Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Eväät ja teltta reppuun ja kiertämään suomen retkireittejä. Vaikka karhunkierros tai lapin retkireitti tai meloen järvillä tai rannikolla. Retkillä tapaa iloisia ihmisiä. Jos haluaa lähteä valmiissa porukassa niin Suomen Ladun jäsenseuroilla on järjestettyjä retkiä . Ja vaikka et välttämättä tapaisi ketään jää maisemat, elämykset ja kokemukset muistoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loma on loma. Euhän silloin tarvitse tehdä mitään... Eikä edes senkään vertaa.
Katsoisin ne kaikki tv-sarjat joita en ehtinyt töiden lomassa katsoa läpi ja pelaisin niitä pelaamattomia videopelejä. Sen lisäksi käyttäytyisin kiltisti, hillitysti ja asiallisesti sekä välttäisin kontakteja tuntemattomiin ihmisiin. Järjestyshäiriöt (esim. kannabiksen polttajat) ilmoittaisin välittömästi poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen matkustamista yksin! Ekalla kerralla jännitti, mutta sitten huomasin kaikki edut.
Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, mitä tehdä, missä ja milloin syödä ja juoda eli loma parhaimmillaan.
Ylimääräinen plussa vielä siitä, että tulee juteltua muiden ihmisten kanssa monin verroin enemmän, kun ei ole sitä kumppania siinä vieressä.
Riippuu ihmisestä. Minä en ainakaan juttele yhtään sen enempää.
Purjehtidin pienellä purkkarilla satamasta toiseen. Yöpyisin välillä luonnonsatamissakin.
Muuten menis kubtoillessa ka elostellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään roikun keskustelupalstalla, koska olen nyt loma(utukse)lla. Eikä kesälomaa ole tulossa, joten tämä käy siitäkin.
Pari päivää olen pyykännyt talvivaatteita (ei ois kannattanut sääennusteitten mukaan) ja pessyt ikkunoita, jotka nyt on kesäkeleilläkin heti uudestaan likaiset, joten ne kyllä kannatti kuoria talvikuorrutuksestaan.
Toiveissa olisi irtiotto omasta pitäjästä. Edes lyhyt. Mutta jos ei se toteudu, niin sitten kunnan v*#n hyviin rientoihin, joita on koettu jo kyllästymiseen asti.
Mä aion pyöräillä ja matkustella hiukan kotimaassa. Talvilomalla kävin kaukomatkalla niin kesällä ei ole varaa, enkä kesällä haluakaan matkustaa mihinkään missä on kuumaa, vaan nautin mieluummin Suomen vehreydestä.
Pyörän voi ottaa junaan ja matkustaa katselemaan toista kaupunkia, tai pyöräillä päätepisteestä pois.
Joskus olen vuokrannut mökin yksin.
Yksin voi tehdä ihan mitä vaan mitä perheen ja kavereidenkin kanssa. Vain jotkut pelit ja urheilulajit joihin tarvitaan kaksi tai useampia, on poissuljettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ensimmäistä kertaa yksin matkalla viime syksynä. Otin all Inc hotellin viikoksi Mallorcalta. Oli tosi helppoa, kun kaikki syömiset ja iltaohjelma oli hotellissa ja kaikki tuli tutuksi. Kävin uimassa, kävelyllä, Palmassa, veneretkellä ja muuten syömiset rytmitti päivää. Luin ja otin aurinkoa. Oli todella kivaa ja menisin heti uudelleen! En tutustunut kehenkään, aika kului ihanasti yksin.
Gambiaan, ihanaa luontoa, ihmisiä, lämmintä, seksiä. Gambian miehet on niin kuumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ottasin jonkun projektin. Esim opettelisin tunnistamaan suomen eri puulajit ja luonnonvaraiset kukat/kasvit. Tekee hyvää kropalle ja mielelle kävellä luonnossa. Rauhassa, eväät mukana, säävarauksella.
Tollanen on oikea loma.
Vierailija kirjoitti:
Mä aion pyöräillä ja matkustella hiukan kotimaassa. Talvilomalla kävin kaukomatkalla niin kesällä ei ole varaa, enkä kesällä haluakaan matkustaa mihinkään missä on kuumaa, vaan nautin mieluummin Suomen vehreydestä.
Pyörän voi ottaa junaan ja matkustaa katselemaan toista kaupunkia, tai pyöräillä päätepisteestä pois.Joskus olen vuokrannut mökin yksin.
Yksin voi tehdä ihan mitä vaan mitä perheen ja kavereidenkin kanssa. Vain jotkut pelit ja urheilulajit joihin tarvitaan kaksi tai useampia, on poissuljettu
Eikö se ole vähän sattuman kauppaa, saako sen pyörän junaan mukaan? Pyöräpaikkoja on tosi vähän junassa. Ja entäs sitten, jos tulee joku yllätys kesken reissun, vaikka ratahäiriö ja juna vaihtuukin bussiin, jäät sitten roikkumaan pyörän kanssa jonnekin jumiin tai jätät pyöräsi vieraalle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua mutta ehdotan bussimatkoja.
Kuulostaa ehkä eläkeläisten reissulta mutta jos googlailet niin löytyy kaikenlaisia, esim. 3 päivän reissu saaristoon Kökarin saarelle tai Ahvenanmaalle, on majakkaretkiä Utö, Örö saari ym. mielenkiintoista (minusta ;))porukassa bussilla mennään, on seuraa mutta voi olla yksinkin. Myös kesäteatterireissuja on vastaavia. Ilmoittaudut vaan mukaan.
Älä mene tutustumaan toiseen kaupunkiin omalla autolla, jos julkisilla pääsee? Esim. Helsingissä ja Tampereella juna ja bussit tulee suoraan keskustaan ja jos ostaa etukäteen liput, on paljon edullisempaakin kuin yksin autolla ajo. Jää heti pari stressiä pois ja voit lounaalla ottaa vaikka lasin viiniä tai mennä terassille.
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Tää on niin tuttua mullekin. Sanoitit todella hyvin tuntemukseni ja ajatukseni. Nautinto on kaukana eikä rentoutumisesta tietoakaan. Kotona sitten kaiken päälle iskee morkkis, miksi TAAS kävi näin: hukkaan meni päivä ja rahaakin meni ihan turhaan moiseen itsensä kidutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma, miten se yksin matkustamisen pelko jää, vaikka olisi jo matkustanut yksin. Siihen tarvitaan enempi kuin yksi reissu, että alkaa uskaltaa.
Eka kerrat on usein jänniä ja vähän liiankin stressaavia,varsin jos on vähän epävarma fiilis.Vaan harjoittelemalla se helpottuu.Reissun voi suunnitella etukäteen,ottaa selvää nähtävyyksistä,reiteistä tai vaikka varaa liput festareille,teatteriin,konserttiin ja varaa majoituksen. Kävellen helpompi tutustua kaupungeissa. Metsäreissuilla periaatteessa sama miettii jonkun paikan mihin tavoittelee,kattoo kartat ja reitit. Nuotiopaikoilla ym tapaa kivoja tyyppejä. Tsemppiä omille retkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aion pyöräillä ja matkustella hiukan kotimaassa. Talvilomalla kävin kaukomatkalla niin kesällä ei ole varaa, enkä kesällä haluakaan matkustaa mihinkään missä on kuumaa, vaan nautin mieluummin Suomen vehreydestä.
Pyörän voi ottaa junaan ja matkustaa katselemaan toista kaupunkia, tai pyöräillä päätepisteestä pois.Joskus olen vuokrannut mökin yksin.
Yksin voi tehdä ihan mitä vaan mitä perheen ja kavereidenkin kanssa. Vain jotkut pelit ja urheilulajit joihin tarvitaan kaksi tai useampia, on poissuljettu
Eikö se ole vähän sattuman kauppaa, saako sen pyörän junaan mukaan? Pyöräpaikkoja on tosi vähän junassa. Ja entäs sitten, jos tulee joku yllätys kesken reissun, vaikka ratahäiriö ja juna vaihtuukin bussiin, jäät sitten roikkumaan pyörän kanssa jonnekin jumiin tai jätät pyöräsi vieraalle paikkakunnalle.
Totta.
Miten edes keksin/uskalsin lähteä kotipitäjääni kauemmas?
Ostin käytetyn polkuyörän, jossa oli vika pieni vika.
Sanna Marin nosti lukkoöljyn hintaa juuri nyt ja olen pettynyt, kun hän ei nostanutkaan kaikkia tyttöjä henkilökohtaisesti "suosta".
Oikeasti - kyllähän 60/70 - luvun jälkeen nainen saa tehdä mitä haluaa Pohjoismaissa ilman ihmettelyä.
Olen syvästi hämmentynyt 2020 - luvun naisviha - läpistä. Yritin lukea sosiologista/feminististä sukupuolentutkimusta, mutta en löytänyt punaista lankaa.
Joo - miehet on pahoja.Tämä uusi biografismi on mielenkiintoinen.
Mä olen ollut nyt muutaman vuoden yksin ja tulen olemaan loppuelämäni. Miehiä en enää huoli.
Mä rakastan reissata yksin! Vaikka kaverin saisinkin mukaan, enää en ota.
Olen reppureissannut yksin Euroopassa, vaeltanut yksin Lapissa. Tehnyt kaupunkilomia ja rantalomia yksin.
Lomilla olen retkeillyt, katson kartasta jonkin kivan patikointipolun ja lähden eväiden kanssa nauttiin luonnosta. Olen tehnyt Road Tripin Suomessa. Rannikolle, Hangosta Ouluun. Mulla on kesällä aina riippumatto mukana ja olenkin yöpynyt jossain metsässä siinä.
Teen päiväretkiä Yyteriin, jonnekin maalaiskaupunkiin. Istun kahviloissa ja katselen ihmisiä.
Ihan parasta on, kun kukaan ei narise ja saan tehdä ihan mitä haluan. En pelkää mitään, en edes erämaassa vaeltamista. Mä kyllä saan tuttavia joka reissulla, kai olen helposti lähestyttävä ja itsekin otan kontaktia, mutta mä viihdyn yksin. Nuorikaan en enää ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aion pyöräillä ja matkustella hiukan kotimaassa. Talvilomalla kävin kaukomatkalla niin kesällä ei ole varaa, enkä kesällä haluakaan matkustaa mihinkään missä on kuumaa, vaan nautin mieluummin Suomen vehreydestä.
Pyörän voi ottaa junaan ja matkustaa katselemaan toista kaupunkia, tai pyöräillä päätepisteestä pois.Joskus olen vuokrannut mökin yksin.
Yksin voi tehdä ihan mitä vaan mitä perheen ja kavereidenkin kanssa. Vain jotkut pelit ja urheilulajit joihin tarvitaan kaksi tai useampia, on poissuljettu
Eikö se ole vähän sattuman kauppaa, saako sen pyörän junaan mukaan? Pyöräpaikkoja on tosi vähän junassa. Ja entäs sitten, jos tulee joku yllätys kesken reissun, vaikka ratahäiriö ja juna vaihtuukin bussiin, jäät sitten roikkumaan pyörän kanssa jonnekin jumiin tai jätät pyöräsi vieraalle paikkakunnalle.
Totta.
Miten edes keksin/uskalsin lähteä kotipitäjääni kauemmas?
Ostin käytetyn polkuyörän, jossa oli vika pieni vika.
Sanna Marin nosti lukkoöljyn hintaa juuri nyt ja olen pettynyt, kun hän ei nostanutkaan kaikkia tyttöjä henkilökohtaisesti "suosta".
Oikeasti - kyllähän 60/70 - luvun jälkeen nainen saa tehdä mitä haluaa Pohjoismaissa ilman ihmettelyä.
Olen syvästi hämmentynyt 2020 - luvun naisviha - läpistä. Yritin lukea sosiologista/feminististä sukupuolentutkimusta, mutta en löytänyt punaista lankaa.
Joo - miehet on pahoja.Tämä uusi biografismi on mielenkiintoinen.
Just joo.
Menin se minäkin etelästä Lappiin yksin monella eri kulkuvälineellä, mukaan lukien junalla. En olisi fillaria kyllä ottanut sille reissulle. Viimeinen junavaihto paluumatkalla oli yhtä sählinkiä, juna niin täynnä, että ihmiset seisoivat käytävilläkin, kun VR kuljetti juhannuksen viettoon menijöitä. Jos ois fillaristakin tarvinnut siinä ahtaudessa ja sählingissä huolehtia, niin ei olisi ehtnyt junaan eikä muihinkaan kulkupeleihin ajoissa. Ja oli viimeinemn vuoro kysymyksessä.
Pakkoko sinne junaan on änkeä just juhannusaattona tai aatonaattona. Jos haluaa pyörän mukaan niin matkusta sillloin kun muita matkustajia on vähemmän- esim juhannuksen jälkeen tiistaina tai keskiviikkona. Rinkka ja teltta mukaan, tai katsot valmiiksi muutaman kivan bed&breakfast majoituksen matkan varrelta. Älä suunnittele kuitenkaan liikaa. Elä hetkessä, koska on loma!
nauttisin hiljaisesta talosta,lähtisin jossain vaiheessa ulkomaille kertomatta kenellekkään.