Opiskelukaveri ei siedä jos puhun vauvastani jotain

Vierailija kirjoitti:

Se mitä perheelliset ei tule koskaan tajuamaan, että vaikka lapsi/lapset on sulle suuri juttu, niin miksi mun sinkun lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut toisen perhe-elämästä? Voitte jutella toisille perheellisille. Jotkut sentään asiavan tajuavat vihjailemattakin. Ei toista voi pakottaa olemaan kiinnostunut, jos ei koske itseä. Itse en ota edes puheeksi asioita, jotka tuskin perheellisiä kiinnostaisivat.

Taas joku joka ei lukenut keskustelua lainkaan, pakko vaan päästä purkamaan omaa vihaa perheellisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki jaksa kuunnella niitä vauvalöpinöitä vaikka se juuri nyt on oman maailmasi keskipiste ja sinulle tärkeä aihe. Olette eri elämänvaiheissa ja mahdollisesti tienne erkaantuvat, mutta näin usein käy. Voi olla että kaverisi taustalla on kokemuksia, joista ei halua kertoa.

Minkä ap sille mahtaa että jotkut muut tulevat kyselemään vauvasta kun hän on tuon kaverin kanssa? Onko sinusta silloin ok lähteä niskojaan nakellen pois paikalta tai keskeyttää tämän mukaantulijan puhe koska aihe ei kiinnosta sinua? Normaali ihminen pystyy hetken puhumaan myös aiheista jotka eivät kiinnosta. Jos ei, niin sitten on kyllä peiliin katsomisen paikka, koska aika itsekeskeinen ihminen täytyy olla. 

Huvittavaa että väki väittää ap:n pyörivän oman napansa ympärillä mutta itse ovat minä minä minä en halua puhua vauvasta haluan puhua minun omista jutuista. Eivät teidänkään tylsät keskustelunne ketään kiinnosta, kunhan kuuntelevat kun ei ole parempaakan tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä perheelliset ei tule koskaan tajuamaan, että vaikka lapsi/lapset on sulle suuri juttu, niin miksi mun sinkun lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut toisen perhe-elämästä? Voitte jutella toisille perheellisille. Jotkut sentään asiavan tajuavat vihjailemattakin. Ei toista voi pakottaa olemaan kiinnostunut, jos ei koske itseä. Itse en ota edes puheeksi asioita, jotka tuskin perheellisiä kiinnostaisivat.

Taas joku joka ei lukenut keskustelua lainkaan, pakko vaan päästä purkamaan omaa vihaa perheellisiä kohtaan.

Jep, en halua jutella perheellisesten kanssa vauva-arjesta --->Vihaa perheitä:D

Ihmisen ajatuksenjuoksu jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Vaikka itse nostat perheellisenä itsesi muiden yläpuolelle, niin mä en silti koe, että pitäisi teikäläisiä väkisin miellyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne raskaudet ja vauvat eivät nyt ole ensimmäisiä mielessä parikympisille yliopistoopiskelijoille.

Oletko mennyt vähän vanhemmalla iällä yliopistoon?

Itse kokisin raskaudet ja vauvat vähän kiusallisena puheenaiheena ja toisten vatsojen koskettelun käytävillä, kun se ei oikein istu siihen ympäristöön ja mielikuviin.

Lapsuusaika on venynyt nykyään ja ulottuu jo yliopistoon saakka. Se nyt vaan on tätä päivää, että osa nuorista naisista ei pysty käsittelemään raskautta tai lapsia ylipäätään lainkaan. Osa toki suhtautuu luonnollisesti ja iloisesti jo nuorena näihin asioihin. Yliopistoon myös päätyy enemmän neuroottisia ja ahdistuneita suorittajia (joskus tuntuu, että suurin osa naisista on nykyään tällaisia) ja lopputulema on sitten ap:n kuvaileman kaltainen. Tähän päälle vielä nykykulttuuri, jossa äitiyttä pilkataan (äitien pitää jopa itse inhota omaa äitiyttään ja puhua vain siihen liittyvistä negatiivisista puolista) ja lapsia vihataan (erityisesti nuoret aikuiset saattavat puhua lapsista järkyttävällä tavalla). Nuo itsekeskeiset ikilapset ovat varmaan sellaisesta modernista perheestä, joissa on korkeintaan kaksi lasta, isovanhempia ei juuri tavata, tarhassa oltu vauvasta saakka ja yliopistoura on selviö. Oma onni on näille korkein tavoite, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä, että ihminen harvoin voi olla onnellinen vain oman napansa ympärillä pyöriessään.

Se että sinä et ole onnellinen oman napasi ympärillä, ei tarkoita suurinta osaa ihmisistä. Eli turha yleistää, kun et edes perusta väitettä mihinkään muuhun kuin mutuun. Kyllä esim minä olen onnellinen siitä, että oma ja mieheni elämät pyörii vain minun ja mieheni ympärillä. Ja tulevaisuudessa parin kissan. Minulla on sen verran traumoja omasta lapsuudenperheessäni, joita en halua siirtää omille mahdollisille lapsilleni olemalla ärtynyt, kiukkuinen ja välillä poissaoleva vanhempi. Tiedän miltä lapsesta tuntuu sellainen, joten en siirrä sitä taakkaa eteenpäin.

En puhunut itsestäni (enkä välttämättä edes lapsenteosta), vaan ihmisestä yleensä . Ihminen on sosiaalinen eläin, halusit sitä tai et. Se, että sinä olet rakentanut tuollaisen kontrolloidun pikku pesän kissojesi ja miehesi kanssa, ei tarkoita sitä, että se millään lailla olisi tervettä. Esimerkiksi masennuksen räjähdyksenomaisen lisääntymisen yksi syy on perheiden pienentyminen ja se, että isovanhemmat ja muu suku eivät enää kuulu siihen.

Oho mistä moinen katkeruus. Isovanhemmat ja suku voivat olla sitä tasoa, että lähinnä selittävät syyn masennukseen.

-ohis

Katkeruus mistä? Masennuksen räjähdysmäisestä lisääntymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä perheelliset ei tule koskaan tajuamaan, että vaikka lapsi/lapset on sulle suuri juttu, niin miksi mun sinkun lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut toisen perhe-elämästä? Voitte jutella toisille perheellisille. Jotkut sentään asiavan tajuavat vihjailemattakin. Ei toista voi pakottaa olemaan kiinnostunut, jos ei koske itseä. Itse en ota edes puheeksi asioita, jotka tuskin perheellisiä kiinnostaisivat.

Taas joku joka ei lukenut keskustelua lainkaan, pakko vaan päästä purkamaan omaa vihaa perheellisiä kohtaan.

Jep, en halua jutella perheellisesten kanssa vauva-arjesta --->Vihaa perheitä:D

Ihmisen ajatuksenjuoksu jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Vaikka itse nostat perheellisenä itsesi muiden yläpuolelle, niin mä en silti koe, että pitäisi teikäläisiä väkisin miellyttää

Ei minulla ole perhettä. Ärsyttävää vaan tuollainen että tullaan keskusteluun musssuttamaan ilman että ollaan jaksettu lukea edes aloitusta läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Se mitä perheelliset ei tule koskaan tajuamaan, että vaikka lapsi/lapset on sulle suuri juttu, niin miksi mun sinkun lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut toisen perhe-elämästä? Voitte jutella toisille perheellisille. Jotkut sentään asiavan tajuavat vihjailemattakin. Ei toista voi pakottaa olemaan kiinnostunut, jos ei koske itseä. Itse en ota edes puheeksi asioita, jotka tuskin perheellisiä kiinnostaisivat.

Se, mitä iso osa tämän ketjun kommentoijista ei näytä ymmärtävän, on se että normaaliälyinen ja normaalisti käyttäytyvä ihminen pystyy kuuntelemaan ja jopa keskustelemaan sellaisista asioista, jotka eivät häntä  niin hirveästi kiinnosta. Työpaikoillakin on kaikenlaista jaarittelijaa, kaikilla omat juttunsa ja niitä sitten kuunnellaan ystävällinen hymy huulilla, vaikka kuinka puuduttaisi. Opiskelijat voivat ilmeisesti kohteliaasti kuunnella mitä tahansa aiheita, paitsi jos ne jotenkin liittyvät lapsiin ja raskauteen. Silloin neuroottisesti käyttäytyvä vihamielinen henkilö saa jostakin syystä sympatiat osakseen.

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto, jossa omasta kurssista käytetään termiä luokka? Ja syömässä käydään ruokalassa, ei (kampus)ravintolassa tai yksinkertaisesti käydä lounaalla? Ja muut haluavat kokeilla vauvan potkuja?

En oikein tiedä, missä vammaisten yliopistossa opiskelet, mutta ainakaan Helsingissä raskaus ei ole ihme eikä vauvoista vatsassa koko ajan puhuta. Odotus on normisettiä, ei sen ihmeempää kuin luomi kädessä tai hampaiden oikominen.

Oletko nyt ihan varma, että olet yliopistossa? Tai että vauvalle kannattaa ostaa pinnasänkyä ennen kuin olet varma, että saat vauvaa kotiin asti.

Samat pisti silmään mullakin. Ja mainitsi myös koulukaverit. Ei kukaan yliopistossa puhu koulukavereista.

Toisen käytöstä ei valitettavasti pysty muuttamaan vaikka se olisikin kuinka tyhmää käytöstä. Itse luultavasti ottaisin vähitellen etäisyyttä tuosta kaverista ja en puhuisi vauvasta jos satun sen seuraan. Tietty AP voi yritä puhua kaverin kanssa asiasta ja kysyä onko joku vauvaan liittyvä trauma jne, mutta siitä todennäköisesti tulee vaan ongelmia koska ei toista voi pakottaa muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vauvat ei vaan kiinnosta kaikkia, sama kuin vanhukset ei osaa puhua muusta kuin sairauksistaan, ärsyttävää.

Ärsyttävää on tommonen yleistäminen.Moni vanhus osaa puhua paljon muustakin kuin sairauksistaan.

Minä olen vanhus, en voi sairauksista puhua kun niitä ei ole, ikää on 83 v. Mikä vaivaa nuorta joka on on kapeakatseinen kuin tuo yleistävä tyyppi, tyhmyys?

Vai että 83v, saanen epäillä. Ei mitään sairauksia ja kirjoittaa kuin tämän päivän penskat. Katsoppas ne paperisi taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asiallista puhua vauvasta. Yliopistossa ollaan opiskelemassa ja ihmiset eivät yleensä ole siellä raskaana. Nuiva kaverisi varmaan ajattelee, että vauva on vahinko.

Mutta bilettämisestä on asiallista puhua?

Kun opiskelin yliopistossa erittäin moni tekaisi lapset siinä samalla, (myös minä kaksi, tytön ja pojan),että pääsi tekemään uraa heti kun valmistui. Kun saat työn, kukaan ei katso hyvällä, että heti jäät muksuja vääntämään.

Tämä, voi kun nuoret naiset/perheet tajuaisivat, että jos perheeseen lapsia halutaan, paras aika on opiskeluaika. Opintoja voi erittäin hyvin suorittaa lasten kanssa ja päivähoito järjestyy. Kun paperit on taskussa on työmarkkinoilla kovaa valuttaa kun mainitsee, että lapset on tehtynä ja nyt on uran aika.

Ensin luennot 8h ja illat kotona harjoitustöitä, laskuja, tentteihin lukua. Tuohon vielä vauva, niin burnout olisi tullut.

Monelle nuorelle opiskelijalle vauva ei ole missään tapauksessa suunnitteilla.

Ainakin Otaniemessä monella teekkarilla oli lapsia kun asustelin vuosia sitten teekkarikylässä. Tuskin on ajat muuttuneet siitä. Entinen koulukaveri opiskeli teknillistä fysiikkaa ja pyöräytti pari lasta opiskeluaikana eikä uupunut mitenkään. Ehkä jotkut on parempia ajankäytössä eikä uuvu niin helposti.

Naisopiskelijoilla vai miesopiskelijoilla? Omalla vuosikurssilla ei ollut yhdelläkään, ensimmäinen kaveripiirin vauva ilmaantui opintojen loppuvaiheessa, nainen oli tuossa vaiheessa jo valmis ekonomi, mies viimeisteli tekniikan opintoja.

Sekä naisia että miehiä, luonnollisesti. Lapsen saamisessa on yleensä mukana kumpaakin sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Ne vauvat ei vaan kiinnosta kaikkia, sama kuin vanhukset ei osaa puhua muusta kuin sairauksistaan, ärsyttävää.

Ja se on todella äärettömän valitettavaa. Jos ihmisiä kiinnostaisi muidenkin asiat he oppisivat muiden virheistä paljon enemmän. Vanhusten sairaudet johtuvat usein monista elintapoihin liittyvistä virheistä. Raskauksista ja vauva-arjesta oppii kun kuuntelee muiden kokemuksia. Ihan kuten kuuntelemalla muiden työnhakuvaikeuksia. Matkakertomuksia tai vaikka perintö tai sijoituskysmyksiä joita muut ovat kohdanneet. Kaikkea ei voi oppia oppikirjoista, vaan käytännön kokemus saattaa olla paljon arvokkaampaa.

Ihminen joka katoaa kun uutta tietoa on saatavilla on vain typerä, vaikka itse aihe ei juuri sillä hetkellä ole ajankohtainen omalle kohdalle.. Jossain vaiheessa se saattaa olla ja silloin jokainen tiedonmurunen voi olla arvokas. Paljon arvokkaampi kuin se, että on selittänyt omaa kännäämistään ja bileilyä tunteja.

Huonoa käytöstä se on, jos ei ymmärrä, että lapsen saaminen on elämän isoimpia muutoksia.

Sanoisin: jos ei halua keskustella sinulle tärkeistä asioista, onko hänen sinun ystäväsi? On täysin epäkypsää käytöstä kieltäytyä puhumasta toiselle tärkeistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Toisen käytöstä ei valitettavasti pysty muuttamaan vaikka se olisikin kuinka tyhmää käytöstä. Itse luultavasti ottaisin vähitellen etäisyyttä tuosta kaverista ja en puhuisi vauvasta jos satun sen seuraan. Tietty AP voi yritä puhua kaverin kanssa asiasta ja kysyä onko joku vauvaan liittyvä trauma jne, mutta siitä todennäköisesti tulee vaan ongelmia koska ei toista voi pakottaa muuttumaan.

Ap saa puhua jatkossakin vauvastaan ihan niin paljon kuin huvittaa. Jos kaverilla on henkisiä ongelmia normaaleista arkielämän asioista, niin hän voi puhua niistä psykologilleen. Ei oikeasti tarvitse alkaa yhden muijan tiuskimisten mukaan elämään. Jos akka on kateellinen, niin ei ole ap:n ongelma. Ja sehän on hyvä, että hän tajuaa ottaa itse etäisyyttä. Terve menoa vain. Kyllä saa jatkossa juosta karkuun oikein urakalla, kun loputkin hänen ikäluokastaan alkavat lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Jos jankutat vauvasta koko ajan se voi tuntua ärsyttävältä. Ja tottakai sano, ettet puhu koko ajan, mutta et välttämättä osaa arvioida sitä oikein. Jos minä itse huomaan, että ympärillä olevan mielestä joku mun juttu ärsyttää kun puhun, vaihdan kyllä aihetta. Oli se sitten vauva tai joku muu. Kutsutaan sosiaaliseksi pelisilmäksi. 

Edelleen, en puhu vauvastani lainkaan tälle henkilölle kun olemme kahdestaan. En näe mitään syytä jauhaa raskaudestani ihmiselle, joka niin selvästi on ilmaissut sekä sanattomasti että sanallisesti ettei häntä kiinnosta pätkääkään. Oma-aloitteisesti aloitan puhumaan lapsestani ystävälleni mutta vain silloin, kun olemme kahdestaan. En jaksa enää toistaa samoja asioita, lienet joku ap:n trolli tai sitten et jaksa lukea keskustelua aloituksesta pidemmälle.

Kyse on siis siitä, että kaveri häipyy kesken kaiken paikalta, jos olemme vaikka sopineet opiskelevamme yhdessä pari tuntia ja joku ulkopuolinen piipahtaa ja sattuu kysymään jotain raskauteen/vauvaan liittyvää. Tällä kolmannella osapuolella ei ole aikomusta jäädä siihen jaarittelemaan, vaan pikaisesti vaihtaa kuulumisia ja sitten mennä omille teilleen. Kuitenkin heti, jos joku erehtyy siihen tulemaan ja jotain lapsesta kysymään, kaveri häipyy ja saan itse jatkaa opiskelujani sen 1,5 tuntia. 

Tai sitten jos hän ei pääse pois paikalta, hän keskeyttää tuon kyselijän utelut alkuunsa ja alkaa jutella omista asioistaan kyselijän puheen päälle. Yleensä tuo saa aikaan hiukan hämmentyneen reaktion sen kyselijän suunnalta, koska eihän sekään normaalia ole että jos kysyt vaikka, että miten jakselet ja että mitä suunnitelmia minulla on opiskelujen suhteen kun vauva on täällä, kaveri keskeyttää ja alkaa puhua jostain aivan muusta ennen kuin olen kuullut kysymyksen edes loppuun saakka. 

Sama juttu käy, jos olemme vaikka ruokalassa ja kaveri puhuu toisen kaverin kanssa bileistä joissa en ole ollut ja joista en tunne ketään, ja minä puhun ystäväni kanssa jostain muusta. Jos erehdyn tällaisssa tilanteessa mainitsemaan ystävälleni jotain vauvaan liittyvää, tai jos hän kysyy jotain, kaveri suuttuu ja kysyy että koska keskustelu vaihtui vauvoihin, vaikka emme olisi puhuneet samasta aiheesta ties kuinka pitkään aikaan. Hänelle on siis ihan ok, että juttelen samassa pöydässä ystäväni kanssa vaikka seuraavasta oppitunnista samalla kun hän puhuu toisen tyypin kanssa bileistä, mutta jos aihe vaihtuu vauvaan niin hän suuttuu. 

Tätä tapahtuu päivittäin, ja tuollainen töykeä käyttäytyminen on minusta todella outoa ja se loukkaa minua ja tekee surulliseksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto, jossa omasta kurssista käytetään termiä luokka? Ja syömässä käydään ruokalassa, ei (kampus)ravintolassa tai yksinkertaisesti käydä lounaalla? Ja muut haluavat kokeilla vauvan potkuja?

En oikein tiedä, missä vammaisten yliopistossa opiskelet, mutta ainakaan Helsingissä raskaus ei ole ihme eikä vauvoista vatsassa koko ajan puhuta. Odotus on normisettiä, ei sen ihmeempää kuin luomi kädessä tai hampaiden oikominen.

Oletko nyt ihan varma, että olet yliopistossa? Tai että vauvalle kannattaa ostaa pinnasänkyä ennen kuin olet varma, että saat vauvaa kotiin asti.

Samat pisti silmään mullakin. Ja mainitsi myös koulukaverit. Ei kukaan yliopistossa puhu koulukavereista.

Toiset puhuvat. Maailmaan katsos mahtuu vaikka millaista ihmiset. Itse käytän tuota aina, koska tiedän kuinka paljon se ärsyttää pilkunviilaajia. Toinen sana jota rakastan käyttää on kikantti. Miten se voikin ärsyttää toisia.

Jotenkin nämä mammat vain katoavat sinne vauvakuplaan eikä sinne enää muuta mahdu.

Ketään ei kiinnosta sinun vauvasi ja tätä kaveriasi kiinnostaa vielä keskimääräistä vähemmän. Et ole erityinen.

Jospa on saanut monta keskenmenoa eikä jaksa siksi kuunnella?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin nämä mammat vain katoavat sinne vauvakuplaan eikä sinne enää muuta mahdu.

Höpö, höpö. Et sitten jaksanut lukea edes aloitusta, mutta piti päästä kommentoimaan.