Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

uusperheessä sinun, minun ja yhteiset lapset, aikamoista palapeliä, osaisiko sitä edes olla tasapuolinen

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Välillä kun näitä kommentteja lukee niin tulee ajatus että etenkin äitien mielestä kaikki suoranainen perseily lapsilta on ihan normaalia vaan ja se pitää sulattaa turpa kiinni, entäs kaikki ne kiltit lapset jotka osaa käyttäytyä edes joskus tai eivät ole vaan yleisesti ilkeitä? Ovatko he epänormaaleja?

Lapsia on erilaisia, ja kaikilla lapsilla on myös erilaisia vaiheita.

Ohhoh!

Niin. Toiset vanhemmat viitsivät kasvattaa kakaransa ja toiset vanhemmat eivät edes itse osaa käyttäytyä. Kyllä meitä on niin erilaisia. Ohhoh.

 Minusta on hyvä, että näytetään myös negatiiviset tunteet. Mulle ei annettu siihen mahdollisuutta lapsuudessa vaan aina piti olla kiltti ja käyttäytyä kuin robotti.

Tunteiden näyttäminen ja temputtelu, vinkuminen ja kitinä ovat eri asioita.

Seuraavaksi aletaan puhua kai anuslapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tunnistan nuo ärsytyksen tunteet, välillä ärsyttää niin ettei henki kulje. Mietin että miksi täytyy kulkea melkein täysi-ikäisen pojan perässä sammuttelemassa valoja ja sulkemassa ovia ja kaappeja, puolen tunnin suihkussa lotraamisesta sanoa ihan joka ikinen kerta, mitään et voi säästää itsellesi jääkaappiin kun viimestään muiden nukkuessa sieltä lähtee limut ja herkut. Pieniä mutta niin hemmetin ärsyttäviä juttuja. Itsensä kehumista saa kuunnella myös tuntikausia, on peleissä paras, koulussa paras, aina kaikessa paras.

Ja juu, tiedän että vika omassa asenteessani, koska tuo on loppujen lopuksi oikein mukava ja hauska poika. Tunteitani en näytä pojalle enkä hänen isälleen.

Kannattaisi kyllä olla rehellinen tunteistaan. Sekä palauttaa rehentelijä maanpinnalle . Meillä ydinperheessä on opetettu kaikille, että toisen omaa ei oteta luvatta. Eikä edes yhteiseksi tarkoitettuja herkkuja oteta ominluvin.

On siis näistä herkku"varkauksista" sanottu, sekä tuosta ylimielisestä asenteesta omia taitojaan kohtaan, tai olen jättänyt isällensä sanottavaksi, mutta eipä se kauheesti auta, hän kun vaan on niin "helvetin hyvä" lähes kaikessa. No, ei enää kauan kun eka intti ja sitten omilleen, hyvin jaksan siihen saakka :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.

Kusipäinen taapero? Oletko nyt ihan tosissasi?

Taaperokin voi olla kusipää, sietämätön räkänokka. Epäsuosittu mielipide, sori siitä.

-eri

Tiedätkö edes, minkä ikäinen on taapero? Anteeksi, mutta mielipiteesi on yksinkertaisesti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että nuorilla kaikenlaisia ongelmia ,vanhemmat vaihtaa kumppania useammin kuin sukkia ja lapset siinä välissä,lisäksi aikuinen käyttäytyy itse kuin teini ja kohtelee puolisonsa/avopuolison lasta kuin sontakasaa! Ja vielä ihmetellään miksi kouluissa ja päiväkodeissa lapset ei osaa käyttäytyä!

Suurin ongelma tässäkin on se, ettei nykyisin viitsitä kasvattaa niitä lapsia mitenkään. Se että kasvatetaan ei tarkoita sitä ,että vaaditaan käyttäytymään kuin robotti vaan sitä ,että opetetaan ja ohjataan lasta selviytymään niistä omista tunteista ja haluista vähemmän haitallisella tavalla

Ei toisen lapsia tarvitse rakastaa tai edes pitää heistä, riittää että on reilu ja asiallinen. Itse menin lapsettomana 21-vuotiaana yhteen 38-vuotiaan miehen kanssa jolla oli 8- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikkohuoltajuudella. En pidä lapsista enkä koskaan ole halunnut omia joten epäilytti miten homma toimii. Mutta ihan hyvin se toimii. En minä rakasta niitä lapsia eikä he minua, mutta ei tarvikaan. Heillä on isä ja äiti jotka rakastavat. Minä olen heille asiallinen ja reilu ja pysyn paljon omissa oloissani, kun he ovat meillä. Ketään ei ärsytä mikään ihmeemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että nuorilla kaikenlaisia ongelmia ,vanhemmat vaihtaa kumppania useammin kuin sukkia ja lapset siinä välissä,lisäksi aikuinen käyttäytyy itse kuin teini ja kohtelee puolisonsa/avopuolison lasta kuin sontakasaa! Ja vielä ihmetellään miksi kouluissa ja päiväkodeissa lapset ei osaa käyttäytyä!

Suurin ongelma tässäkin on se, ettei nykyisin viitsitä kasvattaa niitä lapsia mitenkään. Se että kasvatetaan ei tarkoita sitä ,että vaaditaan käyttäytymään kuin robotti vaan sitä ,että opetetaan ja ohjataan lasta selviytymään niistä omista tunteista ja haluista vähemmän haitallisella tavalla

Lukisit edes Hesarin jutun. Ongelma on lapsellisessa ja huonosti käyttäytyvässä äitipuolessa.

Eikö pitäisi ensin tutustua ja luoda se suhde lapsenkin,ennen kuin muutetaan yhteen?Tuollaisessa taloudessa on kamala elää itse kunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että nuorilla kaikenlaisia ongelmia ,vanhemmat vaihtaa kumppania useammin kuin sukkia ja lapset siinä välissä,lisäksi aikuinen käyttäytyy itse kuin teini ja kohtelee puolisonsa/avopuolison lasta kuin sontakasaa! Ja vielä ihmetellään miksi kouluissa ja päiväkodeissa lapset ei osaa käyttäytyä!

Suurin ongelma tässäkin on se, ettei nykyisin viitsitä kasvattaa niitä lapsia mitenkään. Se että kasvatetaan ei tarkoita sitä ,että vaaditaan käyttäytymään kuin robotti vaan sitä ,että opetetaan ja ohjataan lasta selviytymään niistä omista tunteista ja haluista vähemmän haitallisella tavalla

Miksi käyt lainaamassa omaa kirjoitustasi ja komppaat sitä? Noloa.

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen lapsia tarvitse rakastaa tai edes pitää heistä, riittää että on reilu ja asiallinen. Itse menin lapsettomana 21-vuotiaana yhteen 38-vuotiaan miehen kanssa jolla oli 8- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikkohuoltajuudella. En pidä lapsista enkä koskaan ole halunnut omia joten epäilytti miten homma toimii. Mutta ihan hyvin se toimii. En minä rakasta niitä lapsia eikä he minua, mutta ei tarvikaan. Heillä on isä ja äiti jotka rakastavat. Minä olen heille asiallinen ja reilu ja pysyn paljon omissa oloissani, kun he ovat meillä. Ketään ei ärsytä mikään ihmeemmin.

Näinhän se oikeasti toimii. Moni kuvittelee, että uusioperhe toimii kuten alkuperäinen ydinperhe ja on jopa parempi Happy Happy Joy Joy suhde. Arkitodellisuus on sitten karusti muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että nuorilla kaikenlaisia ongelmia ,vanhemmat vaihtaa kumppania useammin kuin sukkia ja lapset siinä välissä,lisäksi aikuinen käyttäytyy itse kuin teini ja kohtelee puolisonsa/avopuolison lasta kuin sontakasaa! Ja vielä ihmetellään miksi kouluissa ja päiväkodeissa lapset ei osaa käyttäytyä!

Suurin ongelma tässäkin on se, ettei nykyisin viitsitä kasvattaa niitä lapsia mitenkään. Se että kasvatetaan ei tarkoita sitä ,että vaaditaan käyttäytymään kuin robotti vaan sitä ,että opetetaan ja ohjataan lasta selviytymään niistä omista tunteista ja haluista vähemmän haitallisella tavalla

Miksi käyt lainaamassa omaa kirjoitustasi ja komppaat sitä? Noloa.

Tässäkö n ketjussa on useampia eri keskustelijoita. Kirjoitin vastaukseni viestiin, jossa sanottiin ongelmien johtuvan uusiooerheisyä- oma mielipiteeni oli että ongelmat johtuu ylipäätä siitä ettei lapsia kasvatets. Miten mielestäsi komppasin edllistä kirjoittajaa esittämällä eriävän mielipiteen?

Pari asiaa mietitytti. Ensinnäkin, oliko isän taapero jollakin lailla lahjakkaampi ja kehittyneempi kuin Sannan taapero? Sannaa ärsytti bonuslapsen "aikuismaisuus" eli jotenkin rivien välistä on luettavissa, että Sannan oma taapero ei ehkä toimi ikätasoisesti. Toinen asia, mikä on todellinen red flag elämänhallinnan puutteesta: yhteinen eka lapsi syntyi noin vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. En tule ikinä ymmärtämään näin nopeaa lasten hankkimista. Parissa kuukaudessa ei mitenkään opi tuntemaan toista. Ja kun molemmilla oli jo parisuhteeseen tultaessa pienet taaperot, niin jotain ongelmia on ollut lapsiperhearjessa.

No siis kun perheeseen syntyy uusi lapsi niin vanhemmat lapset alkaa usein ärsyttää, oli ne omia tai muiden. Saattaa mieskin ärsyttää, tai anoppi, tai jo hidastelija jauhohyllyllä. Se on sellanen merkillinen hormonihomma ja jossen tiedostais, että se nyt johtuu siitä, niin osais ehkä antaa asioiden olla ja suhtautua niihin omiin negatunteisiinsa järkevästi. Nisäkäsnaaras on aggressiivisimmillaan imettäessään, sen takia karhun ja pentujen väliin ei vaan mennä. Sama ilmiö ihmisellä sit näkyy siinä, että ympäröivät ihmiset vituttaa hyvin herkästi teki ne mitä vaan.

Uusperhetilanteet ovat aina aikuisten vastuulla. Jos lapsi oirehtii näissä tilanteissa on sekin lähes poikkeuksetta aikuisten toiminnan seurausta. Käsittämätöntä vierittää vastuuta taaperoikäisen päälle. Jos et tule toimeen puolisosi lasten kanssa, olet sinä väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhetilanteet ovat aina aikuisten vastuulla. Jos lapsi oirehtii näissä tilanteissa on sekin lähes poikkeuksetta aikuisten toiminnan seurausta. Käsittämätöntä vierittää vastuuta taaperoikäisen päälle. Jos et tule toimeen puolisosi lasten kanssa, olet sinä väärässä paikassa.

Samoin ydinperhetilanteet. Kannattaa muistaa sekin :)

M32 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies samassa tilanteessa. Mulla ei ole mitään ongelmia hyväksyä puolisoni lasta sinänsä, mutta hänen käytöksensä ärsyttää välillä todella paljon. Jos lapsi olisi ns. normaalisti käyttäytyvä, niin ongelmat olisi paljon pienempiä, mutta jo alusta asti on tullut selväksi, että kyseessä on jollain tavalla erityislapsi.

Lapsi

-nirsoilee aina ja jatkuvasti

-vaatii jatkuvaa huomiota ja ärsyttää tahallaan, lässyttää, narisee, vinkuu ja vikisee. Kun vaikkapa kaupassa kuulen muiden samanikäisten lasten puhetta niin hämmästyn siitä, että nuohan puhuu ihan normaalisti. Miksei tämä lapsi voi?

-on lapsellinen ikäisekseen

-roikkui minussa kiinni ensimmäiset pari vuotta, vaikka siitä sanottiin heti etten pidä siitä ja se tekee oloni epämukavaksi

-käyttää valtaansa väärin, eli tekee kaiken mahdollisimman hankalasti ja muuttaa mieltänsä juuri siten, että tilanne muuttuu kaikille mahdollisimman hankalaksi. Äitinsä mielestä on ihanan itsepäinen, ilmeisesti kaikkien muiden ihmisten mielestä raivostuttava jästipää, koska kavereita ei ole

Mutta koska minä olen aikuinen, niin voin itse käyttäytyä kuitenkin suht. normaalisti, antaa joka ilta hyvänyön halaukset jne. Pakko vaan jonnekin vähän joskus purkautua, kun "oikeassa elämässä" ei oikein kenellekään voi. 

Voi jessus. Lapset on tuollaisia. Ne narisee, vinkuu, nirsoilee ja hölmöilee. Toiset kehittyvät nopeammin, toisilla on puhevikoja tai hassu intonaatio. Mikään noista ei yksinään tee lasta erityislasta. Aivan kuten tuo ymmärtämättömyytesi ei tee sinusta erityistä aikuista. Erikoisen vain.

-Ydinperheen äiti.

En ole tuo kirjoittaja mutta ei se nyt voi olla niin että kaikki huono käytös oli se sitten miten tahallista tahansa kuitataan vaan "no semmosia ne lapset on"

Siis hetkinen, et kai tosissasi vihjaa, että juuri lapsen tahallinen huono käytös on erityislapsen merkki?

- Se ydinperheen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että nuorilla kaikenlaisia ongelmia ,vanhemmat vaihtaa kumppania useammin kuin sukkia ja lapset siinä välissä,lisäksi aikuinen käyttäytyy itse kuin teini ja kohtelee puolisonsa/avopuolison lasta kuin sontakasaa! Ja vielä ihmetellään miksi kouluissa ja päiväkodeissa lapset ei osaa käyttäytyä!

Suurin ongelma tässäkin on se, ettei nykyisin viitsitä kasvattaa niitä lapsia mitenkään. Se että kasvatetaan ei tarkoita sitä ,että vaaditaan käyttäytymään kuin robotti vaan sitä ,että opetetaan ja ohjataan lasta selviytymään niistä omista tunteista ja haluista vähemmän haitallisella tavalla

Miksi käyt lainaamassa omaa kirjoitustasi ja komppaat sitä? Noloa.

Tässäkö n ketjussa on useampia eri keskustelijoita. Kirjoitin vastaukseni viestiin, jossa sanottiin ongelmien johtuvan uusiooerheisyä- oma mielipiteeni oli että ongelmat johtuu ylipäätä siitä ettei lapsia kasvatets. Miten mielestäsi komppasin edllistä kirjoittajaa esittämällä eriävän mielipiteen?

Ainakin onnistuit tekemään täsmälleen samanlaiset kirjoitusvirheet kuin komppaamasi kirjoitus. Se sai vain epäilemään. Välilyönti ennen pilkkua on aika harvinainen virhe, mutta toistuu samoilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

uusperheessä sinun, minun ja yhteiset lapset, aikamoista palapeliä, osaisiko sitä edes olla tasapuolinen

Hyvä kun uusioperheisiin kypsyneet ihmiset lataavat näitä aloituksia. Olen ihmetellyt ja päättäjätkin ihmettelevät meidän lasten ja nuorten yhä vaan pahenevaa pahoinvointia. Sijaisperheistäkin huutava pula.