Lue keskustelun säännöt.
Pelkään deitin koiraa...
Koirakammoinen
12.05.2022 |
Olen koko ikäni pelännyt koiria, nyt aikuisena olen siedättänyt pelkoa sille tasolle, että pienet koirat on suht ok. On kuitenkin tietyt koirarodut, joita pelkää edelleen lähes 30veenä kuollakseni. Yksi niistä on saksanpaimenkoira, jollainen on purrut minua lapsena.
Nyt tilanne on se, että tapailen kiinnostavaa miestä ja kaikki vaikuttaa tosi kivalta, meillä synkkaa ja voisin kuvitella seurusteluakin, mutta. Hänellä on saksanpaimenkoira.
En ole koiraa (vielä) tavannut, heillä on exänsä kanssa koirasta "yhteishuoltajuus" ja koira vaihtaa kotia viikottain. Pelkoni on sen verran voimakas, että voin kuvitella juuri ja juuri olevani samassa huoneessa, mutta koiraa en uskalla päästää paria metriä lähemmäs.
Lähtökohtaisesti tuntuu aika toivottomalta... En ikinä voisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, koska koira. Koira on vasta 5-vuotias, käsittääkseni rodulla on eliniänodote 12-15 vuotta, eli ihan heti koira ei ole keskuudesta poistumassa... Kamalaa edes ajatella sellaista, mutta ahdistaa, että koiran takia tapailumme on rajoittunutta eikä oikein voi edetä.
En ole vielä puhunut miehelle tästä. Tiedän, että koira on hänelle tärkeä ja en tietenkään vaadi häntä siitä luopumaan exällensä. Mitä vaihtoehtoja ylipäänsä on?
Tiedän, ettei koirapelkoni tule lievempänä kyseisen rodun suhteen ikinä sille tasolle, että voisin elää saman katon alla. Kaikenlisäksi olen koirille lievästi allerginen, jota käytänkin usein syynä vältellä koiria, joita pelkään. En vain haluaisi luopua miehestä pelkän koiran takia.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollisuutta seurusteluun, jossa ette asu saman katon alla? Myös siten voi muodostaa tiiviin ja pitkän suhteen (ehkä ajan kanssa totut koiraankin), vaikka tuo ei tietenkään toimi jos haaveissa on perheen perustamista yms.
Tiedän ihmisen, joka kävi hoidattamassa koirapelkoaan psykologin vastaanotolla. Joku 5-10 kertaa yksityisellä psykologilla, ja koko pelko saattaa olla menneen talven lumia tai ainakin voi helpottaa merkittävästi. Tästä voisi olla hyötyä ihan koko loppuelämää ajatellen, kun pelko kerran on noin iso ja maailma on täynnä koiria.
Mä taas pelkään kissoja. Mua on raavittu niin pahasti niillä teräaseilla jotka pitäisi moisilta pedoilta poistaa.
Oot kamala ihminen toivot koiran kuolemaa. Mä en toivo sulle mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Paskapuhetta. Oma isoäiti pelkäsi koiria lapsuuden traumojen takia. Perheemme hommasi koiran ja tämä koira oli päinvastoin erittäin kärkäs tunkemaan isoäidin tueksi aina, kun tämä oli surullinen. Muutoin vaistosi joo ettei seura kiinnostanut, joten piti etäisyyttä, mutta oli heti änkemässä lähelle kun isoäitiä suretti jokin (ei muuten ollut kaikkein tasapainoisin suhde mummolla oman äitini kanssa). Omille verkkokarvoille oikein piirtynyt yksi tapaus kun riidan jälkeen koiramme meni isoäidin eteen istumaan ja katsoi häntä suoraan kasvoihin (heilutti vienosti häntää) ja sitten isoäiti halasi koiraa ensimmäistä kertaa. Teki koira muuten erinomaista työtä siihen, että mummo saikin yhtäkkiä tästä koirasta henkistä tukea. Ei enää pelottanut vaan alkoi oikein halailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Paskapuhetta. Oma isoäiti pelkäsi koiria lapsuuden traumojen takia. Perheemme hommasi koiran ja tämä koira oli päinvastoin erittäin kärkäs tunkemaan isoäidin tueksi aina, kun tämä oli surullinen. Muutoin vaistosi joo ettei seura kiinnostanut, joten piti etäisyyttä, mutta oli heti änkemässä lähelle kun isoäitiä suretti jokin (ei muuten ollut kaikkein tasapainoisin suhde mummolla oman äitini kanssa). Omille verkkokarvoille oikein piirtynyt yksi tapaus kun riidan jälkeen koiramme meni isoäidin eteen istumaan ja katsoi häntä suoraan kasvoihin (heilutti vienosti häntää) ja sitten isoäiti halasi koiraa ensimmäistä kertaa. Teki koira muuten erinomaista työtä siihen, että mummo saikin yhtäkkiä tästä koirasta henkistä tukea. Ei enää pelottanut vaan alkoi oikein halailemaan.
Sinun pitää muistaa, että koirayksilöt ovat erilaisia. Nythän me emme tiedä miten koira tulisi käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Paskapuhetta. Oma isoäiti pelkäsi koiria lapsuuden traumojen takia. Perheemme hommasi koiran ja tämä koira oli päinvastoin erittäin kärkäs tunkemaan isoäidin tueksi aina, kun tämä oli surullinen. Muutoin vaistosi joo ettei seura kiinnostanut, joten piti etäisyyttä, mutta oli heti änkemässä lähelle kun isoäitiä suretti jokin (ei muuten ollut kaikkein tasapainoisin suhde mummolla oman äitini kanssa). Omille verkkokarvoille oikein piirtynyt yksi tapaus kun riidan jälkeen koiramme meni isoäidin eteen istumaan ja katsoi häntä suoraan kasvoihin (heilutti vienosti häntää) ja sitten isoäiti halasi koiraa ensimmäistä kertaa. Teki koira muuten erinomaista työtä siihen, että mummo saikin yhtäkkiä tästä koirasta henkistä tukea. Ei enää pelottanut vaan alkoi oikein halailemaan.
Sinun pitää muistaa, että koirayksilöt ovat erilaisia. Nythän me emme tiedä miten koira tulisi käyttäytymään.
Samalla logiikalla antaa olla idioottimaset oletukset siitä, että koirat reagoivat "aina agressiivisesti tai pakenasti, jos kohtaavat ihmisen, joka pelkää koiria".
Vierailija kirjoitti:
Et kai ole heti muuttamassa yhteen? Koira elää vielä 5-6 vuotta, meneehän se teilläkin tutustuessa. Sitten muutatte yhteen kun koirasta aika jättää ja mies ottaa uuden pennun, kun tunnet sen pennusta lähtien niin pelkosi katoaa.
Itselläni on 16-vuotias koira joka on terve kuin pukki ja oletettavasti vielä elinvuosia jäljellä. Jos koira on nyt vasta 5-vuotias ei ihan kannata suhdetta perustaa sille oletukselle että koira kuitenkin kuolee pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Paskapuhetta. Oma isoäiti pelkäsi koiria lapsuuden traumojen takia. Perheemme hommasi koiran ja tämä koira oli päinvastoin erittäin kärkäs tunkemaan isoäidin tueksi aina, kun tämä oli surullinen. Muutoin vaistosi joo ettei seura kiinnostanut, joten piti etäisyyttä, mutta oli heti änkemässä lähelle kun isoäitiä suretti jokin (ei muuten ollut kaikkein tasapainoisin suhde mummolla oman äitini kanssa). Omille verkkokarvoille oikein piirtynyt yksi tapaus kun riidan jälkeen koiramme meni isoäidin eteen istumaan ja katsoi häntä suoraan kasvoihin (heilutti vienosti häntää) ja sitten isoäiti halasi koiraa ensimmäistä kertaa. Teki koira muuten erinomaista työtä siihen, että mummo saikin yhtäkkiä tästä koirasta henkistä tukea. Ei enää pelottanut vaan alkoi oikein halailemaan.
Sinun pitää muistaa, että koirayksilöt ovat erilaisia. Nythän me emme tiedä miten koira tulisi käyttäytymään.
Samalla logiikalla antaa olla idioottimaset oletukset siitä, että koirat reagoivat "aina agressiivisesti tai pakenasti, jos kohtaavat ihmisen, joka pelkää koiria".
Pelkäävää henkilöä on hyvä valmistella siihen, että koira voi haukkua tms. kohdatessaan uuden henkilön. En ole tuo ensimmäinen, jota lainasit, mutta meillä noudatettiin uusien ihmisten kanssa aina tiettyä rituaalia, jotta koirat hyväksyivät vieraat.
Siinä oli jännäkakassa yhdellä jos toisellakin deitillä, jotka olivat tottuneet koiriin, joillain oli omiakin. Mutta joitain säikäyttää pelkkä haukku. Tarkoitan todellakin haukkuääntä. Se on joillain koirilla aika vaikuttavan kumea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira haistaa kyllä ap:n pelon minkä tahansa namin hajun läpi. Adrenaliinia erittyy pelossa ja pelko herättää TAISTELE tai pakene reaktion ja siksi koirat voivat suhtautua epäluuloisesti, pelokkaimmat jopa aggressiivisesti pelkäävään ihmiseen, koska eivät voi tietää, alkaako ihminen taistella, jolloin koiran pitää olla valmis puolustautumaan.
Paskapuhetta. Oma isoäiti pelkäsi koiria lapsuuden traumojen takia. Perheemme hommasi koiran ja tämä koira oli päinvastoin erittäin kärkäs tunkemaan isoäidin tueksi aina, kun tämä oli surullinen. Muutoin vaistosi joo ettei seura kiinnostanut, joten piti etäisyyttä, mutta oli heti änkemässä lähelle kun isoäitiä suretti jokin (ei muuten ollut kaikkein tasapainoisin suhde mummolla oman äitini kanssa). Omille verkkokarvoille oikein piirtynyt yksi tapaus kun riidan jälkeen koiramme meni isoäidin eteen istumaan ja katsoi häntä suoraan kasvoihin (heilutti vienosti häntää) ja sitten isoäiti halasi koiraa ensimmäistä kertaa. Teki koira muuten erinomaista työtä siihen, että mummo saikin yhtäkkiä tästä koirasta henkistä tukea. Ei enää pelottanut vaan alkoi oikein halailemaan.
Sinun pitää muistaa, että koirayksilöt ovat erilaisia. Nythän me emme tiedä miten koira tulisi käyttäytymään.
Samalla logiikalla antaa olla idioottimaset oletukset siitä, että koirat reagoivat "aina agressiivisesti tai pakenasti, jos kohtaavat ihmisen, joka pelkää koiria".
Pelkäävää henkilöä on hyvä valmistella siihen, että koira voi haukkua tms. kohdatessaan uuden henkilön. En ole tuo ensimmäinen, jota lainasit, mutta meillä noudatettiin uusien ihmisten kanssa aina tiettyä rituaalia, jotta koirat hyväksyivät vieraat.
Siinä oli jännäkakassa yhdellä jos toisellakin deitillä, jotka olivat tottuneet koiriin, joillain oli omiakin. Mutta joitain säikäyttää pelkkä haukku. Tarkoitan todellakin haukkuääntä. Se on joillain koirilla aika vaikuttavan kumea.
Järkevässä lähestymistavassa ei ole mitään vikaa. Nimenomaan kaikkia vieraita koiriakin pitäisi lähestyä niin, että antaa haistaa kättä jne. Oma ongelmani on tuossa idioottimaisessa oletuksessa, että kaikki koirat reagoivat pelkäävään ihmiseen joko agressiivisesti tai pakenevasti. Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmillä ja rautakangella luulot pois nazipuudelilta.
Minäkin suosittelen hypnoosia. Pääsin sen avulla eroon omasta pelostani vain kahden kerran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rehvailin semmoista tyttöä 1960-luvun lopulla Ilomantsissa. Se tyttö kun vei kotiinsa, niin esitteli minun suskoiralle ja sanoi, että tämä meidän Terri on semmoinen arvaamaton, että ehkä se syöpi ihan kokonaan, niin ettei jää mittään jäljelle. No minä siihen sanoin, että syöpi jos syöpi, kai siitä yhdelle koiralle pariksi päiväksi riittää
Naimisissa on sittenmin oltu jo 51 vuotta. Sen tytön, ei Terri kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Remmillä ja rautakangella luulot pois nazipuudelilta.
Sinunlaisia väkivaltarikollisia ei kukaan halua deitiksi.
Koirapelolle ei oikein voi mitään, se on niin alkukantainen ja vahva tunne, että sitä ei mikään ns. järkipuhe voita.
Ainoa on että pikkuhiljaa pääset tutustumaan tähän kyseiseen yksilöön, turvallisesti, rauhallisesti, pikkuhiljaa, vaikka vähän aikaa kerrallaan,
ja paras että lähdette ulos lenkille, kävelylle. Siellä koira keskittyy taatusti ihan kaikkeen muuhun kuin sinuun. Ja ihan vaikka otat hihnasta kiinni ja kävelytät sitä, että tunnet sen energian siellä hihnan päässä.
Jos on kusipäisten, rikollisten, assholejen ihmisten omistama koira, niin se on arvaamaton.
Jos on fiksujen, älykkäiden, hienojen ihmisten omistama koira, se on mitä luotettavin olento, ja upea eläin. (tosin niin on ne assholejenkin omistamat, mutta ne on vaan rääkättyjä, huonosti kohdeltuja reppanoita):
Vierailija kirjoitti:
Remmillä ja rautakangella luulot pois nazipuudelilta.
tollasen k o m marin yli voi ajaa panssarivaunulla, ai niin nythän niiden yli ajetaankin :)) jes!!!
Vierailija kirjoitti:
Saisitkohan apua koirapelon käsittelyyn esim jostain kognitiivisesta terapiasta jossa opetellaan kohtaamaan pelkoa?
Myös hypnoosi (suggestiot) saattaisi auttaa hillitsemään pahimpia pelon tunteita niin että pystyisit tutustumaan koiraan.
Omasta kokemuksestani tiedän saksanpaimenkoirien (kunnolla koulutettujen) olevan erittäin lempeitä ja rakastavia koiria, viisaita myös. Olen nähnyt vierestä miten hyvin koulutettu saksanpaimenkoira on huolellisesti kiertänyt kaukaa pelkäävän ihmisen, hieman heilauttanut häntää merkiksi että ole rauhassa, en häiritse sinua ja vetäytynyt sen jälkeen rauhassa omaan paikkaansa lepäämään. Vaikka normaalisti oli hyvinkin utelias ja tuttavuudentekohaluinen.
Juttele avoimesti kokemuksistasi ja pelostasi miehelle. Miettikää yhdessä miten tutustuisit koiraan, mies varmasti tuntee koiransa ja osaa kertoa sinulle siitä mikä on koiran tapa olla. Näin sinulle ei synny pelon värittämiä virhetulkintoja koiran käytöksestä. Muista että sinun ei alkuun tarvitse esim olla koiran kanssa samassa tilassa vaan voitte kohdata vaikkapa ulkona kävelyllä tms missä koiralla on muutakin nähtävää ja tutkittavaa kuin sinä.
Hyviä ehdotuksia!
Minä en ole koirien kanssa missään tekemisissä enkä todellakaan halua että yksikään nuolee käsiäni, eikä se auttaisi pelkoon yhtään. Eli nautin kyllä: kaukana koirista.