Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

up

Bonuslapsi lähti juuri kouluun ja sieltä menee sitten toiseen kotiinsa. Huh, tuuletan vähän. Nyt saa taas viikon hengittää vapaasti, kun ei ole jotakin jatkuvaa hölmöilyä ja vinkunaa päällä. Bonuslspsi on teini, mutta osaaminen ja ymmärrys on paljon nuoremman lapsen tasolla. Tietenkään tämä ei ole bonuksen vika, mutta on se silti raskasta.

-ei ap, vaan toinen ketjuun kommentoinut

Niin paljon juttua näistä ilkeistä äitipuolista. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. On varmasti paljon lapsia joille se ylimääräinen aikuinen elämässä on tärkeä.

En tiedä olisinko täällä ilman äitipuoltani. Äitini oli kuvioissa vain silloin tällöin ja isäni oli sellanen perussuomalainen jörö, johon oli vaikea saada läheistä yhteyttä.

Äitipuoleni oli lapsuudessani se isoin turva. Kiitos hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Minä olen bonusäiti, joka ei oikeastaan pidä miehen lapsesta. Minulla on itselläni useampi lähes samanikäinen lapsi. Tulen erinomaisesti toimeen omien lasteni ja heidän kavereidensa kanssa. Seurusteltiin monta vuotta ennen yhteenmuuttoa. Silti tuli yllätyksenä yhteenmuuton jälkeen, että miehen lapsen, exänsä ja miehenkin mielestä kaiken olisi pitänyt jatkua ennallaan tämän lapsen kohdalta ja minun lasteni olisi pitänyt sopeutua. Sanomista on tullut mm. siitä, että tehdään _myös_ mun lasten lempiruokia. Pitäisi tehdä vaan bonuksen lempiruokia. Bonukselta ei saa vaatia kotitöihin osallistumista. Siinäpä sitten selitin omille miksi heidän kuitenkin pitää. Jos bonus tarvitsee seuraavaksi päiväksi mustan paidan ja omani valkean eikä molempia ehdi pestä, bonus saa automaattisesti paitansa. Mieluiten minun pesemänä, koska itsehän tämä esiteini ei kotitöitä tee. Jos on joku meno molemmilla yhtä aikaa, bonuksen meno voittaa. Jos pidän omia puoliani tai lasteni puolta, olen kamala äitipuoli. Bonus on ollut palvottu ainoa lapsi ja minun odotetaan ottavan palvontaan osaa. Tämä on mun näkökanta. Jos bonukselta tai äidiltään kysytään, olen kamala ihminen joka ei ota bonusta huomioon.

Pitäisikö sinun omien lastesi äitinä pakata laukut ja muuttaa omien lastesi kanssa pois? Minkä ihmeen takia sinä suostut aikuisena ihmisenä siihen että lapsi, ja hänen vanhempansa kiusaavat sinun lapsiasi?

Tämä on asia joka jaksaa aina ihmetyttää, että ollaan valmiita uhraamaan oma lapsi. Ei ikinä näin.

En ole uhrannut. En pese tuossa tilanteessa bonuksen vaatetta ja teen omienkin lempiruokia. Tästä vaan piti käydä hirveä vääntö. Omani ovat ihan tyytyväisiä siihen, että bonuskin huomioidaan. Bonus ei ole tyytyväinen, että en tee asioita hän ykkösenä aina.

Ahaa, ok käsitin väärin. Itse en tuollaiseen jäisi, mutta kai sitä ihmiset tekevät sitten omista syistään kaikenlaisia valintoja.

Luin hyvän lainauksen: Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä. Tämä kuvaa täysin bonuslastani. Hänelle on vaikea paikka olla samalla viivalla omien lasteni kanssa.

Tällä tarinalla halusin sanoa, että kolikoilla on kaksi puolta. Jos bonuslapseni kirjoittaisi tänne, hän sanoisi olevansa syrjitty. Enkä tarkoita, etteikö olisi myös oikeastikin syrjittyjä ja huonostikohdeltuja lapsia, mutta sitten on myös pikkukeisareita joille se, että joku ei asetakaan heitä aina ykköseksi on lähes maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Minä olen bonusäiti, joka ei oikeastaan pidä miehen lapsesta. Minulla on itselläni useampi lähes samanikäinen lapsi. Tulen erinomaisesti toimeen omien lasteni ja heidän kavereidensa kanssa. Seurusteltiin monta vuotta ennen yhteenmuuttoa. Silti tuli yllätyksenä yhteenmuuton jälkeen, että miehen lapsen, exänsä ja miehenkin mielestä kaiken olisi pitänyt jatkua ennallaan tämän lapsen kohdalta ja minun lasteni olisi pitänyt sopeutua. Sanomista on tullut mm. siitä, että tehdään _myös_ mun lasten lempiruokia. Pitäisi tehdä vaan bonuksen lempiruokia. Bonukselta ei saa vaatia kotitöihin osallistumista. Siinäpä sitten selitin omille miksi heidän kuitenkin pitää. Jos bonus tarvitsee seuraavaksi päiväksi mustan paidan ja omani valkean eikä molempia ehdi pestä, bonus saa automaattisesti paitansa. Mieluiten minun pesemänä, koska itsehän tämä esiteini ei kotitöitä tee. Jos on joku meno molemmilla yhtä aikaa, bonuksen meno voittaa. Jos pidän omia puoliani tai lasteni puolta, olen kamala äitipuoli. Bonus on ollut palvottu ainoa lapsi ja minun odotetaan ottavan palvontaan osaa. Tämä on mun näkökanta. Jos bonukselta tai äidiltään kysytään, olen kamala ihminen joka ei ota bonusta huomioon.

Pitäisikö sinun omien lastesi äitinä pakata laukut ja muuttaa omien lastesi kanssa pois? Minkä ihmeen takia sinä suostut aikuisena ihmisenä siihen että lapsi, ja hänen vanhempansa kiusaavat sinun lapsiasi?

Tämä on asia joka jaksaa aina ihmetyttää, että ollaan valmiita uhraamaan oma lapsi. Ei ikinä näin.

En ole uhrannut. En pese tuossa tilanteessa bonuksen vaatetta ja teen omienkin lempiruokia. Tästä vaan piti käydä hirveä vääntö. Omani ovat ihan tyytyväisiä siihen, että bonuskin huomioidaan. Bonus ei ole tyytyväinen, että en tee asioita hän ykkösenä aina.

Ahaa, ok käsitin väärin. Itse en tuollaiseen jäisi, mutta kai sitä ihmiset tekevät sitten omista syistään kaikenlaisia valintoja.

Luin hyvän lainauksen: Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä. Tämä kuvaa täysin bonuslastani. Hänelle on vaikea paikka olla samalla viivalla omien lasteni kanssa.

Tällä tarinalla halusin sanoa, että kolikoilla on kaksi puolta. Jos bonuslapseni kirjoittaisi tänne, hän sanoisi olevansa syrjitty. Enkä tarkoita, etteikö olisi myös oikeastikin syrjittyjä ja huonostikohdeltuja lapsia, mutta sitten on myös pikkukeisareita joille se, että joku ei asetakaan heitä aina ykköseksi on lähes maailmanloppu.

Näille pikku narsisteille tekee hyvää vähän kohdata vaikeuksia välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Minä olen bonusäiti, joka ei oikeastaan pidä miehen lapsesta. Minulla on itselläni useampi lähes samanikäinen lapsi. Tulen erinomaisesti toimeen omien lasteni ja heidän kavereidensa kanssa. Seurusteltiin monta vuotta ennen yhteenmuuttoa. Silti tuli yllätyksenä yhteenmuuton jälkeen, että miehen lapsen, exänsä ja miehenkin mielestä kaiken olisi pitänyt jatkua ennallaan tämän lapsen kohdalta ja minun lasteni olisi pitänyt sopeutua. Sanomista on tullut mm. siitä, että tehdään _myös_ mun lasten lempiruokia. Pitäisi tehdä vaan bonuksen lempiruokia. Bonukselta ei saa vaatia kotitöihin osallistumista. Siinäpä sitten selitin omille miksi heidän kuitenkin pitää. Jos bonus tarvitsee seuraavaksi päiväksi mustan paidan ja omani valkean eikä molempia ehdi pestä, bonus saa automaattisesti paitansa. Mieluiten minun pesemänä, koska itsehän tämä esiteini ei kotitöitä tee. Jos on joku meno molemmilla yhtä aikaa, bonuksen meno voittaa. Jos pidän omia puoliani tai lasteni puolta, olen kamala äitipuoli. Bonus on ollut palvottu ainoa lapsi ja minun odotetaan ottavan palvontaan osaa. Tämä on mun näkökanta. Jos bonukselta tai äidiltään kysytään, olen kamala ihminen joka ei ota bonusta huomioon.

Pitäisikö sinun omien lastesi äitinä pakata laukut ja muuttaa omien lastesi kanssa pois? Minkä ihmeen takia sinä suostut aikuisena ihmisenä siihen että lapsi, ja hänen vanhempansa kiusaavat sinun lapsiasi?

Tämä on asia joka jaksaa aina ihmetyttää, että ollaan valmiita uhraamaan oma lapsi. Ei ikinä näin.

En ole uhrannut. En pese tuossa tilanteessa bonuksen vaatetta ja teen omienkin lempiruokia. Tästä vaan piti käydä hirveä vääntö. Omani ovat ihan tyytyväisiä siihen, että bonuskin huomioidaan. Bonus ei ole tyytyväinen, että en tee asioita hän ykkösenä aina.

Ahaa, ok käsitin väärin. Itse en tuollaiseen jäisi, mutta kai sitä ihmiset tekevät sitten omista syistään kaikenlaisia valintoja.

Luin hyvän lainauksen: Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä. Tämä kuvaa täysin bonuslastani. Hänelle on vaikea paikka olla samalla viivalla omien lasteni kanssa.

Tällä tarinalla halusin sanoa, että kolikoilla on kaksi puolta. Jos bonuslapseni kirjoittaisi tänne, hän sanoisi olevansa syrjitty. Enkä tarkoita, etteikö olisi myös oikeastikin syrjittyjä ja huonostikohdeltuja lapsia, mutta sitten on myös pikkukeisareita joille se, että joku ei asetakaan heitä aina ykköseksi on lähes maailmanloppu.

Näille pikku narsisteille tekee hyvää vähän kohdata vaikeuksia välillä.

Vain narsisti nimittelee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otat puolisokseksi isän tai äidin , tiedät että lapset on otettava aina huomioon. Jos et tähän pysty, älä suunnittele yhteiselämää isien/äitien kanssa.

Minä olen bonusäiti, joka ei oikeastaan pidä miehen lapsesta. Minulla on itselläni useampi lähes samanikäinen lapsi. Tulen erinomaisesti toimeen omien lasteni ja heidän kavereidensa kanssa. Seurusteltiin monta vuotta ennen yhteenmuuttoa. Silti tuli yllätyksenä yhteenmuuton jälkeen, että miehen lapsen, exänsä ja miehenkin mielestä kaiken olisi pitänyt jatkua ennallaan tämän lapsen kohdalta ja minun lasteni olisi pitänyt sopeutua. Sanomista on tullut mm. siitä, että tehdään _myös_ mun lasten lempiruokia. Pitäisi tehdä vaan bonuksen lempiruokia. Bonukselta ei saa vaatia kotitöihin osallistumista. Siinäpä sitten selitin omille miksi heidän kuitenkin pitää. Jos bonus tarvitsee seuraavaksi päiväksi mustan paidan ja omani valkean eikä molempia ehdi pestä, bonus saa automaattisesti paitansa. Mieluiten minun pesemänä, koska itsehän tämä esiteini ei kotitöitä tee. Jos on joku meno molemmilla yhtä aikaa, bonuksen meno voittaa. Jos pidän omia puoliani tai lasteni puolta, olen kamala äitipuoli. Bonus on ollut palvottu ainoa lapsi ja minun odotetaan ottavan palvontaan osaa. Tämä on mun näkökanta. Jos bonukselta tai äidiltään kysytään, olen kamala ihminen joka ei ota bonusta huomioon.

Pitäisikö sinun omien lastesi äitinä pakata laukut ja muuttaa omien lastesi kanssa pois? Minkä ihmeen takia sinä suostut aikuisena ihmisenä siihen että lapsi, ja hänen vanhempansa kiusaavat sinun lapsiasi?

Tämä on asia joka jaksaa aina ihmetyttää, että ollaan valmiita uhraamaan oma lapsi. Ei ikinä näin.

En ole uhrannut. En pese tuossa tilanteessa bonuksen vaatetta ja teen omienkin lempiruokia. Tästä vaan piti käydä hirveä vääntö. Omani ovat ihan tyytyväisiä siihen, että bonuskin huomioidaan. Bonus ei ole tyytyväinen, että en tee asioita hän ykkösenä aina.

Ahaa, ok käsitin väärin. Itse en tuollaiseen jäisi, mutta kai sitä ihmiset tekevät sitten omista syistään kaikenlaisia valintoja.

Luin hyvän lainauksen: Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä. Tämä kuvaa täysin bonuslastani. Hänelle on vaikea paikka olla samalla viivalla omien lasteni kanssa.

Tällä tarinalla halusin sanoa, että kolikoilla on kaksi puolta. Jos bonuslapseni kirjoittaisi tänne, hän sanoisi olevansa syrjitty. Enkä tarkoita, etteikö olisi myös oikeastikin syrjittyjä ja huonostikohdeltuja lapsia, mutta sitten on myös pikkukeisareita joille se, että joku ei asetakaan heitä aina ykköseksi on lähes maailmanloppu.

Näille pikku narsisteille tekee hyvää vähän kohdata vaikeuksia välillä.

Vain narsisti nimittelee lapsia.

Nasse nassen tuntee.

Mitenköhän uusperheel nykysi menee?

Hyvin menee. Bonus ei enään kyläile ja minulla on pää kasassa.

Sanna

Mun lapsissa ärsyttää välillä ihan kaikki. Ja tiedän että minussa ärsyttää heitä välillä IHAN KAIKKI. Joten mikä news flash tämä on? Normaalia elämää.

Se vaan ei ole normaalia eikä hyväksyttävää, että ainoa asia mitä AIKUINEN sanoo tuolle ärsyttävästi toimivalle lapselle päivän aikana on "syömään". Kyllä aikuinen on vastuussa siitä että koittaa rakentaa ja ylläpitää jotain yhteyttä lapseen. Se että aikuinen ei tervehdi lasta ei ole millään muotoa ok.

Äitiys on valinta, ja bonusäitiys mielestäni on vielä selkeämmin ENNENKAIKKEA VALINTA. Kukaan ei joudu bonusäiksi vahingossa. Se lapsi on jo olemassa, ja sinä VALITSET mennä sen lapsen elämään. Siihen valintaan liittyy mielestäni vastuu; omalta osaltaan huolehtia lapsen hyvinvoinnista parhaansa mukaan. Jos et aikuisena pysty lapselle sanomaan edes huomenta, päivää ja hyvää yötä kun ärsyttää, niin sit on parempi pysyä uusperhekuvioista ulkona. Ne kun on täysin vapaaehtoisia.

[quot=Vierailija]Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.[/quote]

Tämä!

Ja äitipuoli ei saa olla normaali suuttuva arkinen IHMINEN. Ja sen lisäksi, hänelläkin pitäisi olla vaateita/tarpeita/johtohahmo omassa elämässään.

Riippakiviksi niitä pitäisi kutsua, eikä miksikään bonuslapsiksi. Mitä bonusta ns. vieraat kakarat tuovat elämään?

Vierailija kirjoitti:

Bonuslapsi lähti juuri kouluun ja sieltä menee sitten toiseen kotiinsa. Huh, tuuletan vähän. Nyt saa taas viikon hengittää vapaasti, kun ei ole jotakin jatkuvaa hölmöilyä ja vinkunaa päällä. Bonuslspsi on teini, mutta osaaminen ja ymmärrys on paljon nuoremman lapsen tasolla. Tietenkään tämä ei ole bonuksen vika, mutta on se silti raskasta.

-ei ap, vaan toinen ketjuun kommentoinut

Tämä voisi olla omalta näppäimistöltäni. Tämä lapsi on myös teini, mutta käyttäytyy suurimman osan ajasta kuin joku 10-vuotias tai jopa nuorempi. Valitettavasti lapsi on kiusattu ja syrjitty ja se on saattanut aiheuttaa osan ongelmista, mutta aina ei voi välttyä ajattelemasta, että on siinä kiusatuksi tulemisessa myös omaa syytä. Jos vain pitää väkisin olla joka asiassa erilainen ja erikoinen ja ärsyttää tahallaan, niin harvemmin sillä tavalla kavereita hankitaan. Tuo vinkuna on oikea sana, jatkuvaa huomionhakua ja ihan turhanpäiväistä "älämölöä" koko ajan. Ei sellaista vain jaksa kuin korkeintaan puoli tuntia kerrallaan, sitten on pakko hakeutua eri tilaan.

No, itseaihetetuista ongelmista itselleen ei hirveästi kannata valittaa. Mitäs läksit?

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

         Oikeasti?! Mitäs läksit????

Vierailija kirjoitti:

No, itseaihetetuista ongelmista itselleen ei hirveästi kannata valittaa. Mitäs läksit?

Mitäs sitten kun oot se lapsi etkä saa valita? Olen itse tämän yli 40v inhonnut äitipuoltani. Onneks faija kuoli eikä tarvi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseaihetetuista ongelmista itselleen ei hirveästi kannata valittaa. Mitäs läksit?

Mitäs sitten kun oot se lapsi etkä saa valita? Olen itse tämän yli 40v inhonnut äitipuoltani. Onneks faija kuoli eikä tarvi olla tekemisissä.

Jotkut inhoavat myös omia vanhempiaan, sellaista se elämä on.

Miksi jotkut täällä väittää, että sen bonus lapsen mutsi olisi kuollut tai hylännyt lapsensa? Voihan olla, että mutsi asuu vaikka eri paikkakunnalla ja siksi lapsi ei ole usein mutsin luona.

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon juttua näistä ilkeistä äitipuolista. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. On varmasti paljon lapsia joille se ylimääräinen aikuinen elämässä on tärkeä.

En tiedä olisinko täällä ilman äitipuoltani. Äitini oli kuvioissa vain silloin tällöin ja isäni oli sellanen perussuomalainen jörö, johon oli vaikea saada läheistä yhteyttä.

Äitipuoleni oli lapsuudessani se isoin turva. Kiitos hänelle.

On tosiaan näitä onnistuneita tapauksia paljonkin. Lisäksi on tapauksia, joissa ongelma on oikeasti huonokäytöksisessä lapsessa, eikä äitipuolessa (joko ihan kunnon luonnevikaa, tai lapsen biologiset vanhemmat eivät vain osaa kasvattaa). Esim. itse olen uusperhemäisessä tilanteessa, muttemme aio muuttaa yhteen lasten ollessa alaikäisiä. Miehen lapsi suorastaan kiusaa minun lastani. Piilottelee minun lapseni rakkaita tavaroita jne. Kaikkia on kohdeltu tasapuolisesti, ja saavat saman verran asioita, kun olemme jossain yhdessä.

Esim. kaikki saa saman karkkipussin. Miehen lapsi syö omat karkkinsa, ja minun lapseni säästää karkkinsa seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä miehen lapsi varastaa salaa minun lapseni karkit, ja syö nekin. Kun jää tästä kiinni, miehen lapsi vain hymyilee ilkikurisesti (ei siis edes kadu). Myös piilotti minun lapseni rakkaaan lelun lähtöpäivänä lomalla, eikä sitä koskaan löydetty (oli piilottanut sen useasti aiemminkin sen reissun aikana, joten olen varma, että se oli taas hän). Minun lapseni itki lelunsa perään, eikä tuo psykopaattilapsi tehnyt elettäkään kertoakseen missä se on. Kun myöhemmin tuo miehen lapsi tajusi, että minun lapseni tosiaan lopullisesti menetti lelunsa hänen jäynänsä takia, hänelläkin vähän silmät kostui, muttei sittenkään myöntänyt, että hän olisi sen piilottanut.

Ihan psykopaattista ja ilkeää käytöstä miehen lapselta, ja ihan harmittaa minun lapseni puolesta, että altistan hänet tuollaisen "uussisaruksen" armoille. Ei tosiaan aiota muuttaa miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset on aikuisia.

Ilmeisesti hänellä on vielä kovin pienet lapset kun ei ole vielä huomannut että omatkin lapset osaavat ärsyttää ihan tahallaankin..