IS: Niinistön ja Marinin yhteinen Nato-linjaus päätti Suomessa hoipertelun, sinisilmäisyyden ja itsepetoksen aikakauden

Suomalainen lehdistöhän itse nimenomaan oli suomettumisen lippulaiva...

Pitäisi silläkin suunnalla osata peili kaivaa esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Jugoslavia ja Albania ei ollu oikeestaan satelliittivaltioita, vaikka rautaesiripun takana.

Tai Albanialla oli vielä oma rautaesirippu Varsovan liittoaki vastaan. Jugoslavia ei kuulunu Varsovan liittoon vaikka oli sosialistinen ja niillä oli vähän riitoja Neuvostoliittoaki vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marin kyllä tietää, mistä suunnasta tuulee, tosin jälkikäteen. Eikös se ollut äsken sitä mieltä ettei hänen kaudellaan. Miksi piti edes sanoa tuo ääneen? Koska silloin vielä oli tarvetta nuoleskella NATOn vastustajia. Nyt ei tuuli puhalla enää luoteesta vaan suoraan Siperiasta.

Marinin kaikki sammakot, kömmähdykset ja virheet lakaistaan nopeasti maton alle. EIKÄ saa muistella yhtään jälkeenpäin.

Marin ei pitänyt todennäköisenä että Suomi liittyy NATOon seuraavan 15 kuukauden aikana, mutta toisin kävi. Kamala virhe verrattuna siihen, että siellä toisessa suunnassa on oltu 15 vuotta panematta tikkua ristiin vaan muisteltu muiden vanhoja tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lähtee osalla toimittajista kyllä ihan lapasesta. En ole itse kokenut ollenkaan tuollaista. Alkaa haiskahtaa historian uudelleenkirjoittamiselta ja ideologiselta hötöltä. Suomi on saanut elää rauhassa ja ollut länttä viimeistään siitä saakka kun liityimme Euroopan unioniin. Tuosta jutusta saa sellaisen kuvan kuin olisimme eläneet helvetissä koko ajan. Mitä paskaa!

Kun tunteet tästä aikanaan rauhoittuu, niin varmaan tätä asiaa voidaan katsoa objektiivisemmin. Se nimittäin voi olla, että edeltävä ajanjakso tuntuu vielä rauhalliselta ja kivalta ajalta, toisin kuin jännitteinen itäraja joka meillä nyt on edessämme Naton mukana. En minä sano etteikö Nato ole tässä vaiheessa paras ratkaisu, mutta pärjäsimme hyvin myös ennen sitä ja joka muuta väittää, puhuu paskaa tarkoituksella tai on typerys.

Jännä kyllä kuulin tekstisi ihan tarja halosen äänellä luettuna sitä lukiessani. 

lääkkeet..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Olen miettinyt IHAN samaa. Tämä on ihan merkillinen ja uusi narratiivi, joka on nyt alkanut levitä. Alkuun kuvittelin että siinä haisee Moskovan ohjaus, mutta ilmeisesti on olemassa ihmisiä jotka tosiaan kokevat näin. Mikä on jo ihan sairasta.

Kerronpa teille jotakin kylmästä sodasta ja sen jälkeisestä ajasta. Olen elänyt nuo ajat. Sotaveteraaneja on kunnioitettu aina ja piste. Kaikki muu on valetta. Joka ikisessä suvussa oli kaatuneita, haavoittuneita tai ns. ohiammuttuja. Sodan kokemus oli valtava ja heijasti kaksi sukupolvea alaspäin. Veteraanit olivat realisteja, koska olivat kokeneet sodan helvetin. Niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaisetkin veteraanit, poislukien sekopäisimmät äärilaidat. He katsoivat paremmaksi elää rauhassa naapurin kanssa, vaikka se olisi välillä ollutkin tietynlaista teatteria. Se oli järkevää: Suomi nousi ennennäkemättömään kukoistukseen ja kaikesta huolimatta sen pohja oli läntinen, ei koskaan itäinen.

Kylmän sodan jälkeen liityttiin EU:n jäseneksi, tilattiin jenkkihävittäjät, siirryttiin euroon ja alettiin tehdä rauhankumppanuutta Naton kanssa. Silti pidettiin maltti Venäjän kanssa, koska historia oli niin kehottanut. Ja näytti, että Venäjäkin pysyy aisoissa. Se toki alkoi sikailemaan, mutta pääosin länsi ja me saatiin olla rauhassa. Se, että Virolle jäi trauma neuvostoajoista on ihan ymmärrettävää. Mutta niin jäi meillekin. Olemme eri valtioita, toimimme omalla tavallamme. Turha sitä on alkaa vertailemaan. Itse olen Suomen kannalla, olen aina ollut ja tulen olemaan sitä elämäni loppuun saakka. Puheet siitä, että Viro olisi valtiona parempi tai omaisi enemmän kompetenssia Venäjän suhteen, koska se oli sen orjana, ovat puppua. Meillä on ihan yhtä perusteellinen kokemus. vaikka emme tulleetkaan valloitetuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lähtee osalla toimittajista kyllä ihan lapasesta. En ole itse kokenut ollenkaan tuollaista. Alkaa haiskahtaa historian uudelleenkirjoittamiselta ja ideologiselta hötöltä. Suomi on saanut elää rauhassa ja ollut länttä viimeistään siitä saakka kun liityimme Euroopan unioniin. Tuosta jutusta saa sellaisen kuvan kuin olisimme eläneet helvetissä koko ajan. Mitä paskaa!

Kun tunteet tästä aikanaan rauhoittuu, niin varmaan tätä asiaa voidaan katsoa objektiivisemmin. Se nimittäin voi olla, että edeltävä ajanjakso tuntuu vielä rauhalliselta ja kivalta ajalta, toisin kuin jännitteinen itäraja joka meillä nyt on edessämme Naton mukana. En minä sano etteikö Nato ole tässä vaiheessa paras ratkaisu, mutta pärjäsimme hyvin myös ennen sitä ja joka muuta väittää, puhuu paskaa tarkoituksella tai on typerys.

Jännä kyllä kuulin tekstisi ihan tarja halosen äänellä luettuna sitä lukiessani. 

lääkkeet..?

Pyydä niitä hoitajaltasi äläkä palstalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Ja kommenttisi on tyypillistä igorin tahallista väärinymmärrystä yhdistettynä täydelliseen puheenaiheen vaihtoon kesken kaiken jotta voit julistaa lisää soopapropagandaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Ja kommenttisi on tyypillistä igorin tahallista väärinymmärrystä yhdistettynä täydelliseen puheenaiheen vaihtoon kesken kaiken jotta voit julistaa lisää soopapropagandaa. 

Taisi mennä liian vaikeaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Ja kommenttisi on tyypillistä igorin tahallista väärinymmärrystä yhdistettynä täydelliseen puheenaiheen vaihtoon kesken kaiken jotta voit julistaa lisää soopapropagandaa. 

Mitä sinä selität? Tuota paskaahan te olette alkaneet jauhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä huomasin ja huomaan eron vapaiden maiden kansalaisissa ja suomettuneessa kansassa.

Sama. Esim. ranskalaiset ovat röyhkeitä, ylpeitä ja itseään täynnä. Me täällä osataan pistää asiat oikeaan perspektiiviin, ei luulla itsestämme enempää kuin ollaan, Koska olemme olleet muiden valtojen alla, olemme oikealla tavalla nöyriä.

Suomesta tulee Nato-maa aikana, jolloin maata johtavat kokoomustaustainen, mutta vähintään varauksellisesti Suomen Nato-jäsenyyteen suhtautunut presidentti sekä Nato-kriittiset SDP ja keskusta.

Samaan aikaan Suomen Nato-myönteisin puolue kokoomus on istunut oppositiossa.

Kaikissa näissä puolueissa tunnutaan ajattelevan, että asetelma on hyvä. Kokoomus ei koe ainakaan voimakasta mustasukkaisuutta siitä, että se ei ole kuskin paikalla viemässä Suomea Natoon.

Ilman SDP:n ja keskustan tukea Suomi ei Natoon menisi. Siksi on kokoomuslaistenkin mielestä hyvä, että Nato-päätös nuijitaan entisten Nato-kriittisten johdolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Ja kommenttisi on tyypillistä igorin tahallista väärinymmärrystä yhdistettynä täydelliseen puheenaiheen vaihtoon kesken kaiken jotta voit julistaa lisää soopapropagandaa. 

Mitä sinä selität? Tuota paskaahan te olette alkaneet jauhaa. 

Igorille tosiaan palstalla on joku mystinen "te"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Mistähän sinä tuollaisen ajatuksen repäisit? Toisin kuin teillä siellä Venäjällä niin täällä Suomessa omaa historiaa uskalletaan tarkastella myös kriittisesti ja pohtia olisiko tiettyjä asioita voinut tehdä toisinkin. Tässä maassa on arvostettu idän rautaesiripun repeämisen jälkeen sotaveteraaneja huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Venäjällä joissa veteraani on merkityksellinen ainoastaan voitonpäivän propagandassa. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth  sanoi aikoinaan kokemuksen syvällä rintaäänellä "Ei enää koskaan yksin" ja jos sodan käynyt mannerheimin ristin ritari sanoo noin, niin siellä lienee hieman enemmän ymmärrystä ja kokemusta pohjalla kuin jollain märkäkorva kommarilla. Ihminen on mukautumiskykyinen pentele ja sodan jälkeen me mukauduimme Suomessa nöyristelyyn ja käyttämään sitä hyväksemme parhaalla mahdollisella tavalla. Joku myös rikastui siinä, eikä siinä mitään, mutta minä en vaihtaisi rikkauksia nöyristelyyn vaan kyllä naapurivaltioiden pitää olla vuorovaikutuksessaan tasavertaisia eikä toinen voi hallita toista pelolla ja uhkailuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.

Mistähän sinä tuollaisen ajatuksen repäisit? Toisin kuin teillä siellä Venäjällä niin täällä Suomessa omaa historiaa uskalletaan tarkastella myös kriittisesti ja pohtia olisiko tiettyjä asioita voinut tehdä toisinkin. Tässä maassa on arvostettu idän rautaesiripun repeämisen jälkeen sotaveteraaneja huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Venäjällä joissa veteraani on merkityksellinen ainoastaan voitonpäivän propagandassa. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth  sanoi aikoinaan kokemuksen syvällä rintaäänellä "Ei enää koskaan yksin" ja jos sodan käynyt mannerheimin ristin ritari sanoo noin, niin siellä lienee hieman enemmän ymmärrystä ja kokemusta pohjalla kuin jollain märkäkorva kommarilla. Ihminen on mukautumiskykyinen pentele ja sodan jälkeen me mukauduimme Suomessa nöyristelyyn ja käyttämään sitä hyväksemme parhaalla mahdollisella tavalla. Joku myös rikastui siinä, eikä siinä mitään, mutta minä en vaihtaisi rikkauksia nöyristelyyn vaan kyllä naapurivaltioiden pitää olla vuorovaikutuksessaan tasavertaisia eikä toinen voi hallita toista pelolla ja uhkailuilla.

Niin eli mitä siis olisi pitänyt tehdä toisin?