Yliopistossa aikuisopiskelijaa syrjitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoittauduin yliopistoon reilusti päälle 3-kymppisenä, gradusta korkein arvosana, lopulta väitöskirjasta korkein arvosana. Huomasin kaikesta, ettei opinnäytteitäni yliopistolla muuten juuri noteerattu, olinhan ulkopuolinen. Erittäin vähän huomiota on tullut muualtakaan, jos katsoo vaikka netissä julkaistujen opinnäytteiden latausmääriä.

Tästä huomaa, että vaikka väitöskirja ei kiinnosta juuri ketään, siitä voi saada korkean arvosanan. Onko silloin kannustettu tunnustusta kaipaavaa järkevän aiheen pariin? Toisaalta hyvä, jos aiheen on voinut saada, vaikka kiinnostavuutta ei ole selvitetty. Eli jotenkin korkeita arvosanoja saava on onnistunut vakuuttamaan ohjaajan ja arvioijat, vaikkei sitten muita ihmisiä.

Valitsin itse itseäni kiinnostavan aiheen, jonka ohjaajani hyväksyi. Jo väitöskirjaa kirjoittaessani mainitsin proffalle, että tutkimukseni vaietaan kuoliaaksi - ja niin on suurelta osin käynyt. Olisi tietenkin ollut helppoa valita jokin muodikas tutkimusaihe - niin tekee moni. En kuitenkaan epäile, etteivätkö tutkimukseni arvioijat olisi ymmärtäneet sen laatua ja merkitystä. Todennäköisesti enemmän huomiota olisin saanut, jos olisin kirjoittanut englanniksi. Ehdottomasti tutkimukseni olisi saanut enemmän huomiota yliopistossa, jos minulla olisi suhteita siellä. Väitöskirjani jälkeen olen saanut julkaistuksi toistakymmentä tieteellistä artikkelia (pääosa vertaisarvioituja), eivätkä ne ole saaneet juuri sen enempää julkisuutta. Olen seurannut muutaman muun, samoin varttuneella iällä väitelleen henkilön väitöskirjojen latausmääriä. Heidän aiheensa on ollut yleistajuisempi, mutta latauksia yhtä vähän kuin itselläni.

Täällähän joku kyseli linkin perään mutta et ilmeisesti halua sitä jakaa, et siis toiminnallasi ainakaan auta tilannetta.

Usein aikuisopiskelijat ovat yliopistolle unelmaopiskelijoita: tehokkaita ja valmistuvat ajallaan. Siihen nähden yliopistot vaikuttavat suorastaan haluttomilta kouluttamaan aikuisia. Toki ymmärrän, että yleensä yliopiston henkilökunta on niitä nuorena väitelleitä ja ikuisesti yliopistoon jumiutuneita ihmisiä, joiden saattaa olla helpompi samaistua nuoriin opiskelijoihin. Aikuisopiskelijat taas useimmiten suuntaavat yksityiselle töihin valmistumisen jälkeen.

Aikuisopiskelijoiden sosioekonomiset lähtökohdat ovat keskimäärin heikommat kuin nuorena opiskelevien. Valitettavasti varsinkin ns. eliitin aloilla, kuten lääkiksessä, Aallon kauppakorkeassa ja oikiksissa elää vahva elitismin perinne. Siellä professorit ovat vähintään toisen polven akateemisia, eivätkä haluakaan ymmärtää miksi joku opiskelee yli kolmekymppisenä.

Itselläni täysin päinvastaiset kokemukset, tosin opiskelen varhaiskasvatusta ja vuosikurssini opiskelijoilla on laaja ikähaarukka. Pelkästään omassa demoryhmässäni oli aloittaessamme 19-50-vuotiaita naisia, kaikki tullaan yhtä lailla hyvin juttuun :-) Itselleni läheisimmät koulukaverit ovat kuitenkin parikymppisiä, heidän kanssaan teen usein ryhmätyöt, jos ryhmän saa itse valita. Itse olen nelikymppinen. Eipä tässä elämänvaiheessa, täysipäiväisenä opiskelijana, ikä näy juuri missään. Meitä yhdistää mielenkiinto samaa alaa kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nimenomaan aikuisopiskelijoiden tunteita ei huomioida. Joo kyllähän kolmekymppiset osaavat jo itsenäisesti aikatauluttaa opinnot ym.

Mutta olisi kiva kuulla edes joskus yliopistolta, että meillä opiskelee myös vanhempia ihmisiä ja että se on hieno juttu, ihan yhtä lailla kuin nuoret opiskelijat. Yliopiston mainoksissa esiintyy vain nuoria ylioppilaita, laittaisivat jonkun kunnon mummon vaihtelun vuoksi kanteen.

Olisi myös kiva, jos olisi edes joku yliopiston tai ylioppilaskunnan edustaja, joka on perehtynyt aikuisopiskelijoiden kohtaamiin haasteisiin yliopistossa. Kaikki neuvontapalvelut on suunnattu nuorille, ja siellä jaetaan sitä samaa informaatiota jonka voi itsenäisesti löytää yliopiston verkkosivuilta.

Sama nyt pandemian aikana vaan jauhettiin siitä, että kyllä tämä on raskasta aikaa nuorille opiskelijoille. Miksi se olisi nuorille raskaampaa kuin vanhemmille? Voihan olla, että jos ei kestä itsenäisiä opintoja, ei sovellu yliopistoon ylipäätään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.

Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.

Yliopisto on alle kolmekymppisten koulu. Itse sain viimeiset kurssit valmiiksi juurikin kolmen kympin kynnyksellä. Ihan oikea aika lähteä sieltä pois!!!

Luuletko olevasi edelleen samaa mieltä, jos huomaat jääneesi työttömäksi nykyisellä koulutuksellasi ja on pakko opiskella, jotta pääsee taas töihin? Menisitkö mieluummin amiksen aikuislinjalle vai yliopistoon viisikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, sillä ei ole mitään väliä sitten kun saat tutkinnon ja pääset työelämään. Anna olla ja keskity opiskeluun. Tuollasita se on, etenkin jos opiskelet jossain Lapissa.

Ei ollut ainakaan minun opiskeluaikana Rovaniemellä. Omilla kursseillani suurin osa oli reilusti kolmekymppisiä, ja ne parikymppiset olivat vähemmistöä. Yhden parhaista paritöistäni tein jonkun hyvin nuoren eri tiedekunnan opiskelijan kanssa.  En huomannut mitään syrjimistä, mutta en minä sitä erityisesti pitänyt silmällä, kun tavoitteena oli vain valmistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.

Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.

Yliopisto on alle kolmekymppisten koulu. Itse sain viimeiset kurssit valmiiksi juurikin kolmen kympin kynnyksellä. Ihan oikea aika lähteä sieltä pois!!!

Höpsistä, eihän se edes ole koulu! Se on tiedeyhteisö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain ensimmäistä kertaa yliopistoon nyt keväällä. Tekniikan alaa, joten varmaan suurin osa on miehiä ja itse 35v nainen. En oleta sieltä kavereita löytyvän, kunhan saisin vaan opiskella rauhassa. Vähän toisaalta hirvittää, mikä siellä olisi asenne, kun muutenkin olen kohdannut niin paljon ennakkoluuloja sukupuoleni takia työelämässä.

Sain juuri valmiiksi teknisen alan tutkinnon, aloitin saman ikäisenä kuin sinä nyt. Nuorten kanssa ei syntynyt mitään kaveruutta tai edes tervehtimissuhdetta, meitä aloitti samaan aikaan tosi paljon eikä kaikkia voinut edes tunnistaa oman alan opiskelijoiksi. Meille vanhemmille oli oma tutor-ryhmä, jossa oli yksi nainen minun lisäkseni. Miehet kyllä jutteli tunneilla jos viereen sattui ja osa jopa tervehti jos tuli vastaan, mutta pitivät selvästi etäisyyttä. Toivoin, että tästä yhdestä naisesta edes saisin opiskelukaverin, mutta hän julistikin heti ekana päivänä, ettei tullut yliopistoon etsimään ystäviä vaan opiskelemaan. Se tuntui tosi kurjalta ja näytti selvästi minulle osoitetulta viestiltä, vaikken häntä ollut mitenkään edes lähestynyt tai edes ehtinyt tervehtiä. Miehet muodosti oman porukkansa, nuorilla oli omat porukkansa ja mä jäin yksin. Koko opiskeluaikana ei tullut yhtään edes moikkaustuttua. Ei syrjitty, muttei toisaalta ollut mitään mahdollisuuksia saada kavereita.

Kyllä se tuntuu pahalta olla viisi vuotta yksin. Te joiden mielestä aikuisena ei saa ajatella enää sellaisia asioita, niin miettikää että istutte töissä viisi vuotta yksin, kun kaikilla muilla on kavereita ympärillä. Ei tunteet ja sosiaalisten suhteiden kaipuu katoa yhtäkkiä kun tulee joku määrä vuosia yhteen. Kuten joku sanoi, kunnianhimoisena kaipaa myös arvostusta ja huomiota omille saavutuksille. En ymmärrä minkälaista elämää elätte, jos teiltä tunne-elämä on kuollut aikuistumisen myötä.

Ei minun tunne-elämäni ole kuollut, vaikka en kärsi siitä, että en ystävystynyt kenenkään kanssa opiskeluaikana. Olen huono ystävystymään muutenkin, joten kai siihen on tottunut. Sosiaalisia suhteita minulla oli riittävästi - eli hyvin vähän - yliopiston ulkopuolella. Toisaalta opiskelu oli siihen aikaan melko itsenäistä ja eri kursseilla oli eri ihmisiä. Siksi hyvin harvat olivat edes pitkään samoilla kursseilla niin, että ehti tutustua vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin yliopistossa ikävuosina 26-30 (nyt 34 v) enkä mielestäni tuntenut oloani liian vanhaksi nuorempien joukossa. Elämäntilannekin vaikuttaa, olin itse tuolloin aika samassa tilanteessa kuin parikymppiset opiskelijat. Ei kunnollista työelämää takana, ei lapsia ja tykkäsin käydä baareissa viikonloppuisin. Kotonakin olin asunut 24-vuotiaaksi. Moni luuli nuoremmaksi kun aloitin opinnot.

No voi hellanlettas. Et tuntenut oloasi liian vanhaksi, koska olit itsekin parikymppinen ja samaa ikäpolvea. Tarinasi ei liity mitenkään ap:n kertomukseen.

Matematiikka ei taida olla sinun vahvuutesi, jos sinun käsityksesi mukaan 26-30-vuotiaan opiskellut oli parikymppinen, eikä hänen kokemuksensa liity mitenkään toisen 30-vuotiaan kokemukseen.

Ymmärrän kyllä parikymppisen hämmennyksen, jos hän on luullut kaikkein opiskelijoitten olevan nuoria, ja sitten samalle kurssille pöllähtää hän isovanhempiensa ikäisiä ihmisiä. Mutta kolmekymppinen ei voi olla parikymppisen vanhempi eikä siten eri sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.

Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.

Yliopisto on alle kolmekymppisten koulu. Itse sain viimeiset kurssit valmiiksi juurikin kolmen kympin kynnyksellä. Ihan oikea aika lähteä sieltä pois!!!

Luuletko olevasi edelleen samaa mieltä, jos huomaat jääneesi työttömäksi nykyisellä koulutuksellasi ja on pakko opiskella, jotta pääsee taas töihin? Menisitkö mieluummin amiksen aikuislinjalle vai yliopistoon viisikymppisenä?

Olen ihan samaa mieltä, vaikka olen pätkätyöläinen. En mene enää ikinä opiskelemaan yhtään mitään, opiskeluhommat on nuorison juttu. Minulla on eläkeikään en niin vähän aikaa, että ei siinä mitään opiskeluja enää valmiiksi saa saati töissä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turun lääkiksessä järjestetään joka vuosi vanhempien ilta :D

Pitääkö oikeasti paikkansa? Kuulostaa todella absurdilta.

Vielä parikymmentä vuotta sitten yliopistoon mentiin kyllä aikuistumaan.

Ehkä sinä menit, mutta en minä. Olin pari vuosikymmentä sitten noin nelikymppinen perheellinen enkä todellakaan ajatellut menevänä aikuistumaan yliopistoon. Eivätkä varmaan ne minua vanhemmat opiskelukaveritkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.

Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.

Yliopisto on alle kolmekymppisten koulu. Itse sain viimeiset kurssit valmiiksi juurikin kolmen kympin kynnyksellä. Ihan oikea aika lähteä sieltä pois!!!

Höpsistä, eihän se edes ole koulu! Se on tiedeyhteisö. 

Paskanlatvat se mikkään tiedeyhteisö ole parikymppisille lapsille. Se on koulu!!!

Yliopistoon menevät ovat koulunsa jo käyneet. Ja parikymppiset eivät ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin yliopistossa ikävuosina 26-30 (nyt 34 v) enkä mielestäni tuntenut oloani liian vanhaksi nuorempien joukossa. Elämäntilannekin vaikuttaa, olin itse tuolloin aika samassa tilanteessa kuin parikymppiset opiskelijat. Ei kunnollista työelämää takana, ei lapsia ja tykkäsin käydä baareissa viikonloppuisin. Kotonakin olin asunut 24-vuotiaaksi. Moni luuli nuoremmaksi kun aloitin opinnot.

No voi hellanlettas. Et tuntenut oloasi liian vanhaksi, koska olit itsekin parikymppinen ja samaa ikäpolvea. Tarinasi ei liity mitenkään ap:n kertomukseen.

Matematiikka ei taida olla sinun vahvuutesi, jos sinun käsityksesi mukaan 26-30-vuotiaan opiskellut oli parikymppinen, eikä hänen kokemuksensa liity mitenkään toisen 30-vuotiaan kokemukseen.

Ymmärrän kyllä parikymppisen hämmennyksen, jos hän on luullut kaikkein opiskelijoitten olevan nuoria, ja sitten samalle kurssille pöllähtää hän isovanhempiensa ikäisiä ihmisiä. Mutta kolmekymppinen ei voi olla parikymppisen vanhempi eikä siten eri sukupolvea.

Ei kai vanhemmuudella ole mitään tekemistä sukupolven kanssa. Sukupolvelle on useita määritelmiä, mutta yleisemmin sillä tarkoitetaan kai n. 7 vuoden aikahaarukkaa. Silloin kolmekymppinen ja parikymppinen ovat kyllä eri sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin yliopiston 27-vuotiaana. En varsinaista ilkeilyä kohdannut ikinä. Vähän ihmettelyä, että missä olen ollut nämä vuodet, miksi vasta nyt opiskelemaan.

Tämä on ihan normaali ikä aloittaa opinnot. Yli 35-vuotias erottuu kampuksella jo selvästi ulkonäkönsä puolesta.

Emma K. kirjoitti:

Yliopistossa opiskelee vain aikuisia. Ei lapsia, eikä teinejä.

Joten, aloituksen mukaan kaikkia opiskelijoita syrjitään. Outoa, todella outoa.

Miksi esität tyhmempää kuin olet? Ymmärrät tasan tarkkaan mitä tällä syrjinnällä tarkoitetaan.

-aikuinen-

Syrjintää! Viekää asia johtotasolle, niin korkealle kuin on tarve.

Mä oon ollut se nuorempi tässä tilanteessa. En todellakaan ole syrjinyt tai ollut ilkeä muille heidän ikänsä takia, mutta mua on jännittänyt niin paljon, että oon alkanut änkyttämään :'). Toivottavasti ei ottanut pahalla, yritin vähän selittää. Meni ohi parissa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin yliopistossa ikävuosina 26-30 (nyt 34 v) enkä mielestäni tuntenut oloani liian vanhaksi nuorempien joukossa. Elämäntilannekin vaikuttaa, olin itse tuolloin aika samassa tilanteessa kuin parikymppiset opiskelijat. Ei kunnollista työelämää takana, ei lapsia ja tykkäsin käydä baareissa viikonloppuisin. Kotonakin olin asunut 24-vuotiaaksi. Moni luuli nuoremmaksi kun aloitin opinnot.

No voi hellanlettas. Et tuntenut oloasi liian vanhaksi, koska olit itsekin parikymppinen ja samaa ikäpolvea. Tarinasi ei liity mitenkään ap:n kertomukseen.

Matematiikka ei taida olla sinun vahvuutesi, jos sinun käsityksesi mukaan 26-30-vuotiaan opiskellut oli parikymppinen, eikä hänen kokemuksensa liity mitenkään toisen 30-vuotiaan kokemukseen.

Ymmärrän kyllä parikymppisen hämmennyksen, jos hän on luullut kaikkein opiskelijoitten olevan nuoria, ja sitten samalle kurssille pöllähtää hän isovanhempiensa ikäisiä ihmisiä. Mutta kolmekymppinen ei voi olla parikymppisen vanhempi eikä siten eri sukupolvea.

Ei kai vanhemmuudella ole mitään tekemistä sukupolven kanssa. Sukupolvelle on useita määritelmiä, mutta yleisemmin sillä tarkoitetaan kai n. 7 vuoden aikahaarukkaa. Silloin kolmekymppinen ja parikymppinen ovat kyllä eri sukupolvea.

Sukupolven mitta on 15 vuotta.

Aloitin kauppiksen 27-vuotiaana niin että taustalla oli jo yksi tutkinto ja olihan se vähän jännä tunne kun osa opiskelijoista oli 19-vuotiaita. Mutta kävin vielä 30-vuotiaana vaihdossa ja siellä oli nuoria jotka eivät olleet koskaan asuneet omillaan eivätkä osanneet esim käyttää pyykinpesukonetta.

Suomessa tuo ikäni oli ilmeisesti tarpeeksi vähän että sopeuduin hyvin, aloitin parisuhteen 7 vuotta nuoremman naisen kanssa ja olemme yhä yhdessä ja perhettäkin löytyy. Eli hyvin meni.