Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

Aika ittumaista laittaa linkki maksulliseen artikkeliin jota ei voi lukea, koska en tilaa...

Mutta asia on kuitenkin niin, että on todella epäreilua olettaa, että lapsi automaattisesti palvoisi huoltajaansa, koska lapsi elää huoltajan siivellä.

Yleensä nämä lapsen palvomisen vaatijat ovat jonkin sortin narsisteja jotka leipovat yhdestä suosikin ja likasangon asemaan joutuneen uhrin pitäisi taas olla kiitollinen "armopaloista" mitä hänen "majesteettinsa" antaa

Onhan hän sentään kaikessa \/ittumaisuudessaan maailman "täydellisin" ihminen.

Ihmisten arvo asteikko narsistien mukaan

1. Minä itse 👑💄💅👠

2. Hovi joka pitää minut vallankahvasta💅👠

3. Minun alistamat työläiseni

4. Kaikki muut🥾

5. Vastustajani ketkä eivät hyväksy täydellisyyttäni💩💉🗑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Mikä on lonkku? Alkoholia? Suomen laki koskee kyllä ihan kaikkia eikä kyseessä voi olla mikään kasvatuksellinen mielipide-ero.

Joko elät laalaa-maassa, tai olet itse tällainen kontrollintarpeinen äiti-ihminen, jos et tunnista ilmiötä.

Nyt tarttis ehkä lukea uudestaan tuo kommentoimasi kirjoitus ja ymmärrää

Lue ihan itse uudestaan jos ei kommentoimasi kirjoitus auennut.

Meinasin tulla kommentoimaan, että ihan omassakin lapsessa ärsyttää välillä kaikki, mutta lainausten perusteella vika näyttääkin olevan vain ja ainoastaan Sannassa.

Ensin on lapsi, sitten tulee uusiopuoliso. Lapsi on viaton aikuisten eroihin ja ihmissuhteisiin. Lapsille on oltava rehellinen mutta myös suojeltava lapsuutta.

tapaamiset sovittu kirjoitti:

Mun on hyvin vaikea ymmärtää näitä lapsen pitäisi saada vapaasti valita milloin on kummankin vanhemman luona -juttuja. Erovanhemmanko pitäisi kyykkiä koko ajan kotona odottamassa milloin lapset haluavat tulla yöksi? Lapsella tulee toisen vanhemman kanssa riita ja tulee toisen luo? Lapsi ei saa tahtoaan läpi ja vaihtaa kotia? Turvattomuuden tunne taattu, lapsi määrää ja vanhemmat palvelevat. Todella hyvä malli sitten lapsen omaan avioliittoon, joka todennäköisesti päättyy siihen että hän keskittyy vain lapsiin eikä ymmärrä että myös puoliso ja ihan itsekin on tärkeä.

Itse en pystyisi hoitamaan edes töitäni tässä vapaan kulkemisen ihanteessa, parisuhteesta yms puhumattakaan.

Näin mun miehen lapsi toimi, ja toimii osittain edelleenkin. Kun meno toisessa kodissa ei miellytä, vaihtaa toiseen. Lapsi ei ole oppinut mitään muita taitoja erimielisyyksien ratkaisuun kuin paikan vaihdon. Samaa on nyt esiteininä näkynyt kaverisuhteissa. Riitaa -> kaveri vaihtoon. Olen yrittänyt selittää miehelleni, että tämä ei lupaa hyvää tulevaisuuden parisuhteille tai työelämälle, turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensin on lapsi, sitten tulee uusiopuoliso. Lapsi on viaton aikuisten eroihin ja ihmissuhteisiin. Lapsille on oltava rehellinen mutta myös suojeltava lapsuutta.

Nimenomaan niiden omien vanhempien, eikä heitetä sitä muksua uuden puolison riesaksi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.

Mä liityn tähän kerhoon. Saisi olla todella hyvin kasvatetut että jaksaisin sietää kenenkään toisen lapsia. Toivomme kasvan itsekkin noin mutta epäilen ettei se muutu. Siksi pysyn kaikista perhevirityksistä erossa. Omatkin lapset osaa herättää ärsytyskynnyksen. Se varoituksensana niille jotka siihen hankkii lapsen niin hormonit aiheuttaa kans ärsytystä ihan omiakin lapsia kohtaan kun saat vauvan.

Ja tätä hormonihirmua ihmiset yläpeukuttaa...

Mun kokemukseni on, että vauvan saannin myötä kaikki maailman lapset, omat ja vieraat, ovat jonkin aikaa ihania. Ikävä kyllä tätä ei jatku loputtomiin.

Ei vaan siihen juuri pitäisi muistaa kiinnittää myös huomiota. Jos se elämä ei ole uusioperheessä muutenkaan ollut ruusuista niin se uusi vauva tuo lisähaasteen. Jos sä ärsyynnyt omista biologisista lapsista hormonien myötä, niin miten paljon se jonkun toisen lapsi jaloissa ärsyttää.

Mä taas olen ajatellut tämän niin, että on ihan normaalia, että ne omatkin lapset ärsyttää joskus. Silti niitä rakastaa ja niistä välittää. Samoin bonuslapset ärsyttää joskus, se on ihan normaalia. En todellakaan vihaa heitä, vaan voin jopa sanoa rakastavani. He ovat minulle tärkeitä ja rakkaita sisaruksia yhteiselle lapsellemme. Mutta uusperhettä ei kannata perustaa, jos päällimmäinen tunne on kateus ja viha toisen lapsia kohtaan. Silloin ei muuteta yhteen eikä hommata yhteisiä lapsia. Sannan tilanteessa koko lähtöasetelma on mennyt ihan pieleen, yhteinen lapsi on saanut alkunsa heti alkumetreillä eikä suhdetta bonuslapseen ole rakennettu yhtään. Taaperon käytös on tulkittu todella negatiivisesti ja vihamielisesti sen sijaan, että olisi ollut kykyä asettua lapsen asemaan. Kyllähän meilläkin bonuslapset välistä roikkuvat isässään ja hakevat läheisyyttä ja huomiota - eikä se ole mikään ihme, lapsilla on ollut häntä ikävä! Tottakai lapsi tankkaa läheisyyttä ja huomiota ja hakee hyväksyntää. Lapsille ja biologisille vanhemmille pitää antaa myös tilaa ja aikaa kahdenkeskeiselle ajalle eikä tunkea aikuisena mustasukkaisesti väliin. Jos parisuhde on kunnossa, kyllä sitä huomiota riittää aikuisten keskenkin. Jos taas ei, syy ei ole lapsissa, vaan parisuhteessa.

AINA kun tekisi mieli syyttää bonuslapsia jostakin, kannattaa katse kääntää ensin kumppaniin. Onko syy sittenkin aikuisissa ja aikuisten väleissä, joka olisi niin paljon helpompi purkaa lapsiin? Ärsyttääkö lapsi vai lapsen vanhemman toiminta? Rehellisyys kannattaa.

T. Bonusäiti

Entäs kun biovanhempaa ei kiinnosta se oma miksi vähääkään? Millään pakottaa ottamaan sen oman maun ksunsa huomioon?

Uusperhekuviot on haastavia. Tuo Sanna vaikuttaa kamalalta.

Mutta voi se joskus onnistua. Tiedän jopa yhen miehen joka kasvatti yksin bonuslapsensa.

Miehen vaimo kuoli ja miehestä tuli heidän kahen lapsen plus vaimon lapsen yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.

Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.

Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.

Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.

Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.

Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

Jokainen saa tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa- myöskään eronneiden ei tarvitse ikuisesti säilytellä eroon päättyneen suhteen tavaroita vaikka tämä kuinka exää kismittäisi.Monille juuri muutto on se tilanne, jossa ylimääräinen roina ja painolasti karsitaan pois.

Kyllä, jokainen saa tehdä omille ja aikuisena lapsensakin tavaroille mitä tykkää. Ei kukaan oo viemässä raastupaan siitä että olet itsekäs ja epähuomaavainen. Jos naiselle itselleen ne jouluiset muistoesineet mm on rakkaita niin joko hän kuvittelee ettei 'bonuslapselle' ole tai ei vain välitä. Syytteeseen siitä ei joudu, mutta sitten ei kannata palstalla ihmetellä että 'bonuslapsen' mielestä eukko on täysi lehmä ja oma isi välittää enemmän uudesta suhteestaan kuin hänestä. Tästähän ne ilkeä äitipuoli tarinat juuri kertoo; naisesta joka saapuu lapsen elämään solmimalla suhteen isän kanssa, ja paskat nakkaa sen lapsen toiveista tai hyvinvoinnista (ja isästä jolle yksin jääminen on niin hirveä peikko, että katselee tuon kaiken sivusta ennen kuin pitäisi lapsensa puolia)

Ja ennen kuin sanot että lapsi on vaan hemmoteltu tai äiti kääntää lasta tuota naista vastaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Äiti on yrittämästä päästyään yrittänyt tulla tämän ihmisen kanssa toimeen ja on selitellyt sen tekemisiä lapselle parhain päin. Ja jostain syystä se bonusisä on lapselle läheinen ja kiva harrastuskaveri. Ja ei, lasta ei äidin kotona myösään lahjota, äidin luona on isään verrattuna hyvin vaatimattomat puitteet materiaalisesti.

Miksi ne rakkaat jouluiset muistoesineet eivät ole äidin luona? Miksi juuri isä on velvollinen järjestämään joulun niillä esineillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Käsi sydämellä, useimpien perheiden kasvatusperiaatteet ja tapakulttuuri mukailee paljolti sitä äidin omassa lapsuuden perheessään oppimaa. Tämä lienee luonnollista kun nainen usein pääasiallisesti vastaa lapsen hoidosta ja kodissa tapahtuvista asioista. Tämänhän vastattain julkaistu perhebarometrikin vahvistaa.

Mutta sitten kun kaksi perhettä lyö hynttyyt yhteen, tarvittaisi siltä uuden perheen äitihahmolta herkkyyttä ja viisautta kuunnella myös perheen toisen puoliskon toiveita ja tottumuksia. Tämä tahto tai ymmärrys usein puuttuu ja lasten isän uuden perheen arki ja koti näyttääkin uuden bonusäidin ja hänen lastensa elämältä. Pitäisi nimenomaan luoda ne uudet, uusioperheen omat perinteet ja kyllä niissä täytyy olla tilaa kompromosseille ja asioille jotka muistuttavat molempien perheiden eletystä elämästä. Muuten yksi luopuu kaikesta vanhasta ja toinen ei mistään.

Näin on käynyt minun lapselleni ja hän on saanut kuulla, että moni ruoka on ollut hänen lapsuudessaan pahaa ja sitä ei uudessa perheessä syödä; esineet ja huonekalut 'ei minkään arvoisia"; osa perinteistä "turhia" tai "lapsellisia ". Miksi sitä lapsen mennyttä perhe'elämää pitää väheksyä, sitä en tajua

Lapsi voi noudattaa äitinsä kotona ihan mitä perinteitä äiskä haluaa ylläpitää. Turha tuputtaa niitä omia perinteitä muille perheille. Mutta eikun pitää exän päästä päsmäröimään joka asiaan, jotka ei hänelle kuullu.

Se "bonuslapsi" ärsyttää lähes aina kaikkia. Joka muuta väittää, valehtelee niin, että nenä kasvaa pituutta. Kaikkein järkevintä onkin ettei ala seurustelemaan sellaisen kanssa jolla on lapsia jo ennestään koska, kuten jo kerroin, puolison lapsi tulee ärsyttämään paljon, suorastaan v*tuttamaan. Tämä on kutienkin taas näitä tabuja mistä ei saisi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti toimittaja tai joku perheen tunteva tekee lasun. Tuo lapsi tarvitsee apua! Käytännössä joutuu elämään ympäristössä, jossa on jatkuvasti erittäin myrkyllinen aikuinen, joka ei edes puhu lapselle!

Ja mitähän se lasu tässä tapauksessa auttaa? Huostaanotto nyt ainakin vaurioittaisi lasta vielä enemmän, lapsi revitään juuriltaan, isältään ja sisarusten luota.

Joskus pitää hyväksyä, että kaikki lapset eivät saa parasta mahdollista lapsuutta. Ihan oikeasti, mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Äitipuoli nyt ainakin on huomannut ongelman ja yrittää korjata sitä käymällä terapiassa. Harmi, ettei aikaisemmin huomannut tai myöntänyt ongelmaa itsessään, mutta sellaista se on, ihmiset eivät ole täydellisiä.

Äitipuoli varmaan on aiheuttanut aika paljon henkistä taakkaa tuolle bonuslapsellleen. Ehkä bonuslapsi tarvitsisi jonkun tukihenkilön, aikuisen, joka vahvistaisi hänen itsetuntoaan? Sellainen aikuinen, joka antaisi korvaavan kokemuksen sille kaikelle, mistä lapsi on jäänyt äitipuolensa henkisen kyvyttömyyden takia paitsi? Mutta voiko lastensuojelu tällaista tarjota, vai sekoittaako lasu vain entisestään jo sekaisin olevaa pakkaa? Uskon, että jälkimmäinen, ammattitaidotonta ja asenneongelmaista porukkaa lasussa työskentelee kokemukseni mukaan.

Paras mitä lasu-ilmoituksesta voisi käydä, olisi että persoonallisuushäiriöinen narsku vetäisi herneet nenään ja jättäisi isän.

Muuten lasun johdosta lapsi voisi saada terapiaa, perheelle voidaan määrätä perhetyötä, jossa vanhempia koulutetaan käyttäytymään. Lisäksi lapsi voi saada ehdottamasi tukihenkilön- tai perheen.

Jo ihan pelkästään se, että joku kertoisi tälle lapselle ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan bonusäiti kohtelee häntä huonosti!

Vierailija kirjoitti:

tapaamiset sovittu kirjoitti:

Mun on hyvin vaikea ymmärtää näitä lapsen pitäisi saada vapaasti valita milloin on kummankin vanhemman luona -juttuja. Erovanhemmanko pitäisi kyykkiä koko ajan kotona odottamassa milloin lapset haluavat tulla yöksi? Lapsella tulee toisen vanhemman kanssa riita ja tulee toisen luo? Lapsi ei saa tahtoaan läpi ja vaihtaa kotia? Turvattomuuden tunne taattu, lapsi määrää ja vanhemmat palvelevat. Todella hyvä malli sitten lapsen omaan avioliittoon, joka todennäköisesti päättyy siihen että hän keskittyy vain lapsiin eikä ymmärrä että myös puoliso ja ihan itsekin on tärkeä.

Itse en pystyisi hoitamaan edes töitäni tässä vapaan kulkemisen ihanteessa, parisuhteesta yms puhumattakaan.

Näin mun miehen lapsi toimi, ja toimii osittain edelleenkin. Kun meno toisessa kodissa ei miellytä, vaihtaa toiseen. Lapsi ei ole oppinut mitään muita taitoja erimielisyyksien ratkaisuun kuin paikan vaihdon. Samaa on nyt esiteininä näkynyt kaverisuhteissa. Riitaa -> kaveri vaihtoon. Olen yrittänyt selittää miehelleni, että tämä ei lupaa hyvää tulevaisuuden parisuhteille tai työelämälle, turhaan.

Minnes laitat sen miehesi ja sinun yhteisen lapsen, vai saako hän olla kotonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Käsi sydämellä, useimpien perheiden kasvatusperiaatteet ja tapakulttuuri mukailee paljolti sitä äidin omassa lapsuuden perheessään oppimaa. Tämä lienee luonnollista kun nainen usein pääasiallisesti vastaa lapsen hoidosta ja kodissa tapahtuvista asioista. Tämänhän vastattain julkaistu perhebarometrikin vahvistaa.

Mutta sitten kun kaksi perhettä lyö hynttyyt yhteen, tarvittaisi siltä uuden perheen äitihahmolta herkkyyttä ja viisautta kuunnella myös perheen toisen puoliskon toiveita ja tottumuksia. Tämä tahto tai ymmärrys usein puuttuu ja lasten isän uuden perheen arki ja koti näyttääkin uuden bonusäidin ja hänen lastensa elämältä. Pitäisi nimenomaan luoda ne uudet, uusioperheen omat perinteet ja kyllä niissä täytyy olla tilaa kompromosseille ja asioille jotka muistuttavat molempien perheiden eletystä elämästä. Muuten yksi luopuu kaikesta vanhasta ja toinen ei mistään.

Näin on käynyt minun lapselleni ja hän on saanut kuulla, että moni ruoka on ollut hänen lapsuudessaan pahaa ja sitä ei uudessa perheessä syödä; esineet ja huonekalut 'ei minkään arvoisia"; osa perinteistä "turhia" tai "lapsellisia ". Miksi sitä lapsen mennyttä perhe'elämää pitää väheksyä, sitä en tajua

Lapsi voi noudattaa äitinsä kotona ihan mitä perinteitä äiskä haluaa ylläpitää. Turha tuputtaa niitä omia perinteitä muille perheille. Mutta eikun pitää exän päästä päsmäröimään joka asiaan, jotka ei hänelle kuullu.

Tämä on juuri sitä kontrollinhalua. Se vain naamioidaan "lapsen edun" mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Se "bonuslapsi" ärsyttää lähes aina kaikkia. Joka muuta väittää, valehtelee niin, että nenä kasvaa pituutta. Kaikkein järkevintä onkin ettei ala seurustelemaan sellaisen kanssa jolla on lapsia jo ennestään koska, kuten jo kerroin, puolison lapsi tulee ärsyttämään paljon, suorastaan v*tuttamaan. Tämä on kutienkin taas näitä tabuja mistä ei saisi kertoa.

Ihmiset tuppaa ärsyttämään välillä. Mua ärsyttää välillä mies, välillä naapuri, välillä oma äiti, tai oma jo aikuinen lapseni. Ei se mikään tabu ole että ihmiset tuppaavat välillä ärsyyntymään ja olemaan ärsyttäviä.

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä juuri tuollainen tilanne, että lapset tuntuvat kulkevan ihan omia aikojaan vaikka sovittu on, että ilmoitetaan, kun mennään ja tullaan. Meillä miehen kanssa siis 3 kk vauva ja eletään vauva arkea valvomisineen ja itkuineen. Nyt toisella paikkakunnalla asuva 16 v tyttö miehen edellisestä liitosta, joka yleensä meillä jkt vkl kertoi hakeneensa ja saaneensa täältä kesätöitä ja muuttaisi tänne kesäksi. Mukavaahan se on saada lapsen sisarus lähelle, mutta kyllä minä olisin halunnut näin isosta asiasta keskustella etukäteen.

Mun mielestä tuo taas ekrtoo mahtavasti teidän tilanteesta, että tuo 16v pitää teitä niin itsensä selvästi perheenään, että tietää että on teille tottakai tervetullut :)

Röyhkeyttä tuo on eikä muuta. Tosiaankaan ilman neuvottelua ei teini yksin tuollaisia päätöksiä tee. Ilmeisesti äitinsä on juoninut vmäisen kakaransa muiden vaivoiksi.

Ei näin. Selkeästi nyt vaan toteatte teinille, että ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Kerro se niille isille /äideille että heidän kuuluu elää sinkkuna kakaroitaan palvoenblopunikäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä juuri tuollainen tilanne, että lapset tuntuvat kulkevan ihan omia aikojaan vaikka sovittu on, että ilmoitetaan, kun mennään ja tullaan. Meillä miehen kanssa siis 3 kk vauva ja eletään vauva arkea valvomisineen ja itkuineen. Nyt toisella paikkakunnalla asuva 16 v tyttö miehen edellisestä liitosta, joka yleensä meillä jkt vkl kertoi hakeneensa ja saaneensa täältä kesätöitä ja muuttaisi tänne kesäksi. Mukavaahan se on saada lapsen sisarus lähelle, mutta kyllä minä olisin halunnut näin isosta asiasta keskustella etukäteen.

Mun mielestä tuo taas ekrtoo mahtavasti teidän tilanteesta, että tuo 16v pitää teitä niin itsensä selvästi perheenään, että tietää että on teille tottakai tervetullut :)

Röyhkeyttä tuo on eikä muuta. Tosiaankaan ilman neuvottelua ei teini yksin tuollaisia päätöksiä tee. Ilmeisesti äitinsä on juoninut vmäisen kakaransa muiden vaivoiksi.

Ei näin. Selkeästi nyt vaan toteatte teinille, että ei käy.

Äitis oli röyhkeä kun sua teki. Ja isäs on vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Juu, ne lapset tottakai, mutta vain lapset, ei enää oman miehen/vaimon exää.