Kaveriperheen erityislapsi

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kun ihmetellä tätä palstanaisten selkärangattomuutta.

Jos joku menisi minun kodissani omin lupineen jääkaapille ja viskelisi tomaatit lattialle (tomaatteja ei muuten pitäisi säilyttää jääkaapissa koskaan), eivätkä vanhemmat puuttuisi asiaan, saisi koko perhe häipyä vaikka yön selkään. Lemmikkien kiusaamisesta puhumattakaan.

Minä olen itse asiassa yhtä lapsivierasta joutunut ojentamaankin, toteamalla, että "minun kodissani ei käyttäydytä noin". Äänensävy pelästytti lapsen isää sen verran, että yritti panna kakaraansa kuriin, melko huonolla menestyksellä tosin. Toiste en ole kutsunut. Mieheni tuon tilanteen jälkeen vaan sanoi, että hyvä että sanoit jotain, hän oli niin pöyristynyt lapsen huonosta käytöksestä että jähmettyi.

Ainoa mitä voin tuohon sanoa on se, että ehkä sinä olet sanavalmiimpi ja topakampi persoona kuin minä. Pärjään kyllä lapsen kanssa kunhan saisin olla hänen kanssaan keskenään, mutta vanhempien kanssa kommikointi ei ollut heti ihan helppoa. Olemme kuitenkin saaneet puhuttua asioista ja nyt on ollut helpompi päivä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä keskustelussa on paljon sellasia ihmisiä, joilla ei ole edes vähimmäistä tietoa mitä tarkoittaa

diagnoosi ADHD. Naurettavaa sanoa, että menkää hotelliin, koska meillä ei saa riehua noin.

Uskon, että nämä vanhemmat ovat aikanaan kokeilleet tuota kasvattamista, mutta kun huomaavat, ettei

ADHD pysty sisäistämään kasvatusta, ovat väsyneenä antaneet periksi.

Sehän näkyy ulospäin, etteivät ole antaneet mitään kasvatusta ja tai rajoja lapsilleen, ajattelee näin moni täällä.

Minusta tässä keskustelussa joku sanoi viisaasti, ettei ADHD lapsi pysty keskittymään, kun informaatiota tulee monesta paikkaa ja niitä tässäkin keskusteluissa on tullut usein EI sanan käyttämisellä tällaista lasta kohtaan.

Eli monen mielestä EI saa koskea eläimiin,ei saa hyppiä, ei saa heitellä. Ei saa käydä kylässä. . Miltä se kuulostaa

lapsesta, jolla on tämä diagnoosi ADHD. 40 kertaa EI sanan kuulemista. Lopuksi annetaan koko perheelle viesti

olkaa puistossa senkin huonosti käyttäytyvät ihmiset. Meille ette tule ennenkuin osaatte käyttäytyä.

Kaikista pahimpia ovat ne, jotka löisivät tätä lasta kuten ennen tehtiin.

Olet niin väärässä kuin olla voi. Vaikka lapsen aivoissa olisi vilkkautta, ei se oikeuta huonoon käytökseen. Huonosta käytöksestä tulee aina tulla jotain seuraamuksia. Niin se menee aikuistenkin elämässä, ja aikuisiksi niitä lapsia kasvatetaan. Kerropa, miten itse meinasit taikoa pois huonon käytöksen, vai onko sinusta adhd=huonokäytöksinen ja se nyt vain pitää hyväksyä.

T. Add-aikuinen

ADD luulisi tajuavan ettei se takominen mitään auta. Ei ole kyse huonosta käytöksestä vaan aivojen tuottamasta ylivireydestä. He kyllä toetää läytöstavat, mutta sit, kun homma menee yli, ne unohtuu kaikki. Heille toimii tasan se, että he ei ät pääse ylivirittymään ja jos näin tapahtuu, se käytös käydään läpi, syyttämättä.

Tämä on juuri se mikä menee pieleen, kun nähdään se erityislapsi vain huonosti kasvatettuna. He kuulevat olevansa huonoja vaikka vika ei ole heissä.

Juuri siinä mennään pieleen, ettei diagnoosin myötä enää vaadita yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä keskustelussa on paljon sellasia ihmisiä, joilla ei ole edes vähimmäistä tietoa mitä tarkoittaa

diagnoosi ADHD. Naurettavaa sanoa, että menkää hotelliin, koska meillä ei saa riehua noin.

Uskon, että nämä vanhemmat ovat aikanaan kokeilleet tuota kasvattamista, mutta kun huomaavat, ettei

ADHD pysty sisäistämään kasvatusta, ovat väsyneenä antaneet periksi.

Sehän näkyy ulospäin, etteivät ole antaneet mitään kasvatusta ja tai rajoja lapsilleen, ajattelee näin moni täällä.

Minusta tässä keskustelussa joku sanoi viisaasti, ettei ADHD lapsi pysty keskittymään, kun informaatiota tulee monesta paikkaa ja niitä tässäkin keskusteluissa on tullut usein EI sanan käyttämisellä tällaista lasta kohtaan.

Eli monen mielestä EI saa koskea eläimiin,ei saa hyppiä, ei saa heitellä. Ei saa käydä kylässä. . Miltä se kuulostaa

lapsesta, jolla on tämä diagnoosi ADHD. 40 kertaa EI sanan kuulemista. Lopuksi annetaan koko perheelle viesti

olkaa puistossa senkin huonosti käyttäytyvät ihmiset. Meille ette tule ennenkuin osaatte käyttäytyä.

Kaikista pahimpia ovat ne, jotka löisivät tätä lasta kuten ennen tehtiin.

Olet niin väärässä kuin olla voi. Vaikka lapsen aivoissa olisi vilkkautta, ei se oikeuta huonoon käytökseen. Huonosta käytöksestä tulee aina tulla jotain seuraamuksia. Niin se menee aikuistenkin elämässä, ja aikuisiksi niitä lapsia kasvatetaan. Kerropa, miten itse meinasit taikoa pois huonon käytöksen, vai onko sinusta adhd=huonokäytöksinen ja se nyt vain pitää hyväksyä.

T. Add-aikuinen

ADD luulisi tajuavan ettei se takominen mitään auta. Ei ole kyse huonosta käytöksestä vaan aivojen tuottamasta ylivireydestä. He kyllä toetää läytöstavat, mutta sit, kun homma menee yli, ne unohtuu kaikki. Heille toimii tasan se, että he ei ät pääse ylivirittymään ja jos näin tapahtuu, se käytös käydään läpi, syyttämättä.

Tämä on juuri se mikä menee pieleen, kun nähdään se erityislapsi vain huonosti kasvatettuna. He kuulevat olevansa huonoja vaikka vika ei ole heissä.

Juuri siinä mennään pieleen, ettei diagnoosin myötä enää vaadita yhtään mitään.

Tämä. Adhd ei tarkoita sitä, että ihminen ei tajua mitään. Ihan oikeasti, mitä tapahtuu kun lapsi, joka saa riehua ja räiskiä silmittömästi kenenkään estämättä, on aikuinen jolla on aikuisen voimat?

Minulla on adhd, ja kyllä minusta on nyt menty siitä, että neuropsykiatrisia häiriöitä ei ymmärretä ollenkaan, siihen toiseen ääripäähän jossa niiden varjolla hyväksytään ihan mitä tahansa.

Meillä kävi mökillä kylässä eräs isä poikansa kanssa ja poika oli koko ajan  potkimassa minua. Minun isäni hermostui lopulta, kun puhe ei auttanut ja heitti kakaran järveen vaatteet päällä. Hänen isänsä protestoi, niin minun isä sanoi heitänkö sinutkin. He lähtivät pois.

Myöhemmin tulivat uudelleen käymään, en tiedä miksi. Poika oli ihan kunnolla ja ihan kiva itse asiassa, pelattiin jalkapalloa yms.

Tapahtui 70 luvulla. Nykyään pääsi varmaan iltalehteen.

Mongoloidi kuolaava ämpärä se on

Mun kohdalla vierailu olisi päättynyt siihen tomaattien heittelyyn. Jos kodissani ei osata käyttäytyä, ovi löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette vain sano että teille ei voi tulla yökylään?

Tarina olisi jäänyt laimeaksi.

Onko tuollaisia vanhempia oikeasti olemassa? Uskomatonta ja raivostuttavaa. Itse olen tuntenut syyllisyyttä jo siitä jos lapsi tutkii vieraitten luona esillä olevia tavaroita. Siis tietenkin olen tai lapsi on kysynyt luvan, mutta on nolottanut pelkästään lapsen kyltymätön uteliaisuus kylässä. Muutenkin innoissaan olevaa lasta saa toppuutella jatkuvasti, mutta enpä taida enää sitä nolostella, koska kuitenkin katson hänen peräänsä ja hän tottelee. Jos tekisi jostain syystä jotain kiellettyä kylässä, hän saisi siitä kyllä kuulla, ja pahoittelisin tietenkin korvaisin jos jotain hajoaisi.

Ja mulle ja lapselle saa myös emäntä ja isäntä sanoa jos joku ei ole ok.

En lainaa, tulisi niin pitkä lainaus edellisiltä. Mutta nyt on pakko oikaista pari asiaa.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asiat. Olisi hyvä ymmärtää, että jollekin voi toiminnanohjaus, keskittyminen, tarkkaavaisuus, impulssikontrolli,  olla ihan tosi mahdottomia asioita. Mutta ei tarvi hyväksyä näistä seuraavaa käytöstä kuitenkaan. 

Kirjoitin aiemmassa, että ammattilaiset kehottavat välttämään jatkuvaa kieltämistä. - se ei tarkoita, että pitäisi hyväksyäkään. Vaan sitä, että kieltämisen sijaan lasta ohjataan oikeaan. Se tarkoittaa käytännössä perässä kävelyä ja tarvittaessa kädestä pitäen ohjaamista, uudestaan, uudestaan, uudestaan. Lapsi, joka ei muista kieltoja tai ohjeita yhtään, ei ole "kauko-ohjattavissa" sohvalta huudellen. "meneppäs pesemään kädet" tai "lopeta tuo", tai "pue päällesi mennään ulos", ei ne toimi sieltä kauempaa huudettuna. Lapsen vieressä pitää kulkea koko ajan ja auttaa vaihe vaiheelta toimimaan niin kuin pyydetty. Vielä kouluiässäkin. 

Ja ymmärrän että tällaisen lapsen vanhempi voi olla ihan loppu. Minä olen ollut ihan loppu. Se on tätä perässäkulkemista koko hereilläoloaika, silloin kun lapsella on vaikea adhd. Mun piti aikanaan ottaa oma adhd aina mukaan vessaan, ei voinut jättää yksin ollenkaan. Ei hän pysynyt missään aloillaan. Satutti muita lapsia, varmaan tahtomattaan, mutta satutti kuitenkin. Leimahti sekunnissa täyteen raivoon jne. Tämän impulsiivisuuden vuoksi piti olla koko ajan käden ulottuvilla. Miettikää. Neljävuotiaana, viisivuotiaana... ja miten tällainen lapsi pärjää päiväkotiryhmässä? Niinpä. 

Ainoat mitkä auttoi, oli adhd-lääke ja risperidon. (vasta koulun alettua sai lääkkeet). On aivan eri ihminen niiden kanssa. Saa kavereita. Saa riittävän hyviä numeroita. 

Hienoa, jos joku adhd-aikuinen kertoo pärjäävänsä hyvin. Muistuttaisin kuitenkin, että (kuten autismin kirjokin) adhd-kirjo on tosi laaja. Joillain oireet ovat lieviä. Omiin ajatuksiin unohtumista tunnilla, tai hajamielisyyttä, tai puheliaisuutta, tai hassuja impulsseja, esim värjää hiukset hetken mielijohteesta siniseksi.

Joillain ne oireet ovat oikeasti vammauttavia, ja tarvitsee jatkuvasti toisen ihmisen apua. Impulssikontrollin puute johtaa pahimmillaan vaikeuksiin poliisin kanssa. 

Ja vielä. 

Joku sanoi että adhd:n aivot ovat ylivilkkaat ja ylikierroksilla. Eivät ole. Päinvastoin. Adhd ja add -aivot ovat alivireät, lähes kuin nukuksissa. Sen takia se adhd-lääke, joka on piriste, auttaa näitä ihmisiä. Aivot piristyvät sille tasolle, mikä se meillä muilla "normaaleilla" on. Kun aivot piristyvät, ne alkavat tuottamaan välittäjäaineita, mm dopamiinia, jota ilman ihminen ei kykene keskittymään, sählää ja soosaa, ei kykene hillitsemään niitä impulssejaan. 

Jos lapsella on adhd, (piriste)lääke rauhoittaa hänen olemuksensa. Jos hänellä ei ole adhd, vaan syynä onkin huono kasvatus, niin lääke ei rauhoita. Normaaleilla aivoilla varustetut piristyvät vain lisää näistä lääkkeistä. 

Ihan selkeä, todettavissa oleva, fysiologinen ero aivojen toiminnassa. Lastenpsykiatrit, jotka diagnoosin antavat, erottavat kyllä onko kyse kasvatuksesta vai aivojen fysiologiasta. Adhd tunnistetaan monista muistakin ominaisuuksista, joita ei neurotyypillisillä lapsilla yleensä ole. 

Oikea adhd ei ole vanhempien vika. Ei ole myöskään vanhempien vika, jos väsyvät. Harmi vaan että se on ihan vakio, että vanhempien pitäisi vaan jaksaa sinne kouluikään asti. Adhd-lääkkeitä ei yleensä määrätä alle 6-vuotialle. (lukee pakkausselosteessa)

Ihan kamala on ap:n kuvailemien vanhempien kasvatustyyli tai sen puute!

Mulla on jo aikuinen adhd-dysfasiapoika,  asuu omillaan ja käy töissä, syö lääkkeitä, ja sanon että tuon ap:n kuvaileman lapsen kamala käytös johtuu ihan selkeästä kasvatuksen puutteesta. Tuo on selkeästi huonoa käytöstä, jota kyllä saa suitsittua, vaikka lapsi olisi ylivilkas. Noi vanhemmat on kusessa, kunhan tuo lapsi kasvaa kouluikään.

Näiden lasten kanssa saa enemmän vääntää ja vääntää siitä, miten ei pidä menetellä ja pitää olla tiukka ja johdonmukainen. Empatiaa pitää opettaa lapselle, samoin rajoja. Päähänpistot, harkinnan puute, keskittymiskyvyttömyys, levottomuus ja kielenymmärtämisen vaikeudet ovat ihan eri asia kuin päivänselvä ilkeys ja huono käytös, johon vanhemmat vain myhäilevät päälle että "eihän lapselle nyt vaan tule paha mieli". Siinä kasvatetaan narsistia, jota ei hävetä oma käytös...kyllä se adhd-lapsikin älyää, että toista ei saa satuttaa eikä tomaatteja vedetä lattialle eikä eläimiä kiusata, mutta hänelle pitää se opettaa kuten ihan kaikille lapsille. Jos olette lukeneet Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeliä, niin Eemelissä oli adhd-vikaa, mutta Eemeli ei ollut sydämeltään ilkeä lapsi. Eemeliä kadutti ja harmitti kun tuli tehtyä hölmöyksiä harkitsematta ja hän oli avulias poika. Hänelle kyllä pidettiin kuria, tosin sen ajan tapaan....lasten piiskaaminen ei ole mielestäni hyväksyttävää eikä lain mukaankaan. Kuria saa kyllä pidettyä, ja se vaatii topakkuutta, kärsivällisyyttä ja auktoriteettiä. 

Olen itse puuttunut meillä käyvien ns. normilasten käytökseen, kun rämpätään ja paiskotaan ovia, yritetään vetää kissaa hännästä ja heitetään leluja. Kummasti on uskottu, kun olen ärähtänyt lopeta! ja laskeutunut lapsen tasolle sanomaan tiukasti että noin ei saa meillä tehdä. "Toiseen sattuu, olisiko sinusta mukavaa jos sinuun sattuisi? Mieti miltä toisesta tuntuu. Tuolla lailla ei saa käyttäytyä" Siinähän pyörittelevät silmiänsä ja yks närkästynyt pari lähti nopeasti pois, no siinähän menevät, emme tarvitse kämppää särkemään huonosti käyttäytyviä kakaroita. 

Ja 209, sun pitäisi varmaan ottaa sun lääkkeet. 

Minäkin olen ollut mökkeilemässä, jossa täysin riiviö pentu härkki koiraa jatkuvasti ja mellasti kuin hullu. Siinä touhussa ei ollut mitään rajaa. Ikävä kyllä koska suvussamme ei koskaan puhuta mistään, kukaan ei sanonut mitään. Minä yritin ohjata lasta puhumalla tälle lempeän asiallisesti, mutta lapsella vaan muljahti silmät päästä ja juoksi koiran perään sitä härkkimään. Kyseessä oli 9-vuotias lapsi, joten tajusi mitä teki. Lopulta koira näykkäisi nenästä niin että veri roiskui ja itkuhan siitä tuli. Mutta loppui koiran kiusaaminenkin. Meidän suvussa lasten kasvatus on siis ulkoistettu eläimille.

väsynyt äiti kirjoitti:

Jos hänellä ei ole adhd, vaan syynä onkin huono kasvatus, niin lääke ei rauhoita.

Pakko vielä korjata omaa tekstiä. Adhd:n vaihtoehtona ei aina ole huono kasvatus. Syynä voi olla myös mielenterveydenhäiriö, esimerkiksi kiintymyssuhteen vaikeat pulmat. Tai vaikea traumaattinen kokemus, jonka takia lapsi ei kykene rauhoittumaan (on jatkuvassa hälytystilassa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukulaisellani oli samanlainen lapsi ja kesällä mökillä olin suoraan sanottuna luhistumassa henkisesti, niin eläimellistä se touhu oli. Ja samoin vanhempansa eivät sanoneet mitään, katsoivat vain lasittunein silmin ja ilmeisesti täysin luovuttaneena. Ja tässä ei ollut kyseessä mikään erityislapsi, vaan täysin kuriton kakara, joka pilasi paritkin lomat täysin ihan hillittömällä huomionhaullaan ja temppuilullaan. Karmeinta oli, että minulle alkoi tulla sellaisia ajatuksia että nappaan sitä lasta tukasta kiinni ja karjun korvaan. En ole ikinä ollut väkivaltainen, mutta tuo järjetön hermojen sahaaminen pienessä mökissä oli ajamassa minua hulluuden partaalle. 

Raivostuttavinta tässä oli se, että lapsi kinuamalla kinusi sellaista trampoliinia ja isovanhemmat hommasi. Sitten se ei mennytkään sinne hyppimään kun ei ollut seuraa vaan tuli mökkiin SISÄLLE hyppimään niin että mökki tärisi. 

Aha, voi sua.

Niin. Toivoin että se olisi mennyt hyppimään sinne häkkyrään ja purkanut energiaansa siellä, samaa ajatteli varmaan isovanhemmatkin. Mutta eihän se sille sitten käynytkään, vaan piti tulla imemään se energia ja huomio aikuisilta. Erityisesti jos huomasi että joku yritti esim ottaa päiväunet, piti tulla siihen viereen hyppimään ja karjumaan. Miten on edes mahdollista, että sitä ääntä lähti niin paljon. Koko ajan kuului tauoton hölinä ja mekastus. Koko ajan.

Aivan järkyttävän rasittava lapsi. Toista kertaa en tuon porukan kanssa mökille mene. Joku raja on oltava. Ei vaan jaksa, eikä ole pakko jaksaa.

- tuo jolle kommentoit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukulaisellani oli samanlainen lapsi ja kesällä mökillä olin suoraan sanottuna luhistumassa henkisesti, niin eläimellistä se touhu oli. Ja samoin vanhempansa eivät sanoneet mitään, katsoivat vain lasittunein silmin ja ilmeisesti täysin luovuttaneena. Ja tässä ei ollut kyseessä mikään erityislapsi, vaan täysin kuriton kakara, joka pilasi paritkin lomat täysin ihan hillittömällä huomionhaullaan ja temppuilullaan. Karmeinta oli, että minulle alkoi tulla sellaisia ajatuksia että nappaan sitä lasta tukasta kiinni ja karjun korvaan. En ole ikinä ollut väkivaltainen, mutta tuo järjetön hermojen sahaaminen pienessä mökissä oli ajamassa minua hulluuden partaalle. 

Raivostuttavinta tässä oli se, että lapsi kinuamalla kinusi sellaista trampoliinia ja isovanhemmat hommasi. Sitten se ei mennytkään sinne hyppimään kun ei ollut seuraa vaan tuli mökkiin SISÄLLE hyppimään niin että mökki tärisi. 

Aha, voi sua.

Niin. Toivoin että se olisi mennyt hyppimään sinne häkkyrään ja purkanut energiaansa siellä, samaa ajatteli varmaan isovanhemmatkin. Mutta eihän se sille sitten käynytkään, vaan piti tulla imemään se energia ja huomio aikuisilta. Erityisesti jos huomasi että joku yritti esim ottaa päiväunet, piti tulla siihen viereen hyppimään ja karjumaan. Miten on edes mahdollista, että sitä ääntä lähti niin paljon. Koko ajan kuului tauoton hölinä ja mekastus. Koko ajan.

Aivan järkyttävän rasittava lapsi. Toista kertaa en tuon porukan kanssa mökille mene. Joku raja on oltava. Ei vaan jaksa, eikä ole pakko jaksaa.

- tuo jolle kommentoit

Jos lapsi ei saa riittävästi huomiota, hakee se sitä just noin. Jos tämä tuli yllätyksenä niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukulaisellani oli samanlainen lapsi ja kesällä mökillä olin suoraan sanottuna luhistumassa henkisesti, niin eläimellistä se touhu oli. Ja samoin vanhempansa eivät sanoneet mitään, katsoivat vain lasittunein silmin ja ilmeisesti täysin luovuttaneena. Ja tässä ei ollut kyseessä mikään erityislapsi, vaan täysin kuriton kakara, joka pilasi paritkin lomat täysin ihan hillittömällä huomionhaullaan ja temppuilullaan. Karmeinta oli, että minulle alkoi tulla sellaisia ajatuksia että nappaan sitä lasta tukasta kiinni ja karjun korvaan. En ole ikinä ollut väkivaltainen, mutta tuo järjetön hermojen sahaaminen pienessä mökissä oli ajamassa minua hulluuden partaalle. 

Raivostuttavinta tässä oli se, että lapsi kinuamalla kinusi sellaista trampoliinia ja isovanhemmat hommasi. Sitten se ei mennytkään sinne hyppimään kun ei ollut seuraa vaan tuli mökkiin SISÄLLE hyppimään niin että mökki tärisi. 

Aha, voi sua.

Niin. Toivoin että se olisi mennyt hyppimään sinne häkkyrään ja purkanut energiaansa siellä, samaa ajatteli varmaan isovanhemmatkin. Mutta eihän se sille sitten käynytkään, vaan piti tulla imemään se energia ja huomio aikuisilta. Erityisesti jos huomasi että joku yritti esim ottaa päiväunet, piti tulla siihen viereen hyppimään ja karjumaan. Miten on edes mahdollista, että sitä ääntä lähti niin paljon. Koko ajan kuului tauoton hölinä ja mekastus. Koko ajan.

Aivan järkyttävän rasittava lapsi. Toista kertaa en tuon porukan kanssa mökille mene. Joku raja on oltava. Ei vaan jaksa, eikä ole pakko jaksaa.

- tuo jolle kommentoit

Jos lapsi ei saa riittävästi huomiota, hakee se sitä just noin. Jos tämä tuli yllätyksenä niin voi voi.

Siinä on vaan se, että eihän siinä muuta tehtykään kuin huomioitiin sitä pentua. Ja sitä enemmän se mellasti.

Mutta se ei ole enää minun ongelmani. Kun kuulen, että tuo perhe on tulossa mökille, en sinne mene. Ja kun menen, en kerro tälle perheelle että olemme siellä. En jaksa sitä lapsen käytöstä. Ei ole pakko. 

Vanhemmat voi katsoa peiliin.

väsynyt äiti kirjoitti:

En lainaa, tulisi niin pitkä lainaus edellisiltä. Mutta nyt on pakko oikaista pari asiaa.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asiat. Olisi hyvä ymmärtää, että jollekin voi toiminnanohjaus, keskittyminen, tarkkaavaisuus, impulssikontrolli,  olla ihan tosi mahdottomia asioita. Mutta ei tarvi hyväksyä näistä seuraavaa käytöstä kuitenkaan. 

Kirjoitin aiemmassa, että ammattilaiset kehottavat välttämään jatkuvaa kieltämistä. - se ei tarkoita, että pitäisi hyväksyäkään. Vaan sitä, että kieltämisen sijaan lasta ohjataan oikeaan. Se tarkoittaa käytännössä perässä kävelyä ja tarvittaessa kädestä pitäen ohjaamista, uudestaan, uudestaan, uudestaan. Lapsi, joka ei muista kieltoja tai ohjeita yhtään, ei ole "kauko-ohjattavissa" sohvalta huudellen. "meneppäs pesemään kädet" tai "lopeta tuo", tai "pue päällesi mennään ulos", ei ne toimi sieltä kauempaa huudettuna. Lapsen vieressä pitää kulkea koko ajan ja auttaa vaihe vaiheelta toimimaan niin kuin pyydetty. Vielä kouluiässäkin. 

Ja ymmärrän että tällaisen lapsen vanhempi voi olla ihan loppu. Minä olen ollut ihan loppu. Se on tätä perässäkulkemista koko hereilläoloaika, silloin kun lapsella on vaikea adhd. Mun piti aikanaan ottaa oma adhd aina mukaan vessaan, ei voinut jättää yksin ollenkaan. Ei hän pysynyt missään aloillaan. Satutti muita lapsia, varmaan tahtomattaan, mutta satutti kuitenkin. Leimahti sekunnissa täyteen raivoon jne. Tämän impulsiivisuuden vuoksi piti olla koko ajan käden ulottuvilla. Miettikää. Neljävuotiaana, viisivuotiaana... ja miten tällainen lapsi pärjää päiväkotiryhmässä? Niinpä. 

Ainoat mitkä auttoi, oli adhd-lääke ja risperidon. (vasta koulun alettua sai lääkkeet). On aivan eri ihminen niiden kanssa. Saa kavereita. Saa riittävän hyviä numeroita. 

Hienoa, jos joku adhd-aikuinen kertoo pärjäävänsä hyvin. Muistuttaisin kuitenkin, että (kuten autismin kirjokin) adhd-kirjo on tosi laaja. Joillain oireet ovat lieviä. Omiin ajatuksiin unohtumista tunnilla, tai hajamielisyyttä, tai puheliaisuutta, tai hassuja impulsseja, esim värjää hiukset hetken mielijohteesta siniseksi.

Joillain ne oireet ovat oikeasti vammauttavia, ja tarvitsee jatkuvasti toisen ihmisen apua. Impulssikontrollin puute johtaa pahimmillaan vaikeuksiin poliisin kanssa. 

Ja vielä. 

Joku sanoi että adhd:n aivot ovat ylivilkkaat ja ylikierroksilla. Eivät ole. Päinvastoin. Adhd ja add -aivot ovat alivireät, lähes kuin nukuksissa. Sen takia se adhd-lääke, joka on piriste, auttaa näitä ihmisiä. Aivot piristyvät sille tasolle, mikä se meillä muilla "normaaleilla" on. Kun aivot piristyvät, ne alkavat tuottamaan välittäjäaineita, mm dopamiinia, jota ilman ihminen ei kykene keskittymään, sählää ja soosaa, ei kykene hillitsemään niitä impulssejaan. 

Jos lapsella on adhd, (piriste)lääke rauhoittaa hänen olemuksensa. Jos hänellä ei ole adhd, vaan syynä onkin huono kasvatus, niin lääke ei rauhoita. Normaaleilla aivoilla varustetut piristyvät vain lisää näistä lääkkeistä. 

Ihan selkeä, todettavissa oleva, fysiologinen ero aivojen toiminnassa. Lastenpsykiatrit, jotka diagnoosin antavat, erottavat kyllä onko kyse kasvatuksesta vai aivojen fysiologiasta. Adhd tunnistetaan monista muistakin ominaisuuksista, joita ei neurotyypillisillä lapsilla yleensä ole. 

Oikea adhd ei ole vanhempien vika. Ei ole myöskään vanhempien vika, jos väsyvät. Harmi vaan että se on ihan vakio, että vanhempien pitäisi vaan jaksaa sinne kouluikään asti. Adhd-lääkkeitä ei yleensä määrätä alle 6-vuotialle. (lukee pakkausselosteessa)

Kyllä ne on ylivireät, se piriste auttaa, koska se kiinnittyy reseptoroihin, jolloin rauhoittavien välittäjäaineiden määrä lisääntyy. Muuta en jaksanut lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä keskustelussa on paljon sellasia ihmisiä, joilla ei ole edes vähimmäistä tietoa mitä tarkoittaa

diagnoosi ADHD. Naurettavaa sanoa, että menkää hotelliin, koska meillä ei saa riehua noin.

Uskon, että nämä vanhemmat ovat aikanaan kokeilleet tuota kasvattamista, mutta kun huomaavat, ettei

ADHD pysty sisäistämään kasvatusta, ovat väsyneenä antaneet periksi.

Sehän näkyy ulospäin, etteivät ole antaneet mitään kasvatusta ja tai rajoja lapsilleen, ajattelee näin moni täällä.

Minusta tässä keskustelussa joku sanoi viisaasti, ettei ADHD lapsi pysty keskittymään, kun informaatiota tulee monesta paikkaa ja niitä tässäkin keskusteluissa on tullut usein EI sanan käyttämisellä tällaista lasta kohtaan.

Eli monen mielestä EI saa koskea eläimiin,ei saa hyppiä, ei saa heitellä. Ei saa käydä kylässä. . Miltä se kuulostaa

lapsesta, jolla on tämä diagnoosi ADHD. 40 kertaa EI sanan kuulemista. Lopuksi annetaan koko perheelle viesti

olkaa puistossa senkin huonosti käyttäytyvät ihmiset. Meille ette tule ennenkuin osaatte käyttäytyä.

Kaikista pahimpia ovat ne, jotka löisivät tätä lasta kuten ennen tehtiin.

Ap on ihan itse diagnosoinut lapsen. Ap:n mielestä lapsi, jolla ei ole mitään käytöstapoja on ADHD.

Ap:lle tiedoksi tuollaisia lapsia tulee, kun vanhemmat eivät kasvata tai rajoita lapsiaan millään tavoin. Ihan ilman ADHD:ta.

ADHD lapsi voi ja osaa käyttäytyä ihan hyvin. Käytösnumero 9 onnistuu ilman mitään lääkitystä.

Mainitsin ADHD ja Dysfasia selkeyttääkseni lukijoiden ajatusta lapsen toiminnasta, mutta täällä halutaan näköjään minusta nyt leipoa tarinan pahista. Sanon varmaan kymmenennen kerran ettei ole minun tehtäväni diagnosoida lasta, mutta selkeästi lapsi ei ihan täysiä käy jos näin voisi sanoa. Vanhemmissa myös vikaa kun eivät osaa asettaa rajoja hänen toiminnalleen.

Olemme nyt puhuneet vanhempien kanssa ja viettäneet aikaa muualla kuin kotonamme.

Ap

No miten on mennyt? Miten lapsi on käyttäytynyt? Ja jos olette silti kaikki yöpyneet teillä, niin miten se on onnistunut?

Vierailija kirjoitti:

Minun sukulaisellani oli samanlainen lapsi ja kesällä mökillä olin suoraan sanottuna luhistumassa henkisesti, niin eläimellistä se touhu oli. Ja samoin vanhempansa eivät sanoneet mitään, katsoivat vain lasittunein silmin ja ilmeisesti täysin luovuttaneena. Ja tässä ei ollut kyseessä mikään erityislapsi, vaan täysin kuriton kakara, joka pilasi paritkin lomat täysin ihan hillittömällä huomionhaullaan ja temppuilullaan. Karmeinta oli, että minulle alkoi tulla sellaisia ajatuksia että nappaan sitä lasta tukasta kiinni ja karjun korvaan. En ole ikinä ollut väkivaltainen, mutta tuo järjetön hermojen sahaaminen pienessä mökissä oli ajamassa minua hulluuden partaalle. 

No mieti niitä vanhempia. Joutuvat olemaan sen kanssa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne on ylivireät, se piriste auttaa, koska se kiinnittyy reseptoroihin, jolloin rauhoittavien välittäjäaineiden määrä lisääntyy. Muuta en jaksanut lukea.

Miksi väität vastaan? Käytä nettiä jos et minua (joka kuulin tämän psykiatrilta) usko.

Eivät ne ole ylivireät. Verenkierto on alhaisempi adhd-aivoissa. Nämä on todettu ties kuin monissa aivokuvauksissa. 

Autan sinua, googlen ensimmäinen hakutulos hakusanoilla "adhd aivojen toiminta" :

 "ADHD:n oireet johtuvat nykykäsityksen mukaan aivojenenergiavajeesta. Aivojen puutteellinen verenkierto johtaa hapen ja glukoosin puutteeseen aivojen eri osissa, mikä näkyy muun muassa vireystilan ja työmuistin heikkenemisenä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukulaisellani oli samanlainen lapsi ja kesällä mökillä olin suoraan sanottuna luhistumassa henkisesti, niin eläimellistä se touhu oli. Ja samoin vanhempansa eivät sanoneet mitään, katsoivat vain lasittunein silmin ja ilmeisesti täysin luovuttaneena. Ja tässä ei ollut kyseessä mikään erityislapsi, vaan täysin kuriton kakara, joka pilasi paritkin lomat täysin ihan hillittömällä huomionhaullaan ja temppuilullaan. Karmeinta oli, että minulle alkoi tulla sellaisia ajatuksia että nappaan sitä lasta tukasta kiinni ja karjun korvaan. En ole ikinä ollut väkivaltainen, mutta tuo järjetön hermojen sahaaminen pienessä mökissä oli ajamassa minua hulluuden partaalle. 

No mieti niitä vanhempia. Joutuvat olemaan sen kanssa 24/7.

Mitäs jos sen lasittuneen katseen sijaan alkaisivat komentamaan sitä lasta ja asettaisivat sille rajat? Sitä ehkä kannattaisi kokeilla.