Lue keskustelun säännöt.
Opiskelukaveri ei siedä jos puhun vauvastani jotain
13.05.2022 |
Tämä aloitus saa varmasti karsean määrän alapeukkuja, mutta katsotaan jos joku ymmärtäisi pointtini ja osaisi antaa neuvoja.
Opiskelen yliopistossa, olen vähän vanhempi kuin opiskelukaverini. Olen myös raskaana.
Meillä on 4 henkilön pieni porukka, käymme yleensä yhdessä syömässä ja vietämme muutenkin aikaa yliopistolla. Yksi näistä neljästä on paras ystäväni, loput kaksi lähinnä koulukavereita.
Nämä kaksi kaveria eivät välitä puhua mistään vauvaan liittyvästä yhtään mitään, toinen heistä muuttuu äärettömän töykeäksi jos mainitsen edes jotain. Puhun heidän kanssaan luonnollisesti siis muista jutuista. Ystäväni on vauvasta innoissaan ja juttelee aiheesta mielellään.
Nyt kun raskaus on pitkällä, tietää koko luokka että minulle on tulossa vauva. Aika usein kun hengailemme esimerkiksi käytävällä, joku tulee kyselemään jotain raskaudesta tai intoilemaan vauvasta, tai pyytävät saada kokeilla potkuja. Tämä yksi kaveri menee todella happamaksi ja häipyy paikalta välittömästi. Toinen kavereistani näyttää kiusaantuneelta. Ystävä on jutussa mukana.
Samoin käy jos olemme esimerkiksi ruokalassa, ja nämä kaksi kaveria alkavat puhua jostain omasta jutustaan. Tällöin saatan ystävälleni mainita hiljaa esimerkiksi että kävin ultrassa ja vauva oli sen ja sen painoinen tai että ostimme juuri pinnasängyn. Tämä vauvavastainen kaveri hiljenee saman tien ja kysyy kylmästi, että koskas keskustelunaihe vaivoihin vaihtui. Vaikka olisi siis itse jutellut kahdestaan viimeiset 10 minuuttia jostain bileistä joissa minä ja ystäväni ei oltu ja jossa oli ihmisiä joita emme tunne, ja minä ja ystäväni juttelimme vaikka opinnoista ennen kuin vaihdoin aiheen.
Tuo kaverin käytös tuntuu niin töykeältä, että en haluaisi oikeastaan edes viettää aikaa hänen kanssaan enää. Ymmärrän että kaikki eivät ole vauvaihmisiä mutta sitä en ymmärrä että miksi hän on niin äärettömän vihamielinen. Välimme ovat viilentyneet todella paljon siitä lähtien kun kerroin olevani raskaana.
Kyse ei ole traumoista tms, tuo kaveri on kertonut että haluaa itse lapsia sitten kun on paljon vanhempi, haluaa keskittyä opiskelijaelämään nyt.
Jotain vertaistukea tai vastaavia kokemuksia toivoisin.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jankutat vauvasta koko ajan se voi tuntua ärsyttävältä. Ja tottakai sano, ettet puhu koko ajan, mutta et välttämättä osaa arvioida sitä oikein. Jos minä itse huomaan, että ympärillä olevan mielestä joku mun juttu ärsyttää kun puhun, vaihdan kyllä aihetta. Oli se sitten vauva tai joku muu. Kutsutaan sosiaaliseksi pelisilmäksi.
Edelleen, en puhu vauvastani lainkaan tälle henkilölle kun olemme kahdestaan. En näe mitään syytä jauhaa raskaudestani ihmiselle, joka niin selvästi on ilmaissut sekä sanattomasti että sanallisesti ettei häntä kiinnosta pätkääkään. Oma-aloitteisesti aloitan puhumaan lapsestani ystävälleni mutta vain silloin, kun olemme kahdestaan. En jaksa enää toistaa samoja asioita, lienet joku ap:n trolli tai sitten et jaksa lukea keskustelua aloituksesta pidemmälle.
Kyse on siis siitä, että kaveri häipyy kesken kaiken paikalta, jos olemme vaikka sopineet opiskelevamme yhdessä pari tuntia ja joku ulkopuolinen piipahtaa ja sattuu kysymään jotain raskauteen/vauvaan liittyvää. Tällä kolmannella osapuolella ei ole aikomusta jäädä siihen jaarittelemaan, vaan pikaisesti vaihtaa kuulumisia ja sitten mennä omille teilleen. Kuitenkin heti, jos joku erehtyy siihen tulemaan ja jotain lapsesta kysymään, kaveri häipyy ja saan itse jatkaa opiskelujani sen 1,5 tuntia.
Tai sitten jos hän ei pääse pois paikalta, hän keskeyttää tuon kyselijän utelut alkuunsa ja alkaa jutella omista asioistaan kyselijän puheen päälle. Yleensä tuo saa aikaan hiukan hämmentyneen reaktion sen kyselijän suunnalta, koska eihän sekään normaalia ole että jos kysyt vaikka, että miten jakselet ja että mitä suunnitelmia minulla on opiskelujen suhteen kun vauva on täällä, kaveri keskeyttää ja alkaa puhua jostain aivan muusta ennen kuin olen kuullut kysymyksen edes loppuun saakka.
Sama juttu käy, jos olemme vaikka ruokalassa ja kaveri puhuu toisen kaverin kanssa bileistä joissa en ole ollut ja joista en tunne ketään, ja minä puhun ystäväni kanssa jostain muusta. Jos erehdyn tällaisssa tilanteessa mainitsemaan ystävälleni jotain vauvaan liittyvää, tai jos hän kysyy jotain, kaveri suuttuu ja kysyy että koska keskustelu vaihtui vauvoihin, vaikka emme olisi puhuneet samasta aiheesta ties kuinka pitkään aikaan. Hänelle on siis ihan ok, että juttelen samassa pöydässä ystäväni kanssa vaikka seuraavasta oppitunnista samalla kun hän puhuu toisen tyypin kanssa bileistä, mutta jos aihe vaihtuu vauvaan niin hän suuttuu.
Tätä tapahtuu päivittäin, ja tuollainen töykeä käyttäytyminen on minusta todella outoa ja se loukkaa minua ja tekee surulliseksi.
Ap
Jos kerran tätä tapahtuu päivittäin, niin se tarkoittaa kai silloin sitä, että sinä jaarittelet odotuksesta tai vauvasta päivittäin.
Vaikka itse olen äiti, enkä ihan noin töykeästi käyttäytyisi, mutta luultavasti siinä vaiheessa kun sinä alat aiheesta jonkun kanssa keskustelemaan, niin itse kääntyisin toisen porukassa olevan ihmisen puoleen ja alkaisin keskustella jostain ihan muusta, koska tuo aihe nyt ei vaan kiinnosta vähääkään. Saati että sitä pitäisi päivittäin kuunnella. AP, kuulostat melko rasittavalta tyypiltä, ylianalysoit ja jumiudut.
Huoh. Halusin tehdä keskustelun, koska minua ärsyttää se, että kaveri on töykeä.
Kuvittele nyt vaikka, että sinulla olisi taloprojekti. Heti kun sanot työpaikan kahvipöydässä jotain siihen liittyvää vierustoverillesi kahden kesken, yksi työkavereistasi mulkaisee sinua raivoissaan ja pyytää sinua vaihtamaan puheenaihetta, vaikka ei ole edes osallistunut koko taloprojektikeskusteluun vaan on puhunut koko ajan jostain aivan muusta jonkun muun henkilön kanssa. Sama homma käy joka ikinen kerta kun joku kysyy jotain valmistuvasta talostasi.
Itse olet rasittava ja sinulla on luetun ymmärtäminen hukassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai ulkomailla, oletko naimisissa? Joillekin siellä avioliiton ulkopuolinen lapsi on jotain ylitsepääsemätöntä.
Olen naimisissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huonoa käytöstä se on, jos ei ymmärrä, että lapsen saaminen on elämän isoimpia muutoksia.
Sanoisin: jos ei halua keskustella sinulle tärkeistä asioista, onko hänen sinun ystäväsi? On täysin epäkypsää käytöstä kieltäytyä puhumasta toiselle tärkeistä asioista.
Ei ollut ystävä vaan opiskelukaveri jonka kanssa ei olla tekemisissä kuin kouluajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap voisi alkaa myös diivaksi. Kiellä, ettei biletyksestä saa puhua. Loukkaannu ja lähde heti pois, kun tämä kaveri alkaa puhua kännisekoiluistaan. Sano, ettei sun sekoilut kiinnosta. Ja loukkaannu, vaikka hän puhuisi ihan jollekin muullekin. Tajuatteko: Minä määrään, mistä sinä saat puhua. Eikö ole sairasta?
Ihme puolustelijoita täällä. Tyyppi käyttäytyy huonosti ja vaikka vauvat ei kiinnostaisi pätkääkään, niin opiskelukaveria voi kuunnella kohteliaisuudesta. Ei ap:ta varmaan kiinnosta tuon tyypin jutut yhtään enempää. Eikä tuo nainen määrää, mistä ap muille saa puhua. Hän saa puhua vaikka aamusta iltaan vauvoista, jos toinenkin tykkää puhua. Minä esimerkiksi voisin puhua vauvoista ja lapsista vaikka kuinka ap:n kanssa.
Minä minä minä! Aina minä ensin ja minun puheenaiheeni! Ymmärrätkö, että sosiaalisissa tilanteissa ihan peruskäytöstapoihin kuuluu seurata tilannetta ja valita puheet siten, että muitakin näyttää asia kiinnostavan. Tottakai koko ajan ei voi miellyttää kaikkia ja joskus kuunnellaan jonkin aikaa kohteliaisuudesta, muttei kukaan jaksa loputtomiin olla mukana porukassa tai henkilön seurassa, jonka keskustelun aiheet eivät kiinnosta. Se, että muut lähtevät paikalta tarkoittaa sitten, ettei keskustelija osannut lukea tilannetta ja omat puheenaiheet eivät kiinnostaneet. Jos kuuden hengen porukassa on kaksi vauva-asioista kiinnostunutta, niin ehkä parempi että he sopivat vaikka kahvitreffit keskenään ja juttelevat kahdestaan siellä?
Vierailija kirjoitti:
Se mitä perheelliset ei tule koskaan tajuamaan, että vaikka lapsi/lapset on sulle suuri juttu, niin miksi mun sinkun lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut toisen perhe-elämästä? Voitte jutella toisille perheellisille. Jotkut sentään asiavan tajuavat vihjailemattakin. Ei toista voi pakottaa olemaan kiinnostunut, jos ei koske itseä. Itse en ota edes puheeksi asioita, jotka tuskin perheellisiä kiinnostaisivat.
Voi kyllä, me joilla on lapsia olemme ajat sitten tajunneet ettei lapsettomia voisi vähempää kiinnostaa muiden lapset tai ystävien perhe. Se kyllä tuodaan esille joka tavoin ja usein aika tylyllä tavalla. Lapsettomat keksivät vaikka mitä omasta mielestä kiinnostavaa, jotka muiden on tietenkin koettava kiinnostaviksi, koska tietenkin siitä heidän aiheesta kaikkien kuuluu olla kiinnostuneita ja halukkaita keskustelemaan. Lemmikit, harrastukset, lomakohteet, politiikka, tiede, kun ja jos heitä kiinnostaa, niin muut ovat tietenkin jo oletusarvoisesti odotettuja keskustelemaan ja kuuntelemaan aiheesta. Ne kun ovat vähän paremman luokan keskustelunaiheita. Tulevatkaan ne lapsettoman suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jankutat vauvasta koko ajan se voi tuntua ärsyttävältä. Ja tottakai sano, ettet puhu koko ajan, mutta et välttämättä osaa arvioida sitä oikein. Jos minä itse huomaan, että ympärillä olevan mielestä joku mun juttu ärsyttää kun puhun, vaihdan kyllä aihetta. Oli se sitten vauva tai joku muu. Kutsutaan sosiaaliseksi pelisilmäksi.
Edelleen, en puhu vauvastani lainkaan tälle henkilölle kun olemme kahdestaan. En näe mitään syytä jauhaa raskaudestani ihmiselle, joka niin selvästi on ilmaissut sekä sanattomasti että sanallisesti ettei häntä kiinnosta pätkääkään. Oma-aloitteisesti aloitan puhumaan lapsestani ystävälleni mutta vain silloin, kun olemme kahdestaan. En jaksa enää toistaa samoja asioita, lienet joku ap:n trolli tai sitten et jaksa lukea keskustelua aloituksesta pidemmälle.
Kyse on siis siitä, että kaveri häipyy kesken kaiken paikalta, jos olemme vaikka sopineet opiskelevamme yhdessä pari tuntia ja joku ulkopuolinen piipahtaa ja sattuu kysymään jotain raskauteen/vauvaan liittyvää. Tällä kolmannella osapuolella ei ole aikomusta jäädä siihen jaarittelemaan, vaan pikaisesti vaihtaa kuulumisia ja sitten mennä omille teilleen. Kuitenkin heti, jos joku erehtyy siihen tulemaan ja jotain lapsesta kysymään, kaveri häipyy ja saan itse jatkaa opiskelujani sen 1,5 tuntia.
Tai sitten jos hän ei pääse pois paikalta, hän keskeyttää tuon kyselijän utelut alkuunsa ja alkaa jutella omista asioistaan kyselijän puheen päälle. Yleensä tuo saa aikaan hiukan hämmentyneen reaktion sen kyselijän suunnalta, koska eihän sekään normaalia ole että jos kysyt vaikka, että miten jakselet ja että mitä suunnitelmia minulla on opiskelujen suhteen kun vauva on täällä, kaveri keskeyttää ja alkaa puhua jostain aivan muusta ennen kuin olen kuullut kysymyksen edes loppuun saakka.
Sama juttu käy, jos olemme vaikka ruokalassa ja kaveri puhuu toisen kaverin kanssa bileistä joissa en ole ollut ja joista en tunne ketään, ja minä puhun ystäväni kanssa jostain muusta. Jos erehdyn tällaisssa tilanteessa mainitsemaan ystävälleni jotain vauvaan liittyvää, tai jos hän kysyy jotain, kaveri suuttuu ja kysyy että koska keskustelu vaihtui vauvoihin, vaikka emme olisi puhuneet samasta aiheesta ties kuinka pitkään aikaan. Hänelle on siis ihan ok, että juttelen samassa pöydässä ystäväni kanssa vaikka seuraavasta oppitunnista samalla kun hän puhuu toisen tyypin kanssa bileistä, mutta jos aihe vaihtuu vauvaan niin hän suuttuu.
Tätä tapahtuu päivittäin, ja tuollainen töykeä käyttäytyminen on minusta todella outoa ja se loukkaa minua ja tekee surulliseksi.
Ap
Jos kerran tätä tapahtuu päivittäin, niin se tarkoittaa kai silloin sitä, että sinä jaarittelet odotuksesta tai vauvasta päivittäin.
Vaikka itse olen äiti, enkä ihan noin töykeästi käyttäytyisi, mutta luultavasti siinä vaiheessa kun sinä alat aiheesta jonkun kanssa keskustelemaan, niin itse kääntyisin toisen porukassa olevan ihmisen puoleen ja alkaisin keskustella jostain ihan muusta, koska tuo aihe nyt ei vaan kiinnosta vähääkään. Saati että sitä pitäisi päivittäin kuunnella. AP, kuulostat melko rasittavalta tyypiltä, ylianalysoit ja jumiudut.Huoh. Halusin tehdä keskustelun, koska minua ärsyttää se, että kaveri on töykeä.
Kuvittele nyt vaikka, että sinulla olisi taloprojekti. Heti kun sanot työpaikan kahvipöydässä jotain siihen liittyvää vierustoverillesi kahden kesken, yksi työkavereistasi mulkaisee sinua raivoissaan ja pyytää sinua vaihtamaan puheenaihetta, vaikka ei ole edes osallistunut koko taloprojektikeskusteluun vaan on puhunut koko ajan jostain aivan muusta jonkun muun henkilön kanssa. Sama homma käy joka ikinen kerta kun joku kysyy jotain valmistuvasta talostasi.
Itse olet rasittava ja sinulla on luetun ymmärtäminen hukassa.
Ap
Jos tämä tyyppi ei ole kovin mieluista seuraa, niin varmaan sopisin sen ystäväni kanssa, että puhutaan pelkästään vauvoista. Katsoisin kauanko kestää, että tyyppi ottaa hatkat. Ja jos tiuskisi jotain, niin sanoisin, että me puhutaan nyt mun raskaudesta. Ei sun tarvitse alkaa tuon tyypin pillin mukaan elää. Saat puhua vauvoista ja raskaudestasi ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jankutat vauvasta koko ajan se voi tuntua ärsyttävältä. Ja tottakai sano, ettet puhu koko ajan, mutta et välttämättä osaa arvioida sitä oikein. Jos minä itse huomaan, että ympärillä olevan mielestä joku mun juttu ärsyttää kun puhun, vaihdan kyllä aihetta. Oli se sitten vauva tai joku muu. Kutsutaan sosiaaliseksi pelisilmäksi.
Edelleen, en puhu vauvastani lainkaan tälle henkilölle kun olemme kahdestaan. En näe mitään syytä jauhaa raskaudestani ihmiselle, joka niin selvästi on ilmaissut sekä sanattomasti että sanallisesti ettei häntä kiinnosta pätkääkään. Oma-aloitteisesti aloitan puhumaan lapsestani ystävälleni mutta vain silloin, kun olemme kahdestaan. En jaksa enää toistaa samoja asioita, lienet joku ap:n trolli tai sitten et jaksa lukea keskustelua aloituksesta pidemmälle.
Kyse on siis siitä, että kaveri häipyy kesken kaiken paikalta, jos olemme vaikka sopineet opiskelevamme yhdessä pari tuntia ja joku ulkopuolinen piipahtaa ja sattuu kysymään jotain raskauteen/vauvaan liittyvää. Tällä kolmannella osapuolella ei ole aikomusta jäädä siihen jaarittelemaan, vaan pikaisesti vaihtaa kuulumisia ja sitten mennä omille teilleen. Kuitenkin heti, jos joku erehtyy siihen tulemaan ja jotain lapsesta kysymään, kaveri häipyy ja saan itse jatkaa opiskelujani sen 1,5 tuntia.
Tai sitten jos hän ei pääse pois paikalta, hän keskeyttää tuon kyselijän utelut alkuunsa ja alkaa jutella omista asioistaan kyselijän puheen päälle. Yleensä tuo saa aikaan hiukan hämmentyneen reaktion sen kyselijän suunnalta, koska eihän sekään normaalia ole että jos kysyt vaikka, että miten jakselet ja että mitä suunnitelmia minulla on opiskelujen suhteen kun vauva on täällä, kaveri keskeyttää ja alkaa puhua jostain aivan muusta ennen kuin olen kuullut kysymyksen edes loppuun saakka.
Sama juttu käy, jos olemme vaikka ruokalassa ja kaveri puhuu toisen kaverin kanssa bileistä joissa en ole ollut ja joista en tunne ketään, ja minä puhun ystäväni kanssa jostain muusta. Jos erehdyn tällaisssa tilanteessa mainitsemaan ystävälleni jotain vauvaan liittyvää, tai jos hän kysyy jotain, kaveri suuttuu ja kysyy että koska keskustelu vaihtui vauvoihin, vaikka emme olisi puhuneet samasta aiheesta ties kuinka pitkään aikaan. Hänelle on siis ihan ok, että juttelen samassa pöydässä ystäväni kanssa vaikka seuraavasta oppitunnista samalla kun hän puhuu toisen tyypin kanssa bileistä, mutta jos aihe vaihtuu vauvaan niin hän suuttuu.
Tätä tapahtuu päivittäin, ja tuollainen töykeä käyttäytyminen on minusta todella outoa ja se loukkaa minua ja tekee surulliseksi.
Ap
"Tätä tapahtuu päivittäin". Niin, eli sä puhut vauvastasi päivittäin, hänen seurassa. Sanoit, että suuttuu aina kun puhe kääntyy vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä epäilisin että lapsiaihe on jostain syystä hänelle kipeä. Abortti, keskenmeno, lapsettomuutta aiheuttava sairaus? Eihän tuo käytös ihan normaalia ole, vaikka ei vauvat kiinnostaisikaan. Tai sitten on kipeä kokemus siitä miten joku kaveri on hylännyt hänet äidiksi tultuaan, tai ero hiljattain.
Jos häviää vauvakuplaan, se on jokseenkin tervettä ja onnittelen lasta. Äiti, joka osaa nähdä lapsensa.
Kuitenkin ystäville ja opiskeluillekin on aikansa ja paikkansa.
Pidän suomalaisia huonotapaisina. Ei tämä maailma toimi sillä tapaa, että vain itseä ajatellaan. Aika sivistymätöntä olla arvostamatta uutta elämää. Kun se ois niinku se elämän tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta sinun vauvasi ja tätä kaveriasi kiinnostaa vielä keskimääräistä vähemmän. Et ole erityinen.
Ketään ei kiinnosta sun jutut. Et ole erityinen. Sen sijaan ap:n vauvajutut minua kiinnostaisi kovastikin. Koska on laskettu aika?
Erityinen? Sun kommentti kiteytti hyvin sen miten osa raskaana olevista olettaa muiden paapovan äitiyden ihmettä. Te muut ette ole mitään, eikä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jankutat vauvasta koko ajan se voi tuntua ärsyttävältä. Ja tottakai sano, ettet puhu koko ajan, mutta et välttämättä osaa arvioida sitä oikein. Jos minä itse huomaan, että ympärillä olevan mielestä joku mun juttu ärsyttää kun puhun, vaihdan kyllä aihetta. Oli se sitten vauva tai joku muu. Kutsutaan sosiaaliseksi pelisilmäksi.
Edelleen, en puhu vauvastani lainkaan tälle henkilölle kun olemme kahdestaan. En näe mitään syytä jauhaa raskaudestani ihmiselle, joka niin selvästi on ilmaissut sekä sanattomasti että sanallisesti ettei häntä kiinnosta pätkääkään. Oma-aloitteisesti aloitan puhumaan lapsestani ystävälleni mutta vain silloin, kun olemme kahdestaan. En jaksa enää toistaa samoja asioita, lienet joku ap:n trolli tai sitten et jaksa lukea keskustelua aloituksesta pidemmälle.
Kyse on siis siitä, että kaveri häipyy kesken kaiken paikalta, jos olemme vaikka sopineet opiskelevamme yhdessä pari tuntia ja joku ulkopuolinen piipahtaa ja sattuu kysymään jotain raskauteen/vauvaan liittyvää. Tällä kolmannella osapuolella ei ole aikomusta jäädä siihen jaarittelemaan, vaan pikaisesti vaihtaa kuulumisia ja sitten mennä omille teilleen. Kuitenkin heti, jos joku erehtyy siihen tulemaan ja jotain lapsesta kysymään, kaveri häipyy ja saan itse jatkaa opiskelujani sen 1,5 tuntia.
Tai sitten jos hän ei pääse pois paikalta, hän keskeyttää tuon kyselijän utelut alkuunsa ja alkaa jutella omista asioistaan kyselijän puheen päälle. Yleensä tuo saa aikaan hiukan hämmentyneen reaktion sen kyselijän suunnalta, koska eihän sekään normaalia ole että jos kysyt vaikka, että miten jakselet ja että mitä suunnitelmia minulla on opiskelujen suhteen kun vauva on täällä, kaveri keskeyttää ja alkaa puhua jostain aivan muusta ennen kuin olen kuullut kysymyksen edes loppuun saakka.
Sama juttu käy, jos olemme vaikka ruokalassa ja kaveri puhuu toisen kaverin kanssa bileistä joissa en ole ollut ja joista en tunne ketään, ja minä puhun ystäväni kanssa jostain muusta. Jos erehdyn tällaisssa tilanteessa mainitsemaan ystävälleni jotain vauvaan liittyvää, tai jos hän kysyy jotain, kaveri suuttuu ja kysyy että koska keskustelu vaihtui vauvoihin, vaikka emme olisi puhuneet samasta aiheesta ties kuinka pitkään aikaan. Hänelle on siis ihan ok, että juttelen samassa pöydässä ystäväni kanssa vaikka seuraavasta oppitunnista samalla kun hän puhuu toisen tyypin kanssa bileistä, mutta jos aihe vaihtuu vauvaan niin hän suuttuu.
Tätä tapahtuu päivittäin, ja tuollainen töykeä käyttäytyminen on minusta todella outoa ja se loukkaa minua ja tekee surulliseksi.
Ap
Jos kerran tätä tapahtuu päivittäin, niin se tarkoittaa kai silloin sitä, että sinä jaarittelet odotuksesta tai vauvasta päivittäin.
Vaikka itse olen äiti, enkä ihan noin töykeästi käyttäytyisi, mutta luultavasti siinä vaiheessa kun sinä alat aiheesta jonkun kanssa keskustelemaan, niin itse kääntyisin toisen porukassa olevan ihmisen puoleen ja alkaisin keskustella jostain ihan muusta, koska tuo aihe nyt ei vaan kiinnosta vähääkään. Saati että sitä pitäisi päivittäin kuunnella. AP, kuulostat melko rasittavalta tyypiltä, ylianalysoit ja jumiudut.Älykääpiö. Tuon opiskelukaverin mielestä ap ei saa puhua yhtään kenenkään kanssa vauvastansa, jos hän on paikalla. Hän ei siis käänny toisen henkilön puoleen kuten normaali ihminen tekee jos aihe muuttuu tylsäksi, vaan estää ap:ta samassa tilanteessa puhumasta raskaudestaan.
Käsittämätöntä että ihminen, jolla on noin surkea lukutaito on päässyt lisääntymään. Varmaan et osannut käyttää ehkäisyä oikein kun et ymmärtänyt mitä paketissa lukee.
Tämä kaverihan poistuu paikalta jos ap tai muut puhuu vauvasta. Ainakin aloituksen mukaan. Mitä epäkohteliasta siinä on että jättää heidät keskustelemaan keskenään jotka asiasta haluavat puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta sinun vauvasi ja tätä kaveriasi kiinnostaa vielä keskimääräistä vähemmän. Et ole erityinen.
Ketään ei kiinnosta sun jutut. Et ole erityinen. Sen sijaan ap:n vauvajutut minua kiinnostaisi kovastikin. Koska on laskettu aika?
Erityinen? Sun kommentti kiteytti hyvin sen miten osa raskaana olevista olettaa muiden paapovan äitiyden ihmettä. Te muut ette ole mitään, eikä kiinnosta.
Se oli vastaus samoilla sanoilla takaisin yhdelle lapsettomalle kommentoijalle. Eli hän sanoi, ettei kiinnosta sun vauvasi. Et ole erityinen. Näinhän äideille usein sanotaan. Mutta hirveä huuto, jos joku sanoo näin lapsettomalle takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta sinun vauvasi ja tätä kaveriasi kiinnostaa vielä keskimääräistä vähemmän. Et ole erityinen.
Miksi ihmiset sitten erikseen tulee kyselemään siitä vauvasta jos ketään ei kiinnosta? Niinpä. Monia oikeasti kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisi niin onhan se vaan moukkamaista häipyä niskoja nakellen jos aihe vähänkään sivuaa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä ämmä. Ei niiden tarvitse kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jankutat vauvasta koko ajan se voi tuntua ärsyttävältä. Ja tottakai sano, ettet puhu koko ajan, mutta et välttämättä osaa arvioida sitä oikein. Jos minä itse huomaan, että ympärillä olevan mielestä joku mun juttu ärsyttää kun puhun, vaihdan kyllä aihetta. Oli se sitten vauva tai joku muu. Kutsutaan sosiaaliseksi pelisilmäksi.
Edelleen, en puhu vauvastani lainkaan tälle henkilölle kun olemme kahdestaan. En näe mitään syytä jauhaa raskaudestani ihmiselle, joka niin selvästi on ilmaissut sekä sanattomasti että sanallisesti ettei häntä kiinnosta pätkääkään. Oma-aloitteisesti aloitan puhumaan lapsestani ystävälleni mutta vain silloin, kun olemme kahdestaan. En jaksa enää toistaa samoja asioita, lienet joku ap:n trolli tai sitten et jaksa lukea keskustelua aloituksesta pidemmälle.
Kyse on siis siitä, että kaveri häipyy kesken kaiken paikalta, jos olemme vaikka sopineet opiskelevamme yhdessä pari tuntia ja joku ulkopuolinen piipahtaa ja sattuu kysymään jotain raskauteen/vauvaan liittyvää. Tällä kolmannella osapuolella ei ole aikomusta jäädä siihen jaarittelemaan, vaan pikaisesti vaihtaa kuulumisia ja sitten mennä omille teilleen. Kuitenkin heti, jos joku erehtyy siihen tulemaan ja jotain lapsesta kysymään, kaveri häipyy ja saan itse jatkaa opiskelujani sen 1,5 tuntia.
Tai sitten jos hän ei pääse pois paikalta, hän keskeyttää tuon kyselijän utelut alkuunsa ja alkaa jutella omista asioistaan kyselijän puheen päälle. Yleensä tuo saa aikaan hiukan hämmentyneen reaktion sen kyselijän suunnalta, koska eihän sekään normaalia ole että jos kysyt vaikka, että miten jakselet ja että mitä suunnitelmia minulla on opiskelujen suhteen kun vauva on täällä, kaveri keskeyttää ja alkaa puhua jostain aivan muusta ennen kuin olen kuullut kysymyksen edes loppuun saakka.
Sama juttu käy, jos olemme vaikka ruokalassa ja kaveri puhuu toisen kaverin kanssa bileistä joissa en ole ollut ja joista en tunne ketään, ja minä puhun ystäväni kanssa jostain muusta. Jos erehdyn tällaisssa tilanteessa mainitsemaan ystävälleni jotain vauvaan liittyvää, tai jos hän kysyy jotain, kaveri suuttuu ja kysyy että koska keskustelu vaihtui vauvoihin, vaikka emme olisi puhuneet samasta aiheesta ties kuinka pitkään aikaan. Hänelle on siis ihan ok, että juttelen samassa pöydässä ystäväni kanssa vaikka seuraavasta oppitunnista samalla kun hän puhuu toisen tyypin kanssa bileistä, mutta jos aihe vaihtuu vauvaan niin hän suuttuu.
Tätä tapahtuu päivittäin, ja tuollainen töykeä käyttäytyminen on minusta todella outoa ja se loukkaa minua ja tekee surulliseksi.
Ap
"Tätä tapahtuu päivittäin". Niin, eli sä puhut vauvastasi päivittäin, hänen seurassa. Sanoit, että suuttuu aina kun puhe kääntyy vauvaan.
Tapahtuu päivittäin kyllä, koska vietetään käytännössä koko opiskelupäivä yhdessä, ja joka ikinen päivä joku opiskelukaveri tulee siihen kysymään että miten jakselen ja jotain muuta vauvaan liittyvää. "Luokallani" on paljon hyvin lapsirakkaista kulttuureista olevia ihmisiä. En minä heitä ala pois hätistämään, ja keskustelu heidän kanssaan kestää yleensä minuutin tai pari, jonka jälkeen he lähtevät pois ja minä jatkan keskusteluani ystäväni ja tämän toisen kaverini kanssa siitä mihin jäätiin. Kolmas kaveri on tässä välissä häipynyt paikalta tietenkin mulkaistuaan minua vihaisesti. Käydään myös usein syömässä koko "luokan" kanssa ja silloinkin usein matkalla joku saattaa kysyä että eihän mennä liian nopeasti tai jotain muuta yleistä. Tällöin tämä kaveri vaihtaa aihetta välittömästi.
"Jauhan" vauvastani ainoastaan silloin kun puhun ihmisille joiden tiedän haluavan puhua aiheesta.
Ihmeelliseksi puolustelemiseksi näyttää tämä keskustelu taas menevän. Arvasinhan minä toki sen.
Kiitos kuitenkin isolle osalle ihmisiä, jotka tsemppaavat. Valtaosa ei näytä ymmärtävän pointtiani, ja heillä on selvästi aivan erilainen käsitys siitä että millaista sosiaalisen kanssakäymisen tulisi olla. On todella raskasta joutua olemaan tekemisissä henkilön kanssa, joka vihaa minun lastani. Vaikka niissä tekemisissä joutuu olemaan vain pari kuukautta enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.
Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.
Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.
Ap
Silti otit porukassa ultrassa käynnin puheeksi?
Miksi sä täältä haet vertaistukea? Välttele näitä 2 kaveria kun eivät selkeästi ole sinulle tärkeitä muutenkaan ja keskity siihen parhaan ystäväsi seuraan. Mikä siinä itsenäisesti opiskelussa on haitaksi kun ei tarvitse ainakaan kenenkään pahoittumista miettiä. Sinä elät omaa elämääsi ja kaverisi omaansa.Nääh, lue keskustelu. Tai edes tuo yllä oleva kommentti joka on peräti tällä sivulla.
En tietenkään enää sovi mitään opiskelutreffejä, pari kertaa paikalta häipyminen riitti minulle. On hän välillä kysynyt, mutta sanon opiskelevani mieluummin yksinäni.
Mitä taas tulee välttelemiseen, se ei onnistu. Hän tulee aina mukaan kun menemme syömään parhaan kaverini kanssa kahdestaan tai kolmistaan sen opiskelukaverin kanssa. Jos hän saapuu myöhemmin, hän soittaa meistä jollekulle ja kysyy missä olemme. Jostain syystä hän siis omatoimisesti edelleen hakeutuu porukkaan jossa olen. En minä tätä toista kaveria halua hylätä, hän on mukava ja kohtelias. Ei siis ala puhumaan kenenkään päälle jos satun kolmannen osapuolen kanssa juttelemaan jostain vauvaan liittyvästä, odottaa että aihe vaihtuu ja on sitten taas itse enemmän jutussa mukana. Ennen vauvaa meillä neljällä oli oikein hauskaa yhdessä. Tulimme hyvin toimeen ja opiskelimme aika paljonkin yhdessä hyppytunneilla.
Tämä kylmäkiskoinen käyttäytyminen alkoi heti kun kerroin että minulle on tulossa vauva, eli noin 1,5 kuukautta sitten.
Kaksi kuukautta pitäisi vielä jaksaa, mutta aika hankalaa se on koska tuntuu melkein kuin hän kiusaisi minua. Vaikea selittää.
Ap
Sun tarinasi muuttuu koko ajan. Äsken kerroit, että itket ja loukkaannut siitä kun juuri tämä kaveri poistuu vauvakeskusteluiden aikaan muualle ja jättää sinut yksin opiskelemaan. Nyt taas väität, että tämä samainen kaveri suorastaan tunkeutuu seuraasi, eikä hänestä pääse eroon eikä häntä pysty välttelemään.
Suorastaan kiusaa sinua. Voi hellanlettas.
Sanot seuraavalla kerralla ääneen siinä kaveriporukassanne, että olet huomannut kaverisi suhtautuvan töykeästi kaikkeen, mikä liittyy vauvaasi/raskauteesi ja että sellainen käytös on epäkohteliasta. Kysy, mistä kiikastaa ja voisiko jatkossa käyttäytyä asiallisesti. Sinulla on kaikki oikeus puhua myös itsellesi tärkeästä asiasta ja kuulumisistasi ihan yhtä paljon kuin muillakin on okeus kertoa omistaan. Älä missään tapauksessa ala vältellä puhumista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä perheelliset ei tule koskaan tajuamaan, että vaikka lapsi/lapset on sulle suuri juttu, niin miksi mun sinkun lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut toisen perhe-elämästä? Voitte jutella toisille perheellisille. Jotkut sentään asiavan tajuavat vihjailemattakin. Ei toista voi pakottaa olemaan kiinnostunut, jos ei koske itseä. Itse en ota edes puheeksi asioita, jotka tuskin perheellisiä kiinnostaisivat.
Voi kyllä, me joilla on lapsia olemme ajat sitten tajunneet ettei lapsettomia voisi vähempää kiinnostaa muiden lapset tai ystävien perhe. Se kyllä tuodaan esille joka tavoin ja usein aika tylyllä tavalla. Lapsettomat keksivät vaikka mitä omasta mielestä kiinnostavaa, jotka muiden on tietenkin koettava kiinnostaviksi, koska tietenkin siitä heidän aiheesta kaikkien kuuluu olla kiinnostuneita ja halukkaita keskustelemaan. Lemmikit, harrastukset, lomakohteet, politiikka, tiede, kun ja jos heitä kiinnostaa, niin muut ovat tietenkin jo oletusarvoisesti odotettuja keskustelemaan ja kuuntelemaan aiheesta. Ne kun ovat vähän paremman luokan keskustelunaiheita. Tulevatkaan ne lapsettoman suusta.
Minun kokemuksen mukaan lapsiaiheet kiinnostaa todella monia ihmisiä, varsinkin raskaus ja pikkuvauvat. Jopa enemmän kuin itseä kiinnostaisi puhua niistä. Se on juurikin tuommoista kuin ap kuvaa, että ihmiset tulee kyselemään ja ihmettelemään ja koskettelemaan vatsaa, arvailemaan sukupuolta, jopa ihan tuntemattomat! Ei tietenkään kaikkia kiinnosta eikä tarvitsekaan, mutta kyllähän normaalisti ihmiset voi keskustella (tai edes kuunnella) keskusteluja jotka ei itseä kiinnosta. Kaveria selvästi painaa joku. Voihan se olla myös jonkinlaista kateutta tai mustasukkaisuutta kun toinen saa enemmän huomiota? Tai sitten asiaan liittyy joku muu kipeä asia. Et kuitenkaan voi oikein asialle mitään, jos ei kaverisi kestä kuunnella niin anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.
Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.
Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.
Ap
Silti otit porukassa ultrassa käynnin puheeksi?
Miksi sä täältä haet vertaistukea? Välttele näitä 2 kaveria kun eivät selkeästi ole sinulle tärkeitä muutenkaan ja keskity siihen parhaan ystäväsi seuraan. Mikä siinä itsenäisesti opiskelussa on haitaksi kun ei tarvitse ainakaan kenenkään pahoittumista miettiä. Sinä elät omaa elämääsi ja kaverisi omaansa.Nääh, lue keskustelu. Tai edes tuo yllä oleva kommentti joka on peräti tällä sivulla.
En tietenkään enää sovi mitään opiskelutreffejä, pari kertaa paikalta häipyminen riitti minulle. On hän välillä kysynyt, mutta sanon opiskelevani mieluummin yksinäni.
Mitä taas tulee välttelemiseen, se ei onnistu. Hän tulee aina mukaan kun menemme syömään parhaan kaverini kanssa kahdestaan tai kolmistaan sen opiskelukaverin kanssa. Jos hän saapuu myöhemmin, hän soittaa meistä jollekulle ja kysyy missä olemme. Jostain syystä hän siis omatoimisesti edelleen hakeutuu porukkaan jossa olen. En minä tätä toista kaveria halua hylätä, hän on mukava ja kohtelias. Ei siis ala puhumaan kenenkään päälle jos satun kolmannen osapuolen kanssa juttelemaan jostain vauvaan liittyvästä, odottaa että aihe vaihtuu ja on sitten taas itse enemmän jutussa mukana. Ennen vauvaa meillä neljällä oli oikein hauskaa yhdessä. Tulimme hyvin toimeen ja opiskelimme aika paljonkin yhdessä hyppytunneilla.
Tämä kylmäkiskoinen käyttäytyminen alkoi heti kun kerroin että minulle on tulossa vauva, eli noin 1,5 kuukautta sitten.
Kaksi kuukautta pitäisi vielä jaksaa, mutta aika hankalaa se on koska tuntuu melkein kuin hän kiusaisi minua. Vaikea selittää.
Ap
Sun tarinasi muuttuu koko ajan. Äsken kerroit, että itket ja loukkaannut siitä kun juuri tämä kaveri poistuu vauvakeskusteluiden aikaan muualle ja jättää sinut yksin opiskelemaan. Nyt taas väität, että tämä samainen kaveri suorastaan tunkeutuu seuraasi, eikä hänestä pääse eroon eikä häntä pysty välttelemään.
Suorastaan kiusaa sinua. Voi hellanlettas.
En tiedä onko vika sinun luetunymmärtämisessäsi vai minun tekstissäni. Yritin kyllä olla niin selkeä kuin mahdollista, ilmeisesti olisi vielä enemmän pitänyt yksinkertaistaa.
Ap
Jotenkin vain toiset opiskelijat katoavat sinne bilekuplaan, eikä sinne mahdu enää muuta kuin ryyppämisestä ja bilettämisestä puhuminen.