Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).

Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.

Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.

Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.

Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.

On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.

Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.

Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.

Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.

Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.

Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.

Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.

Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.

Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.

Olet siis sitä mieltä, että tämä 

"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:

- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."

on väärä väite?

http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennesäännöt

Lainauksia tieliikennelaista:

13 §

Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen

Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.

16 §

Ajoradan ylittäminen

Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.

Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.

Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.

Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?

Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.