Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen-sosiaalinen elämä
15.05.2022 |
Nelikymppinen millainen on sosiaalinen elämäsi? Oli sitten perhettä tai ei
Kommentit (25)
Ihan kiva mielestäni. Mun hyvät ystävät, sellaiset sydänystävät, asuvat muualla, joten heitä näen harvemmin. Mutta täällä on harrastusporukkaa, joita tapaan harrastamisen yhteydessä sekä eräällä työpaikallani (teen useampaa työtä), joka liittyy tähän harrastukseen. Mulla on perhe ja puoliso. En kaipaa sellaista jatkuvaa yhteyttä näihin läheisempiin ystäviini, vaikka toki heitä välillä ikävöin. Tykkään sekä ihmisten kanssa olemisesta että yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kaksin aviomiehen kanssa, kun lapset on muuttaneet omilleen. Lapsia nähdään noin parin viikon välein. Miehen kanssa vietetään paljon aikaa kotona; ulkoilleen, kokaten, ihan vaan oleskelemalla.
Työssä näen työkavereita, jotka ovat kivoja, mutta emme vietä vapaa-aikaa yhdessä.
Ystäviä tapaan lähes viikoittain, joskus parikin kertaa. Lähinnä käymme kävelyllä, kahvilla, kyläilemme toistemme luona. Ystävien kesken tehdään pari kertaa vuodessa pikkumatkoja mökille, laivalle tms. Henkistä tukea saa ystäviltä niin paljon kuin tarvitsee.
Tietyssä ystäväporukassa meillä on whatsupp-ryhmä, jossa jaetaan porukalla kuulumisia ja höpötellään myös niitä näitä; ehkä noin kerran viikossa.
Sukulaiset ovat kaukana ja etäisiäkin, mutta siskon kanssa, joka läheisin, pidetään puhelimitse yhteyttä noin parin viikon välein. Muihin sukulaisiin ei juuri yhteyksiä, enkä kaipaakaan.
Olen ihan tyytyväinen sosiaaliseen elämääni. Aina ei ole ollut näin, että ympäörillä on oikeasti läheisiä ihmisiä, nyt on sen suhteen kyllä parasta aikaa elämässä.
Olen lapseton, minulla on sydänystäviä mutta asutaan hajalleen. Arjessa on välillä vähän hiljaista, muutamaa työkaveria näen myös vapaa-ajalla
Ei ole mitään sosiaalista elämää.
Olen aina vain kotona, kaupassa käyn pari kertaa viikossa.
Mieheni lisäksi mulle soittaa vain omat vanhemmat ja miehen äiti.
Päivätyö 8-16, mies ja kaksi teiniä. Vanhempiani tapaan viikottain, samoin veljeni perhettä.
Vähintään kerran viikossa hölkkään/vesijuoksen ystävän kanssa. Miehen kanssa käydään ehkä kerran kuussa terassilla/pelaamassa biljardia. Ystävien kanssa kahvittelen, käyn viinillä samoin noin kerran kuussa. Ystäväperheiden kanssa yökyläillään ehkä 5 kertaa vuodessa. Mökille kutsutaan kesäisin vieraita. Lisäksi käyn kolmen vanhan ystäväni kanssa reissun kerran vuodessa.
Mun sosiaalinen piiri on melko pieni, mutta koen että ollaan aktiivisesti niiden läheisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinäinen. Töissä on kivoja työkavereita, mutta ei nähdä vapaa-ajalla. Miehellä vuorotyö ja lapset alkaa olla isoja. Paljon olen siis itsekseni. Harrastan yksin.
Sukulaisiin ei juuri yhteyksiä.
Nelikymppisenä oli elämä vauhdikasta: lapset olivat päiväkoti-alakouluikäisiä, työpäivät pitkiä, iltamenoja ja työreissuja työn puolesta, tuttavaperheet kävivät kylässä, lomilla käytiin reissussa oman perheen ja sukulaisten kanssa yhdessä... Nyt kohta kuusikymppisenä lapset jo aikuisia, asuvat suht lähellä ja käyvät kylässä suht usein ja muutenkin sosiaalista elämää on mukavasti vaikka enemmän jo viihtyy miehen kanssa ihan kahdestaan mökillä luonnon keskellä tai kaupungissa pihahommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai yli kolmekymppisillä ole enää mitään kaverielämää. On perheet, työt ja sellaista. Eiköhän sen kavereiden kanssa rymyämisen kuulukin jäädä sinne nuoruusvuosiin.
Elämä ei ole niin hienoa kuin uskotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen elämä on teeskentelyä.
Yksin on paljon onnellisempaa.
Hä? What? Mitä vittuu oikeesti? :D
Millanen persereikä sulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mies ja kolme lasta, alakoulu ja päiväkoti- ikäisiä. Heidän kanssaan vietän vapaa- aikaani. Töissä näen työkavereita. Teen hoitotyötä ja työni on sosiaalista, tapaan paljon ihmisiä. En kaipaa vapaa- ajalle sosiaalista elämää omaa perhettä enempää. Isääni näen viikoittain. Veljen perhettä kuukausittain. Ystäviä muutama, asuvat kauempana. Ryhmässä viestitellään. Joitain tuttuja täällä päin, joita näen lähinnä sattumalta kylillä. Sukulaiset etäisiä, tätiä joskus tapaan tai viestitellään. Olen tyytyväinen näin, en kaipaa aktiivisempaa sosiaalista elämää.
Olen nykyään valinnut yksinolon. Alunperin (lapsena, nuorena) se ei ollut samalla tavalla valittua tai olin yksin eri syistä.
Ihan aktiivisesti kyllä pohdin, osaisinko luoda vielä jonkinlaisen sosiaalisen elämän. Käyn töissä, muttei siellä oikein kehenkään tutustu.
En ole ihan yksin elämääni elänyt, perusolotila on silti ollut joko miehen kanssa tai yksin, ehkä yksi naisystävä saattanut välillä olla. Kyllähän sitä miettii, mitä jää kokematta mutta olen toisaalta aika hyvä kuvittelemaan, ja elän elämääni osittain kirjojen kautta, tunnustan suoraan. Suomi on puolillaan tälläisiä kuin minä, moni vaan paljon tyytymättömämpi. Tässä maassa kasvatetaan yksinäisyyteen, ainakin siellä mistä itse tulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka viikko jotain, afterworksit ehkä 1-2 kertaa kuussa, samoin illallistreffit kaverin/kavereiden kanssa, satunnaisia kahvitteluja tai vaikka kävelylenkkejä naapurustossa asuvien kavereiden kanssa, yksi naisten viikonloppureissu vuodessa lähimpien ystävien kanssa.
Lisäksi kutsutaan kavereita, perhettä ja sukulaisia kyläilemään silloin tällöin muttei mitenkään säännöllisesti.
N45, 2 lasta ja puoliso
Vierailija kirjoitti:
Ei kai yli kolmekymppisillä ole enää mitään kaverielämää. On perheet, työt ja sellaista. Eiköhän sen kavereiden kanssa rymyämisen kuulukin jäädä sinne nuoruusvuosiin.
Mun yhdeksänkymppinen mummoni tapailee edelleen ystäviään säännölllisesti. Moni ikätoveri on tietenkin kuollut mutta aktiivinen mummoni on löytänyt itseään nuorempia ystäviä.
Asun yksin ja teen etätöitä. Tapaan jonkun kaverin yleensä noin kerran viikossa , joskus useammin. Muuten olen yksin. Vanhempiani tapaan noin viikoittain. Yleensä kukaan ei soita mullepäin, kaikki kommunikointi on viesteillä. Että aika yksinäistä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään sosiaalista elämää.
Olen aina vain kotona, kaupassa käyn pari kertaa viikossa.
Mieheni lisäksi mulle soittaa vain omat vanhemmat ja miehen äiti.
Kenelle itse soitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään sosiaalista elämää.
Olen aina vain kotona, kaupassa käyn pari kertaa viikossa.
Mieheni lisäksi mulle soittaa vain omat vanhemmat ja miehen äiti.Kenelle itse soitat?
No niille vanhemmille ja miehen äidille.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai yli kolmekymppisillä ole enää mitään kaverielämää. On perheet, työt ja sellaista. Eiköhän sen kavereiden kanssa rymyämisen kuulukin jäädä sinne nuoruusvuosiin.
Nykyään on säälittävää jos ei ole ystäviä koskee myös perheellisiä.
Mikä??