Pyöräilijät ja sähköpotkulaudat pois jalkakäytäväviltä!
Tänään oli Hesarissa erinomainen mielipidekirjoitus. Pääteema oli, että pyörät ja sähköpotkulaudat eivät kuulu jalkakäytävälle, mistä olen täysin samaa mieltä.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008814477.html?share=124d87ff9201eb…
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Pyörätiet eivät ole koskaan jalkakäytävällä.
Paitsi silloin kun ovat yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä. Eli lähes aina.
Vierailija kirjoitti:
JE kirjoitti:
Samaa mieltä, ja niin laissakin sanotaan.
Tuossa kyseisessä laissa ei ole mitään järkeä. Kyllä on pyöräilijälle paljon turvallisempaa ajaa jalkakäytävällä kuin ajoradalla. Siinä ne onnettomuudet vasta lisääntyisivätkin
Ajoradalle vaan ja kevyttä kruisailuvauhtia, keskellä tietä, tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun jalankulkijat pysyisivät pois pyörätieltä.
Siis sellainen tie, missä on valkoinen viiva jakajana ja toisella puolella tiehen maalattu polkupyörän kuva ja toisella kävelijän.
Niin kyllä nämä pyörätiet on täynnä imb*sillejä kävelemässä. Eivät tajua, että se pyörän kuva asfaltissa tarkoittaa pyörätietä.
99% Suomen pyöräteistä on sellaisia, että niissä on jalkakäytävä samassa eli ei mitään viivoja. Useimmilla paikkakunnilla ei ole noita viivoja ollenkaan.
Silloin kävelijällä ln isompi vastuu kävellä reunassa. Keskeltä pitää tavallaan päästä ohi molempiin suuntiin.
Ja jos vasemmalla puolella kävellessäsi vastaantulijat tulevat samalla puolella vastaan kun sinä, niin mitä ajattelet? Mitä päässäsi tapahtuu tuolla hetkellä? En vaan ymmärrä miten tuollainen toiminta on mahdollista liukuportaissa vasemmalla seisomisen ohessa. Kertokaa ajatuksianne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Pyörätiet eivät ole koskaan jalkakäytävällä.
Paitsi silloin kun ovat yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä. Eli lähes aina.
Mutta silloin kun ne eivät ole, niin silloin siellä ei ajeta pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Pyörätiet eivät ole koskaan jalkakäytävällä.
Paitsi silloin kun ovat yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä. Eli lähes aina.
Mutta silloin kun ne eivät ole, niin silloin siellä ei ajeta pyörällä.
Käytännössä 100% pyöräilijöistä kuitenkin ajaa, jos tulkitsevat sen olevan kevyenliikenteenväylä.
Jonkun pitäisikin opettaa pyöräilijöille autojen seassa ajamisen taito. Harmi vaan, että autojen seassa ajaminen on laitonta jos pyörätien kyltti sattuu löytymään edellisestä risteyksestä kulkusuuntaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Iso osa ongelmista johtuu huonosti suunnitellusta ja merkitystä infrasta. Liian usein pyörätie loppuu yhtäkkiä ilman mitään ohjetta siitä mihin pyöräilijät halutaan kulkemaan. Helsingin keskustassakin on kohta, jossa hyvin merkitty pyörätie on yhtäkkiä yhden korttelin verran vain jalkakäytävä, mutta jatkuu sitten taas pyörätienä. Tuossa kohdassa ei ole edes autotietä jolle siirtyä. Kyllä siinä tulee iso kiusaus ajaa kävelytietä kun vaihtoehto on lähteä etsimään kiertoreittiä (jota ei tietenkään ole merkitty) useiden kortteleiden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ongelmista johtuu huonosti suunnitellusta ja merkitystä infrasta. Liian usein pyörätie loppuu yhtäkkiä ilman mitään ohjetta siitä mihin pyöräilijät halutaan kulkemaan. Helsingin keskustassakin on kohta, jossa hyvin merkitty pyörätie on yhtäkkiä yhden korttelin verran vain jalkakäytävä, mutta jatkuu sitten taas pyörätienä. Tuossa kohdassa ei ole edes autotietä jolle siirtyä. Kyllä siinä tulee iso kiusaus ajaa kävelytietä kun vaihtoehto on lähteä etsimään kiertoreittiä (jota ei tietenkään ole merkitty) useiden kortteleiden päästä.
Voihan sen pätkän myös taluttaa. Mutta totta, tuo on todella huonoa suunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ongelmista johtuu huonosti suunnitellusta ja merkitystä infrasta. Liian usein pyörätie loppuu yhtäkkiä ilman mitään ohjetta siitä mihin pyöräilijät halutaan kulkemaan. Helsingin keskustassakin on kohta, jossa hyvin merkitty pyörätie on yhtäkkiä yhden korttelin verran vain jalkakäytävä, mutta jatkuu sitten taas pyörätienä. Tuossa kohdassa ei ole edes autotietä jolle siirtyä. Kyllä siinä tulee iso kiusaus ajaa kävelytietä kun vaihtoehto on lähteä etsimään kiertoreittiä (jota ei tietenkään ole merkitty) useiden kortteleiden päästä.
Miksi pitäisi merkitä jokin kiertotie kun sääntö on se, että ajoneuvon paikka on ajoradalla jos erillisellä liikennemerkillä ei ole muuta määrätty? Eihän kaupunki edes voi tietää, että mihin suuntaan kukakin on matkalla siitä risteyksestä, eli kiertotien kyltittäminen olisi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Itä on kuvassa vasemmalla ja etelä on oikealla. Pohjoinen taas on siellä mihin näkee, kun kääntää kameraa 180 astetta.
Jos on pyörätie niin sitten pyöräilen siinä. Muuten jalkakäytävällä koska todellakaan en autojen sekaan mene. Sen verran moni ajaa autoa ilman osaamista edes perusasioihin.
Saataisiin edes kiellettyä älypuhelimen käyttö pyöräillessä/lautaillessa, niin ois jo paljon etiäpäin... Ja älkää valittako, ettei muka onnistu: Laitetaan riittävän iso rangaistus(esim. 10k€ sakko) ja valvotaan edes satunnaisesti niin varmasti loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Tuollaista yleissääntöä ei ole. Katso vaikka tieliikennelaista.
Onhan. Ajoneuvo väistää aina jalankulkijaa, kun jalankulkija on sellaisessa paikassa, jossa jalankulkija saa olla. Pyörätie ja ajorata ovat ainoastaan kyseisille ajoneuvoille varattuja väyliä, jolloin niille hortoilemaan sattunut jalankulkija luonnollisesti joutuu väistämään. Liikennesäännöt ovat oikeastaa aika yksinkertaisia, mutta kapasiteetti meillä kaikilla on toki erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Saataisiin edes kiellettyä älypuhelimen käyttö pyöräillessä/lautaillessa, niin ois jo paljon etiäpäin... Ja älkää valittako, ettei muka onnistu: Laitetaan riittävän iso rangaistus(esim. 10k€ sakko) ja valvotaan edes satunnaisesti niin varmasti loppuu.
Samalla tavalla kuin puhelimen käyttö autoa ajaessa on loppunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Itse asiassa ajoneuvoliikenteen väylällä (jollainen myös yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on) jalankulkijat väistävät ajoneuvoja. Poislukien ne tilanteet missä väylän yli kulkee suojatie.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä on ennen muuta pyörätie.
Olet siis sitä mieltä, että tämä
"Muita väistämisvelvollisuuteen liittyviä pyöräilijän kannalta huomionarvoisia seikkoja ovat:
- Pyöräilijä väistää aina jalankulkijoita, liikuttiin sitten ajoradalla (pientareella) tai pyörätiellä."
on väärä väite?
Lainauksia tieliikennelaista:
13 §
Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen
Jalankulkijan on käytettävä jalkakäytävää tai piennarta. Hän ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata muuta liikennettä.
16 §
Ajoradan ylittäminen
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien tai ali- tai ylikulkua käyttäen, jos sellainen on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja risteyksen vierestä, jos sellainen on lähellä.
Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Ajorataan rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa pyörätie ja raitiotie.
Kerrotko vielä, miksi halusit postata nämä lainaukset tieliikennelaista juuri tähän?
Näin hieman vaivaa vastatakseni kysymykseesi, mutta näemmä et arvostanut vastausta.
Lainauksissasi ei kumottu tuota yleissääntöä, että pyöräilijä väistää aina jalankulkijaa.
Tuollaista yleissääntöä ei ole. Katso vaikka tieliikennelaista.
Onhan. Ajoneuvo väistää aina jalankulkijaa, kun jalankulkija on sellaisessa paikassa, jossa jalankulkija saa olla. Pyörätie ja ajorata ovat ainoastaan kyseisille ajoneuvoille varattuja väyliä, jolloin niille hortoilemaan sattunut jalankulkija luonnollisesti joutuu väistämään. Liikennesäännöt ovat oikeastaa aika yksinkertaisia, mutta kapasiteetti meillä kaikilla on toki erilainen.
Unohdat nyt, että lähes kaikilla teillä on vain ajorata jota käyttävät yhteisesti kaikki liikennemuodot.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pyörätie niin sitten pyöräilen siinä. Muuten jalkakäytävällä koska todellakaan en autojen sekaan mene. Sen verran moni ajaa autoa ilman osaamista edes perusasioihin.
Miten sitten uskallat lähestyä risteyksiä? Siellähän joudut tekemisiin autojen kanssa ja autojen on yleensä risteyksissä vaikeampi huomata jalankulkijoiden joukosta tulevaa pyöräilijää kuin ajorataa ajavaa pyöräilijää.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.