Lue keskustelun säännöt.
Kolme viikkoa juomatta
11.05.2022 |
Eikä tää elämä ole yhtään parempaa kuin juodessa. Olen viikonloppujuoppo ja nyt eron jälkeen ollut juomatta.
En nuku paremmin, en ole laihtunut, masentaa ja vtuttaa. Aiemmin kuukausien tipattomia, eikä se elämä ole auennut sittenkään.
Mitä hyötyä tästä nyt sit on kenellekään?
Miten pitkään vielä?
Kommentit (158)
Se, että et juo alkoholia ei automaattisesti tee sinusta onnellista. Yleensä se on niin päin, että ihminen joka on valmiiksi onnellinen, ei tarvitse alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinaa voi olla myös ilman hauskanpitoa, ja kurjuutta voi olla myös ilman viinaa.
Tarvitsee siihen alkoholin tilalle jonkun muun hyvän olon lähteen. Toisilla se on uskoontulo, toisilla himourheilu, toisilla ruoka jne.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmisillä lähtee sellainen käsitys, että raitistumisen jälkeen elämä olisi pelkkää sateenkaaria, vaaleanpunaisia pilviä, jatkuvaa hyvää oloa ja euforiaa, maratonien juoksua ja kuuhun lentämistä? Kun lopettaa juomisen, elämäsi on just sitä mitä se oli ennen lopettamista, et vaan enää sumenna päätäsi alkoholilla. Ei se lopulta ole mitenkään ihmeellistä, ja aika usein on tylsää ja ankeaa.
Koska joka puolella sitä hehkutetaan miten elämästä tulee niiiiin paljon ihanampaa kun lopettaa juomisen. Paino kuulemma putoaa, juoksennellaan niitä maratoneja ja seuraelämä kukoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi Yrttimies kirjoitti:
Nauttikaa Pyhästä Yrtistä, hyvät ystävät. Ja jättäkää alkoholi ja rööki kokonaan pois. Terveytenne kiittää.
Jo kolme vuotta ilman alkoholihuumetta hahaha! :-)
Niin joo, näitä pilvihommia on turha ehdottaa.
Mulla se alkaa aina vaan ahdistamaan enemmän ja dissosioin, aivan järkyttävän kamala olo.
Ei se kaikille sovi. Cbd-öljyä tosin tilasin.
Ja voi hyvä luoja, en halua olla kaltaisesi, mieluummin sit vaikka juon.Ap
Sinulla on päässä vikaa jos yrtti ei kelpaa. Juo alkoholihuumetta ja kuole pois...hehhee
Nimenomaan mulla on päässä vikaa ja mt-ongelmia, joita pilvi pahentaa moninkerroin enemmän kuin alkoholi.
Eikö teidän möyhymiesten pitänyt olla leppoisia ja rakastaa kaikkea? :D
Kovin on tuomitsevaa vaikka mielestänne ajattelette niin avoimesti ja hyväksyvästi.
Taidan tilata lastin viinaa ihan sun inspiroimana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noidankehä. Usein ihminen juo fitutukseen, unettomuuteen, ujouteen, tylsyyteen, jne.
Kun lopettaa, ei ne alkuperäiset syyt ole minnekään kadonneet.
Sitten fiduttaa kun ei se elämä auvoksi muuttunutkaan. Että juodaan sitten vaan.
Terveys siinä kyllä lopulta menee. Kannattaa se tylsyys ja sen alkuperä ottaa käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmisillä lähtee sellainen käsitys, että raitistumisen jälkeen elämä olisi pelkkää sateenkaaria, vaaleanpunaisia pilviä, jatkuvaa hyvää oloa ja euforiaa, maratonien juoksua ja kuuhun lentämistä? Kun lopettaa juomisen, elämäsi on just sitä mitä se oli ennen lopettamista, et vaan enää sumenna päätäsi alkoholilla. Ei se lopulta ole mitenkään ihmeellistä, ja aika usein on tylsää ja ankeaa.
No tuo riippuu ihan ihmisestä. Toisilla voi olla ihan radikaali se ero. Siihen kun liittyy se oivallus, miten paljon ajatukset pyörivät naukkailussa ja kun aineen poistaa, kaikki asettuu uuten järjestykseen. IHAN kaikki. Kuten se, että voit olla kaikkialla selvinpäin, reissussa, viikonloppuna, ihmisten seassa (tuo vika on kyllä se vaikein jos muut varsinkin dokaa, mutta siinäpä se seurakin voi vaihtua).
Itse aion osallistua enemmän aktiviteetteihin, nyt kun niitä alkaa taas olla. Mullakin n viikko alla, sitä ennen pari vuotta viikoittaista lipittelyä. Voi miten helppo on seurustella vain sen litkun kanssa, mikäähän ei ole sen vaivattomampaa. Itse en ole polttaja, mutta eiköhän tuossa ole sama automaatio. Mulla on kyllä pidempiä tipattomia koettu ja aina on tuntunut huippuhyvältä se raitis elämä. Vaan jokin piru sai taas tarttumaan. Osin korona, osin ihmissuhdesyyt. Mutta nyt taas haluan olla ilman. Se latkiminenkin on vaan niin tylsää, turruttaa ja väsyttää. Jotain häpeää siihen myös liittyy.
Ihan mahdoton ajatus että olisi täysin samantekevää, juoko vai eikö. Mutta juoposta se on helposti samantekevää. Kuuluu just siihen mielenmaisemaan. Ahdistus voi kyllä hyvinkin vaivata lopettamisen jälkeen, mutta keskimäärin unenlaatu paranee kun raittiutta jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samoissa fiiliksissä. Tosin taisin viimeksi helmikuussa olla kolmatta viikkoa juomatta. En muista että
Olisin tosiaan mtn laihtunut tai nukkunut paremmin. Ehkä koira oli onnellinen, kun jaksoin tehdä pitkiä lenkkejä.
Sittemmin olen pitänyt vakaata joka-toinen-päivä-humalaan tahtia.
Tähän menee kyllä rahaa jo aika paljon.
Ex joo niin, että selvisi aina krapulasta ennen seuraavaa juomakertaa, oli mielestään paljon parempi ihminen sen takia. Itse tinttasin putkeen sen pari päivää, ex törpötteli pitkin viikkoa.
Mun mielestä tuo on jo masokistista touhua.
Vai siis loiventeletko kuitenkin välipäivinä?
Sähän olet jatkuvasti joko alkoholin vaikutuksen alaisena tai selviämässä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi Yrttimies kirjoitti:
Nauttikaa Pyhästä Yrtistä, hyvät ystävät. Ja jättäkää alkoholi ja rööki kokonaan pois. Terveytenne kiittää.
Jo kolme vuotta ilman alkoholihuumetta hahaha! :-)
Niin joo, näitä pilvihommia on turha ehdottaa.
Mulla se alkaa aina vaan ahdistamaan enemmän ja dissosioin, aivan järkyttävän kamala olo.
Ei se kaikille sovi. Cbd-öljyä tosin tilasin.
Ja voi hyvä luoja, en halua olla kaltaisesi, mieluummin sit vaikka juon.Ap
Sinulla on päässä vikaa jos yrtti ei kelpaa. Juo alkoholihuumetta ja kuole pois...hehhee
Nimenomaan mulla on päässä vikaa ja mt-ongelmia, joita pilvi pahentaa moninkerroin enemmän kuin alkoholi.
Eikö teidän möyhymiesten pitänyt olla leppoisia ja rakastaa kaikkea? :D
Kovin on tuomitsevaa vaikka mielestänne ajattelette niin avoimesti ja hyväksyvästi.
Taidan tilata lastin viinaa ihan sun inspiroimana.Ap
Tilaa ja tilaakin sitten kymppipaketti Saarenmaa 80% niin päästään sinusta nopeammin eroon..hehehehe
Mäkin luulin, että pilvenpolttelijat on rentoja mutta sähän oot täynnä aggressioita ihan tuntemattomia kohtaan.
On ne sunkin aivot liuennut näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsee siihen alkoholin tilalle jonkun muun hyvän olon lähteen. Toisilla se on uskoontulo, toisilla himourheilu, toisilla ruoka jne.
Voi se pysyä aika samanakin. Ehkä hard core alkoholisti usein vaihtaa riippuvuuden toiseksi.
Sitten on niitä, jotka juo viikonloppupullon ja luopuvat siitä. On siinäkin asetukset muutettava. Varmaan todella moni väistelee jotain menneisyyden mörköjä tuollakin tapajuomisella. Tai ihan vaan omaa yksinoloaan. Alkoholi taittaa siltä terän.
Mutta kun oppii olemaan ilman, tajuaa miten paljon luovempaa elämä voi olla ilman alkoholin turvaa. Ehkä se silti edellyttää alunperinkin aika avointa, uteliasta mielenlaatua. Eikä ole masennusta, joka saa hyvin helposti käden hakeutumaan pullolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmisillä lähtee sellainen käsitys, että raitistumisen jälkeen elämä olisi pelkkää sateenkaaria, vaaleanpunaisia pilviä, jatkuvaa hyvää oloa ja euforiaa, maratonien juoksua ja kuuhun lentämistä? Kun lopettaa juomisen, elämäsi on just sitä mitä se oli ennen lopettamista, et vaan enää sumenna päätäsi alkoholilla. Ei se lopulta ole mitenkään ihmeellistä, ja aika usein on tylsää ja ankeaa.
Koska joka puolella sitä hehkutetaan miten elämästä tulee niiiiin paljon ihanampaa kun lopettaa juomisen. Paino kuulemma putoaa, juoksennellaan niitä maratoneja ja seuraelämä kukoistaa.
Alussa juomattomuus voi olla todella tylsää. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ainoa positiivinen asia aluksi oli se, että viikonloput tuntuivat todella pitkiltä, ja aamuisin ei ollut darraa. Aivokemiat ovat aluksi jotenkin sekaisin, ja siitä kai tuo tylsyys osin johtuu. Ja toki myös siitä, jos sosiaalinen elämä on ollut täysin sidoksissa alkoholiin, ja jäät yksin kotiin, kun kaverit läträävät baareissa. Siihen tilalle täytyy vain sitten keksiä jotain muuta ohjelmaa.
Ainakin itse vedin viikonloppuisin karkkia ja muuta herkkua ihan huolella, kun piti saada edes jotain palkitsevaa työviikon päätteeksi. Eli ei se painokaan niin hirveästi välttämättä laske, tosin turvotus kyllä poistuu. Kaveri oli kerran vuoden juomatta. Hänellä paino laski 10 kiloa. Muita muutoksia elintapoihinsa ei tehnyt.
Ei muuta kuin tsemppiä ap! Tilanteesi on hankala, kun taustalla on vielä ero. On hyvä, että uskallat käydä asian läpi ilman päihteitä. Toki on ihan ymmärrettävää, jos tuossa tilanteessa tulee retkahduksia. Mutta harvemmin sitä seuraavana aamuna katuu sitä, ettei tullut juotua viinaa edellisenä päivänä. Päivä kerrallaan.
Juo nyt hyvä ihminen edes vettä. Tai kahvia, tai vaikka mehua tai maitoa. Janohan tuossa tulee, jos ei mitään juo. Ei ihmekään, jos on huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aktiivinen elämä vielä 4 vuotta sitten, liikuin, puuhailin kotona kaikkea, luin, kukkasin leikin ja pelasin lasteni kanssa. Nöin ystäviä. Tuolloin oli jo 2-3 vuotta humalahakuista juomista, montakertaa viikossa.
Viimeisen 2 vuoden aikana (toki koronakin), en tehnyt muuta kuin työt, ja sohvalle juomaan. Väenväkisin hoidin lasten harrastukset, ruuat hain take away ja kodinlaitto tuskaa, perussiistiänä pidin yrjöt suussa.
Ystävät katosivat, lapset eivät enää halunneet tai odottaneet minulta seuraa.
Nyt pitäisi saada noita juttuja takaisin. Ahdistus estää ja väsyttää. Kai ne on nuo aivokemiat nyt niin viturallaan, että toipuminen vie aikaa.
Ei ihminen selviä kolmea viikkoa jos hän ei juo koska jo muutaman päivä ilman että juo mitään aiheuttaa todella pahan nestehukan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmisillä lähtee sellainen käsitys, että raitistumisen jälkeen elämä olisi pelkkää sateenkaaria, vaaleanpunaisia pilviä, jatkuvaa hyvää oloa ja euforiaa, maratonien juoksua ja kuuhun lentämistä? Kun lopettaa juomisen, elämäsi on just sitä mitä se oli ennen lopettamista, et vaan enää sumenna päätäsi alkoholilla. Ei se lopulta ole mitenkään ihmeellistä, ja aika usein on tylsää ja ankeaa.
No tuo riippuu ihan ihmisestä. Toisilla voi olla ihan radikaali se ero. Siihen kun liittyy se oivallus, miten paljon ajatukset pyörivät naukkailussa ja kun aineen poistaa, kaikki asettuu uuten järjestykseen. IHAN kaikki. Kuten se, että voit olla kaikkialla selvinpäin, reissussa, viikonloppuna, ihmisten seassa (tuo vika on kyllä se vaikein jos muut varsinkin dokaa, mutta siinäpä se seurakin voi vaihtua).
Itse aion osallistua enemmän aktiviteetteihin, nyt kun niitä alkaa taas olla. Mullakin n viikko alla, sitä ennen pari vuotta viikoittaista lipittelyä. Voi miten helppo on seurustella vain sen litkun kanssa, mikäähän ei ole sen vaivattomampaa. Itse en ole polttaja, mutta eiköhän tuossa ole sama automaatio. Mulla on kyllä pidempiä tipattomia koettu ja aina on tuntunut huippuhyvältä se raitis elämä. Vaan jokin piru sai taas tarttumaan. Osin korona, osin ihmissuhdesyyt. Mutta nyt taas haluan olla ilman. Se latkiminenkin on vaan niin tylsää, turruttaa ja väsyttää. Jotain häpeää siihen myös liittyy.
Ihan mahdoton ajatus että olisi täysin samantekevää, juoko vai eikö. Mutta juoposta se on helposti samantekevää. Kuuluu just siihen mielenmaisemaan. Ahdistus voi kyllä hyvinkin vaivata lopettamisen jälkeen, mutta keskimäärin unenlaatu paranee kun raittiutta jatkaa.
Hyviä pointteja.
Mulla on tuo ihmisten seassa oleminen ja liikkuminen vaikeaa ollut aina. On ollut teinistä asti ahdistusta, uniongelmiin, masennusta ja paniikkihäiriöstä joita en tunnu saavan hoidettua vaikka kuinka yritän. Juodessa sai edes sen yhden tai kaksi päivää viikossa taukoa siitä. Ihmiset on nuorempana usein sanonut mulle että "sun pitäis juoda niin rentoudut", niin jotain itsevarmuutta kai siitä pullosta on haettu myös, varsinkin kun siihen on oikein kehotettu ja pidetty tylsänä mua selväpäisenä.
Ystäviä ja seuraa ei oikein ole ja vedän itseni helposti ylikuntoon urheilullakin (sama varmaan kun juomisen tai töiden kanssa, jos jotain tehdään niin se tehdään sata lasissa, tai ei ollenkaan, kohtuullisuutta en osaa, mulla on myös syömishäiriötaustaa). Työtönkin olen nyt.
Aiemmin niillä kuukausien tipattomilla olen tosiaan urheillut ja kohentanut kuntoani ahkerasti, oon itseasiassa saanut itseni tosi tummiin kuntoon. Nyt vaan en saa iloa oikein mistään muusta.
Ja aiemmin ne viikonloput aiemmin nopeaan, kun oli kännissä ja sit makasi päivän darrassa. Oli edes vähän aikaa helpompaa, vaikka säälittäväähän se on.
Ois ees seuraa 🙄
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmisillä lähtee sellainen käsitys, että raitistumisen jälkeen elämä olisi pelkkää sateenkaaria, vaaleanpunaisia pilviä, jatkuvaa hyvää oloa ja euforiaa, maratonien juoksua ja kuuhun lentämistä? Kun lopettaa juomisen, elämäsi on just sitä mitä se oli ennen lopettamista, et vaan enää sumenna päätäsi alkoholilla. Ei se lopulta ole mitenkään ihmeellistä, ja aika usein on tylsää ja ankeaa.
Koska joka puolella sitä hehkutetaan miten elämästä tulee niiiiin paljon ihanampaa kun lopettaa juomisen. Paino kuulemma putoaa, juoksennellaan niitä maratoneja ja seuraelämä kukoistaa.
Alussa juomattomuus voi olla todella tylsää. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ainoa positiivinen asia aluksi oli se, että viikonloput tuntuivat todella pitkiltä, ja aamuisin ei ollut darraa. Aivokemiat ovat aluksi jotenkin sekaisin, ja siitä kai tuo tylsyys osin johtuu. Ja toki myös siitä, jos sosiaalinen elämä on ollut täysin sidoksissa alkoholiin, ja jäät yksin kotiin, kun kaverit läträävät baareissa. Siihen tilalle täytyy vain sitten keksiä jotain muuta ohjelmaa.
Ainakin itse vedin viikonloppuisin karkkia ja muuta herkkua ihan huolella, kun piti saada edes jotain palkitsevaa työviikon päätteeksi. Eli ei se painokaan niin hirveästi välttämättä laske, tosin turvotus kyllä poistuu. Kaveri oli kerran vuoden juomatta. Hänellä paino laski 10 kiloa. Muita muutoksia elintapoihinsa ei tehnyt.
Ei muuta kuin tsemppiä ap! Tilanteesi on hankala, kun taustalla on vielä ero. On hyvä, että uskallat käydä asian läpi ilman päihteitä. Toki on ihan ymmärrettävää, jos tuossa tilanteessa tulee retkahduksia. Mutta harvemmin sitä seuraavana aamuna katuu sitä, ettei tullut juotua viinaa edellisenä päivänä. Päivä kerrallaan.
Tuo viikonlopun pituus tosiaan. Jo normaali arki tuntuu niin pitkältä. Sit kun on viikonloput tottunut olemaan päissään kun se on muka hauskaa ja saa hyvällä omallatunnolla potea darran, ei tarvitse mietiskellä mitä tekis.
Retkahduksiin en sinänsä usko. Ehkä jossain vaiheessa tulee vaan se lopullinen turhautuminen että "ei tässä mitään järkeä ole kuitenkaan". Mutta ei vielä. Mielitekoja ei siis ole, tai jos on niin menee yleensä ohi ihan syömisellä.
Ap.
Tsemppiä muillekin pätkistelijöille!
Itse otan päivä ja viikko kerrallaan, enkä edes lupaa etten ikinä joisi, sehän se varmasti alkaisi himottamaan.
"Kolme viikkoa juomatta" ihminen kuivuu.
Eilen join eurokossun. "Huolestuttaa", että en ollut enemmän päissäni Toleranssi kasvanut. Se taasen ei huolestuta vaan ihmetyttää, että viinan juonti ei ole jättänyt (ainakaan vielä) jälkiään.
En syö puolta kiloa kasviksia päivässä - nytkin on tuorekurkku nahistumassa jääkaapissa.
Poltan tupakkaa silloin tällöin.
En ole juuri koskaan sairastanut (paitsi kerran iskias).
Olen saanut elää jo 67-vuotiaaksi.
Elämäntavastani (siis se kännääminen) ei kärsi kukaan, koska asun yksin.
Nyt pitäisi ryhdistäytyä sen verran, että möisi asunnon ja ostaisi uuden. Putkirempan tässä olen jo maksanut, mutta nyt tulee kattoremontti. Kuka edes ostaa, kun iso remppa tulossa?
Törmäsin päihdelinkissä termiin HALT. H(ungry, A(ngry), L(onely) & T(ired).
Kun tekee mieli juomista, niin kannattaa kysyä itseltään, onko nyt kuitenkin vaan nälkä, kiukku, yksinäisyys ja väsymys ja korjata ne ennen pulloa.
Itsellä usein helpottaa ihan se, että syö vatsan täyteen (eihän sinne sit juomista edes mahtuisi).
https://paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=42&t=26597&hilit=hal…
Narauta vodka auki.