Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin sairas ajatus asettaa etenkin lapseton nainen sellaiseen asemaan, että "hänen uusi lapsensa" on joku häntä vihaava mököttäjä, jonka kanssa pitää tehdä vuosia töitä, että saa edes luottamuksen ja neutraalit välit. Ja sanon "uusi lapsi", koska hänen odotetaan toimivan käytännössä sellaisessa roolissa. Kun taas nainen synnyttää lapsen, syntyy side ehkä kuukaudessa eikä se edes rikkoudu vaikka äidillä kuoriutuisi mikä urpo. Jokainen normaali ja hyvä äiti/äitipuoli ansaitsee tulla lapsen rakastavaksi, ei vihaamaksi. Siksi en suosittelelaan uusperhettä, vaikka sellaisessa itse elän. Se vain aiheuttaa traumoja.

Eikös siihen asemaan ihan itse ja innoissaan tungeta? Ei kukaan sinua aseta asemaan missä pitäisi olla lapsen kanssa josta et pidä. Älä itse tunge siihen. Lapsen etu menee aina edelle. Äitipuoli ei ansaitse lapselta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Olisihan sun pitänyt tajuta, että siinä tulee ns koko paketti, myös lapset. Luulitko, että mies hylkää ne takiasi?

Mistä vetoa, että Sanna pistää lapsen huostaan teini-iässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.

En minä ainakaan valinnut miestäni mistään hyllystä, että minä otat nyt tuon ja rakastun juuri häneen. Juttua en kommentoi pelkän otsikon perusteella. Lukittua juttua, kun ei pääse kaikki lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Miksi ihmeessä tungetaan miehen ja lapsensa väliin ja kuvitellaan otettavan siinä heidän elämää hallitseva rooli?

Taas tätä vihervassareiden newspeakia: se on lapsipuoli.

Tuossa on yksi syy, miksi en ikinä alkaisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on kotona asuvia lapsia. Tai ainakaan muuttaisi saman katon alle.

Itse en pidä lapsista, en osaa keskustella lasten kanssa eikä lasten jutut kiinnosta minua lainkaan, ainoan poikkeuksen tästä tekevät vain omat lapseni. En siis pääsääntöisesti pidä ihmisistä, mutta lapset ovat vain kehittymättömiä ja lasten jutut ja lasten kanssa touhuaminen on ihan äärimmäisen tylsää, joten siksi en erityisesti pidä lapsista.

Lapsi saisi olla vaikka millainen, niin häiriintyisin silti hänen läsnäolostaan kodissani.

En tajua näitä ihmisiä, jotka vaihtavat kumppaniaan kuin sukkia ja lisääntyvät kaikkien kanssa.

Sanna ei siis sinänsä tee mitään väärin, hänen vaan ei olisi koskaan pitänyt aloittaa suhdetta/muuttaa yhteen saati tehdä yhteisiä lapsia miehen kanssa, jolla jo entuudestaan on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.

Minä taas en ymmärrä yhtään tuollaista ajatusmaailmaa, ja hämmästyn joka kerta kun kuulen kaltaisiasi olevan edes olemassa.

Mutta itse olen kyllä ihminen joka tulee kai erityisen hyvin lasten kanssa juttuun, samoin vanhempani ja koko perheeni/sukuni, joten en vaan ole tottunut tuollaisiin ihmisiin.

En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä vetoa, että Sanna pistää lapsen huostaan teini-iässä?

Teini-iässä yleensä ne tapaamiset jää vähän niin kuin itsestään pois, kun lapsella se oma elämä ottaa isompaa roolia ja äidin ei tarvitse laittaa sitä lastaan pois omien menojensa tieltä. 

Kahden lapsen äitinä en koskaan pystynyt edes kuvittelemaan miten rakas voi olla lapsi, joka on syntynyt kultalusikka perseessä. Me oltiin auttamatta niitä kuspäitä, kun kaikki ei mennyt tismalleen niin kuin lapsi halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.

En minä ainakaan valinnut miestäni mistään hyllystä, että minä otat nyt tuon ja rakastun juuri häneen. Juttua en kommentoi pelkän otsikon perusteella. Lukittua juttua, kun ei pääse kaikki lukemaan.

No, voi hyvä tavaton. Vaikka kuinka rakastuit mieheesi, niin sun olisi pitänyt antaa hänen mennä. Kun kerran inhoat hänen lapsiaan, etkä halunnut äitupuoleksi alkaa, niin silloin aikuinen ihminen tajuaa, vaikka kuinka rakastuu, ettei sovi perheeseen ja antaa miehen mennä.

Tulee mieleen yks tamperelainen puolituttu perhe tästä jutusta. Tiedän heistä enemmän kuin monesta tutusta koska äiti piti blogia aikanaan ja kertoi vuosia täysin julkisesti asioista. Sain vaikutelman että heillä on ongelmia miehen lapsen kanssa vaikka naisen omat lapset olivat noin yleisesti aika paljon raskaampia ja huonommin kasvatettuja.

Näin tätä perhettä käytännössä usein kun asuttiin samalla seudulla ja oltiin samoissa paikoissa muista syistä. Miehen eksällä oli kans pieni vauva kun he odottivat omaansa vasta tavattuaan ja muistan miettineeni miten hankala tilanne mahtaa olla miehen ekalle lapselle, samana vuonna kaksi uutta itseä vanhempaa sisarusta isän uudelta kumppanilta ja äidin vauva ja toinen vauva isän puolelle tulossa.

Edelleen perheen äiti kertoo julkisesti asioita, heillä on tää sama linja kuin monilla että perheen nuorin lapsi on täysin julkisesti esillä kasvoineen ja persoonineen somessa, mutta isompia kuvataan kaukaa ja naamat blurrataan. Hämmentävää valita perheen eniten somessa näkyväksi se pieni lapsi joka ei ymmärrä mistä on kyse.

Ehkä minun pitäisi tutustua uusiin uusperheisiin koska kaikki tietämäni ovat sellaisia että en kestäisi päivääkään niissä, missään roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.

Meillä tehtiin se ratkaisu, että ei kuulu. Emme siis muuttaneet yhteen ja tapaamme vain silloin, kun se lasten kannalta on OK eli minun lapseni osalta isäviikolla ja hänen lapsensa osalta viikolla. Lapset eivät edes tiedä toisistaan, vaikka me olemme asuneet joka toinen viikko yhdessä jo 4 vuoden ajan. Eikä tässä salata lapsilta mitään, lapset tietävät, että vanhemmalla on hyvä ystävä, mutta ei sen ystävän ole pakko olla osa lapsen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä vetoa, että Sanna pistää lapsen huostaan teini-iässä?

Teini-iässä yleensä ne tapaamiset jää vähän niin kuin itsestään pois, kun lapsella se oma elämä ottaa isompaa roolia ja äidin ei tarvitse laittaa sitä lastaan pois omien menojensa tieltä. 

Kahden lapsen äitinä en koskaan pystynyt edes kuvittelemaan miten rakas voi olla lapsi, joka on syntynyt kultalusikka perseessä. Me oltiin auttamatta niitä kuspäitä, kun kaikki ei mennyt tismalleen niin kuin lapsi halusi.

Mieheni kertoi, että heidän erosta ei ollut mennyt puoltavuottakaan kun silloin 6v lapsi oli sanonut ettei enää käy kun hän saa vanhempana itse päättää. Mistäköhän tuon ikäinen on tuollaista keksinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.

Mä liityn tähän kerhoon. Saisi olla todella hyvin kasvatetut että jaksaisin sietää kenenkään toisen lapsia. Toivomme kasvan itsekkin noin mutta epäilen ettei se muutu. Siksi pysyn kaikista perhevirityksistä erossa. Omatkin lapset osaa herättää ärsytyskynnyksen. Se varoituksensana niille jotka siihen hankkii lapsen niin hormonit aiheuttaa kans ärsytystä ihan omiakin lapsia kohtaan kun saat vauvan.

Mulla tuli todella surullinen olo tuon lapsen puolesta. Hän on jo taaperoikäisestä lähtien tullut sekä äitinsä että äitipuolensa hylkäämäksi. Raukka hakenut vaan turvaa, yhteyttä ja halunnut tulla nähdyksi, mutta muut lapset on olleet parempia. Sitten tämä rouva vielä kiukkuaa, että isä antaa tälle lapselle huomiota?! Mä todella toivon, että isän rakkaus on riittänyt pitämään lapsen jotakuinkin ehjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.

En minä ainakaan valinnut miestäni mistään hyllystä, että minä otat nyt tuon ja rakastun juuri häneen. Juttua en kommentoi pelkän otsikon perusteella. Lukittua juttua, kun ei pääse kaikki lukemaan.

No, voi hyvä tavaton. Vaikka kuinka rakastuit mieheesi, niin sun olisi pitänyt antaa hänen mennä. Kun kerran inhoat hänen lapsiaan, etkä halunnut äitupuoleksi alkaa, niin silloin aikuinen ihminen tajuaa, vaikka kuinka rakastuu, ettei sovi perheeseen ja antaa miehen mennä.

Sanoinko, että inhoan hänen lastaan? 

En minäkään tajua. Ilmeisesti se oma lapsi on pakko saada ja silloin paskat välitetään muista ihmisistä? Kuulostaa hirveältä tuo, että aikuinen ajattelee puolisonsa lapsesta, ettei mahdu saman katon alle. Aikuinen voi valita, lapsi ei.

Minulla on kumppani, jolla on teini-ikäiset lapset 50/50-systeemillä. Kumppanini koti on heidänkin kotinsa puolet ajasta, tietenkin. En edes harkitsisi muuttoa yhteen, jos en olisi kiintynyt nuoriin. Tykkään heistä ja arvostan kovasti, ja silti vasta harkitsemme yhdessä asumista. Voi olla, että sen aika on vasta nuorten muutettua omilleen. Näin on hyvä elää.

Lapsella on oikeus kotirauhaan ilman syrjäyttäviä lisäaikuisia.

Inhoan sanaa bonuslapsi.

Tässä taas nähdään mitä siitä seuraa, että kumppania vaihdetaan ku paitaa ja lapsia tehdään liukuhihnalla.

Molemmilla oli ennestään yksi pieni lapsi, kun menivät yhteen. Eli sen entisenkin kumppanin kanssa oli lisäännytty nopeaan tahtiin ja erottu pian sen jälkeen, kun ei enää ollutkaan kivaa. Ja uudenkin kumppanin kanssa melkein samantien sitten pyöräytetään pari yhteistä lasta, todennäköisesti vielä peräjälkeen.

Että onneksi olkoon vaan loistavista valinnoista, miten meni noin niinku omasta mielestä? Ja eniten noissa ihanissa uusperhekuvioissa kärsivät tietysti ne lapset.