IS: Niinistön ja Marinin yhteinen Nato-linjaus päätti Suomessa hoipertelun, sinisilmäisyyden ja itsepetoksen aikakauden

Vierailija kirjoitti:

Okei ja tässä realismia Buchasta, videon loppuosassa kerrottu:

Col. Richard Black: U.S. Leading World to Nuclear War

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Jos maailma päätyy ydinsotaan siksi, että maailma ei suostunut katselemaan vierestä Venäjän Ukrainassa suorittamaa kansanmurhaa ja lastenraiskausta niin sitten niin oli tarkoitettu jo alusta pitäen. Kun peruste on riittävän suuri niin loppu voidaan ottaa vastaan ylpeydellä ja arvokkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on tehnyt Natonm kanssa yhteistyötä jo vuodesta 1994.

The United States and Finland enjoy an enduring partnership and friendship.  Our security partnership has broadened and deepened since 1994, when Finland joined the North Atlantic Treaty Organization’s (NATO) Partnership for Peace program.

Finland was designated a NATO Enhanced Opportunity Partner (EOP) , the Alliance’s highest-tiered partnership status, at the 2014 Wales Summit.

Finland is part of the NATO Response Force (NRF) , a highly ready and technologically advanced, multinational force made up of land, air, maritime, and Special Operations Forces (SOF) components the Alliance can deploy quickly, wherever needed.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun aletaan esittämään omia mielipiteitä totuuksina, mennään kyllä pöpelikköön. Faktaa on se, että Suomi eli karhun kainalossa ja pärjäsi siinä hyvin. Ja tosiaan EU:n liittymisen jälkeen Suomi on viimeistään saanut olla ulkopoliittisesti ihan vapaa. On järjetöntä horinaa alkaa väittämään että olisimme eläneet jossakin henkisessä gulagissa. Ainakaan minä en elänyt vaan reissasin ja elin elämääni normaalisti ja samoin tekivät kaikki työkaverini ja ystäväni. Venäjän riski tiedettiin, mutta se on tiedetty aina.

Se on totta, että Venäjä sössi itse tämän rauhallisen pohjoiskolkan ja ajoi meidät Natoon. Niin se vain meni. Olisi pitänyt kunnioittaa sitä reaalipolitiikkaa, jonka ansiosta Pohjola halusi pysyä liittoumien ulkopuolella. Mutta sitä se ei tehnyt vaan alkoi vaatia etupiirejä ja meni hyökkäämään Ukrainaan. Se siitä. Mitä läksi. Mutta nyt ei pidä vetää mutkia suoraksi ja alkaa keksimään mitään omia tarinoita tai kirjoittaa historiaa uudestaan. Olen vähän peloissani, kun koulutetutkin ihmiset ovat hyvin voimakkaissa tunnetiloissa ja eivät välttämättä osaa ajatella loogisesti. Senkin on historia osoittanut, että siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää.

Mutta joka tapauksessa: nyt menemme Natoon ja yksi aikakausi päättyy. Me emme kukaan tiedä mitä edessä on. Sen tiedämme, että saimme elää rauhassa vuodesta 1945. Toivottavasti niin on vastaisuudessakin. 

Ehei.  Suomi menetteli tärkeitä alueitaa, eli pitkään kammottavaa suomettumisen aikaa ja vielä viime vuosikymmenetkin on kuulostellut herkällä korvalla Venäjän johdon mielialoja.

Marin kyllä tietää, mistä suunnasta tuulee, tosin jälkikäteen. Eikös se ollut äsken sitä mieltä ettei hänen kaudellaan. Miksi piti edes sanoa tuo ääneen? Koska silloin vielä oli tarvetta nuoleskella NATOn vastustajia. Nyt ei tuuli puhalla enää luoteesta vaan suoraan Siperiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

"Monet suomalaiset eivät tiedä, että Nato-jäsenyys velvoittaisi Suomen osallistumaan Viron ja muiden Baltian maiden aluepuolustukseen. Ei tiedetä, että jäsenyys johtaisi Venäjän raskaaseen varustautumiseen meidän välisellämme rajalla. Ei tiedetä, että sodan syttyessä Naton ja Venäjän välille sen ensimmäiset iskut kohdistuisivat juuri Suomeen, jonka alueelta kohdistuisi välitön uhka sen strategisesti tärkeimpiin kohteisiin.

Vaikka tasavallan presidentti Sauli Niinistö on pitänyt tärkeänä mahdolliseen jäsenyyteen liittyvän tiedon jakamista kansalaisille, sitä ei ole saatu aikaan."

https://www.paavovayrynen.fi/2021/04/13/ei-kuolemanpelosta-pida-itsemur…

Paavo, voiko vitutukseen kuolla? Miltäs tuntuu nyt kun koko elämäsi verran vaalima unelma YYA-Suomesta ja sinusta sen presidenttinä romahti.

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lähtee osalla toimittajista kyllä ihan lapasesta. En ole itse kokenut ollenkaan tuollaista. Alkaa haiskahtaa historian uudelleenkirjoittamiselta ja ideologiselta hötöltä. Suomi on saanut elää rauhassa ja ollut länttä viimeistään siitä saakka kun liityimme Euroopan unioniin. Tuosta jutusta saa sellaisen kuvan kuin olisimme eläneet helvetissä koko ajan. Mitä paskaa!

Kun tunteet tästä aikanaan rauhoittuu, niin varmaan tätä asiaa voidaan katsoa objektiivisemmin. Se nimittäin voi olla, että edeltävä ajanjakso tuntuu vielä rauhalliselta ja kivalta ajalta, toisin kuin jännitteinen itäraja joka meillä nyt on edessämme Naton mukana. En minä sano etteikö Nato ole tässä vaiheessa paras ratkaisu, mutta pärjäsimme hyvin myös ennen sitä ja joka muuta väittää, puhuu paskaa tarkoituksella tai on typerys.

Ei Venäjään kohdistuneita jännitteitä luonut Nato, eikä se niitä poistakaan. Ei Nato ole nähdäkseni mikään lähtökohtaisesti venäläisen sivilisaation tuhoon ja venäläisten kansanmurhaan tähtäävä järjestö, vaan Venäjä voisi suhtautua siihen monilla eri tavoin. Itäraja voi olla avoin tai suljettu Natosta riippumatta.

Itse olisin kuitenkin ehkä eri mieltä toimittajan kanssa siitä, että Suomen entinen linja olisi ollut välttämättä naiivi tai hölmö. Vaikka Venäjän kehitys on mennyt huonoon suuntaan, niin suomalaisten suhtautuminen Venäjään on voinut olla ajan tilanteen perusteella järkevää ja perusteltua.

Näinpä. Tähän asti ollaan toimittu viisaasti ja pärjätty kutakuinkin "puolueettomina", tästä eteenpäin on sitten toinen juttu. Mutta ei se tee typeräksi Suomen tähänastisia toimia. 

Huomaa ettei kaikilla toimittajillakaan ole lähihistorian ehkä parhaassa hallussa. 

Asia ei ole mustavalkoinen koska sai Suomi jotain hyötyäkin Venäjästä ja Neuvostoliitosta mutta jos arvostaa oikeudenmukaisuutta ja vapautta ja itsenäisyyttä niin se ei kaikilta osin toteutunut ja osasyyllisiä löytyy paljon myös suomalaisista päättäjistä.

Niin nyt on apua tarjolla, jos sellaiseen on tarvetta. Minusta tuo otsikko on vähän dramaattinen ja turha oikeastaan möyrytä menneisyydessä. On menty sen mukaan mikä on ollut tarpeen. Ajat on muuttuneet ja muutos on väistämätön. Katse tulevaan ja toivotaan, että rauhan aika Suomessa jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Marin kyllä tietää, mistä suunnasta tuulee, tosin jälkikäteen. Eikös se ollut äsken sitä mieltä ettei hänen kaudellaan. Miksi piti edes sanoa tuo ääneen? Koska silloin vielä oli tarvetta nuoleskella NATOn vastustajia. Nyt ei tuuli puhalla enää luoteesta vaan suoraan Siperiasta.

Marinin kaikki sammakot, kömmähdykset ja virheet lakaistaan nopeasti maton alle. EIKÄ saa muistella yhtään jälkeenpäin.

Vuoden 2019 vaalitenteissä Sanna Marin oli täysin erimieltä että Nato toisi lisäturvaa. Kummasti tuon tuuliviirin mielipide muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden 2019 vaalitenteissä Sanna Marin oli täysin erimieltä että Nato toisi lisäturvaa. Kummasti tuon tuuliviirin mielipide muuttuu.

Poliitikot harvoin miettii asioita itse. Toistellaan kuluneita latteuksia. Sitähän se on.

Olen iloinen siitä että NATO-option aikakausi päättyy ja alkaa aikuisten oikea NATO-kumppanuus. En oikein tykännyt optio-termistä ja kun sitä vuosikaudet kuin mantraa hoettiin, se menetti lopunkin merkityksensä mikä sillä ehkä alkujaan jonkun oivaltamana oli. 

Minulle ainakin on turvallisuutta luonut jopa tämä asioiden etenemisen ripeys ja tehokkuus - ei tee yhtään mieli vahingoniloisena pilkata, että ''tuliko kiire'' - kaikki on sujunut mallikkaasti, ainakin mitä on julkisuuteen annettu ymmärtää. 

Se mikä jännittää on että pääsenkö nettipankkiin lähipäivinä.

Vai onko sekin turha jännitys, jospa joku jossakin vain tuijottaa peiliin (itseään ihaillen?) eikä ehdikään alata kiusimaan pienempiään. :)

Vierailija kirjoitti:

Suomi on TOIVONUT, että asioita voidaan hoitaa sopimuksilla, diplomatialla, rakentavasti. Se ei ole hölmöyttä. Suomi ei ole naiivi, vaan on ylläpitänyt vahvaa puolustusta.

Koko ajan epäilimme Venäjää, mutta toivoimme parasta. Nyt toimimme pragmaattisesti muuttuneessa maailmantilanteessa.

Näin on, kuten sanoit. No iltapäivälehdet haluavat lukijoita raflaavilla otsikoilla tietenkin.

Kekkosen pusuttelut olivat sitä aikaa, kun rakennettiin rauhan aikaa ja suhteita järkevillä tavoilla, eikä NL:kaan varmasti ollut haalimassa alueita, etenkin kun kaikki nykyään itsenäiset osat kuuluivat vielä sille. Koivisto yritti yhdistää itää ja länttä, Ahtisaari oli diplomaatti ja Halonen yritti olla kiva ja rakentava.

Muutos on tullut pikkuhiljaa ihan lähihistoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Ai että hävytöntä tekstiä. 

Nytkö siis kaikki joilla meni "kivasti"  olivat kommunisteja?

Kyllä meidänkin yrittäjäpeheellä meni kivasti 70-80-luvulla, osin syystä että koneet saivat isoja urakoita Kostamuksessa ja muutenkin maassa rakennettiin valtavasti.

Eikä taatusti oltu kommunisteja silloin eikä nytkään.

Nyt te rakkikoirat räksytätte täällä ja haukutte asiallisiakin kommentteja kommareiden ja Tatjaanoien /Igoreiden tekeleiksi, kun ette tunne historiaa tai ette pysty tuottamaan itse mitään järkevää ajatusta. 

Te olette niitä pahimpia Igoreita ja riidankylväjiä! Taitaa se olla tehtävänne ja palkka juuri teille tulee Pietarista?

Älkää unohtako ulkoministeri Haavistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun aletaan esittämään omia mielipiteitä totuuksina, mennään kyllä pöpelikköön. Faktaa on se, että Suomi eli karhun kainalossa ja pärjäsi siinä hyvin. Ja tosiaan EU:n liittymisen jälkeen Suomi on viimeistään saanut olla ulkopoliittisesti ihan vapaa. On järjetöntä horinaa alkaa väittämään että olisimme eläneet jossakin henkisessä gulagissa. Ainakaan minä en elänyt vaan reissasin ja elin elämääni normaalisti ja samoin tekivät kaikki työkaverini ja ystäväni. Venäjän riski tiedettiin, mutta se on tiedetty aina.

Se on totta, että Venäjä sössi itse tämän rauhallisen pohjoiskolkan ja ajoi meidät Natoon. Niin se vain meni. Olisi pitänyt kunnioittaa sitä reaalipolitiikkaa, jonka ansiosta Pohjola halusi pysyä liittoumien ulkopuolella. Mutta sitä se ei tehnyt vaan alkoi vaatia etupiirejä ja meni hyökkäämään Ukrainaan. Se siitä. Mitä läksi. Mutta nyt ei pidä vetää mutkia suoraksi ja alkaa keksimään mitään omia tarinoita tai kirjoittaa historiaa uudestaan. Olen vähän peloissani, kun koulutetutkin ihmiset ovat hyvin voimakkaissa tunnetiloissa ja eivät välttämättä osaa ajatella loogisesti. Senkin on historia osoittanut, että siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää.

Mutta joka tapauksessa: nyt menemme Natoon ja yksi aikakausi päättyy. Me emme kukaan tiedä mitä edessä on. Sen tiedämme, että saimme elää rauhassa vuodesta 1945. Toivottavasti niin on vastaisuudessakin. 

Ehei.  Suomi menetteli tärkeitä alueitaa, eli pitkään kammottavaa suomettumisen aikaa ja vielä viime vuosikymmenetkin on kuulostellut herkällä korvalla Venäjän johdon mielialoja.

Hallituksessa olleessaan Kokoomus viiteryhmineen sitoi Suomen konkreettisesti kauppa- ja energiapolitiikallaan Venäjään paljon tiukemmin kuin edeltävät hallitukset olivat tehneet mielikuvien ja seremoniallisen höpötyksen tasolla oli sitonut Neuvostoliittoon. Suomettumisen vahvin ja Venäjän harhaisten valtapyrkimyksien kannalta tuloksekkain kausi näyttääkin olleen 2000-luvulla.

Muistamme myös miten Marin kritisoi Navalnyin pidätystä jo yli vuosi sitten, mistä presidentti, iltapäivälehdet ja sinne kommentoiva kansa raivostui.

Saatiin hyvät tilaukset Neuvostoliitosta kun annettiin vähän periksi, rajoitettiin sananvapautta ja katsottiin eri suuntaan kun NL teki veritekoja. Itsenäisyyspäivänä sitten juhlittiin mitalit ja vapaudenristit kaulassa. Se on vaan realiteetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Paasikiven-Kekkosen linjan soveltamisen aikana Suomi tasapainoili koko ajan, niin kyllä suomalaiset saivat sinä aikana elää rauhassa ja ilman puutetta. Elintaso koheni, rokki soi, ja täällä kävi merkittäviä bändejä keikoilla.

Suomettuminen taisi ilmetä pahiten juuri siinä, että mitään pahaa ei saanut sanoa Neuvostoliitosta missään olosuhteissa, koska siellä kaikki oli niin täydellistä ja hyvin. Omana aikanaan se linja toimi niissä oloissa ihan kelvollisesti, mutta se oli silloin se. Kyllä NL:ää silti herjattiin, ainakin meidän kaveriporukoissa ja muuallakin. Puheet siitä, että se aika olisi ollut jotenkin erityisen kamalaa, tuntuvat oudoilta. Takapajuista se henkisesti varmasti oli jossain määrin, mutta varsinainen elämä Suomessa meni eteenpäin monilla osa-alueilla.

Iivana on noista ajoista jopa taantunut, ja siksi elämme sellaista aikaa kuin elämme. Onneksi on vihdoin tajuttu, että ainoa järkevä ratkaisu on Nato-jäsenyyden hakeminen mahdollisimman nopeasti.

Toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliitto ulotti kontrollinsa mm. 

Albaniaan, Bulgariaan, Itä-saksaan, Jugoslaviaan, Puolaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Niiden maiden lisäksi jotka jäi Neuvostovallaan alle jo ww2:ssa kuten baltian maat. Mahtoi olla tosi onnenauvoista kansan elo noissa maissa.

Samalla joku selkärangaton suomalaiskommunisti koittaa selittää että just hänen elämässään menee kivasti joten neuvostoliiton touhuilta, ihmisoikeusrikkomuksilta ja agressiiviselta valloituspolitiikalta on ummistettava silmät oman mukavuudenhalun vuoksi.

Oliko suomalaisten sotilaiden uhri siis turha? Olisi pitänyt antautua koska se olisi ollut reilua muita kohtaan?

Olen miettinyt pidempään tätä Nato-jäsenyyden oikeasti merkittävintä, eli psykologista puolta. Tuntuu että moni suomalainen oikeastaan lopulta häpeää sitä että Suomi säilytti itsenäisyytensä eikä joutunut sovjetisoinnin kohteeksi. Näiden ihmisten mielestä Suomella menisi nyt paljon paremmin jos meidät olisi pyyhkäisty kartalta kuin veljemme virolaiset. Puhuvat usein miten hieno maa Viro on ja miten Viro on ohittamassa Suomen milloin milläkin mittarilla jne.