Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi viet lapsesi päiväkotiin, jos olet itse lomalla?
10.05.2022 |
Kysymys otsikossa.
Ystävältäni, opiskelijalta oli kyselty miksi tarvitsee hoitopaikan kesäksi. Kertoi olevansa töissä kesän.
Mutta siis on vanhempia ketkä lomailevat samalla kun lapsi on päivystyksessä. Tätä ihmeteltiin yhdessä, että minkä ihmeen takia.
Nyt toivoisin jotain syitä millä järkeistää tätä....
Kommentit (723)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä!
Tämähän keskustelu otti tuulta alleen. Moni ymmärsi kysymykseni väärin.
Tarkoitin siis työssäkäyviä vanhempia( en erikseen äitiä enkä isää) joiden lapset ovat päiväkodissa työpäivän ajan. Kun heillä alkaa loma, niin miksi he vievät silti lapsen päiväkotiin? Miksi eivät halua viettää aikaa oman lapsensa kanssa?
Itselläni on myös lapsia, jotka ovat lomailleet meidän vanhempien lomien mukaan, ovat myös viettäneet vapaapäiviä jos meistä jompi kumpi on ollut sairauslomalla.
Ehkä siksi, koska oma asenteeni ja ajatukseni on tämä, en ymmärrä miksi kukaan lapsiansa rakastava haluaisi lomailla ilman omia lapsiaan?Täällä moni laittoi syitä lapsen hoidossa oloon ; työnteko, vanhempien hoitaminen, oma sairaalassa olo jne.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että päiväkotiin vieminen ja lapsen kanssa oleminen eivät onnistu saman loman tai jopa saman päivän aikana? Oletko sinä sitten lastesi kanssa lomalla 24/7 vai hylkäätkö heidät kuitenkin joskus vaikka mummolle?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta mun lapseni ovat olleet mummolassa hoidossa silloin, kun mä en ole ollut lomalla. Eivät silloin, kun olen ollut lomalla. On ollut ihan mukavaa, kun ei ole aamulla tarvinnut viedä lapsia päiväkotiin ja on voinut lähteä töistä suoraan vaikka terassille, shoppailemaan tai ravintolaan syömään eikä hakemaan lapsia päiväkodista. Tämä on ollut mulle kaipaamaani lapsivapaata.
HIRVEÄ ÄITI! Hylkää lapsensa mummolaan mennäkseen terassille. MIKSI ET VIETÄ AIKAA LASTESI KANSSA!!!!!
Koska mun lapseni viihtyivät paljon paremmin mummin ja ukin kanssa mökillä kuin päivät päiväkodissa. Kun olin lomalla, lapseni olivat mun kanssani koko loman, eivät päiväkodissa eivätkä mummolassa.
Miksi teit lapsia, jos et halua olla heidän kanssaan vaan hylkäät heidät mummin ja ukin hoiviin?
(ja kyllä, tämä on puhdasta v'ttuilu niille, jotka ulvovat siitä, kun lapsi viedään päiväkotiin)
Mielummin mummin ja ukin hoiviin kuin päiväkotiin, jossa on tuntemattomat aikuiset ja 20 muuta lasta sillipurkin kokoisessa tilassa.
Miksi teit lapsen, jos et häntä itse halua hoitaa? Missä on mummin ja ukin oikeus eläkepäiviin kahdestaan? Eihän ne sitä sinulle sano, mutta pikkulapsen hoitaminen rasittaa heitä.
No itseasiassa he itse pyytävät lapsenlapsensa kylään :D
Niinhän ne aina näissä saduissa :D
No jösses! Minä olen itse mummi ja rakastan hoitaa lapsenlastani (toistaiseksi ainoaa)! Hän tuottaa minulle niin paljon iloa. Ja pappa hoitaa ihan yhtä innolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Mitä muita ihmisiä, jos viedään se ikätoverien seurakin, mitä siellä päivähoidossa olisi saanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vien lapsen hoitoon osittain myös loma-aikaan, koska perheen tilanne on haastava. Tämä ei näy ulkopuolisille.
Olen kotona vuoden ikäisen kanssa ja 3 v on päiväkodissa osa-aikaisena. 3 v on kesällä lomalla pari viikkoa. On päiväkodissa osan heinäkuusta, vaikka molemmat vanhemmat on kotona.
Sitten syihin: Tukiverkkoja on täysi nolla. Isovanhemmat kuolleet. Molemmat lapset ovat haastavia. Pienempi ei nuku, vauvavuotta varjosti hänen sairaus. Isompi on erittäin vilkas lapsi ja uhma päällä. Vapaa-ajalla leikkikavereita ei hirveästi ole. Mies tekee raskasta vuorotyötä ja on uupunut.
Ei yksinkertaisesti riitä voimavarat enempään. Neuvola kannusti meitä tähän. On kaikille kannattavampaa mennä näin kuin se että aikuiset uupuu totaalisesti.
Yleisesti perheet voi olla lasten hoidon suhteen todella eriarvoisessa asemassa. Toisilla isovanhemmat hoitaa joka päivä lapsenlapsiaan, toisilla ei ole lainkaan hoitoapua.
Nyt on pakko kysyä, että jos tiesit teidän perheen haasteet niin miksi teitte toisen lapsen?
En ymmärrä edelleenkään sitä , että tehdään lapsia, mutta ei haluta olla heidän kanssaan eikä hoitaa niitä itse vaan annetaan mielellään ulkopuolisen hoiviin,
Todella naiivia ajattelua ja joku vielä liputtaa tällaisen ajattelun puolesta. Todennäköisesti lapsettomat. Tilanteet muuttuu ja elämässä sattuu ja tapahtuu. Silloin toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kaikkien voimavarat eivät ole aina samat, perheiden välillä on paljon eroja ja tukiverkostot ovat useilla heikot. Ei millään tavalla tarkoita, etteivätkö lapset olisi tärkeimmällä sijalla. Lapsetkin voivat hyvin kun heidän vanhempansa voivat. Mikä tässä yhtälössä on vaikea käsittää?
Jos perheessä on ongelmia, silloin täytyy hakea apua. Mikään päiväkoti ei ole tähän ratkaisu, vaikka sinun mielestäsi niin on tietysti kivaa ajatella.
Kyllä se vaan se päiväkoti on ratkaisu moneen. Siellä kotona voi olla vaikkapa äiti mutta ei se tarkoita, että siellä joku pullantuoksuinen emäntä olisi. Siellä voi olla vaikkapa äiti, jolla on jalka poikki tai masennusta. Siellä voi olla isä, mutta ei se tarkoita, että se isä veisi jalkapalloa pelaamaan päivällä, sillä isälläkin voi olla omat ongelmansa. Päiväkoti ratkaisee näitä ongelmia ja auttaa siihen, että kun se lapsi kotona on, sitä jaksetaan hoitaa ja sen kanssa jaksetaan olla.
Ei lapsi ole mikään osa-aikaprojekti.
Ei myöskään kokoaikaprojekti. Onneksi on myös tämä so called yhteiskunta. Päiväkoti ja koulu, sekä muut tukiverkkomme. Se palvelee myös lasta ja joillekin on parempi olla varhaiskasvatuksessa ja koulussa, koska emme elä täydellisessä maailmassa. Hyvä, että kaikille lapsille on tasaveroisesti saatavilla nämä. Suomi on lapsivihamielinen maa, äidit ovat vapaata riistaa ja heitä syyllistetään, kuten tässäkin keskustelussa voi heti huomata.
Lapsivihamielinen on lähinnä se, joka ei kestä oman lapsensa seuraa ja sysää tämän päiväkotiin pois silmistä, vaikka olisi itse kotona.
Suosittelen kirjautumaan yliopistoon, vaikka harrastuspohjalta, siellä oppii näkemään asiat laajemmasta näkökulmasta ja ymmärtämään monimuotoisuutta. Luojan kiitos, ajatteluaan voi kehittää. Jos ei ole rahkeita niin avoimen yliopiston tai työväenopiston kursseista voi aloittaa.
Mä olen lisensiaatti ja ajattelen kyllä laajasti, mutta tässä asiassa olen kyllä täsmälleen samaa mieltä.
Lapsen päiväkotiin laitto ylipäätään ilman järkevää syytä on turhaa, lomalla sinne vienti ilman fiksua syytä pitäisi kieltää kokonaan.
Oma aika ja *lapselle seuraa* syyt ei todellakaan ole perusteltuja, ei myöskään yksittäinen meno tai puuha, ei vaikka se kestäisi kaksi vkoa.
Et ilmeisesti ainakaan kasvatus- tai muiden ihmistieteiden lisensiaatti. On nimittäin niin teknokraattisesti ajateltu kuin olla ja voi. Et myöskään ole tietoinen alan tutkimuksesta, jonka mukaan lapsille tekee hyvää olla varhaiskasvatuksen piirissä, sillä mainitset ettei päiväkoti ole ollenkaan lapselle hyväksi. Elät kuplassa, jossa poikkeuksia ei sallita ja kaikilla ihmisillä on muutenkin keskenään vastaavat tilanteet. Sinusta on lapselle parempi, että hän on esimerkiksi työttömän vanhemman kanssa kotona ja altistuu sitä mukaa vanhemman stressaavalle elämäntilanteelle kuin että olisi sen ajan leikkimässä vertaistensa kanssa.
Kyllä, lapselle on aina lähtökohtaisesti parempi olla vanhempansa seurassa, jos vanhempi on sairas, tai lapsi tarvitsee kuntoutuksellista tukea, on olemassa järkevä syy. Ja työnteko on sellainen automaattisesti tietenkin.
Työttömyys ei ole sairaus, en todellakaan ymmärrä miksi lapsi olisi ennemmin päiväkodissa. Työttömyys ei estä lasten kanssa oloa. Vasta 4-5-vuotiaana lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta oikeasti. Päiväkodista ei ennen sitäkään ole haittaa, tietenkään, saahan sieltä virikkeitä ja ikäistään seuraa, mutta se on toimivassa perheessä itsestäänselvyys kotonakin. Ja kylläpä vaan olen kasvatuksen ammattilainen.
Aina ei siis ole lapsen parempi olla vanhempien seurassa ja tilanteita voi olla monenlaisia saman perheenkin sisällä eri aikoina. Tuolloin on viisasta ja lapsenkin kannalta järkevää olla pari päivää pidempään päivähoidossa. Olemme siis samaa mieltä tuolta osin, ero on ainoastaan siinä, mikä on järkevä syy. Minun mielestäni jokainen osaa sen omista lähtökohdistaan arvioida ja jos kokee tarvetta, on muidenkin siihen luotettava.
Eri mieltä olemme siitä, millainen kokonaisvaltainen vaikutus työttömyydellä ihmiseen on, eikä usein hyvään suuntaan, vaan monelle henkilökohtaisen kriisin paikka. Lisäksi työttömän työnhaku on työtä ja yhteiskunnan kannalta nopea työllistyminen on toivottavaa. Joka tapauksessa lapset ovat vanhempiensa kanssa suurimman osan ajasta, enkä ikinä syyllistäisi heitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttämisestä.
Jos yksi hakemus per vko on työtä, niin huh huh. Kyllä, työttömyys on henkinen haaste, mutta lasten kanssa oloa se ei estä.
-eri
Lapsen tai yhteiskunnan parasta ajatellen työttömänä ei ole hyvä pitää lasta kotona, varsinkin jos on jo tottunut olemaan varhaiskasvatuksessa ja siellä on rutiinit sekä ystävät, jotka ovat merkityksellisiä jo pienille. Lähtökohtasi on, että vanhempi hakee töitä sen minimimäärän eli hakemuksen per viikko. Tiedätkö, että jotkut työttömät pyrkivät työllistymään ihan tosissaan ja silloin se käy työstä. Tässä korostuu se ero millä tavoin työttömistä ajatellaan. Onko kyseessä minimimäärän tekevä elämäntapatyötön vai työtön joka pyrkii niitä saamaan. Tietysti elämäntapatyöttömän on entistä tärkeämpää viedä lapsensa varhaiskasvatuksen piiriin, varmaan jokainen ymmärtää sen olevan lapsen paras.
Päiväkoti on myös kullanarvoinen sille ei suomea kotonaan puhuvalle lapselle. Ei siellä kotona suomea opi, jos äiti puhuu luonnollisesti äidinkieltään lapselle vaikka kuinka sitten laulaisi muumilauluja ja paistaisi pullaa. Päiväkodissa toisten lasten kanssa sen kielen oppii ja antaa mahdollisuuden mennä kouluun samalta viivalta kuin muutkin.
Näin varmasti onkin, mutta ei sitä suomenkieltä tarvitse oppia loma-aikoina. Eiköhän mamuäidin kuulu pitää lapsensa kotona lomalla, varsinkaan kun harva heistä käy edes töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Mitä muita ihmisiä, jos viedään se ikätoverien seurakin, mitä siellä päivähoidossa olisi saanut?
Kyllä niitä ikätovereita on muuallakin kuin päiväkodissa. Sitä paitsi etenkin pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea vanhempiensa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Tällaiselle lapselle, joka on ollut vain äitinsä seurassa ennen esikoulua, esikouluun meno tulee olemaan aivan kamala shokki. Todella vaikea alkutaival koulua ajatellen tulee siitä.Tulee hidastamaan koko ryhmän kehitystä, kun itkee äitinsä perään niitä itkuja, mitkä muut ovat jättäneet taakseen jo 2-vuotiaana (omani eivät ole kyllä koskaan itkeneet päiväkotiin mennessä, vaan päiväkoti on meillä ollut aina kiva juttu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Mitä muita ihmisiä, jos viedään se ikätoverien seurakin, mitä siellä päivähoidossa olisi saanut?
Kyllä niitä ikätovereita on muuallakin kuin päiväkodissa. Sitä paitsi etenkin pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea vanhempiensa seuraa.
Silloin kun oma lapsi oli kotihoidossa, niin ei niitä muista lapsia niin vaan nähty. Meillä ei ole suvussa muita lapsia. Kavereillakaan ei ole saman ikäisiä. Taloyhtiö on hyvin ikääntynyttä asukasta täynnä, satunnaisesti olisi jollain mummolla ehkä ollut lapsi kylässä. Leikkipuistossa hyvällä tsäkällä sai hetkeksi seuraa, mutta usein kävi niin, että kun leikki saatiin alkamaan, piti toisen jo lähteä. Tai sitten leikkipuistossa ulkoili vain läheisen päiväkodin porukka, jotka kaikki tunsivat toisensa ja leikkivät keskenään. Muskariin kun menet, se on puoli tuntia seuraa ja kotiin, ei siitä sen enempiä leikkejä ala. Yksinäistä se sellaisen kotihoidetun lapsen elämä on ja ei sitä äiti yksin pysty poistamaan. Me kaikki kaipaamme kumminkin kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Tällaiselle lapselle, joka on ollut vain äitinsä seurassa ennen esikoulua, esikouluun meno tulee olemaan aivan kamala shokki. Todella vaikea alkutaival koulua ajatellen tulee siitä.Tulee hidastamaan koko ryhmän kehitystä, kun itkee äitinsä perään niitä itkuja, mitkä muut ovat jättäneet taakseen jo 2-vuotiaana (omani eivät ole kyllä koskaan itkeneet päiväkotiin mennessä, vaan päiväkoti on meillä ollut aina kiva juttu).
Miksi oletat, että kotihoidettu 6-vuotias itkisi eskariin mennessään ja hidastaisi koko ryhmän kehitystä? Toiset vanhemmat ovat ilmeisesti kykeneväisempiä kuin toiset, kun osaavat kasvattaa lastaan myös ilman päiväkotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli muuten sellainenkin mieleen, että korona-aikaanhan on (vieläkin) ihan mahdottoman tarkkaa, ettei lasta saa viedä hoitoon, jos vähänkin nenä vuotaa tms. Päiväkotilapsillahan nenä vuotaa melko usein. Lapsi kuitenkin tuolloin käyttäytyy ihan samoin kuin terveenä ollessaan. Näitä lapsia on pidetty kotona vaikka kuinka paljon viimeisen parin vuoden aikana. Siinä näille vikisijöille aivan riittävästi kotoilua lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin esikoisen pois päiväkodista, kun jäin äitiyslomalle toisesta. Se oli silloin vähän vajaa kolme ja oli kotona sen pari vuotta mitä miehen kanssa oltiin kotona. Vietiin se päivisin pari kertaa viikossa kerhoon. Ja tutuilla ja naapureilla on lapsia niin sai leikkiä niiden kanssa. En vaan raaskinut viedä sitä hoitoon ja jäädä itse vauvan kanssa, varsinki ku hän on ollut aina ihan tosi aamu-uninen. Mutta tätä ratkaisua ihmeteltiin monelta taholta.
Kuulostaa kivalta. Ihana että tuollaisiakin vanhempia vielä on.
Meillä esikoinen oli ennättänyt olla puoli vuotta päiväkodissa mun palattua 80% töihin, kun kuopus syntyi. Oli 2,5-3-vuotias. En raaskinut heti ottaa pois kokonaan, kun juuri oli saanut kaveripiirin siellä kasaan ja pikkusisaren syntymäkin oli tietysti myös mullistus ja muutos. Oli kotona neljä vkoa, saman ajan kuin isäkin. Kävi 4 päivänä vkossa kuukauden, kun vauva oli enemmän tissillä kuin siltä poissa, sit 3 päivänä vkossa niin, että toimintavuosi tuli täyteen. Sen jälkeen sit oltiin kotona kunnes meni eskariin. Minusta se on itsestäänselvää, että molemmat oli kotona mun kanssa. Kuopus ei käynyt päiväkodissa ollenkaan, meni suoraan eskariin.
Naapurin lapset, kerhot, muskari, retket, yhdessäolo, ei se muuta tarvitse. Mukava kuulla, että muutkin tekevät samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Tällaiselle lapselle, joka on ollut vain äitinsä seurassa ennen esikoulua, esikouluun meno tulee olemaan aivan kamala shokki. Todella vaikea alkutaival koulua ajatellen tulee siitä.Tulee hidastamaan koko ryhmän kehitystä, kun itkee äitinsä perään niitä itkuja, mitkä muut ovat jättäneet taakseen jo 2-vuotiaana (omani eivät ole kyllä koskaan itkeneet päiväkotiin mennessä, vaan päiväkoti on meillä ollut aina kiva juttu).
Ai äiti, jolla ei ole minkäänlaista omaa työuraa, on oletettavasti se kaikista kyvykkäin yhteiskunnan yksilö kehittämään lastaan? Sori, en usko. Toisekseen äiti, joka pitää lasta kotona niin kauan, kunnes on pakko viedä eskariin, on varmasti sellainen, joka haluaa tehdä itsestään korvaamattoman lapsen kautta. Ei ole antanut lasta edes hoitoon kellekään muulle koko aikana. Ei se lapsi ole tottunut olemaan yhtään ilman äitiään.
Miksi oletat, että kotihoidettu 6-vuotias itkisi eskariin mennessään ja hidastaisi koko ryhmän kehitystä? Toiset vanhemmat ovat ilmeisesti kykeneväisempiä kuin toiset, kun osaavat kasvattaa lastaan myös ilman päiväkotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Mitä muita ihmisiä, jos viedään se ikätoverien seurakin, mitä siellä päivähoidossa olisi saanut?
Kyllä niitä ikätovereita on muuallakin kuin päiväkodissa. Sitä paitsi etenkin pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea vanhempiensa seuraa.
Missä niitä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Tällaiselle lapselle, joka on ollut vain äitinsä seurassa ennen esikoulua, esikouluun meno tulee olemaan aivan kamala shokki. Todella vaikea alkutaival koulua ajatellen tulee siitä.Tulee hidastamaan koko ryhmän kehitystä, kun itkee äitinsä perään niitä itkuja, mitkä muut ovat jättäneet taakseen jo 2-vuotiaana (omani eivät ole kyllä koskaan itkeneet päiväkotiin mennessä, vaan päiväkoti on meillä ollut aina kiva juttu).
Ai äiti, jolla ei ole minkäänlaista omaa työuraa, on oletettavasti se kaikista kyvykkäin yhteiskunnan yksilö kehittämään lastaan? Sori, en usko. Toisekseen äiti, joka pitää lasta kotona niin kauan, kunnes on pakko viedä eskariin, on varmasti sellainen, joka haluaa tehdä itsestään korvaamattoman lapsen kautta. Ei ole antanut lasta edes hoitoon kellekään muulle koko aikana. Ei se lapsi ole tottunut olemaan yhtään ilman äitiään.
Miksi oletat, että kotihoidettu 6-vuotias itkisi eskariin mennessään ja hidastaisi koko ryhmän kehitystä? Toiset vanhemmat ovat ilmeisesti kykeneväisempiä kuin toiset, kun osaavat kasvattaa lastaan myös ilman päiväkotia.
Minun esikoiseni meni suoraan eskariin. Ei ollut tarvetta päivähoidolle, koska kotona oli nuorempi, joka taas ei voinut mennä päiväkotiin, koska sairasti pahaa astmaa ja lääkäri suositteli päivähoitoon menemisen siirtämistä.
Esikoinen oli oikein hyvä ja sosiaalinen oppilas, kirjoitti ällän paperit huippulukiosta ja opiskelee nyt ulkomaisessa huippuyliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin esikoisen pois päiväkodista, kun jäin äitiyslomalle toisesta. Se oli silloin vähän vajaa kolme ja oli kotona sen pari vuotta mitä miehen kanssa oltiin kotona. Vietiin se päivisin pari kertaa viikossa kerhoon. Ja tutuilla ja naapureilla on lapsia niin sai leikkiä niiden kanssa. En vaan raaskinut viedä sitä hoitoon ja jäädä itse vauvan kanssa, varsinki ku hän on ollut aina ihan tosi aamu-uninen. Mutta tätä ratkaisua ihmeteltiin monelta taholta.
Kuulostaa kivalta. Ihana että tuollaisiakin vanhempia vielä on.
Meillä esikoinen oli ennättänyt olla puoli vuotta päiväkodissa mun palattua 80% töihin, kun kuopus syntyi. Oli 2,5-3-vuotias. En raaskinut heti ottaa pois kokonaan, kun juuri oli saanut kaveripiirin siellä kasaan ja pikkusisaren syntymäkin oli tietysti myös mullistus ja muutos. Oli kotona neljä vkoa, saman ajan kuin isäkin. Kävi 4 päivänä vkossa kuukauden, kun vauva oli enemmän tissillä kuin siltä poissa, sit 3 päivänä vkossa niin, että toimintavuosi tuli täyteen. Sen jälkeen sit oltiin kotona kunnes meni eskariin. Minusta se on itsestäänselvää, että molemmat oli kotona mun kanssa. Kuopus ei käynyt päiväkodissa ollenkaan, meni suoraan eskariin.
Naapurin lapset, kerhot, muskari, retket, yhdessäolo, ei se muuta tarvitse. Mukava kuulla, että muutkin tekevät samoin.
Ja nyt ovat 10 ja 7 ja mä olen edelleen kotona heidän tullessaan koulusta 😀 Arvatkaapa vaan onko ihmettelijöitä riittänyt? En tekisi mitään toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vien lapsen hoitoon osittain myös loma-aikaan, koska perheen tilanne on haastava. Tämä ei näy ulkopuolisille.
Olen kotona vuoden ikäisen kanssa ja 3 v on päiväkodissa osa-aikaisena. 3 v on kesällä lomalla pari viikkoa. On päiväkodissa osan heinäkuusta, vaikka molemmat vanhemmat on kotona.
Sitten syihin: Tukiverkkoja on täysi nolla. Isovanhemmat kuolleet. Molemmat lapset ovat haastavia. Pienempi ei nuku, vauvavuotta varjosti hänen sairaus. Isompi on erittäin vilkas lapsi ja uhma päällä. Vapaa-ajalla leikkikavereita ei hirveästi ole. Mies tekee raskasta vuorotyötä ja on uupunut.
Ei yksinkertaisesti riitä voimavarat enempään. Neuvola kannusti meitä tähän. On kaikille kannattavampaa mennä näin kuin se että aikuiset uupuu totaalisesti.
Yleisesti perheet voi olla lasten hoidon suhteen todella eriarvoisessa asemassa. Toisilla isovanhemmat hoitaa joka päivä lapsenlapsiaan, toisilla ei ole lainkaan hoitoapua.
Nyt on pakko kysyä, että jos tiesit teidän perheen haasteet niin miksi teitte toisen lapsen?
En ymmärrä edelleenkään sitä , että tehdään lapsia, mutta ei haluta olla heidän kanssaan eikä hoitaa niitä itse vaan annetaan mielellään ulkopuolisen hoiviin,
Todella naiivia ajattelua ja joku vielä liputtaa tällaisen ajattelun puolesta. Todennäköisesti lapsettomat. Tilanteet muuttuu ja elämässä sattuu ja tapahtuu. Silloin toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kaikkien voimavarat eivät ole aina samat, perheiden välillä on paljon eroja ja tukiverkostot ovat useilla heikot. Ei millään tavalla tarkoita, etteivätkö lapset olisi tärkeimmällä sijalla. Lapsetkin voivat hyvin kun heidän vanhempansa voivat. Mikä tässä yhtälössä on vaikea käsittää?
Jos perheessä on ongelmia, silloin täytyy hakea apua. Mikään päiväkoti ei ole tähän ratkaisu, vaikka sinun mielestäsi niin on tietysti kivaa ajatella.
Kyllä se vaan se päiväkoti on ratkaisu moneen. Siellä kotona voi olla vaikkapa äiti mutta ei se tarkoita, että siellä joku pullantuoksuinen emäntä olisi. Siellä voi olla vaikkapa äiti, jolla on jalka poikki tai masennusta. Siellä voi olla isä, mutta ei se tarkoita, että se isä veisi jalkapalloa pelaamaan päivällä, sillä isälläkin voi olla omat ongelmansa. Päiväkoti ratkaisee näitä ongelmia ja auttaa siihen, että kun se lapsi kotona on, sitä jaksetaan hoitaa ja sen kanssa jaksetaan olla.
Ei lapsi ole mikään osa-aikaprojekti.
Ei myöskään kokoaikaprojekti. Onneksi on myös tämä so called yhteiskunta. Päiväkoti ja koulu, sekä muut tukiverkkomme. Se palvelee myös lasta ja joillekin on parempi olla varhaiskasvatuksessa ja koulussa, koska emme elä täydellisessä maailmassa. Hyvä, että kaikille lapsille on tasaveroisesti saatavilla nämä. Suomi on lapsivihamielinen maa, äidit ovat vapaata riistaa ja heitä syyllistetään, kuten tässäkin keskustelussa voi heti huomata.
Lapsivihamielinen on lähinnä se, joka ei kestä oman lapsensa seuraa ja sysää tämän päiväkotiin pois silmistä, vaikka olisi itse kotona.
Suosittelen kirjautumaan yliopistoon, vaikka harrastuspohjalta, siellä oppii näkemään asiat laajemmasta näkökulmasta ja ymmärtämään monimuotoisuutta. Luojan kiitos, ajatteluaan voi kehittää. Jos ei ole rahkeita niin avoimen yliopiston tai työväenopiston kursseista voi aloittaa.
Mä olen lisensiaatti ja ajattelen kyllä laajasti, mutta tässä asiassa olen kyllä täsmälleen samaa mieltä.
Lapsen päiväkotiin laitto ylipäätään ilman järkevää syytä on turhaa, lomalla sinne vienti ilman fiksua syytä pitäisi kieltää kokonaan.
Oma aika ja *lapselle seuraa* syyt ei todellakaan ole perusteltuja, ei myöskään yksittäinen meno tai puuha, ei vaikka se kestäisi kaksi vkoa.
Et ilmeisesti ainakaan kasvatus- tai muiden ihmistieteiden lisensiaatti. On nimittäin niin teknokraattisesti ajateltu kuin olla ja voi. Et myöskään ole tietoinen alan tutkimuksesta, jonka mukaan lapsille tekee hyvää olla varhaiskasvatuksen piirissä, sillä mainitset ettei päiväkoti ole ollenkaan lapselle hyväksi. Elät kuplassa, jossa poikkeuksia ei sallita ja kaikilla ihmisillä on muutenkin keskenään vastaavat tilanteet. Sinusta on lapselle parempi, että hän on esimerkiksi työttömän vanhemman kanssa kotona ja altistuu sitä mukaa vanhemman stressaavalle elämäntilanteelle kuin että olisi sen ajan leikkimässä vertaistensa kanssa.
Kyllä, lapselle on aina lähtökohtaisesti parempi olla vanhempansa seurassa, jos vanhempi on sairas, tai lapsi tarvitsee kuntoutuksellista tukea, on olemassa järkevä syy. Ja työnteko on sellainen automaattisesti tietenkin.
Työttömyys ei ole sairaus, en todellakaan ymmärrä miksi lapsi olisi ennemmin päiväkodissa. Työttömyys ei estä lasten kanssa oloa. Vasta 4-5-vuotiaana lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta oikeasti. Päiväkodista ei ennen sitäkään ole haittaa, tietenkään, saahan sieltä virikkeitä ja ikäistään seuraa, mutta se on toimivassa perheessä itsestäänselvyys kotonakin. Ja kylläpä vaan olen kasvatuksen ammattilainen.
Aina ei siis ole lapsen parempi olla vanhempien seurassa ja tilanteita voi olla monenlaisia saman perheenkin sisällä eri aikoina. Tuolloin on viisasta ja lapsenkin kannalta järkevää olla pari päivää pidempään päivähoidossa. Olemme siis samaa mieltä tuolta osin, ero on ainoastaan siinä, mikä on järkevä syy. Minun mielestäni jokainen osaa sen omista lähtökohdistaan arvioida ja jos kokee tarvetta, on muidenkin siihen luotettava.
Eri mieltä olemme siitä, millainen kokonaisvaltainen vaikutus työttömyydellä ihmiseen on, eikä usein hyvään suuntaan, vaan monelle henkilökohtaisen kriisin paikka. Lisäksi työttömän työnhaku on työtä ja yhteiskunnan kannalta nopea työllistyminen on toivottavaa. Joka tapauksessa lapset ovat vanhempiensa kanssa suurimman osan ajasta, enkä ikinä syyllistäisi heitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttämisestä.
Jos yksi hakemus per vko on työtä, niin huh huh. Kyllä, työttömyys on henkinen haaste, mutta lasten kanssa oloa se ei estä.
-eri
Et sinä pääse edes TE-toimistoon työnhakijaksi ja saa työttömyysturvaa, ellei ole osoittaa että lastenhoito on järjestetty. Ja näin on ollut jo vuosia.
Päiväkoti paikkaa ei edes saa, vaan siihen voi mennä kuukausi tai useampi.
Itse olin vuosia sitten työttömänä ja minulle tuli kutsu haastatteluun 3h varoitusajalla ja haastattelun jälkeen jäin töihin. Jos ei olisi ollut lapsille hoitopaikkaa, en olisi työllistynyt.
Yritykset tarvitsevat nopealla aikataululla työvoimaa sijaiksi, projekteihin jne. Muuten TE-toimisto ei edes palvelisi elinkeinoelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vien lapsen hoitoon osittain myös loma-aikaan, koska perheen tilanne on haastava. Tämä ei näy ulkopuolisille.
Olen kotona vuoden ikäisen kanssa ja 3 v on päiväkodissa osa-aikaisena. 3 v on kesällä lomalla pari viikkoa. On päiväkodissa osan heinäkuusta, vaikka molemmat vanhemmat on kotona.
Sitten syihin: Tukiverkkoja on täysi nolla. Isovanhemmat kuolleet. Molemmat lapset ovat haastavia. Pienempi ei nuku, vauvavuotta varjosti hänen sairaus. Isompi on erittäin vilkas lapsi ja uhma päällä. Vapaa-ajalla leikkikavereita ei hirveästi ole. Mies tekee raskasta vuorotyötä ja on uupunut.
Ei yksinkertaisesti riitä voimavarat enempään. Neuvola kannusti meitä tähän. On kaikille kannattavampaa mennä näin kuin se että aikuiset uupuu totaalisesti.
Yleisesti perheet voi olla lasten hoidon suhteen todella eriarvoisessa asemassa. Toisilla isovanhemmat hoitaa joka päivä lapsenlapsiaan, toisilla ei ole lainkaan hoitoapua.
Nyt on pakko kysyä, että jos tiesit teidän perheen haasteet niin miksi teitte toisen lapsen?
En ymmärrä edelleenkään sitä , että tehdään lapsia, mutta ei haluta olla heidän kanssaan eikä hoitaa niitä itse vaan annetaan mielellään ulkopuolisen hoiviin,
Todella naiivia ajattelua ja joku vielä liputtaa tällaisen ajattelun puolesta. Todennäköisesti lapsettomat. Tilanteet muuttuu ja elämässä sattuu ja tapahtuu. Silloin toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kaikkien voimavarat eivät ole aina samat, perheiden välillä on paljon eroja ja tukiverkostot ovat useilla heikot. Ei millään tavalla tarkoita, etteivätkö lapset olisi tärkeimmällä sijalla. Lapsetkin voivat hyvin kun heidän vanhempansa voivat. Mikä tässä yhtälössä on vaikea käsittää?
Jos perheessä on ongelmia, silloin täytyy hakea apua. Mikään päiväkoti ei ole tähän ratkaisu, vaikka sinun mielestäsi niin on tietysti kivaa ajatella.
Kyllä se vaan se päiväkoti on ratkaisu moneen. Siellä kotona voi olla vaikkapa äiti mutta ei se tarkoita, että siellä joku pullantuoksuinen emäntä olisi. Siellä voi olla vaikkapa äiti, jolla on jalka poikki tai masennusta. Siellä voi olla isä, mutta ei se tarkoita, että se isä veisi jalkapalloa pelaamaan päivällä, sillä isälläkin voi olla omat ongelmansa. Päiväkoti ratkaisee näitä ongelmia ja auttaa siihen, että kun se lapsi kotona on, sitä jaksetaan hoitaa ja sen kanssa jaksetaan olla.
Ei lapsi ole mikään osa-aikaprojekti.
Ei myöskään kokoaikaprojekti. Onneksi on myös tämä so called yhteiskunta. Päiväkoti ja koulu, sekä muut tukiverkkomme. Se palvelee myös lasta ja joillekin on parempi olla varhaiskasvatuksessa ja koulussa, koska emme elä täydellisessä maailmassa. Hyvä, että kaikille lapsille on tasaveroisesti saatavilla nämä. Suomi on lapsivihamielinen maa, äidit ovat vapaata riistaa ja heitä syyllistetään, kuten tässäkin keskustelussa voi heti huomata.
Lapsivihamielinen on lähinnä se, joka ei kestä oman lapsensa seuraa ja sysää tämän päiväkotiin pois silmistä, vaikka olisi itse kotona.
Suosittelen kirjautumaan yliopistoon, vaikka harrastuspohjalta, siellä oppii näkemään asiat laajemmasta näkökulmasta ja ymmärtämään monimuotoisuutta. Luojan kiitos, ajatteluaan voi kehittää. Jos ei ole rahkeita niin avoimen yliopiston tai työväenopiston kursseista voi aloittaa.
Mä olen lisensiaatti ja ajattelen kyllä laajasti, mutta tässä asiassa olen kyllä täsmälleen samaa mieltä.
Lapsen päiväkotiin laitto ylipäätään ilman järkevää syytä on turhaa, lomalla sinne vienti ilman fiksua syytä pitäisi kieltää kokonaan.
Oma aika ja *lapselle seuraa* syyt ei todellakaan ole perusteltuja, ei myöskään yksittäinen meno tai puuha, ei vaikka se kestäisi kaksi vkoa.
Et ilmeisesti ainakaan kasvatus- tai muiden ihmistieteiden lisensiaatti. On nimittäin niin teknokraattisesti ajateltu kuin olla ja voi. Et myöskään ole tietoinen alan tutkimuksesta, jonka mukaan lapsille tekee hyvää olla varhaiskasvatuksen piirissä, sillä mainitset ettei päiväkoti ole ollenkaan lapselle hyväksi. Elät kuplassa, jossa poikkeuksia ei sallita ja kaikilla ihmisillä on muutenkin keskenään vastaavat tilanteet. Sinusta on lapselle parempi, että hän on esimerkiksi työttömän vanhemman kanssa kotona ja altistuu sitä mukaa vanhemman stressaavalle elämäntilanteelle kuin että olisi sen ajan leikkimässä vertaistensa kanssa.
Kyllä, lapselle on aina lähtökohtaisesti parempi olla vanhempansa seurassa, jos vanhempi on sairas, tai lapsi tarvitsee kuntoutuksellista tukea, on olemassa järkevä syy. Ja työnteko on sellainen automaattisesti tietenkin.
Työttömyys ei ole sairaus, en todellakaan ymmärrä miksi lapsi olisi ennemmin päiväkodissa. Työttömyys ei estä lasten kanssa oloa. Vasta 4-5-vuotiaana lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta oikeasti. Päiväkodista ei ennen sitäkään ole haittaa, tietenkään, saahan sieltä virikkeitä ja ikäistään seuraa, mutta se on toimivassa perheessä itsestäänselvyys kotonakin. Ja kylläpä vaan olen kasvatuksen ammattilainen.
Aina ei siis ole lapsen parempi olla vanhempien seurassa ja tilanteita voi olla monenlaisia saman perheenkin sisällä eri aikoina. Tuolloin on viisasta ja lapsenkin kannalta järkevää olla pari päivää pidempään päivähoidossa. Olemme siis samaa mieltä tuolta osin, ero on ainoastaan siinä, mikä on järkevä syy. Minun mielestäni jokainen osaa sen omista lähtökohdistaan arvioida ja jos kokee tarvetta, on muidenkin siihen luotettava.
Eri mieltä olemme siitä, millainen kokonaisvaltainen vaikutus työttömyydellä ihmiseen on, eikä usein hyvään suuntaan, vaan monelle henkilökohtaisen kriisin paikka. Lisäksi työttömän työnhaku on työtä ja yhteiskunnan kannalta nopea työllistyminen on toivottavaa. Joka tapauksessa lapset ovat vanhempiensa kanssa suurimman osan ajasta, enkä ikinä syyllistäisi heitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttämisestä.
Jos yksi hakemus per vko on työtä, niin huh huh. Kyllä, työttömyys on henkinen haaste, mutta lasten kanssa oloa se ei estä.
-eri
Et sinä pääse edes TE-toimistoon työnhakijaksi ja saa työttömyysturvaa, ellei ole osoittaa että lastenhoito on järjestetty. Ja näin on ollut jo vuosia.
Päiväkoti paikkaa ei edes saa, vaan siihen voi mennä kuukausi tai useampi.
Itse olin vuosia sitten työttömänä ja minulle tuli kutsu haastatteluun 3h varoitusajalla ja haastattelun jälkeen jäin töihin. Jos ei olisi ollut lapsille hoitopaikkaa, en olisi työllistynyt.
Yritykset tarvitsevat nopealla aikataululla työvoimaa sijaiksi, projekteihin jne. Muuten TE-toimisto ei edes palvelisi elinkeinoelämää.
Laki velvoittaa kunnan järjestämään sen kahdessa viikossa, jos työtön työllistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Tällaiselle lapselle, joka on ollut vain äitinsä seurassa ennen esikoulua, esikouluun meno tulee olemaan aivan kamala shokki. Todella vaikea alkutaival koulua ajatellen tulee siitä.Tulee hidastamaan koko ryhmän kehitystä, kun itkee äitinsä perään niitä itkuja, mitkä muut ovat jättäneet taakseen jo 2-vuotiaana (omani eivät ole kyllä koskaan itkeneet päiväkotiin mennessä, vaan päiväkoti on meillä ollut aina kiva juttu).
Ai äiti, jolla ei ole minkäänlaista omaa työuraa, on oletettavasti se kaikista kyvykkäin yhteiskunnan yksilö kehittämään lastaan? Sori, en usko. Toisekseen äiti, joka pitää lasta kotona niin kauan, kunnes on pakko viedä eskariin, on varmasti sellainen, joka haluaa tehdä itsestään korvaamattoman lapsen kautta. Ei ole antanut lasta edes hoitoon kellekään muulle koko aikana. Ei se lapsi ole tottunut olemaan yhtään ilman äitiään.
Miksi oletat, että kotihoidettu 6-vuotias itkisi eskariin mennessään ja hidastaisi koko ryhmän kehitystä? Toiset vanhemmat ovat ilmeisesti kykeneväisempiä kuin toiset, kun osaavat kasvattaa lastaan myös ilman päiväkotia.Minun esikoiseni meni suoraan eskariin. Ei ollut tarvetta päivähoidolle, koska kotona oli nuorempi, joka taas ei voinut mennä päiväkotiin, koska sairasti pahaa astmaa ja lääkäri suositteli päivähoitoon menemisen siirtämistä.
Esikoinen oli oikein hyvä ja sosiaalinen oppilas, kirjoitti ällän paperit huippulukiosta ja opiskelee nyt ulkomaisessa huippuyliopistossa.
Noh, tossa sun tarinassa pitäisin aika todennäköisenä sitä, että lastesi isä oli keskimääräistä huomattavasti parempi tuloinen, jolloin sinun työssäkäyntisi olisi muutenkin ollut vain ajanvietettä, jos muuta tekemistä et keksinyt. Varmaan on ollut sitten kalliita harrastuksia siinä sivussa riittämiin. Aika harvalla näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vein 3 päivänä siksi että lapsi näkee oman ikäistään seuraa.
Puistoissa olen huomannut että perheet vetäytyvät omiin oloihinsa ja on vaikea saada lapselle kaveria kun lapsien ei anneta tutustua vaan kysellään omalta lapselta heti kun lapset alkavat leikkimään että "lähdetäänkö syömään, joo lähdetään syömään" vaikka lapsista huomaa että haluaisivat leikkiä. Aikuiset estävät sen. Tai sitten puistot ovat tyhjiä ja vietän kesän lapsen kanssa 24/7 kaksin.
Vien lapsen hyvällä omalla tunnolla hoitopaikkaan.
3 päivää ikäisten seurassa ei hyödytä mitään. Niinä kolmena päivänä sä olisit voinut mennä hänen kanssaan metsäretkelle, uimaan, piknikille tai ihan vaan pelata lautapelejä.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Lapsi saa viettää samanikäisestä kaveriseurassa aikaa kolmena päivänä viikossa, ja jonkun mielestä olisi parempi että nämä pois ja KAIKKI päivät kahden kesken äitin kanssa? Mitä ihmettä oikeasti? Olitteko itse lapsena mielellään aina aikuisen seurassa?
Se aikuinen sen lapsen äiti. Ja eihän sen äidin kanssa tarvitse koko ajan olla, onhan niitä muitakin ihmisiä ympärillä ainakin välillä. En nyt ymmärrä, mikä siinä äidissä on sellaista, ettei lapsen ole hyvä olla sen kanssa.
Tällaiselle lapselle, joka on ollut vain äitinsä seurassa ennen esikoulua, esikouluun meno tulee olemaan aivan kamala shokki. Todella vaikea alkutaival koulua ajatellen tulee siitä.Tulee hidastamaan koko ryhmän kehitystä, kun itkee äitinsä perään niitä itkuja, mitkä muut ovat jättäneet taakseen jo 2-vuotiaana (omani eivät ole kyllä koskaan itkeneet päiväkotiin mennessä, vaan päiväkoti on meillä ollut aina kiva juttu).
Ai äiti, jolla ei ole minkäänlaista omaa työuraa, on oletettavasti se kaikista kyvykkäin yhteiskunnan yksilö kehittämään lastaan? Sori, en usko. Toisekseen äiti, joka pitää lasta kotona niin kauan, kunnes on pakko viedä eskariin, on varmasti sellainen, joka haluaa tehdä itsestään korvaamattoman lapsen kautta. Ei ole antanut lasta edes hoitoon kellekään muulle koko aikana. Ei se lapsi ole tottunut olemaan yhtään ilman äitiään.
Miksi oletat, että kotihoidettu 6-vuotias itkisi eskariin mennessään ja hidastaisi koko ryhmän kehitystä? Toiset vanhemmat ovat ilmeisesti kykeneväisempiä kuin toiset, kun osaavat kasvattaa lastaan myös ilman päiväkotia.Minun esikoiseni meni suoraan eskariin. Ei ollut tarvetta päivähoidolle, koska kotona oli nuorempi, joka taas ei voinut mennä päiväkotiin, koska sairasti pahaa astmaa ja lääkäri suositteli päivähoitoon menemisen siirtämistä.
Esikoinen oli oikein hyvä ja sosiaalinen oppilas, kirjoitti ällän paperit huippulukiosta ja opiskelee nyt ulkomaisessa huippuyliopistossa.
Noh, tossa sun tarinassa pitäisin aika todennäköisenä sitä, että lastesi isä oli keskimääräistä huomattavasti parempi tuloinen, jolloin sinun työssäkäyntisi olisi muutenkin ollut vain ajanvietettä, jos muuta tekemistä et keksinyt. Varmaan on ollut sitten kalliita harrastuksia siinä sivussa riittämiin. Aika harvalla näin.
Minä tein töitä kotona koko ajan, koska olin yrittäjä. Ihan normaalia. Ei se kotihoito tarkoita, että on työtön. Höntti.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti on myös kullanarvoinen sille ei suomea kotonaan puhuvalle lapselle. Ei siellä kotona suomea opi, jos äiti puhuu luonnollisesti äidinkieltään lapselle vaikka kuinka sitten laulaisi muumilauluja ja paistaisi pullaa. Päiväkodissa toisten lasten kanssa sen kielen oppii ja antaa mahdollisuuden mennä kouluun samalta viivalta kuin muutkin.