Pelkään deitin koiraa...
Olen koko ikäni pelännyt koiria, nyt aikuisena olen siedättänyt pelkoa sille tasolle, että pienet koirat on suht ok. On kuitenkin tietyt koirarodut, joita pelkää edelleen lähes 30veenä kuollakseni. Yksi niistä on saksanpaimenkoira, jollainen on purrut minua lapsena.
Nyt tilanne on se, että tapailen kiinnostavaa miestä ja kaikki vaikuttaa tosi kivalta, meillä synkkaa ja voisin kuvitella seurusteluakin, mutta. Hänellä on saksanpaimenkoira.
En ole koiraa (vielä) tavannut, heillä on exänsä kanssa koirasta "yhteishuoltajuus" ja koira vaihtaa kotia viikottain. Pelkoni on sen verran voimakas, että voin kuvitella juuri ja juuri olevani samassa huoneessa, mutta koiraa en uskalla päästää paria metriä lähemmäs.
Lähtökohtaisesti tuntuu aika toivottomalta... En ikinä voisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, koska koira. Koira on vasta 5-vuotias, käsittääkseni rodulla on eliniänodote 12-15 vuotta, eli ihan heti koira ei ole keskuudesta poistumassa... Kamalaa edes ajatella sellaista, mutta ahdistaa, että koiran takia tapailumme on rajoittunutta eikä oikein voi edetä.
En ole vielä puhunut miehelle tästä. Tiedän, että koira on hänelle tärkeä ja en tietenkään vaadi häntä siitä luopumaan exällensä. Mitä vaihtoehtoja ylipäänsä on?
Tiedän, ettei koirapelkoni tule lievempänä kyseisen rodun suhteen ikinä sille tasolle, että voisin elää saman katon alla. Kaikenlisäksi olen koirille lievästi allerginen, jota käytänkin usein syynä vältellä koiria, joita pelkään. En vain haluaisi luopua miehestä pelkän koiran takia.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lemmikkikaupassa. Osta kuivattuja lihaherkkuja ja muussaa ne kotona jauhoksi hiero kätesi jauheessa ja hiero käsilläsi myös kenkiä jne.
Pyydä mieheltä sopivat makupalaohjeet, joita voi syöttää ja vie koiralle lelu viemisiksi (lysy mistä tykkää). Luultavasti koira tykkää sinusta kun tapaatte :)
Täh? Miten tämä auttaa siihen että ap PELKÄÄ kOIRAA? Luulet ettei pelkää enää kun koira nuolee käsiä?
Koirapelkoisena pelkäisin vielä enemmän jos koira alkaisi seurata ja hamuta käsiäni. Vaikka olisi muuten hyväkäytöksinen ja rauhallinen koiruli.
Saisitkohan apua koirapelon käsittelyyn esim jostain kognitiivisesta terapiasta jossa opetellaan kohtaamaan pelkoa?
Myös hypnoosi (suggestiot) saattaisi auttaa hillitsemään pahimpia pelon tunteita niin että pystyisit tutustumaan koiraan.
Omasta kokemuksestani tiedän saksanpaimenkoirien (kunnolla koulutettujen) olevan erittäin lempeitä ja rakastavia koiria, viisaita myös. Olen nähnyt vierestä miten hyvin koulutettu saksanpaimenkoira on huolellisesti kiertänyt kaukaa pelkäävän ihmisen, hieman heilauttanut häntää merkiksi että ole rauhassa, en häiritse sinua ja vetäytynyt sen jälkeen rauhassa omaan paikkaansa lepäämään. Vaikka normaalisti oli hyvinkin utelias ja tuttavuudentekohaluinen.
Juttele avoimesti kokemuksistasi ja pelostasi miehelle. Miettikää yhdessä miten tutustuisit koiraan, mies varmasti tuntee koiransa ja osaa kertoa sinulle siitä mikä on koiran tapa olla. Näin sinulle ei synny pelon värittämiä virhetulkintoja koiran käytöksestä. Muista että sinun ei alkuun tarvitse esim olla koiran kanssa samassa tilassa vaan voitte kohdata vaikkapa ulkona kävelyllä tms missä koiralla on muutakin nähtävää ja tutkittavaa kuin sinä.
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lemmikkikaupassa. Osta kuivattuja lihaherkkuja ja muussaa ne kotona jauhoksi hiero kätesi jauheessa ja hiero käsilläsi myös kenkiä jne.
Pyydä mieheltä sopivat makupalaohjeet, joita voi syöttää ja vie koiralle lelu viemisiksi (lysy mistä tykkää). Luultavasti koira tykkää sinusta kun tapaatte :)
Täh? Miten tämä auttaa siihen että ap PELKÄÄ kOIRAA? Luulet ettei pelkää enää kun koira nuolee käsiä?
Koirapelkoisena pelkäisin vielä enemmän jos koira alkaisi seurata ja hamuta käsiäni. Vaikka olisi muuten hyväkäytöksinen ja rauhallinen koiruli.
Noh, kyseinen koirarotu on paimenkoira joka paimentaa eli herkästi seuraa ihmisen puuhia kotona ja kulkee perässä. Myös hamuaa ja tökkii kuonollaan ihmistä välillä, se kuuluu koiran luontaiseen käyttäytymiseen. Jos siihen ei ole valmis tai pelkää, yhteiselosta ei tule mitään.
Ensinnäkin tuosta pitää kyllä kertoa miehelle. Jos koira on hyvin koulutettu ja ihmisrakas niin mies voi varovasti ja valvotusti tutustuttaa koiran sinulle ja voi hyvinkin olla, että pääset koirakammosta yli ainakin tämän kysesen koiran osalta. Aikaa ja kärsivällisyyttä se kyllä vaatii ja ymmärrystä miehen puolelta. Jos olet vielä lisäksi allerginenkin koiralle niin ei kyllä hyvältä kuulosta. Hyvin todennäköisesti mies haluaa hankkia koiran myös tulevaisuudessa jos koira on hänelle rakas.
Vierailija kirjoitti:
Tossa on kyllä vaaran ainekset kasassa.
Koiran lauma on hajonnut erossa. Se stressaa sitä. Kuviossa on lapsi. Jotkut koirat luulevat omaksi tehtäväkseen suojella lauman pentuja, mistä seuraa _aina_ vaara.Tarina ei kerro miten vankkumaton miehen asema lauman johtajana on.
Vaikka olisikin, kyseessä on saksan_paimenkoira_. Sillä on vahva suojeluvietti.Olen koiraihminen, omistanut kaksi palveluskoiraa. Edes mua tuo setti ei houkuttaisi. Koirille kun ei voi selittää puhumalla uusperhekuvioita.
Miten uskaltaisit olla kahdestaan koiran kanssa kotona?
Usko pois, tosta ei tule mitään. Sanokaa toisillenne heipat nyt kun se on vielä helppoa.
Tuskin ap on miehen kanssa yhteen muuttamassa ensi viikolla jos seurustelu jatkuu, koiralla ja ap:lla on yllin kyllin aikaa tutustua toisiinsa
Käytte miehen ja koiran kanssa ensin yhdessä joitakin kertoja vain kävelemässä esimerkiksi metsässä/puistossa, koira pidetään kytkettynä. Pysykää liikkeessä, älkää jääkö pitkiksi ajoiksi vain seisoskelemaan paikoilleen, varsinkaan vastatusten, koska ensimmäisellä/ensimmäisillä kerroilla todennäköisesti olet hyvin hermostunut ja koira havainnoi sen paremmin, jos olette vain paikallaan vastatusten ja omakin stressitasosi saattaa nousta, jos koira seisoo sinua vastapäätä sinua tutkien.
Vaikka et lopulta olisikaan koirasta niin peloissasi, älä tuijottele koiraa silmiin, kumarru seisoaltaan silittämään koiraa pään päältä/peräpäästä tai tee sen vieressä yllättäviä äkkiliikkeitä/huutoja.
Jos koira on sinusta kiinnostunut, mutta et vielä itse halua ottaa siihen erityisemmin kontaktia, voit antaa sen halutessasi hieman nuuhkaista kättäsi yms.
Jos rohkaistut koskemaan koiraa, mene kyykkyyn koiran eteen, hyväile koiraa rinnasta, mutta älä katsele koiraa suoraan silmiin.
Koira tottuu hiljalleen sinuun ja sinä hiljalleen koiraan. Jos kävelet ulkona ajoittain koiran edellä, se saa huomaamattasi hieman nuuhkia sinua ja totutella sinuun/hajuusi.
Koirilla on mahtava taito aistia ihmisen pelko ja jotkut koirat voivat suhtautua pelkoon alkamalla haukkua tai murista yms. Jotkut koirat kun itse pelkäävät pelokasta ihmistä ja se tulee ilmi sitten tällaisena "räyhäämisenä".
Jos koira alkaa haukkua sinulle, älä katsele sitä silmiin tai juokse karkuun, otat vain muutamam rauhallisen askeleen etäämmälle koirasta, pysyttelet rauhallisena ja mieluiten katselet muualle kuin koiraa "kohden".
Luultavasti koska koira on sakemanni, niin se tykkää esimerkiksi noutaa keppiä/palloa yms.
Kun koet hihnalenkin sujuvan ja rentoutuvasi, voitte laskea metsässä/koirapuistossa yms koiran vapaaksi ja jos uskallat, voit lähentää tuttavuuttanne heittämällä koiralle palloa/keppiä ja/tai tarjoamalla nameja (ei koirapuistossa) suoraan kädestä ja näin hiljalleen luoda hieman lähempää kontaktia koiraan.
Kun olet tavannut koiraa ~5 kertaa vain ulkosalla ja jos koet jo jossain määrin rentoutuneesi koiran seurassa, käytte kokeilemassa (ulkoilun jälkeen), miten homma toimii sisätiloissa. Koira todennäköisesti sisätiloissa kohdistaa sinuun enemmän mielenkiintoa kuin ulkosalla (ellei ole ihan väsynyt) ja voit jatkaa sisällä namien tarjoilua/silittelyä. Tässä kohdin "miehesi" pitää kuitenkin olla kartalla/läsnä, ettei koira ala vaatia sinulta herkkuja tökkimällä kovaa kuonollaan tai vaatimalla rapsutuksia käymällä liian läheiseksi (riippuu täysin koirasta, voiko näin käydä, toki todennäköisesti ei).
Jos olet tässä tilanteessa jo ok koiran kanssa, voit rauhallisesti työntää koiraa kauemmaksi ja sanoa vain ytimekkäästi "ei" ja lopettaa tähän rapsutusten/namien tarjoamisen sillä kertaa. Koira mitä todennäköisimmin uskoo sanomasi ja ehkä oppii yhdestä kerrasta.
Sisätiloissa on hyvä huomioida (alkuun), että jos koiralla on jokin oma lepopaikka vaikkapa sohvalla jne, niin vältä sille/sen lähelle menoa. Jos koira syö/juo sisällä, vältä tällöin koiran lähelle menoa.
Kaikkinensa sakemanni on kuitenkin aika helppo koirarotu, erittäin helppo rotu kouluttaa ja nopea oppimaan. Monet sakemannit eivät ole ollenkaan/juuri lainkaan kiinnostuneita vieraista/vieraammista ihmisistä, toki osa taas on juuri näitä pelokkaita räkyttäjiä. Eivät nekään silti yleensä oikeasti pahapäisiä/vihaisia ole, vain epävarmoja/pelokkaita yksilöitä ja ehkä sellaiset kieltämättä ovat hieman huonoja koiria lasten seuraan, koska lapset monesti toimivat yllättävästi ja äänekkäästi ja säikähtäessään toki mikä vain koira voi purra.
Ainakin sun täytyy kertoa tuolle miehelle asiasta, mahd pian. Miehen asennoituminen tilanteeseen kertonee, onko suhteella toivoa edetä.
Jos et ole valmis "voittamaan pelkoasi" joko itsenäisesti totuttelemalla, tai ammattiavun tukemana, suhde tuskin onnistuu.
Itselläni on sairaalloinen hämähäkkikammo, ahdistun todella pahasti pienistäkin hämähäkeistä. Pesen lattiat kloritella, ja myrkytän parvekkeen, ettei lukit ym. tule sisälle. Sikäli ymmärrän sinua. Mutta mä rakastan sakemanneja, se on ihan paras koirarotu luonteeltaan. Jos on hyvin koulutettu ja johdonmukaisesti rakkaudella kasvatettu, iso sakemanni tunkee vieraidenkin syliin ja haluaa nuolla naaman. Suurta rakkautta ihmisiä kohtaan.
Toisaalta, koirat huomaavat kyllä jos joku pelkää. Aikuinen lapseni pelkää koiria, ja koirat ovat siksi poikkeuksellisen kiinnostuneita hänestä. Ja siitä lapseni meneekin jo paniikkiin.
Jos/ kun kohtaat miesystäväsi koiran, tilanne on todella outo ja tukala, koska koira ei voi ymmärtää miksi hän ei saa tulla luoksesi, jos olette samassa huoneessa, ja mies hyväksyy sinut. Oletko valmis voittamaan pelkosi miehen vuoksi? Mä en voisi kuvitellakaan meneväni asintoon, jossa on hämähäkki terraariossa.
Vierailija kirjoitti:
En itse kissanaisena edes pieraise koiramiehiä päin.
Samat sanat koira mieheltä. Jokainen "kissanainen", jonka olen tavannut, on ollut joko ylimielinen, laiska, yltiö mukavuudenhaluinen tai vain itsekeskeinen.
Onneksi löysin ihanan, reippaan ja empaattisen koira naisen.
Kyllä ihmiset tappavat toisiaan enemmän kuin koirat. Jos joutuisin valitsemaan, niin tilastollisesti turvallisempi olisi ottaa se koira kuin mies. Koirat ja eläimet yleensäkin toimivat loogisesti. Ihminen on arvaamaton. Se on tullut todettua monesti.
Vierailija kirjoitti:
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Tämä on tavallaan totta.
Koira ei voi tietää, johtuuko ihmisen vahva adrenaliinin eritys pelosta vai valmistautuuko ihminen hyökkäykseen. Tällaisessa tilanteessa myös omistajan reagointi vieraaseen ja vieraan ihmisen ruumiinkieli ja äänenpainot vaikuttavat koiran arvioon tilanteesta.
Tutun ihmisen kohdalla koira tokii oppii hahmottamaan, onko mitään syytä olla varuillaan, vaikka ihminen tuoksuisikin kovasti adrenaliinille.
Itsevarma koira ei silti reagoi pelokkaaseen ihmiseen kuin hieman etäisyyttä ottamalla ja vaivihkaa silmällä pitämällä/kuulostelemalla.
Arempi koira alkaa ehkä haukkua ja saattaa haluta poistua tilanteesta. Heikkohermoinen koira taas ajattelee, että parempi luikkia kiireen vilkkaa karkuun tai hyökätä itse ensin.
Askel kerrallaan. Mies on deittisi kuten asian ilmaisit. Tästä on pitkä matka vakavampaan suhteeseen. Tapaile tyyppi silloin kun hänellä ei ole koiraa tai tapailkaa niin ettei koira ole mukana.
Muuten, lemmikkien ja nimenomaan koirien omistajana on pakko sanoa, että niillä on erittäin hyvä vaisto mitä tulee ihmisluonteeseen. Hyvä, että kuuntelin koiriani kun olin tekemässä valintoja. (Toisinsanoen tykkäsivät ihan simona yhdestä vähän "erikoisesta" miehestä samalla kun vierastivat sitä "kuningasta"). Ja ihan oikeaan osuivat, koska tämä ns. "unelmamies" takertui tuon jälken tuttavaani ja osoittautui narsistiksi. Kiitos koirat.
Vakava koirapelko voi olla ihan yhtä tekemätön paikka, kuin koira-allergiakin. Fobioita voi yrittää terapian avulla hoitaa, mutta se on pitkä tie ja vaatii riittävää motivaatiota.
Kannattaa keskustella miehen kanssa asiasta, tuo asia kun ei itsekseen katoa mihinkään. On ehkä hyvä myös selvittää, onko mies sen sortin koiraihminen, että hän haluaa nykyisen jälkeen uuden koiran, mahdollisesti samanrotuisen. Koiran omistaminen on meille monille vakiintunut elämäntapa ja hyvin tärkeä harrastus, ja koira on omistajalleen usein hyvin rakas ja perheenjäsenen veroinen. Jos se ei kerta kaikkiaan itselle syystä tai toisesta sovi, niin ei siitä luopumista voi eikä kannata toiselta odottaa.
Yhteishuoltajuus koirasta. Voiko lapsellisempaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sukupuolet olisi päinvastoin, niin palstanaiset haukkuisi miestä pelkuriksi, ja että mies ei saa tulla koiran ja naisen väliin.
Mutta koska AP on muija, niin miehen täytyy valita joko akka ja viedä koira piikille, tai tyytyä sinkkuuteen.
Niin tai ap ja mies jatkaa eloaan omilla tahoillaan tyytyväisinä, kuten tähänkin asti ennenkuin kohtasivat toisensa. Win-win. Eihän kukaan normaalijärkinen vie rakasta lemmikkiään piikille vain koska joku uusi deitti muka kehtaisi ehdottaa sellaista. Vaihtoehtona on myös, että ap yrittää päästä koirapelosta eroon, jos deitin koira on kiltti ja hyvin koulutettu.
En ikinä ehdottaisi toisen rakkaan lemmikin lopettamista oman pelkoni takia. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko annan jutun olla tai yritän sietää koiraa.
Ap
Ei, sinä et nyt ymmärrä. Sinun ja koiran välit ovat huonot jos "yrität vain sietää". Sellainen on vaaraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lemmikkikaupassa. Osta kuivattuja lihaherkkuja ja muussaa ne kotona jauhoksi hiero kätesi jauheessa ja hiero käsilläsi myös kenkiä jne.
Pyydä mieheltä sopivat makupalaohjeet, joita voi syöttää ja vie koiralle lelu viemisiksi (lysy mistä tykkää). Luultavasti koira tykkää sinusta kun tapaatte :)
Täh? Miten tämä auttaa siihen että ap PELKÄÄ kOIRAA? Luulet ettei pelkää enää kun koira nuolee käsiä?
No jos parempi tervehdys on kohtijuokseminen ja matala vahtihaukku, niin nauti!
knjo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy lemmikkikaupassa. Osta kuivattuja lihaherkkuja ja muussaa ne kotona jauhoksi hiero kätesi jauheessa ja hiero käsilläsi myös kenkiä jne.
Pyydä mieheltä sopivat makupalaohjeet, joita voi syöttää ja vie koiralle lelu viemisiksi (lysy mistä tykkää). Luultavasti koira tykkää sinusta kun tapaatte :)
Typerin neuvo mitä on ikinä tullut vastaan.
Itse asissa tuo on hyvä pohja luoda hyvää suhdetta koiraan. Ei voi seurustella vain ihmisen kanssa jos koira on talossa. Pitää olla kaverit myös koiran kanssa.
Et kai ole heti muuttamassa yhteen? Koira elää vielä 5-6 vuotta, meneehän se teilläkin tutustuessa. Sitten muutatte yhteen kun koirasta aika jättää ja mies ottaa uuden pennun, kun tunnet sen pennusta lähtien niin pelkosi katoaa.
Kun koira toteaa että pelkäät sitä, susta tulee sen hierarkiassa uuslauman alin jäsen.
Ts. koira pitää sut kurissa, jos yrität sen mielestä hyppiä sen nenälle.
Alkaa vaikuttaa siltä että uuskoiraperhekuviot on vielä vaikeampia kuin uuslapsiperhekuviot.
Ei pitäisi erota jos on otettu koira.