Lue keskustelun säännöt.
Pelkään deitin koiraa...
Koirakammoinen
12.05.2022 |
Olen koko ikäni pelännyt koiria, nyt aikuisena olen siedättänyt pelkoa sille tasolle, että pienet koirat on suht ok. On kuitenkin tietyt koirarodut, joita pelkää edelleen lähes 30veenä kuollakseni. Yksi niistä on saksanpaimenkoira, jollainen on purrut minua lapsena.
Nyt tilanne on se, että tapailen kiinnostavaa miestä ja kaikki vaikuttaa tosi kivalta, meillä synkkaa ja voisin kuvitella seurusteluakin, mutta. Hänellä on saksanpaimenkoira.
En ole koiraa (vielä) tavannut, heillä on exänsä kanssa koirasta "yhteishuoltajuus" ja koira vaihtaa kotia viikottain. Pelkoni on sen verran voimakas, että voin kuvitella juuri ja juuri olevani samassa huoneessa, mutta koiraa en uskalla päästää paria metriä lähemmäs.
Lähtökohtaisesti tuntuu aika toivottomalta... En ikinä voisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, koska koira. Koira on vasta 5-vuotias, käsittääkseni rodulla on eliniänodote 12-15 vuotta, eli ihan heti koira ei ole keskuudesta poistumassa... Kamalaa edes ajatella sellaista, mutta ahdistaa, että koiran takia tapailumme on rajoittunutta eikä oikein voi edetä.
En ole vielä puhunut miehelle tästä. Tiedän, että koira on hänelle tärkeä ja en tietenkään vaadi häntä siitä luopumaan exällensä. Mitä vaihtoehtoja ylipäänsä on?
Tiedän, ettei koirapelkoni tule lievempänä kyseisen rodun suhteen ikinä sille tasolle, että voisin elää saman katon alla. Kaikenlisäksi olen koirille lievästi allerginen, jota käytänkin usein syynä vältellä koiria, joita pelkään. En vain haluaisi luopua miehestä pelkän koiran takia.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Miehestä ei tarvitse luopua, kun käsket häntä luopumaan koirasta. N31
Sellainen mies kyllä luopuu myös lapsistaan ja anopistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa tutustuminen lopetetaan siinä kohtaa, kun ratkaiseva asia käy ilmi. Jos itse olisin ehtinyt kiinnostua miehestä ja sitten kävisi ilmo, että hänellä olisi esim dogo argentino, niin se olisi kiitos ja näkemiin. Kuten itsekin mainitsit, kyseinen koira elää vielä vuosia; riittääkö teille niin pitkään tapailu koiravapailla viikoilla?
Olisikin niin helppoa! Kun ihastumisen tunteet on jo ehtineet mukaan ennenkuin tieto koiran olemassaolosta tuli esiin, on vaan hankala antaa olla, tekee mieli etsiä jokin ratkaisu...
Kieltämättä vuosikausien tapailu joka toinen viikko kuulostaa kamalalta ajatukselta...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sukupuolet olisi päinvastoin, niin palstanaiset haukkuisi miestä pelkuriksi, ja että mies ei saa tulla koiran ja naisen väliin.
Mutta koska AP on muija, niin miehen täytyy valita joko akka ja viedä koira piikille, tai tyytyä sinkkuuteen.
Niin tai ap ja mies jatkaa eloaan omilla tahoillaan tyytyväisinä, kuten tähänkin asti ennenkuin kohtasivat toisensa. Win-win. Eihän kukaan normaalijärkinen vie rakasta lemmikkiään piikille vain koska joku uusi deitti muka kehtaisi ehdottaa sellaista. Vaihtoehtona on myös, että ap yrittää päästä koirapelosta eroon, jos deitin koira on kiltti ja hyvin koulutettu.
No voi sentään. Kirjoitan tätä kommenttia sohvalla, saksanpaimenuroksen pää sylissä. On se pelottava otus 😂
Ehkä sinun on parempi unohtaa koko mies. Etsi koiraton kumppani.
No, mulla on korkeanpaikankammo. Olisi vaikea kuvitella deittaavani miestä, joka asuu kahdennessatoista kerroksessa.
Ap, kaikkea ei voi saada. Olisiko aika työstää pelkoasi tai sitten suosiolla luopua miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sukupuolet olisi päinvastoin, niin palstanaiset haukkuisi miestä pelkuriksi, ja että mies ei saa tulla koiran ja naisen väliin.
Mutta koska AP on muija, niin miehen täytyy valita joko akka ja viedä koira piikille, tai tyytyä sinkkuuteen.
Niin tai ap ja mies jatkaa eloaan omilla tahoillaan tyytyväisinä, kuten tähänkin asti ennenkuin kohtasivat toisensa. Win-win. Eihän kukaan normaalijärkinen vie rakasta lemmikkiään piikille vain koska joku uusi deitti muka kehtaisi ehdottaa sellaista. Vaihtoehtona on myös, että ap yrittää päästä koirapelosta eroon, jos deitin koira on kiltti ja hyvin koulutettu.
En ikinä ehdottaisi toisen rakkaan lemmikin lopettamista oman pelkoni takia. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko annan jutun olla tai yritän sietää koiraa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit koirat eivät pure yleensä aikuisia perheoloissa, lapsilla on isompi riski koska eläimet ovat epäluuloisia lapsen käytöstä kohtaan. Saksanpaimenkoira joka on hyvin koulutettu ja on laumahierarkia kunnossa on monta kertaa turvallisempi kuin suursnautserit ja ailahtelevat nopeat terrierit. -Kysy mieheltä miten on käsitellyt ja kouluttanut koiraa, koska siten saat enemmän tietoa. Totteleeko käskyjä heti. Saksanpaimenkoira voi olla älykäs ja hyvin ystävällinen, parhaimmillaan - varsinkin kun tunnistaa ihmisen. Ettei ole vieras hiippari. Koira voi esim. haistaa kättä, ihminen silittää ja juttelee ystävällisesti. Ei koira vaadi että sinun on pakko koskea siihen, mies voi silitellä ja älä muuta miehen kanssa yhteen heti. Ehkä olisi kuitenkin hyvä miettiä miten jatkossa asia toimii tai ei toimi.
Silitellä ja jutella koiralle ystävällisesti? En pysty edes kuvittelemaan moista. Todennäköisesti mun ja koirallisen henkilön suhde jäisi siihen. En pidä minkäänlaisesta koirasta, ainut mikä menisi tuntemukseni yli, voisi olla joku perusteellisesti koulutettu työkoira, jota ei olisi lellitty piloille. Kouluttamattomat kurittomat koirat on vastenmielisiä.
Silloin ei tosiaan pidä alkaa suhteeseen koiraihmisen kanssa. Ei ollenkaan. Koiraa ei saa laittaa kärimään sellaisessa tilanteessa.
Eikä ihmistä. Enkä ole laittamassakaan, kumpaakaan. Mun mielestä on ihan reilua olla rehellinen, eikä yrittää teeskennellä, jotta kyllä mä sun mopesta tykkään juu, vaikka mielessä kiertäisi ihan päinvastainen ajatus. Ei ole multa mitenkään pois, vaikka joku ajattelisi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirapelkoisena jättäisin miehen.
Oon jo senverran edistynyt pelon voittamisessa, että pieniä koiria en pelkää. Keskikokoiset ja isot varsinkin saavat mut suorastaan kauhun valtaan. Ei auta mikään siedättäminen, koska se ei vaadi kuin sen yhden kurittoman ison koiran kohtaamisen ja oon taas lähtötilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
No voi sentään. Kirjoitan tätä kommenttia sohvalla, saksanpaimenuroksen pää sylissä. On se pelottava otus 😂
Ehkä sinun on parempi unohtaa koko mies. Etsi koiraton kumppani.
Ei se varmasti sinulle olekaan, mutta kun pelkää koiria niin pelkää. Voihan sitä pelätä hysteerisesti vaikka hämähäkkejä, vaikka ne eivät Suomen olosuhteissa ole edes ihmiselle vaarallisia. Koira halutessaan tekee pahaakin jälkeä. Vaikka toisaalta pelko on irrationaalinen, niin se on mitä on. Hankkisin mieluusti koirattoman kumppanin, mutta tällä kertaa ei kysytty mielipidettä pelolta, ennenkuin oli ehditty jo ihastua.
Jos jotain positiivista, niin ainakaan koira ei ole miehellä 24/7. Se helpottaa asian työstämistä ja antaa aikaa ja tilaa sille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy lemmikkikaupassa. Osta kuivattuja lihaherkkuja ja muussaa ne kotona jauhoksi hiero kätesi jauheessa ja hiero käsilläsi myös kenkiä jne.
Pyydä mieheltä sopivat makupalaohjeet, joita voi syöttää ja vie koiralle lelu viemisiksi (lysy mistä tykkää). Luultavasti koira tykkää sinusta kun tapaatte :)
Typerin neuvo mitä on ikinä tullut vastaan.
Ihmettelen miten koirallinen on alkanut sinua tapaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sukupuolet olisi päinvastoin, niin palstanaiset haukkuisi miestä pelkuriksi, ja että mies ei saa tulla koiran ja naisen väliin.
Mutta koska AP on muija, niin miehen täytyy valita joko akka ja viedä koira piikille, tai tyytyä sinkkuuteen.
Niin tai ap ja mies jatkaa eloaan omilla tahoillaan tyytyväisinä, kuten tähänkin asti ennenkuin kohtasivat toisensa. Win-win. Eihän kukaan normaalijärkinen vie rakasta lemmikkiään piikille vain koska joku uusi deitti muka kehtaisi ehdottaa sellaista. Vaihtoehtona on myös, että ap yrittää päästä koirapelosta eroon, jos deitin koira on kiltti ja hyvin koulutettu.
En ikinä ehdottaisi toisen rakkaan lemmikin lopettamista oman pelkoni takia. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko annan jutun olla tai yritän sietää koiraa.
Ap
Surku jos et voisi sietää maailman parasta koirarotua, joka tekisi kaiken puolestasi, kun tulisit laumaan. Todennäköisesti rakastut koiraan, kunhan antaisit sille mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sukupuolet olisi päinvastoin, niin palstanaiset haukkuisi miestä pelkuriksi, ja että mies ei saa tulla koiran ja naisen väliin.
Mutta koska AP on muija, niin miehen täytyy valita joko akka ja viedä koira piikille, tai tyytyä sinkkuuteen.
Niin tai ap ja mies jatkaa eloaan omilla tahoillaan tyytyväisinä, kuten tähänkin asti ennenkuin kohtasivat toisensa. Win-win. Eihän kukaan normaalijärkinen vie rakasta lemmikkiään piikille vain koska joku uusi deitti muka kehtaisi ehdottaa sellaista. Vaihtoehtona on myös, että ap yrittää päästä koirapelosta eroon, jos deitin koira on kiltti ja hyvin koulutettu.
En ikinä ehdottaisi toisen rakkaan lemmikin lopettamista oman pelkoni takia. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko annan jutun olla tai yritän sietää koiraa.
Ap
Surku jos et voisi sietää maailman parasta koirarotua, joka tekisi kaiken puolestasi, kun tulisit laumaan. Todennäköisesti rakastut koiraan, kunhan antaisit sille mahdollisuuden.
Ap varmaan tietää oman pelkonsa vakavuuden ja tilanteen. Itsellä on kyllä niin, että tuore rakkaus monesti auttaa myös hälventämään vanhoja pelkoja ja olen päässyt siinä momentumissa niistä eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy lemmikkikaupassa. Osta kuivattuja lihaherkkuja ja muussaa ne kotona jauhoksi hiero kätesi jauheessa ja hiero käsilläsi myös kenkiä jne.
Pyydä mieheltä sopivat makupalaohjeet, joita voi syöttää ja vie koiralle lelu viemisiksi (lysy mistä tykkää). Luultavasti koira tykkää sinusta kun tapaatte :)
Täh? Miten tämä auttaa siihen että ap PELKÄÄ kOIRAA? Luulet ettei pelkää enää kun koira nuolee käsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hitostako minä voin tietää onko se mies pelkoja päin menemisen arvoinen. Tai koira sellainen ettei säikäytä heti eka tapaamisella kuoliaaksi eli minkälainen se on luonteeltaan.
Kysymyksessä on isohko koira. Isojen koirien kanssa voi sattua ihan vahingossakin muksahtamisia; koira juoksee lelun perässä ja muksauttaa pepulla ohimennessään jne. Koira voi myös haukkua äänille tms. korvasi juuressa, eikä se tarkoita, että se haukkuisi sinulle.
Tuskin mies päästäisi koiraa lähellesi, jos se kävisi suoraan kurkkuun kiinni.
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, ei iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hitostako minä voin tietää onko se mies pelkoja päin menemisen arvoinen. Tai koira sellainen ettei säikäytä heti eka tapaamisella kuoliaaksi eli minkälainen se on luonteeltaan.
Kysymyksessä on isohko koira. Isojen koirien kanssa voi sattua ihan vahingossakin muksahtamisia; koira juoksee lelun perässä ja muksauttaa pepulla ohimennessään jne. Koira voi myös haukkua äänille tms. korvasi juuressa, eikä se tarkoita, että se haukkuisi sinulle.
Tuskin mies päästäisi koiraa lähellesi, jos se kävisi suoraan kurkkuun kiinni.
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, ei iso.
Kyllä se koirapelkoisen silmissä on iso koira.
Tossa on kyllä vaaran ainekset kasassa.
Koiran lauma on hajonnut erossa. Se stressaa sitä. Kuviossa on lapsi. Jotkut koirat luulevat omaksi tehtäväkseen suojella lauman pentuja, mistä seuraa _aina_ vaara.
Tarina ei kerro miten vankkumaton miehen asema lauman johtajana on.
Vaikka olisikin, kyseessä on saksan_paimenkoira_. Sillä on vahva suojeluvietti.
Olen koiraihminen, omistanut kaksi palveluskoiraa. Edes mua tuo setti ei houkuttaisi. Koirille kun ei voi selittää puhumalla uusperhekuvioita.
Miten uskaltaisit olla kahdestaan koiran kanssa kotona?
Usko pois, tosta ei tule mitään. Sanokaa toisillenne heipat nyt kun se on vielä helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hitostako minä voin tietää onko se mies pelkoja päin menemisen arvoinen. Tai koira sellainen ettei säikäytä heti eka tapaamisella kuoliaaksi eli minkälainen se on luonteeltaan.
Kysymyksessä on isohko koira. Isojen koirien kanssa voi sattua ihan vahingossakin muksahtamisia; koira juoksee lelun perässä ja muksauttaa pepulla ohimennessään jne. Koira voi myös haukkua äänille tms. korvasi juuressa, eikä se tarkoita, että se haukkuisi sinulle.
Tuskin mies päästäisi koiraa lähellesi, jos se kävisi suoraan kurkkuun kiinni.
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, ei iso.
Kyllä se koirapelkoisen silmissä on iso koira.
Näille asioille on olemassa oikeat määritelmät ja isojen koirien harvinaisuus Suomessa ei tee keskikokoisista isoja.
Vierailija kirjoitti:
Tossa on kyllä vaaran ainekset kasassa.
Koiran lauma on hajonnut erossa. Se stressaa sitä. Kuviossa on lapsi. Jotkut koirat luulevat omaksi tehtäväkseen suojella lauman pentuja, mistä seuraa _aina_ vaara.Tarina ei kerro miten vankkumaton miehen asema lauman johtajana on.
Vaikka olisikin, kyseessä on saksan_paimenkoira_. Sillä on vahva suojeluvietti.Olen koiraihminen, omistanut kaksi palveluskoiraa. Edes mua tuo setti ei houkuttaisi. Koirille kun ei voi selittää puhumalla uusperhekuvioita.
Miten uskaltaisit olla kahdestaan koiran kanssa kotona?
Usko pois, tosta ei tule mitään. Sanokaa toisillenne heipat nyt kun se on vielä helppoa.
Tuo nyt on täytyä paskaa ja vaikea uskoa, että sinulla on mitään palveluskoirataustaa. Saksanpaimen hyväksyy ongelmitta uusia jäseniä laumaan (jos on tervepäinen), eikä sen suojeluvietti tarkoita sitä, että se syö ap:n kun mies on poissa. Todellakin ala-arvoista sontaa kirjoitat.
T. Saksanpaimenkoiran omistaja
Miksi edes tuhlaat kummankaan aikaa
tohon seurusteluun?
Schäferin kanssa vietetään paljon aikaa ja varmaan harrastetaan pk-lajeja.
Eli tosta ei tule yhtikäs mitään.
Alatte ennen pitkää ärsyttää toisianne pahasti.