Lue keskustelun säännöt.
Pyöräilijät ja sähköpotkulaudat pois jalkakäytäväviltä!
15.05.2022 |
Tänään oli Hesarissa erinomainen mielipidekirjoitus. Pääteema oli, että pyörät ja sähköpotkulaudat eivät kuulu jalkakäytävälle, mistä olen täysin samaa mieltä.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008814477.html?share=124d87ff9201eb…
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Käykää nyt joskus isolla kirkolla katsomassa mikä on jalkakäytävä. Kaupungeissa se on hyvin usein laatoitettu ja korotettu selvästi erottuva jalankulkijoille varattu väylä tien reunassa.
Kyllä ne useammin ovat asfaltoituja kuin laatoitettuja. Toisaalta myös pyörätie voi olla laatoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Itä on kuvassa vasemmalla ja etelä on oikealla. Pohjoinen taas on siellä mihin näkee, kun kääntää kameraa 180 astetta.
En kyllä ymmärrä, miten itä ja etelä voivat olla vastakkain.
Mutta jos tulet idästä eli Telkänkadun suunnasta, niin tiedät olevasi pyörätiellä sen Telkänkadun risteyksen jälkeisen kyltin ansiosta. Sitten menet Huuhkajankadun yli maalauksilla merkittyä pyörätien jatketta pitkin. Ja pyörätien jatke ei ohjaa (sen ei ainakaan pitäisi ohjata) sellaiseen paikkaan, josta ei saa jatkaa pyörällä eteenpän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Itä on kuvassa vasemmalla ja etelä on oikealla. Pohjoinen taas on siellä mihin näkee, kun kääntää kameraa 180 astetta.
En kyllä ymmärrä, miten itä ja etelä voivat olla vastakkain.
Mutta jos tulet idästä eli Telkänkadun suunnasta, niin tiedät olevasi pyörätiellä sen Telkänkadun risteyksen jälkeisen kyltin ansiosta. Sitten menet Huuhkajankadun yli maalauksilla merkittyä pyörätien jatketta pitkin. Ja pyörätien jatke ei ohjaa (sen ei ainakaan pitäisi ohjata) sellaiseen paikkaan, josta ei saa jatkaa pyörällä eteenpän.
Ja pyöräilykartastakin voi sitten aina tarkistaa, jos ei muuten tiedä, mistä ajaa.
https://hallinta-mikkeli.kunta-api.fi/wp-content/uploads/2020/07/Mikkel…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Itä on kuvassa vasemmalla ja etelä on oikealla. Pohjoinen taas on siellä mihin näkee, kun kääntää kameraa 180 astetta.
En kyllä ymmärrä, miten itä ja etelä voivat olla vastakkain.
Mutta jos tulet idästä eli Telkänkadun suunnasta, niin tiedät olevasi pyörätiellä sen Telkänkadun risteyksen jälkeisen kyltin ansiosta. Sitten menet Huuhkajankadun yli maalauksilla merkittyä pyörätien jatketta pitkin. Ja pyörätien jatke ei ohjaa (sen ei ainakaan pitäisi ohjata) sellaiseen paikkaan, josta ei saa jatkaa pyörällä eteenpän.
Mutta tuossa se pyörätien jatkeen viivoitus ohjaa jalkakäytävälle. Edellisen tieliikennelain aikaan jolloin noita jatkeita maalattiin oli sitä paitsi sääntö jonka mukaan pyörätien jatke oli pyörätien jatke jos vähintään toisessa päässä oli pyörätie. Pyörätietä ei siis tarvinnut olla molemmissa päissä.
Suomessa on myös melko paljon paikkoja missä pyörätien jatkeen viivoitus on erehdyksessä maalattu kahden jalkakäytävän välille. Tämä kertoo siitä, että edes kuntien katutyöntekijät eivät useinkaan ole selvillä siitä, että mitkä väylät lopulta ovat pyöräteitä ja mitkä eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Itä on kuvassa vasemmalla ja etelä on oikealla. Pohjoinen taas on siellä mihin näkee, kun kääntää kameraa 180 astetta.
En kyllä ymmärrä, miten itä ja etelä voivat olla vastakkain.
Mutta jos tulet idästä eli Telkänkadun suunnasta, niin tiedät olevasi pyörätiellä sen Telkänkadun risteyksen jälkeisen kyltin ansiosta. Sitten menet Huuhkajankadun yli maalauksilla merkittyä pyörätien jatketta pitkin. Ja pyörätien jatke ei ohjaa (sen ei ainakaan pitäisi ohjata) sellaiseen paikkaan, josta ei saa jatkaa pyörällä eteenpän.
Ja pyöräilykartastakin voi sitten aina tarkistaa, jos ei muuten tiedä, mistä ajaa.
https://hallinta-mikkeli.kunta-api.fi/wp-content/uploads/2020/07/Mikkel…
Kyllä sakko tulee jos ajaa jalkakäytävällä vaikka se jalkakäytävä olisi pyöräilykartassa merkitty pyörätieksi. Tuollakin kartalla on nimittäin monta sellaista "pyörätietä" jotka oikeasti ovat jalkakäytäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuun on törmännyt sukkapukupyöräilijä ja oli muuten sen pyöräilijän hätäilyn tulos. Autoilija päästi suojatiellä yli ja yhtäkkiä autotiellä kaahaava sukkapukumies ajaa kylkeen, vaikka sukkiksen olisi pitänyt pysähtyä siinä vaiheessa. Olin jo ylittämässä tietä ja autoilija oli pysähtynyt.
Tuttuuni törmäsi pyöräilijä täysiä jalankulkutiellä ja sairaalareissuhan siitä tuli, mutta ei pyöräilijälle tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Paitsi jos kyseessä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä tai jos pyöräilijä on alle 12-vuotias. Sanoisin, että poikkeukset ovat tässä tapauksessa yleisempiä kuin pääsääntö.
Puhutaan nyt siitä pelkästä jalkakäytävästä ja aikuisista. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä jalkakäytävällä ei pyöräillä/lautailla?
Siksi koska useimmat jalkakäytävät toimivat ihan virallisestikin samalla pyöräteinä.
Eli et osaa erottaa pelkkää jalkakäytävää pyörätie/jalkakäytävästä? No kuule, se on merkitty liikennemerkillä. Jos pyöräilyn sallivaa merkkiä ei ole, älä mene pyöräilemään sinne.
Esimerkiksi tässä näemme kaksi jalkakäytävää joilla ei saa pyöräillä: https://goo.gl/maps/QQLcHdbSEGt19KLLA
Yllätytkö oikeasti jos joku kumminkin pyöräilee tuossa? Myös opastava tienviitta tuntuu olettavan, että tuossa pyöräiltäisiin vaikka virallisesti siinä pyöräily ei ole sallittu.
En, koska ei tuo ole jalkakäytävä vaan yhdistetty jalkakäytävä/pyörätie. Se liikennemerkkikin on todennäköisesti ollut niissä väylien aluissa, mistä tuohon risteyskohtaan voi. Toiseen suuntaan kulkeville se ainakin näkyy tuossa Huuhkajankadun suuntaisen pätkän päässä, seuraavassa risteyksessä.
Ei tuossa ole missään yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä vaikka sellainen pitää olla jokaisen kadunristeyksen jälkeen. Myöskään toiseen suuntaan mennessä (eli kun kääntää näkymää 180 astetta) ei sellaista näy. Eli yksiselitteisesti tuo on jalkakäytävä, sikäli kun normaali ihminen voi sen laintulkintansa pohjalta ymmärtää. Toki voi olla, että laissa onkin jokin hienous jonka pohjalta tuon silti voisi tulkita yhdistetyksi pyörätieksi ja jalkakäytäväksi, mutta siinä tapauksessa laki on kyllä niin epäselvä, ettei normaali ihminen tosiaan mitenkään pysty enää päättelemään, että missä saa pyöräillä ja missä ei.
Mene Telkänkadun yli ja käännä 180 astetta, niin näet sen merkin.
Ja niin kuin joku nohevampi tuossa jo sanoi, kuva on vuodelta 2009 ja laki vuodelta 2020.
Sillä merkillä joka on seuraavassa risteyksessä ja osoittaa eri suuntaan ei ole merkitystä. Ei sen paremmin nykyisen kuin entisenkään tieliikennelain mukaan. Tämä johtuu siitä, että pyörätien kyltti on voimassa vain siinä suunnassa mihin se osoittaa. Jos siis kyltti on vain toisessa suunnassa (niin kuin kuvassa), niin kyseinen väylä on yhteen suuntaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä ja toiseen suuntaan taas pelkästään jalankulkijoille sallittu.
Alkaa mennä lapsellisen jankkauksen puolelle.
Miten niin? Kyse oli siitä, että eräiden mielestä on helppoa ja yksiselitteistä ymmärtää, että missä saa pyöräillä ("katsot vain merkkejä") ja vastaväite sille on se, että asia todellakaan ei ole niin yksinkertainen.
Eli yllättäen tulikin vastaväitteitä joiden mukaan myös sellainen väylä missä ei näy pyörätien merkkiä voitaisiinkin tulkita pyöräilijöille sallituksi.
No sä pääset tuohon kohtaan kolmesta eri suunnasta. Väitän, että jokaisessa tulosuunnassa on polkupyöräilyn salliva merkki samaan tapaan kuin on tuolta Telkänkadun suunnalta tullessa, mutta en pysty pelkän googlemapsin avulla sitä nyt todentaa. Enkä aio lähteä tämän takia Mikkeliin asiaa tarkistamaan.
Se on kuitenkin niin, että reitti lakkaa olemasta pyörätie jos edellisessä risteyksessä ei kulkusuunnassa ole pyörätien merkkiä. Jos tästä säännöstä aletaan poiketa (mikä siis ei ole lain mukaista) niin yhtäkkiä sellaisia merkittömiä väyliä mitkä ovatkin pyöräteitä on paljon, ja koko hommasta tulee täydellinen sekasotku.
Lisäksi jos ajatellaan, että tuohon risteykseen ajaa vaikkapa idän suunnasta ja on kääntymässä pohjoisen suuntaan, niin eihän siinä voi mitenkään tietää sitä, että onko pohjoisessa jossain satojen metrien päässä ehkä toiseen suuntaan osoittava pyörätien kyltti vai ei.
Jos itä on sun kuvassasi ylhäällä ja pohjoinen vasemmalla, niin eihän siinä ole risteystä, joka lakkauttaisi pyörätien olemasta pyörätie.
Itä on kuvassa vasemmalla ja etelä on oikealla. Pohjoinen taas on siellä mihin näkee, kun kääntää kameraa 180 astetta.
En kyllä ymmärrä, miten itä ja etelä voivat olla vastakkain.
Mutta jos tulet idästä eli Telkänkadun suunnasta, niin tiedät olevasi pyörätiellä sen Telkänkadun risteyksen jälkeisen kyltin ansiosta. Sitten menet Huuhkajankadun yli maalauksilla merkittyä pyörätien jatketta pitkin. Ja pyörätien jatke ei ohjaa (sen ei ainakaan pitäisi ohjata) sellaiseen paikkaan, josta ei saa jatkaa pyörällä eteenpän.
Ja pyöräilykartastakin voi sitten aina tarkistaa, jos ei muuten tiedä, mistä ajaa.
https://hallinta-mikkeli.kunta-api.fi/wp-content/uploads/2020/07/Mikkel…
Kyllä sakko tulee jos ajaa jalkakäytävällä vaikka se jalkakäytävä olisi pyöräilykartassa merkitty pyörätieksi. Tuollakin kartalla on nimittäin monta sellaista "pyörätietä" jotka oikeasti ovat jalkakäytäviä.
Varmaan sitten kannattaisi olla pikaisesti Mikkelin kaupunkiin yhteydessä, jos siellä on liikennemerkit väärin ja opaskartatkin väärin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ongelmista johtuu huonosti suunnitellusta ja merkitystä infrasta. Liian usein pyörätie loppuu yhtäkkiä ilman mitään ohjetta siitä mihin pyöräilijät halutaan kulkemaan. Helsingin keskustassakin on kohta, jossa hyvin merkitty pyörätie on yhtäkkiä yhden korttelin verran vain jalkakäytävä, mutta jatkuu sitten taas pyörätienä. Tuossa kohdassa ei ole edes autotietä jolle siirtyä. Kyllä siinä tulee iso kiusaus ajaa kävelytietä kun vaihtoehto on lähteä etsimään kiertoreittiä (jota ei tietenkään ole merkitty) useiden kortteleiden päästä.
Voihan sen pätkän myös taluttaa. Mutta totta, tuo on todella huonoa suunnittelua.
Periaatteessa voi, käytännössä ei voi jos on polkupyörä alla.
Juurihan sitä tuli Helsingissä uudet lait voimaan muutama vuosi sitten. Samaan aikaan yksisuuntaisia pyöräteitä, ja laki, että polkupyörällä saa ajaa yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Tehtiin sitten heti porsaanreikä omaan suunnitelmaan. Sitten taas ihmetellään, kun kaikki ajele missä huvittaa. Lisäksi rakennetaan isolla rahalla tunnelin suu tunneliin, jota ei ole. Hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ongelmista johtuu huonosti suunnitellusta ja merkitystä infrasta. Liian usein pyörätie loppuu yhtäkkiä ilman mitään ohjetta siitä mihin pyöräilijät halutaan kulkemaan. Helsingin keskustassakin on kohta, jossa hyvin merkitty pyörätie on yhtäkkiä yhden korttelin verran vain jalkakäytävä, mutta jatkuu sitten taas pyörätienä. Tuossa kohdassa ei ole edes autotietä jolle siirtyä. Kyllä siinä tulee iso kiusaus ajaa kävelytietä kun vaihtoehto on lähteä etsimään kiertoreittiä (jota ei tietenkään ole merkitty) useiden kortteleiden päästä.
Voihan sen pätkän myös taluttaa. Mutta totta, tuo on todella huonoa suunnittelua.
Periaatteessa voi, käytännössä ei voi jos on polkupyörä alla.
Mikä estää? Tulet pois sen pyörän päältä ja talutat sitä siinä vieressäsi.
En ymmärrä miten vellihousu ja tyhmä pitää olla, että pyöräilee jalkakäytävällä. Ei merkinnöissä ole mitään vaikeaa ja epäselvää kuin ehkä vaikeasti kehitysvammaiselle. Säännöt on aivan selvät, ja jos pyörätie yhtäkkiä loppuu, niin sitten ei auta kuin taluttaa pyörää tai mennä ajoradalle polkemaan. Varsin helppoa sekin. Minä en pelkää polkea autojen seassa, vaikka harvemmin kypärää tulee matkaan lyhyelle kauppareissulle. On siis vaikea ymmärtää näitä seli-seli-selittelijöitä, joille kaikki on niin vaikeaa. Heidän olisi parasta luopua pyöräilystä ja kulkea jalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kävelijät ovat aina niin vihamielisiä meitä pyöräilijöitä kohtaan?! Milloin olette muka kuulleet, että yksikään pyörä olisi aiheuttanut vaaratilanteita jalankulkijoille?
Minulla on henkilökohtaista kokemusta vaaratilanteesta, kun pyöräilijä ajoi päälleni.
Minä en ainakaan pyöräile autojen joukossa. Autoilijat on sellaisia hulluja kaahareita, etten raaski henkeäni laittaa alttiiksi. Enkä ole mikään toisten päälle ajava trikoopyöräilijä vaan menen hissukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan pyöräile autojen joukossa. Autoilijat on sellaisia hulluja kaahareita, etten raaski henkeäni laittaa alttiiksi. Enkä ole mikään toisten päälle ajava trikoopyöräilijä vaan menen hissukseen.
Käytä pyöräteitä.
Jalkakäytävillä voit taluttaa, se on vain kävelijöille.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan pyöräile autojen joukossa. Autoilijat on sellaisia hulluja kaahareita, etten raaski henkeäni laittaa alttiiksi. Enkä ole mikään toisten päälle ajava trikoopyöräilijä vaan menen hissukseen.
Risteyksessä ne voivat silti ajaa päällesi. Ja todennäköisesti ajavatkin, koska risteysonnettomuudet ovat paljon yleisempiä kuin peräänajot. Jalankulkijoiden joukossa ajavaa pyöräilijää on hankala huomata risteyksissä, joten jalankulkijoiden joukossa pyöräily altistaa onnettomuuksille enemmän kuin ajoradalla pyöräily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Käykää nyt joskus isolla kirkolla katsomassa mikä on jalkakäytävä. Kaupungeissa se on hyvin usein laatoitettu ja korotettu selvästi erottuva jalankulkijoille varattu väylä tien reunassa.
Kyllä ne useammin ovat asfaltoituja kuin laatoitettuja. Toisaalta myös pyörätie voi olla laatoitettu.
Reunat on kivetty ja jalkakäytävä on erittäin selkeästi ja fyysisesti erotettu muulle kuin jalankulkijoille tarkoitetuista väylistä, mm. niin, että se on eri korkeudella.
Ja esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa ei ole olemassa yhdistettyjä kevyen liikkeen väyliä. On olemassa jalkakäytäviä, jotka on erittäin helppo kaikesta tunnistaa JALKAkäytäviksi, eli tarkoitetuiksi vain jalankulkijoille.
Sitten on erillisiä pyöräteitä ja pyöräkaistoja sekä ajoratoja, jotka ovat tarkoitettu pyörille, skuuteille ja autoille.
Silloinkin jos jalkakäytävä ja pyöräkaista kulkevat rinnakkain, ne on yleensä fyysisesti erotettu toisistaan tai vähintään maalilla ja monesti ihan asfaltin värilläkin. Ja ne parin metrin välein toistuvat katuun maalatut merkit, jotka osoittavat, että yksi puoli on jalankulkijoille ja erillään oleva puoli on pyöräilijöille ja skuuteille, on tyhmimmänkin ymmärrettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan pyöräile autojen joukossa. Autoilijat on sellaisia hulluja kaahareita, etten raaski henkeäni laittaa alttiiksi. Enkä ole mikään toisten päälle ajava trikoopyöräilijä vaan menen hissukseen.
Sitten etsit pyörätiet ja kuljet niitä. Helsingissä on erittäin kattava pyöräteiden verkosto jotka kaikki löytyvät reittioppaasta: https://www.hel.fi/fi/kaupunkiymparisto-ja-liikenne/pyoraily
Jos et tuohon kykene, niin et pyöräile vaan kuljet julkisilla ja kävelet.
Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Mutta vaikka jalankulkijoille olisi se ikioma väylä, niin kuin ainakin suurimpien kaupunkien ihan keskustoissa on, jalankulkijat eivät kuitenkaan saa käyttää sitä yksin, vaan siinä ajelevat lainsuojattomat polkupyörillään ja potkulaudoillaan.
Tuo johtuu paljolti siitä, että koska suurissakin kaupungeissa suurin osa niistä jalkakäytävältä näyttävistä väylistä on virallisesti pyöräteitä, niin polkupyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa. He ovat ikään kuin omaksuneet saman roolin liikenteessä kuin mikä jalankulkijoilla on. Se, että on tiettyjä väyliä jotka eivät lain mukaan yllättäen olekaan sallittuja polkupyörille vaan ainoastaan jalankulkijoille johtaa erehdyksiin.
Liikennesuunnittelu perusperiaatteisiin kuuluu se, että fyysisen ympäristön tulisi olla looginen ja mielellään tukea kyltitystä. Polkupyöräilijöiden osalta tämä ei päde, koska heidän on jokseenkin sattumanvaraisesti ohjattu välillä jalankulkijoiden ja välillä autojen joukkoon.
Siksi pyöräilijän pitäisikin lähteä siitä ajatuksesta, että pyöräily on kielletty, ellei merkillä ole osoitettu sen olevan sallittua, eikä toisin päin.
On vaikea lähteä sellaisesta ajatuksesta, koska useimmilla jalankulkijoiden väylillä pyöräily on sallittu.
Myös yleinen kielenkäyttö tukee pyöräilyä jalankulkijoiden joukossa, koska polkupyöriä kutsutaan kevyeksi liikenteeksi eikä suinkaan ajoneuvoiksi mitä polkupyörät lain mukaan ovat.
Jos nyt edelleenkin puhutaan kaupunkien keskustoista, niin useimmilla jalankulkijoiden välillä pyöräily EI ole sallittua. Jokainen kohta, jossa se on sallittua, on erikseen merkitty.
Ja eikö se ole tieliikennelaki, joka nämä asiat määrää, eikä yleinen kielenkäyttö.
Jos puhutaan kaupungeista kokonaisuutena, niin keskustoissa noin joka toinen jalankulkijoiden väylä on yleensä sallittu pyöräilijöille ja lähiöissä taas lähes kaikki väylät. On helppo ymmärtää, että tältäkin pohjalta polkupyöräilijöiden on vaikea eläytyä ajoneuvon rooliin niillä keskustakaduilla missä heidän lain mukaan tulisi omaksua ajoneuvon rooli eikä jalankulkijan roolia.
Mitä kielenkäyttöön tulee, niin laki on toki laki, mutta laki ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta.
Polkupyörällähän ei ole jalankulkijan roolia missään, ei edes siellä yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä (kansankielellä siis kevyen liikenteen väylä). Pyörä väistää aina jalankulkijaa.
Se väistää joka pelkää enemmän. Eli käytännössä se joka kävelee vasemmalla puolella tietä vastaan. Mikähän siinä oikeanpuoleisessa liikenteessä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tai siinä, että jalkakäytävällä ei pyöräillä?
Pyörätiet ovat yleensä jalkakäytävällä.
Pyörätiet eivät ole koskaan jalkakäytävällä.
Paitsi silloin kun ovat yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä. Eli lähes aina.
Teillä perähikiän maaseudulla on ehkä yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä. Kaupungeissa sellaisia ei ole, vaan erilliset jalkakäytävät ja pyörätiet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyörätiellä on turvallista ajaa pyörällä mutta jalkakäytävällä taas se on vaarallista? Yleensä pyöräteillä ja jalkakäytävillä ei ole muuta eroa kuin liikennemerkki, ja vaikea on kuvitella miten se liikennemerkki itsessään toisi turvaa kyseiselle väylälle. Sitä paitsi niitä liikennemerkkejä on missä sattuu, noin joka toinen tien reunan väylä on jalkakäytävä (eli sallittu vain jalankulkijoille) ja joka toinen taas pyörätie (sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille).
Jos väylä on sallittu sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille, se on kevyen liikenteen väylä eikä pyörätie. Pyörätie on sallittu vain pyörille ja vastaaville ajoneuvoille.
Jalkakäytävällä pyöräileminen on vaarallista jalankulkijan kannalta. Jalankulkijan kuuluisi saada kävellä rauhassa ilman vaaraa siitä, että joku liikennesääntöjä osaamaton pölöpää vemppaa pyörällä päälle.
Itse asiassa se on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Laki ei tunne käsitettä kevyen liikenteen väylä tai kevyt liikenne.
Mitä jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta tulee, niin sama pätee yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä pyöräilyn vaarallisuuteen jalankulkijan kannalta. Voidaan myös perustellusti olla sitä mieltä, että jalankulkijoille tulisi olla omia väyliä jokaisella vähänkin vilkkaammalla kadulla, jotta jalankulkijat saisivat kävellä rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku vemppaa pyörällä päälle. Tämä toteutuu aniharvoin, koska useimmat jalkakäytävät toimivat samalla ihan virallisestikin pyöräteinä (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä).
Oletko koskaan käynyt yhdessäkään kaupungissa? Ilmeisesti et.
Täällä ei tosiaan mitään yhdistettyjä pyörätie/jalkakäytävä -virityksiä ole. Ihan jo senkin takia, että esimerkiksi Helsingin kantakaupunki on rakennettu ENNEN kuin polkupyöriä oli edes kehitetty.
Täällä on tasan jalkakäytävät ja ajoradat. Jalkakäytävällä saavat olla vain jalankulkijat.
Kaupunki on lisäksi viime vuosina rakennuttanut satoja kilometrejä erillisiä pyöräteitä ja pyöräkaistoja, eli niitä kyllä riittää. Mutta ne ovat aina varsinaisessa kaupungissa erillisiä eikä niillä ole mitään tekemistä jalkakäytävien kanssa eikä yhdelläkään yli 12-vuotiaalla pyöräilijällä tai yhdelläkään skuuttarilla mitään asiaa jalkakäytäville.
Käykää nyt joskus isolla kirkolla katsomassa mikä on jalkakäytävä. Kaupungeissa se on hyvin usein laatoitettu ja korotettu selvästi erottuva jalankulkijoille varattu väylä tien reunassa.