Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

Muutama kuukausi seurusteltu ja on pitänyt alkaa tekemään yhteistä lasta? Kertakaikkisen älytöntä! Eihän siinä tunne edes toista vielä yhtään, saati ole tutustunut kunnolla toisen lapseen. Minusta päätös lapsen tekemisestä ja etenkin se, kenen kanssa niitä tekee, on ehkä suurin minkä voi elämässään tehdä. Miten kukaan täysjärkinen ihminen alkaa tehdä lapsia tuollaiseen kuvioon vain parin kuukauden tuntemisen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

"Taaperoikäisen bonuslapsen aikuismainen käytös" :D Mitä juuri luin?

"Taapero ei juuri leikkinyt"....

No Kyllähän tuo siivoaminen, nurmikon leikkuu ja ruuan laitto ovat olleet leikkiä! Ei leikki tapahdu pelkästään leluilla vaan juurihan ne oikeat välineet ja oikeiden asioiden tekeminen on parasta leikkiä. Itsekin annoin taaperon "tehdä ruokaa" eli sekoitella jotain halpoja aineksia keskenään ja maistella omituisia kyhäelmiään. Monesti riitti leikiksi pelkät kaurahiutaleetkin, niitä oli kiva sekoittaa ja siirtää kupista toiseen ja taas uudestaan.

Ja kiinnostuminen vauvasta on vain positiivista, miksi siitäkin piti ärsyyntyä, eikö ollut kiva kun isosisarus haluaa hoivata pienempää, vaikka tietenkään ei kauheasti mitään osaa. No se on kai sit sitä biologiaa, että vieraslapsi nähdään omien resurssien hukkaamisena jolloin kaikki kivatkin asiat ärsyttävät lapsessa. Eikö sitä lasta voisi nähdä oman lapsen sisaruksena ja näin ollen tärkeänä omalle lapselleen, jolloin kenties pystyisi näkemään vieraan lapsenkin perheenä? Sisarus on kuitenkin verisukua omalle lapselle, vaikka itselleen ei olekkaan.

Teistä ei siis ole kukaan ilmeisesti tavannut tai ollut pidempään tekemisessä tälläiseen "aikuismaisen taaperon" kanssa. Tämmösen lapset eivät todellakaan leiki, eivätkä ole paljoa kontaktissa muihin lapsiin, vaan haluavat olla vain aikuisten kanssa ja osallistua oikeisiin aikuisten juttuihin. Jos tälläinen lapsi osallistuu ruuanlaittoon, niin se ei todellakaan ole mitään aivotonta kaurahiutaleiden sekoittelua, vaan hän on tasavertaisena keskustelukumppanina ja päättäjänä asiassa aikuisen kanssa, siis omasta mielestään. Samoin kodin sisustamisessa ja vauvan hoidossa. "Minun mielestäni Maija-vauvan kuuluisi nukkua nyt ulkona, laitetaan hänet parvekkeelle vaunuihin", "Maija-vauva tarvitsee nyt ruokaa, annetaan hänelle keittoa!", Kyse ei ole siitä, että tämä aikuismainen lapsi haluaisi hetken aikaa nytkyttää vaunun työntöaisasta, vaan hän haluaa suorittaa koko tehtävän ja päättää nukkumisen ajankohdasta lähtien miten toimitaan.

Mulla on itsellä ollut kokemusta tälläisestä lapsesta ja täytyy sanoa, että en osannut toimia oikein. Mikään järkipuhe ei auta. Ei auta sanoa, että kuuleppa Julle, tämä on nyt aikuisten asia ja aikuiset keskustelee tästä. Koska lapsi on mielestään ihan kykenevä ja halukas osallistumaan kaikkeen mitä aikuiset tekee. Mun tuntema lapsi oppi tosi aikasin puhumaan ja puhetapa 3-vuotiaana oli jo hioutunut aikuisten tavaksi puhua. Kaikkiin asioihin oli mielipide ja vaatimus tehdä asiat hänen mielipiteen mukaan. "Niin, mutta kun minä..." alkoi suurin osa lauseista. Mistään ei pystynyt puhumaan ilman, että tämä kyseinen lapsi esitti koko ajan mielipiteensä asiaan. Kaikki asiat oli ihan järjetöntä inttämistä ja vänkäämistä, koska lapsi ei hyväksynyt sitä, ettei hän voi olla mukana vessan pesussa silloin kun siinä käytetään kloritea tai ei voi kaataa peruna- tai makaroonikattilasta vesiä, ei voi annostella kenenkään lääkkeitä, ei saa syöttää vauvaa, eikä päättää mitä sille vauvalle annetaan. "Kyllä me minun mielestäni voimme antaa Maija-vauvalle yhden karamellin ja limsaa".

Tälläinen aikuimainen lapsi ei ole vain joku äidin pikku apuri, joka haluaa ikätason mukaan osallistua askareisiin, esim vauvan hoitoon, tuomalla puhtaan vaipan tai hakemalla vauvan tutin, vaan aikuiset on niitä apureita, joita lapsi tarvitsee päämääriensä saavuttamiseen.

Jos tämä Sannan boonuslapsi on ollut tällä tavoin aikuismainen, eikä lapsen isä ole ottanut kasvatusvastuuta tai edes ollut arjessa läsnäoleva, niin en ihmettele, että Sannalla on mennyt kuppi nurin tilanteessa. Mutta sehän on nyt tämän isän syytä jos ei ole halunnut perheelleen ulkopuolista apua.

Kuppi on mennyt nurin, mutta kaksi lasta on kuitenkin pitänyt tuohon tilanteeseen tehdä? Ensimmäisen jälkeen bonuslapsi jo ärsytti, mutta sitten piti vielä toinen tehdä. Taustalla varmasti se, että Sanna on nyt todistetusti enemmän sidoksissa mieheensä kuin miehen ex on koskaan ollut, koska heillä on KAKSI yhteistä lasta, ja tämä varmaan ruokkii läheisriippuvaisen turvallisuuden tunnetta, mutta terapia, ja läheisriippuvuudesta eroon pääseminen olisi ollut oikeampi toimenpide kuin toisen lapsen tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jumalauta marisija, sinä olet voinut valita menetkö elämään siihen tilanteeseen, se lapsi ei. Hittoako muutat yhteen ihmisen kanssa jonka elämää et voi ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi seurusteltu ja on pitänyt alkaa tekemään yhteistä lasta? Kertakaikkisen älytöntä! Eihän siinä tunne edes toista vielä yhtään, saati ole tutustunut kunnolla toisen lapseen. Minusta päätös lapsen tekemisestä ja etenkin se, kenen kanssa niitä tekee, on ehkä suurin minkä voi elämässään tehdä. Miten kukaan täysjärkinen ihminen alkaa tehdä lapsia tuollaiseen kuvioon vain parin kuukauden tuntemisen jälkeen?

Tuollaiseen kuvioon lapsia tekevät läheisriippuvaiset ihmiset, joille tärkeintä on sitoa kumppani itseensä jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Niinpä, muistelen että laamanenkin sai vuosisadan isän toukopoukon vakuutettua siitä, että hänen kasvatusmetodit ovat hyväksi läskille ja laiskalle tytölle, jonka äiti on luuseri jonka tekemät ls ilmoitukset ovat vaan heidän kiusaamistaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Kylhän miehet jää usein näis parisuhdekeskusteluissa toiseks naiselle, varsinkin jos ne liittyy kotiin ja perheeseen. Äidit yleensä intuitiivisesti ajaa omiensa etuja, et jos se tahto äiyipuolelta puuttuu olla tasapuolinen ja oikeudemukainen kaikkia kohtaan niin kyl se bonuslapsi helposti jää vähän lapsipuolen asemaan niin sanotusti.

Bonuslapsi=riippakivi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.

Mä liityn tähän kerhoon. Saisi olla todella hyvin kasvatetut että jaksaisin sietää kenenkään toisen lapsia. Toivomme kasvan itsekkin noin mutta epäilen ettei se muutu. Siksi pysyn kaikista perhevirityksistä erossa. Omatkin lapset osaa herättää ärsytyskynnyksen. Se varoituksensana niille jotka siihen hankkii lapsen niin hormonit aiheuttaa kans ärsytystä ihan omiakin lapsia kohtaan kun saat vauvan.

Ja tätä hormonihirmua ihmiset yläpeukuttaa...

Mun kokemukseni on, että vauvan saannin myötä kaikki maailman lapset, omat ja vieraat, ovat jonkin aikaa ihania. Ikävä kyllä tätä ei jatku loputtomiin.

Ei vaan siihen juuri pitäisi muistaa kiinnittää myös huomiota. Jos se elämä ei ole uusioperheessä muutenkaan ollut ruusuista niin se uusi vauva tuo lisähaasteen. Jos sä ärsyynnyt omista biologisista lapsista hormonien myötä, niin miten paljon se jonkun toisen lapsi jaloissa ärsyttää.

Mä taas olen ajatellut tämän niin, että on ihan normaalia, että ne omatkin lapset ärsyttää joskus. Silti niitä rakastaa ja niistä välittää. Samoin bonuslapset ärsyttää joskus, se on ihan normaalia. En todellakaan vihaa heitä, vaan voin jopa sanoa rakastavani. He ovat minulle tärkeitä ja rakkaita sisaruksia yhteiselle lapsellemme. Mutta uusperhettä ei kannata perustaa, jos päällimmäinen tunne on kateus ja viha toisen lapsia kohtaan. Silloin ei muuteta yhteen eikä hommata yhteisiä lapsia. Sannan tilanteessa koko lähtöasetelma on mennyt ihan pieleen, yhteinen lapsi on saanut alkunsa heti alkumetreillä eikä suhdetta bonuslapseen ole rakennettu yhtään. Taaperon käytös on tulkittu todella negatiivisesti ja vihamielisesti sen sijaan, että olisi ollut kykyä asettua lapsen asemaan. Kyllähän meilläkin bonuslapset välistä roikkuvat isässään ja hakevat läheisyyttä ja huomiota - eikä se ole mikään ihme, lapsilla on ollut häntä ikävä! Tottakai lapsi tankkaa läheisyyttä ja huomiota ja hakee hyväksyntää. Lapsille ja biologisille vanhemmille pitää antaa myös tilaa ja aikaa kahdenkeskeiselle ajalle eikä tunkea aikuisena mustasukkaisesti väliin. Jos parisuhde on kunnossa, kyllä sitä huomiota riittää aikuisten keskenkin. Jos taas ei, syy ei ole lapsissa, vaan parisuhteessa.

AINA kun tekisi mieli syyttää bonuslapsia jostakin, kannattaa katse kääntää ensin kumppaniin. Onko syy sittenkin aikuisissa ja aikuisten väleissä, joka olisi niin paljon helpompi purkaa lapsiin? Ärsyttääkö lapsi vai lapsen vanhemman toiminta? Rehellisyys kannattaa.

T. Bonusäiti

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiset eivät vain sovi äitipuoleksi ja eivät saa tunnekiintymystä toisen naisen synnyttämään lapseen. Toisilla taas ei ole ongelmia asian kanssa ja bonuslapset menevät ihan luonnollisesti siinä omien lasten rinnalla. Toivottavasti Sanna ei kuitenkaan ole ilkeä tälle lapselle. Ei ole lapsen vika että isänsä valitsi naisen joka ei voi sietää 'bonuslasta'.

Sanna ei yleensä puhu lapselle mitään, ei edes tervehdi, komentaa huutamalla ja kertoo lapselle tämännolevan syynä kodin huonoon ilmapiiriin. Mielestäni melko ilkeää.

Nämä on ne asiat mitkä Sanna itse kertoi, hyvin mahdollisesti kotona tapahtuu vielä paljon pahempaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Eli jos olisi näin, että on vanhemmalla A on exän kanssa lapsi B ja sitten on miehen kanssa lapsi, niin jos lapsi B:n luonapitojärjestelyt eivät mene sopimuksen mukaan, vaan hän saa vapaasti kulkea kotien välillä, tulisi A:n olla aina kotona varulta, koska lapsi B saattaa tulla kotiin milloin tahansa. Vaihtoehtoisesti A:n tulisi aina erikseen raportoida exälleen tilanteista, jolloin lasta B ei  saa päästää tulemaan toiseen kotiinsa. Eli A joutuisi raportoimaan kaikki menonsa exälleen. Jos eron taustalla on esimerkiksi sairaalloista kontrollointia tuon exän taholta, ja vaikkei olisikaan, olisi ihan älytöntä, että jokaisesta pienestäkin menosta pitäisi exän kanssa sopia, koska lapsi ei silloin voikaan tulla.

Ja jos voi vapaasti liikkua, helposti käy niin, ettei ole sitten juuri ollenkaan toisen vanhempansa luona, jos esim. toisen luona on naapurissa paremmat kaverit. Kyllä ne lastenvalvojallakin painottaa, että molempien vanhempien luonapidon toteutuminen on lasten etu. Sopimuksessa on siis pysyttävä.

Vierailija kirjoitti:

SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

Muksu yritti auttaa ja olla tarpeellinen, että saisi hyväksyntää.

Se sijaan ärsytti uutta aikuista.

Vierastan noita omituisia hiippareita kotka käyttävät jotain "bonuslapsi" määritettä.

Lapsi on lapsi. Aivan sama kenen.

Mielestäni tuo Sanna on lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo Sanna on lapsellinen.

Minusta se on oikein tyyppiesimerkki nykyajan hedonistista. Minun tarpeet, minun tunteet, minun lapsi päläpäläpälä. Ihmisellä voi olla joskus alhaisiakin ajatuksia se on inhimillistä, muy se että ne ilkeää sanoa ääneen jossain valtakunnanlehdessä paljastaa totaalisen itsekritiikin puutteen ja pers.häiriön

Meillä juuri tuollainen tilanne, että lapset tuntuvat kulkevan ihan omia aikojaan vaikka sovittu on, että ilmoitetaan, kun mennään ja tullaan. Meillä miehen kanssa siis 3 kk vauva ja eletään vauva arkea valvomisineen ja itkuineen. Nyt toisella paikkakunnalla asuva 16 v tyttö miehen edellisestä liitosta, joka yleensä meillä jkt vkl kertoi hakeneensa ja saaneensa täältä kesätöitä ja muuttaisi tänne kesäksi. Mukavaahan se on saada lapsen sisarus lähelle, mutta kyllä minä olisin halunnut näin isosta asiasta keskustella etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

Muksu yritti auttaa ja olla tarpeellinen, että saisi hyväksyntää.

Se sijaan ärsytti uutta aikuista.

Vierastan noita omituisia hiippareita kotka käyttävät jotain "bonuslapsi" määritettä.

Lapsi on lapsi. Aivan sama kenen.

No minä käytän sanaa bonuslapsi, koska lapset eivät ole biologisesti minun. En voi sanoa heitä minun lapsikseni. Lapsilla on ihana biologinen äiti ja ihana biologinen isä, minulla ei ole syytä myöskään yrittää tunkea niin sanotusti väliin ja yrittää olla lapsille jotain sellaista, mitä biologiset vanhemmat ovat. Jos taas kutsun heitä mieheni lapsiksi, niin se tuntuu jotenkin liian etäiseltä määritelmältä, sillä lapset ovat minullekin tärkeitä ja rakkaita, vaikka en yritäkään niin sanotusti omia heitä. Bonuslapsi-sana kuvaa minulle sitä, että olen saanut ihanat lapset bonuksena, he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja minä olen heille tärkeä ja rakas. He kuuluvat minun perheeseeni, vaikka eivät biologisesti omia olisikaan, samoin minä heidän. Hekään eivät kutsu minua äitipuoleksi, sillä sanalla on heille ikävä kaiku, kaikissa saduissa äitipuolet ovat aina pahoja joten eivät koe, että se sana kuvaisi minua. Olen antanut lapsille täyden vapauden kutsua minua kuten haluavat.

Mielestäni on erikoista takertua yhteen sanaan ja väittää, että kaikki tätä sanaa käyttävät ovat jotain asiaa x. Kaikilla ihmisillä on omat syynsä käyttää eri sanoja, kannattaa perehtyä diskurssianalyysiin ja ymmärtää, että eri sanoilla on erilainen merkitys eri ihmisille. Kielen eri merkityksiä ja sanojen eri merkityksiä tutkitaan ihan tieteellisesti ja eri merkitykset ovat tunnustettu tosi asia. Yksi sana ei tee ihmisestä mitenkään epäilyttävää tai tee syytä asettaa ihmistä epäilyksen alaiseksi. Sellainen on aika toksista puhetta ja ajattelua ja aiheuttaa ihan turhaan eripuraa.

Vierailija kirjoitti:

Kai tajuat, että kaikilla ei vaan synkkaa? Se voi olla oma jopa oma lapsikin, aivan sama mitä sen kanssa tekisi.

Tajuan kyllä.

Yritinkin vain saada ihmiset klikkaamaan lehteämme.

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Yksi pahimpia mitä kuvitella saattaa voisi olla joku aikoinaan omasta erosta valmiiksi katkeroitunut rasittavuuteen saakka pätemisentarpeinen kasvatusalan ammattilainen       ( lto tai alakoulun ope) joka nyt uusioperheessään haluaa tehdä kaiken oikein   ja ottaa ystävällisen ponnekkaasti projektikseen kuinka  bonuslapsen kanssa oikein pedagogisesti toimitaan.

Saako bonuslapsesta plussapisteitä?   

T. Pihi uusioperhe.