Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

"No minä käytän sanaa bonuslapsi, koska lapset eivät ole biologisesti minun.

En voi sanoa heitä minun lapsikseni.

Lapsilla on ihana biologinen äiti ja ihana biologinen isä, minulla ei ole syytä myöskään yrittää tunkea niin sanotusti väliin ja yrittää olla lapsille jotain sellaista, mitä biologiset vanhemmat ovat.

Jos taas kutsun heitä mieheni lapsiksi, niin se tuntuu jotenkin liian etäiseltä määritelmältä, sillä lapset ovat minullekin tärkeitä ja rakkaita, vaikka en yritäkään niin sanotusti omia heitä. Bonuslapsi-sana kuvaa minulle sitä, että olen saanut ihanat lapset bonuksena, he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja minä olen heille tärkeä ja rakas. He kuuluvat minun perheeseeni, vaikka eivät biologisesti omia olisikaan, samoin minä heidän. Hekään eivät kutsu minua äitipuoleksi, sillä sanalla on heille ikävä kaiku, kaikissa saduissa äitipuolet ovat aina pahoja joten eivät koe, että se sana kuvaisi minua. Olen antanut lapsille täyden vapauden kutsua minua kuten haluavat.

Mielestäni on erikoista takertua yhteen sanaan ja väittää, että kaikki tätä sanaa käyttävät ovat jotain asiaa x. Kaikilla ihmisillä on omat syynsä käyttää eri sanoja, kannattaa perehtyä diskurssianalyysiin...."

En tiedä mikän on diskurssianalyysi koska olen tavallinen käytännön tallero, sori.

Kerran tosin kysyin yhdeltä tällaisen mukavanoloisen uusioperheen isältä, että " mitkä noista teidän lapsista on niinku sun omia biologisia ja mitkä sun vaimon entisestä liitosta?",

niin se mies vastasi naurahtaen, että:

"En enää itsekään muista  kun kaikki noista tuntuu omilta."

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Käsi sydämellä, useimpien perheiden kasvatusperiaatteet ja tapakulttuuri mukailee paljolti sitä äidin omassa lapsuuden perheessään oppimaa. Tämä lienee luonnollista kun nainen usein pääasiallisesti vastaa lapsen hoidosta ja kodissa tapahtuvista asioista. Tämänhän vastattain julkaistu perhebarometrikin vahvistaa.

Mutta sitten kun kaksi perhettä lyö hynttyyt yhteen, tarvittaisi siltä uuden perheen äitihahmolta herkkyyttä ja viisautta kuunnella myös perheen toisen puoliskon toiveita ja tottumuksia. Tämä tahto tai ymmärrys usein puuttuu ja lasten isän uuden perheen arki ja koti näyttääkin uuden bonusäidin ja hänen lastensa elämältä. Pitäisi nimenomaan luoda ne uudet, uusioperheen omat perinteet ja kyllä niissä täytyy olla tilaa kompromosseille ja asioille jotka muistuttavat molempien perheiden eletystä elämästä. Muuten yksi luopuu kaikesta vanhasta ja toinen ei mistään.

Näin on käynyt minun lapselleni ja hän on saanut kuulla, että moni ruoka on ollut hänen lapsuudessaan pahaa ja sitä ei uudessa perheessä syödä; esineet ja huonekalut 'ei minkään arvoisia"; osa perinteistä "turhia" tai "lapsellisia ". Miksi sitä lapsen mennyttä perhe'elämää pitää väheksyä, sitä en tajua

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti toimittaja tai joku perheen tunteva tekee lasun. Tuo lapsi tarvitsee apua! Käytännössä joutuu elämään ympäristössä, jossa on jatkuvasti erittäin myrkyllinen aikuinen, joka ei edes puhu lapselle!

Ja mitähän se lasu tässä tapauksessa auttaa? Huostaanotto nyt ainakin vaurioittaisi lasta vielä enemmän, lapsi revitään juuriltaan, isältään ja sisarusten luota.

Joskus pitää hyväksyä, että kaikki lapset eivät saa parasta mahdollista lapsuutta. Ihan oikeasti, mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Äitipuoli nyt ainakin on huomannut ongelman ja yrittää korjata sitä käymällä terapiassa. Harmi, ettei aikaisemmin huomannut tai myöntänyt ongelmaa itsessään, mutta sellaista se on, ihmiset eivät ole täydellisiä.

Äitipuoli varmaan on aiheuttanut aika paljon henkistä taakkaa tuolle bonuslapsellleen. Ehkä bonuslapsi tarvitsisi jonkun tukihenkilön, aikuisen, joka vahvistaisi hänen itsetuntoaan? Sellainen aikuinen, joka antaisi korvaavan kokemuksen sille kaikelle, mistä lapsi on jäänyt äitipuolensa henkisen kyvyttömyyden takia paitsi? Mutta voiko lastensuojelu tällaista tarjota, vai sekoittaako lasu vain entisestään jo sekaisin olevaa pakkaa? Uskon, että jälkimmäinen, ammattitaidotonta ja asenneongelmaista porukkaa lasussa työskentelee kokemukseni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.

Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.

Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.

Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.

Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.

Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

Jokainen saa tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa- myöskään eronneiden ei tarvitse ikuisesti säilytellä eroon päättyneen suhteen tavaroita vaikka tämä kuinka exää kismittäisi.Monille juuri muutto on se tilanne, jossa ylimääräinen roina ja painolasti karsitaan pois.

Kyllä, jokainen saa tehdä omille ja aikuisena lapsensakin tavaroille mitä tykkää. Ei kukaan oo viemässä raastupaan siitä että olet itsekäs ja epähuomaavainen. Jos naiselle itselleen ne jouluiset muistoesineet mm on rakkaita niin joko hän kuvittelee ettei 'bonuslapselle' ole tai ei vain välitä. Syytteeseen siitä ei joudu, mutta sitten ei kannata palstalla ihmetellä että 'bonuslapsen' mielestä eukko on täysi lehmä ja oma isi välittää enemmän uudesta suhteestaan kuin hänestä. Tästähän ne ilkeä äitipuoli tarinat juuri kertoo; naisesta joka saapuu lapsen elämään solmimalla suhteen isän kanssa, ja paskat nakkaa sen lapsen toiveista tai hyvinvoinnista (ja isästä jolle yksin jääminen on niin hirveä peikko, että katselee tuon kaiken sivusta ennen kuin pitäisi lapsensa puolia)

Ja ennen kuin sanot että lapsi on vaan hemmoteltu tai äiti kääntää lasta tuota naista vastaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Äiti on yrittämästä päästyään yrittänyt tulla tämän ihmisen kanssa toimeen ja on selitellyt sen tekemisiä lapselle parhain päin. Ja jostain syystä se bonusisä on lapselle läheinen ja kiva harrastuskaveri. Ja ei, lasta ei äidin kotona myösään lahjota, äidin luona on isään verrattuna hyvin vaatimattomat puitteet materiaalisesti.

Tottakai selittelee asioita parhain päin. Lapsi on sietämätön marisija ja äiti yllyttää käyttäytymään isänluonna mahdollisimman huonosti. Kauhea parku jostain joulukoristeistak n. Jos ne on sinulle niin tärkeitä niin olisit herranjestas kaikki rojut vaatinut itsellesi erossa.

Joo täytyy todeta ettei nuo uusperhekuviot ole mitään helppoa. Onneks olen itse välttynyt moiselta Bonuslapsi? Bonusäiti? Heh ei houkuttele.

Vierailija kirjoitti:

Tarinat pahoista äitipuolista eivät ole tuulesta temmattuja.

Eikä hysteerisistä kateellisista ja hulluista ex-vaimoista. Kyllähän siihen eroon on syynsä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyliin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

"Käsi sydämellä, useimpien perheiden kasvatusperiaatteet ja tapakulttuuri mukailee paljolti sitä äidin omassa lapsuuden perheessään oppimaa. Tämä lienee luonnollista kun nainen usein pääasiallisesti vastaa lapsen hoidosta ja kodissa tapahtuvista asioista. Tämänhän vastattain julkaistu perhebarometrikin vahvistaa.

Mutta sitten kun kaksi perhettä lyö hynttyyt yhteen, tarvittaisi siltä uuden perheen äitihahmolta herkkyyttä ja viisautta kuunnella myös perheen toisen puoliskon toiveita ja tottumuksia. Tämä tahto tai ymmärrys usein puuttuu ja lasten isän uuden perheen arki ja koti näyttääkin uuden bonusäidin ja hänen lastensa elämältä. Pitäisi nimenomaan luoda ne uudet, uusioperheen omat perinteet ja kyllä niissä täytyy olla tilaa kompromosseille ja asioille jotka muistuttavat molempien perheiden eletystä elämästä. Muuten yksi luopuu kaikesta vanhasta ja toinen ei mistään.

Näin on käynyt minun lapselleni ja hän on saanut kuulla, että moni ruoka on ollut hänen lapsuudessaan pahaa ja sitä ei uudessa perheessä syödä; esineet ja huonekalut 'ei minkään arvoisia"; osa perinteistä "turhia" tai "lapsellisia ". Miksi sitä lapsen mennyttä perhe'elämää pitää väheksyä, sitä en tajua["

Olipa viisas ja mietitty kommentti, kiitos kirjoittjalle.

Tosiaan ihannetilanne on se, että kunnioittaa sen exänkin näkemystä eikä kyseenalaista lapselle sitä,vaikka sisimmässään ajattelisi miten toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.

Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.

Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.

Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.

Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.

Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

Jokainen saa tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa- myöskään eronneiden ei tarvitse ikuisesti säilytellä eroon päättyneen suhteen tavaroita vaikka tämä kuinka exää kismittäisi.Monille juuri muutto on se tilanne, jossa ylimääräinen roina ja painolasti karsitaan pois.

Kyllä, jokainen saa tehdä omille ja aikuisena lapsensakin tavaroille mitä tykkää. Ei kukaan oo viemässä raastupaan siitä että olet itsekäs ja epähuomaavainen. Jos naiselle itselleen ne jouluiset muistoesineet mm on rakkaita niin joko hän kuvittelee ettei 'bonuslapselle' ole tai ei vain välitä. Syytteeseen siitä ei joudu, mutta sitten ei kannata palstalla ihmetellä että 'bonuslapsen' mielestä eukko on täysi lehmä ja oma isi välittää enemmän uudesta suhteestaan kuin hänestä. Tästähän ne ilkeä äitipuoli tarinat juuri kertoo; naisesta joka saapuu lapsen elämään solmimalla suhteen isän kanssa, ja paskat nakkaa sen lapsen toiveista tai hyvinvoinnista (ja isästä jolle yksin jääminen on niin hirveä peikko, että katselee tuon kaiken sivusta ennen kuin pitäisi lapsensa puolia)

Ja ennen kuin sanot että lapsi on vaan hemmoteltu tai äiti kääntää lasta tuota naista vastaan, niin tämä ei pidä paikkaansa. Äiti on yrittämästä päästyään yrittänyt tulla tämän ihmisen kanssa toimeen ja on selitellyt sen tekemisiä lapselle parhain päin. Ja jostain syystä se bonusisä on lapselle läheinen ja kiva harrastuskaveri. Ja ei, lasta ei äidin kotona myösään lahjota, äidin luona on isään verrattuna hyvin vaatimattomat puitteet materiaalisesti.

Tottakai selittelee asioita parhain päin. Lapsi on sietämätön marisija ja äiti yllyttää käyttäytymään isänluonna mahdollisimman huonosti. Kauhea parku jostain joulukoristeistak n. Jos ne on sinulle niin tärkeitä niin olisit herranjestas kaikki rojut vaatinut itsellesi erossa.

Okei sirpa-nadja. Jospa et kommentoi omia luulojasi kun et tilanteesta oikeasti mitään tiedä. Ja jos haukkuisit mun lasta sietämättömäksi marisijaksi tuntematta yhtään niin antaisin korville niin että soi. Se sun miehesi ex lähti aikoinaan ihan vapaaehtoisesti kävelemään (80% todennäköisyydellä viitaten tilastoihin), joten se ei ole takaisin pyrkimässä. Sitä ei entisen uklonsa ja sun elämä kiinnosta pätkääkään miltään muuta kantilta kuin että lastensa ois teidänkin kodissa hyvä olla ja ne sais pitää hyvän ja läheisen suhteen isäänsä. Joten voit rentoutua, hän ei havittele sun sängynpuolikastas, aivan suotta vahdit sitä kuin vesikauhuinen hyeena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Mistä vitusta nämä pipipäät on tämän pikkukoululaisen tähän repineet. Kokoajan on puhuttu aikuisista muualla asuvista lapsista. Ja siitä miten keski-ikäisenä ei mene sopimatta sinne omien vanhempienkaan eikä toisaalta täysi-ikäisten lastensa koteihin. Eikä

Omat vanhemmat ja täysi-ikäiset lapset saapastele vastaavasti asiasta sopimatta sinne keski-ikäisen kotiin

Kylläpä täällä on idioottijankkareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinat pahoista äitipuolista eivät ole tuulesta temmattuja.

Eikä hysteerisistä kateellisista ja hulluista ex-vaimoista. Kyllähän siihen eroon on syynsä ollut.

Niin oli, miehelle maistui ja maistuu alko vähän liikaa. Kateellinen en ole mistään, huolissani välillä vähän. Tiedäthän että eroon on 4/5 kerrasta aloitteellinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Jos exälle pääsiäismunien piilotus on tärkeä perinne niin hän tekee sen ihan itse lapsiensa kanssa eikä oleta että toisessa perheessä hänen perinteitään jatketaan.. Toki esim alkoholin juottaminen alaikäiselle on kiellettyä ja siitä pitää molemmissa perheissä pitää kiinni.b

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

"Taaperoikäisen bonuslapsen aikuismainen käytös" :D Mitä juuri luin?

"Taapero ei juuri leikkinyt"....

No Kyllähän tuo siivoaminen, nurmikon leikkuu ja ruuan laitto ovat olleet leikkiä! Ei leikki tapahdu pelkästään leluilla vaan juurihan ne oikeat välineet ja oikeiden asioiden tekeminen on parasta leikkiä. Itsekin annoin taaperon "tehdä ruokaa" eli sekoitella jotain halpoja aineksia keskenään ja maistella omituisia kyhäelmiään. Monesti riitti leikiksi pelkät kaurahiutaleetkin, niitä oli kiva sekoittaa ja siirtää kupista toiseen ja taas uudestaan.

Ja kiinnostuminen vauvasta on vain positiivista, miksi siitäkin piti ärsyyntyä, eikö ollut kiva kun isosisarus haluaa hoivata pienempää, vaikka tietenkään ei kauheasti mitään osaa. No se on kai sit sitä biologiaa, että vieraslapsi nähdään omien resurssien hukkaamisena jolloin kaikki kivatkin asiat ärsyttävät lapsessa. Eikö sitä lasta voisi nähdä oman lapsen sisaruksena ja näin ollen tärkeänä omalle lapselleen, jolloin kenties pystyisi näkemään vieraan lapsenkin perheenä? Sisarus on kuitenkin verisukua omalle lapselle, vaikka itselleen ei olekkaan.

Teistä ei siis ole kukaan ilmeisesti tavannut tai ollut pidempään tekemisessä tälläiseen "aikuismaisen taaperon" kanssa. Tämmösen lapset eivät todellakaan leiki, eivätkä ole paljoa kontaktissa muihin lapsiin, vaan haluavat olla vain aikuisten kanssa ja osallistua oikeisiin aikuisten juttuihin. Jos tälläinen lapsi osallistuu ruuanlaittoon, niin se ei todellakaan ole mitään aivotonta kaurahiutaleiden sekoittelua, vaan hän on tasavertaisena keskustelukumppanina ja päättäjänä asiassa aikuisen kanssa, siis omasta mielestään. Samoin kodin sisustamisessa ja vauvan hoidossa. "Minun mielestäni Maija-vauvan kuuluisi nukkua nyt ulkona, laitetaan hänet parvekkeelle vaunuihin", "Maija-vauva tarvitsee nyt ruokaa, annetaan hänelle keittoa!", Kyse ei ole siitä, että tämä aikuismainen lapsi haluaisi hetken aikaa nytkyttää vaunun työntöaisasta, vaan hän haluaa suorittaa koko tehtävän ja päättää nukkumisen ajankohdasta lähtien miten toimitaan.

Mulla on itsellä ollut kokemusta tälläisestä lapsesta ja täytyy sanoa, että en osannut toimia oikein. Mikään järkipuhe ei auta. Ei auta sanoa, että kuuleppa Julle, tämä on nyt aikuisten asia ja aikuiset keskustelee tästä. Koska lapsi on mielestään ihan kykenevä ja halukas osallistumaan kaikkeen mitä aikuiset tekee. Mun tuntema lapsi oppi tosi aikasin puhumaan ja puhetapa 3-vuotiaana oli jo hioutunut aikuisten tavaksi puhua. Kaikkiin asioihin oli mielipide ja vaatimus tehdä asiat hänen mielipiteen mukaan. "Niin, mutta kun minä..." alkoi suurin osa lauseista. Mistään ei pystynyt puhumaan ilman, että tämä kyseinen lapsi esitti koko ajan mielipiteensä asiaan. Kaikki asiat oli ihan järjetöntä inttämistä ja vänkäämistä, koska lapsi ei hyväksynyt sitä, ettei hän voi olla mukana vessan pesussa silloin kun siinä käytetään kloritea tai ei voi kaataa peruna- tai makaroonikattilasta vesiä, ei voi annostella kenenkään lääkkeitä, ei saa syöttää vauvaa, eikä päättää mitä sille vauvalle annetaan. "Kyllä me minun mielestäni voimme antaa Maija-vauvalle yhden karamellin ja limsaa".

Tälläinen aikuimainen lapsi ei ole vain joku äidin pikku apuri, joka haluaa ikätason mukaan osallistua askareisiin, esim vauvan hoitoon, tuomalla puhtaan vaipan tai hakemalla vauvan tutin, vaan aikuiset on niitä apureita, joita lapsi tarvitsee päämääriensä saavuttamiseen.

Jos tämä Sannan boonuslapsi on ollut tällä tavoin aikuismainen, eikä lapsen isä ole ottanut kasvatusvastuuta tai edes ollut arjessa läsnäoleva, niin en ihmettele, että Sannalla on mennyt kuppi nurin tilanteessa. Mutta sehän on nyt tämän isän syytä jos ei ole halunnut perheelleen ulkopuolista apua.

Taapero on 1-2v, joten kukaan sen ikäinen ei kyllä ole mainitsemasi kaltainen sen ikäisenä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinat pahoista äitipuolista eivät ole tuulesta temmattuja.

Eikä hysteerisistä kateellisista ja hulluista ex-vaimoista. Kyllähän siihen eroon on syynsä ollut.

Mutta se on jännä, että miten tämä maailman ihanin unelmamies, johon rakastutaan ihan jalat alta, on joskus päätynyt yksiin, ja vieläpä tekemään lapsia tämän hysteerisen ja kateellisen ja hullun naisen kanssa. Ja miten tämän maailman ihanimman miehen, jota kohtaan tunnettu rakkaus saa jatkamaan vuodesta toiseen hullun ex-vaimon varjossa ja karmeiden bonuslasten kanssa, lapset, joiden geeneistä kuitenkin puolet ovat tämän maailman ihanimman miehen geenejä, ovat niin vastenmielisiä ja vieraita. Jotenkin sitä luulisi, että lapsissa on paljon isäänsä, joka on kuitenkin niin ihana, että liitossa pysytään ja lisäännytäänkin, vaikka ex-perhe tekee elämästä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Mikä on lonkku? Alkoholia? Suomen laki koskee kyllä ihan kaikkia eikä kyseessä voi olla mikään kasvatuksellinen mielipide-ero.

Joko elät laalaa-maassa, tai olet itse tällainen kontrollintarpeinen äiti-ihminen, jos et tunnista ilmiötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Eli jos olisi näin, että on vanhemmalla A on exän kanssa lapsi B ja sitten on miehen kanssa lapsi, niin jos lapsi B:n luonapitojärjestelyt eivät mene sopimuksen mukaan, vaan hän saa vapaasti kulkea kotien välillä, tulisi A:n olla aina kotona varulta, koska lapsi B saattaa tulla kotiin milloin tahansa. Vaihtoehtoisesti A:n tulisi aina erikseen raportoida exälleen tilanteista, jolloin lasta B ei  saa päästää tulemaan toiseen kotiinsa. Eli A joutuisi raportoimaan kaikki menonsa exälleen. Jos eron taustalla on esimerkiksi sairaalloista kontrollointia tuon exän taholta, ja vaikkei olisikaan, olisi ihan älytöntä, että jokaisesta pienestäkin menosta pitäisi exän kanssa sopia, koska lapsi ei silloin voikaan tulla.

Ja jos voi vapaasti liikkua, helposti käy niin, ettei ole sitten juuri ollenkaan toisen vanhempansa luona, jos esim. toisen luona on naapurissa paremmat kaverit. Kyllä ne lastenvalvojallakin painottaa, että molempien vanhempien luonapidon toteutuminen on lasten etu. Sopimuksessa on siis pysyttävä.

En pysy kärryllä a ja b-selittelyssäsi, mutta kyllä kaikkien lasten pitää olla aina tervetulleita omaan kotiinsa, eikä niin että raivostutaan siitä että miehen ja hänen eksänsä lapsi tulee kotiinsa, vaikka omat lapset siellä saavat olla koko ajan. Tämän pitäisi olal kaikille täysin selvä asia. Ei voi erotella lapsia noin että sinä et nyt saa tulla tänne, me olemme nyt tämän meidän ydinperheen kanssa täällä. Järki nyt käteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä juuri tuollainen tilanne, että lapset tuntuvat kulkevan ihan omia aikojaan vaikka sovittu on, että ilmoitetaan, kun mennään ja tullaan. Meillä miehen kanssa siis 3 kk vauva ja eletään vauva arkea valvomisineen ja itkuineen. Nyt toisella paikkakunnalla asuva 16 v tyttö miehen edellisestä liitosta, joka yleensä meillä jkt vkl kertoi hakeneensa ja saaneensa täältä kesätöitä ja muuttaisi tänne kesäksi. Mukavaahan se on saada lapsen sisarus lähelle, mutta kyllä minä olisin halunnut näin isosta asiasta keskustella etukäteen.

Mun mielestä tuo taas ekrtoo mahtavasti teidän tilanteesta, että tuo 16v pitää teitä niin itsensä selvästi perheenään, että tietää että on teille tottakai tervetullut :)

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Meillä on sanottu lapsille vainaina että jaa, äidillänne voi olla tuollainen tyyli, mutta meillä on tällainen. Ei olle ikinä lähdetty väittelemään asioista, ei lasten eikä lasten äidin kanssa. Kitinää ja vinkunaa on lasten äidiltä tullut, ja sääntöjä joita meidän pitäisi noudattaa kun hän niin käskee. niihin ollaan vain sanottu että ok, ja tehty omalla tavalla.

Nyt lapset on jo isoja, ja ovat oppineet jo kauan sitten ettei äidille kannata kertoa ihan kaikkea meidän tyylistä ja tavosita, säilyy se sopu silleeen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin."

Joskus saattaa havaita myös ikävää "Vuoden hyvä kasvattaja"-kilpailua exän ja nykyisen (äitipuolen/uuden kumppanini)  välillä.

Taivastellaan ja vertailaan kasvatustapoja, omia ja tämän toisen tyyöiin "meillä ei ainakaan" ja blaablaa.

Hämmentynyt lapsi siinä kaiken keskellä, kun pahimmillaan kaksi aikuista naista nokittelee ja mies yrittää leikkiä kuuroa kun "saa palautetta" kahdelta naiselta jotka "kyllä tietää kuinka lapsi kasvatetaan" ja "miten tolle (lapselle) ei ole mitään opetettu että kuinka ollaan ja tehdään" ja "saa kyllä luvan oppia että meill toi ei käy vaan meillä toimitaan näin!" ja tuota rataa ....

Käsi sydämellä, useimpien perheiden kasvatusperiaatteet ja tapakulttuuri mukailee paljolti sitä äidin omassa lapsuuden perheessään oppimaa. Tämä lienee luonnollista kun nainen usein pääasiallisesti vastaa lapsen hoidosta ja kodissa tapahtuvista asioista. Tämänhän vastattain julkaistu perhebarometrikin vahvistaa.

Mutta sitten kun kaksi perhettä lyö hynttyyt yhteen, tarvittaisi siltä uuden perheen äitihahmolta herkkyyttä ja viisautta kuunnella myös perheen toisen puoliskon toiveita ja tottumuksia. Tämä tahto tai ymmärrys usein puuttuu ja lasten isän uuden perheen arki ja koti näyttääkin uuden bonusäidin ja hänen lastensa elämältä. Pitäisi nimenomaan luoda ne uudet, uusioperheen omat perinteet ja kyllä niissä täytyy olla tilaa kompromosseille ja asioille jotka muistuttavat molempien perheiden eletystä elämästä. Muuten yksi luopuu kaikesta vanhasta ja toinen ei mistään.

Näin on käynyt minun lapselleni ja hän on saanut kuulla, että moni ruoka on ollut hänen lapsuudessaan pahaa ja sitä ei uudessa perheessä syödä; esineet ja huonekalut 'ei minkään arvoisia"; osa perinteistä "turhia" tai "lapsellisia ". Miksi sitä lapsen mennyttä perhe'elämää pitää väheksyä, sitä en tajua

Ymmärräthän että sama vaatimus koskee myös sitä aikaisemman lapsen äitiä, eikä vain uutta äitipuolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Mistä vitusta nämä pipipäät on tämän pikkukoululaisen tähän repineet. Kokoajan on puhuttu aikuisista muualla asuvista lapsista. Ja siitä miten keski-ikäisenä ei mene sopimatta sinne omien vanhempienkaan eikä toisaalta täysi-ikäisten lastensa koteihin. Eikä

Omat vanhemmat ja täysi-ikäiset lapset saapastele vastaavasti asiasta sopimatta sinne keski-ikäisen kotiin

Kylläpä täällä on idioottijankkareita.

Taidat itse olla idiootti, kun et ole vielä edes lukemaan kunnolla oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

Varmaan niin. Mutta mikä on sitten kontrollointia ja mikä kohtuullinen odotus siitä, että kaikki perheen aikuiset osaavat ottaa huomioon kaikkien lasten toiveet ja perinteet tasapuolisesti. Ja että huoltajien yhdessä sopimista kasvatusperiaatteista pidetään kiinni. Jos nyt esim minä äitinä sanon, ettei minun nuoreni saa juoda lonkkua kavereiden kanssa vaikka bonusäidin lapsi samanikäisenä saakin, ja että asiasta on jo aikaa sitten isän kanssa sovittu, niin olenko silloin exän kontrolloija? Jos olisin tämän Sannan blnuslapsen äiti niin saattaisin myös sortua kontrollointiin. Saattaisin mainita, että jos isän uusi kumppani suhtautuu niin vihamielisesti lapseeni ettei häntä enää edes tervehdi niin mies saa luvan joko hoitaa asian kuntoon tai lapsi ei sinne enää tule nii kauan kun siellä on Sanna.

Molemmat kumppanit tulevat lapsineen uuteen perheeseen mukanaan omat sovitut säännöt ja tavat. Näistä täytyy pystyä molempien sovittelemaan, mutta olen huomannut että usein se on se mies joka ei oikein saa sanottua että meille tämä pääsiäismunan piilotus on ollut tärkeä perinne ja haluan sitä jatkaa. Ei joko halua konfliktia kumppamin kanssa tai ei ymmärrä kuinka tärkeää esim tälle tarinan pienelle olisi saada hoivata uutta sisarusta. Tekeekö se silloin exästä kontrolloijan jos hän puuttuu tilanteeseen ja kysyy miksi lapsen ei sallita osallistua mitenkään sisaruksen hoivaamiseen vaan suututaan ja pidetään mykkäkoulua?

Ei äiti sitä exäänsä halua kontrolloida vaan huolehtia että oma lapsi tulee oikeudenmukaisesti kohdelluksi vaikka isä ei aina ole kyvykäs sen rinnalla seisomaankaan.

Mikä on lonkku? Alkoholia? Suomen laki koskee kyllä ihan kaikkia eikä kyseessä voi olla mikään kasvatuksellinen mielipide-ero.

Joko elät laalaa-maassa, tai olet itse tällainen kontrollintarpeinen äiti-ihminen, jos et tunnista ilmiötä.

Nyt tarttis ehkä lukea uudestaan tuo kommentoimasi kirjoitus ja ymmärrää