Kamalin toimenpide mitä sinulle on tehty?

jälkeinen pahoinvointi. Endometrioosin poltto. Mulle on kuitenkin tehty mm. paksusuolen tähystys, katetrointi, kaksi alatiesynnytystä, kaavinta (keskenmenon jälkeen).

siinä siis työnnetään letku persuuksiin niin pitkälle koko paksusuolen pituudelta. sattuhan se. lähinnä se sattuu kun samalla suoleen pumpataan ilmaa, et letkua vois paremmin viedä eteenpäin ja monitorista tarkkailla, miltä suoli näyttää. siis kovia ilmavaivoja vain (mun mielestä). sanoivat mullekin et tätä vois verrata synnytykseen.

menin sit synnyttään ja kyl synnyttäminen kuin helvetin tuliin olis heitetty. en ikinä olis uskonu sellaseen tuskaan joutuvani, vaikka tuloksena oli ihan 3250g poju...

mä päätyisin omal kohdal toimenpiteenä kauheimmaksi tohon gastroskopiaan. se on mulle tehty n.4 kertaa ja aina ahistaa pirusti. ei kyllä voi verrata sitäkään synnytykseen.

voisin kyllä kuvitella, et hampaan poraus ilman puudutusta olis pahinta. hui, onneks ei ole sattunu kohdalle.

jollaisia kauhuelokuvissa on ja upotti sen tissiin ja imi. Se ei sattunut mutta kauhu ennen toimenpidettä (ei puudutuksia) oli kamalaa.

Se oli helvettiä, jalat ja kädet sidottiin penkkiin kiinni ja hoitaja piti vielä päätä paikoillaan :( se oli kamalaa....

poistettiin kysta, kaksi keskenmenoa, niistä toipui heti, mutta laparoskopiasta kesti parantua monta viikkoa.

Haava tulehtui pahasti, jouduin takaisin sairaalaan, ja sitä pidettiin 2 viikkoa auki sidoksilla. Joka aamu ja joka ilta sidokset (jotka olivat jo osittain kuivuneet haavaan kiinni) kiskottiin irti, ja haavasta raaputettiin irti kaikki kuolioon mennyt ja mätä... Sitten sinne kaadettiin puoli litraa desinfioivaa ainetta - tiedätte kirvelyn, kun haavaa putsaa desifiointiaineella, se tunne kertaa noin miljoona - ja päälle kaadettiin vettä. Desifiointiaine "kiehui" hetken haavassa, ja sitten laitettiin ne sidokset takaisin niin että haava kuivuisi ja paranisi. Kun se vihdoin kahden viikon jälkeen ommeltiin takaisin kiinni, olisin antanut ommella vaikka hereillä ollessa ilman puudutusta, koska se kaksi viikkoinen oli ollut niin hirveää kidutusta..

että täysiaikaisena kohtuun kuolleen synnyttäminen ilman ponnistusvaiheen puudutusta on kamalinta. Olin väärässä. Jalkaani tuli ruusun jälkeen mätäpatti, joka avattiin ja tyhjennettiin ilman mitään puudutuksia. Huusin puoli tuntia niin että kuului pihalle asti ja olin aivan hiestä märkä. En voi vieläkään uskoa, että nykyaikana Suomessa sairaalassa tehdään leikkauksia ilman puudutusta. Joku afrikkalainen poppamies voi niin tehdä, mutta SUOMESSA!Jos olisin tiennyt sen etukäteen, olisin mennyt sairaalaan Alkon kautta ja hankkinut itse kokovartalopuudutuksen.

helvetillistä luomusynnytystä (ilman omaa tahtoa)kokeneena,kamalin kokemus on kuitenkin gastroskopia,useasta yrityksestä huolimatta ei onnistunut kuin nukutuksella,mulla on niin herkkä nielu.

kans pahin paksusuolentähysys, varsinkin kun lääkäri ei osannut tehdä sitä oikein. Gastroskopiassa käynyt 5 kertaa ja se ei ollut edes paha, 4 lääkäriä osasi sen tehdä ja 1 ei, sille lääkärille en kyllä mene enään koskaan, jos kyseiseen toimenpiteeseen täytyisi vielä mennä.

tehty viilto puudutettiin paikallisesti. Muut toimenpiteet tehtiin ilman kipulääkkeitä ettei syke sekaantuisi niistä, se oli kivuliasta, pelottavaa ja kesti ihan liian monta tuntia!

Huusin puoli tuntia niin että kuului pihalle asti ja olin aivan hiestä märkä. En voi vieläkään uskoa, että nykyaikana Suomessa sairaalassa tehdään leikkauksia ilman puudutusta. Joku afrikkalainen poppamies voi niin tehdä, mutta SUOMESSA!Jos olisin tiennyt sen etukäteen, olisin mennyt sairaalaan Alkon kautta ja hankkinut itse kokovartalopuudutuksen.

Suomessa vaan on jotenkin sairasta tuo touhu. Ihmisen tuskanhuudot eivät paljon henkilökuntaa hetkauta, se on ihan normimenoa meidän ihanassa suomenmaassa. Joku tässä asenneilmapiirissä on kaikenkaikkiaan aika vituillaan. Joidenkin mielestä se on jokin häviö haluta ei-traumaattinen toimenpide traumaattisen sijaan.

Mulle transesofageaalinen echo on ollut kokemuksena hirvein. Olosuhteet tietysti vaikuttivat myös kun pelkäsin tekeväni kuolemaa, mutta mutta... Kestin sen kyllä ja vielä oksentamatta ja liikkumatta, mutta se varmaankin vartti oli elämäni pisin :/



Jälkeenpäin osastolla juteltiin hoitajien kanssa toimenpiteestä kun en kyennyt syömään (olin saanut vain juoda vettä aamulla ja odotin iltapäiväkahteen asti toimenpidettä, nälkä oli) ja he ihmettelivät miten mun nielu ja kurkku voi olla yhä niin kipeä että verta tulee, kun nieluun suihkutettava puudutus auttaa rentouttamaan kudoksia ja estämään tuon. Ihmettelin että mikä puudutus... Sydänpolilla ei mulle sitä muistettu laittaa :/

gastroskopia eli vatsan tähystys ja manometria eli painetutkimus missä se tähystin työnnettiin nenän kautta ruokatorveen!! Sen verran rankkoja olivat että kumpaankaan en aio enää koskaan mennä paitsi nukutettuna!!

ilman mitään puudutteita tai rauhoittavia.

Sen putkituksen jälkeen sanoin lääkärille että ei ihme että lapset nukutetaan tota toimenpidettä varten sen verta hirveä kokemus oli!

Lääkäri vaan totes et kyllä ne lapsetkin vois putkittaa hereillä jos osaisivat pysyä paikoillaan ja totesin vaan et tuskin sen verta kiduttava kokemus oli. Lääkäri siihen totes että tokihan toi sun korvas oli pahasti tulehtunut et saatto sen takia tuntua vähän kipeemmältä tuo putkitus. Ai niinkö?

4 lasta synnyttänyt ilman lääkkeitä tai puudutteita niin silti toi on hirvein kokemus.

Toinen hirveä kipu oli myös sappikivet/maksan samanaikainen tulehdus, mikä aiheutti lähes jatkuvaa kipua useamman päivän.

Mulle on tehty ainaskin kolonoskopia, gastroskopia, mitähän muuta... hätäsektio... viisaudenhampaan poisto... eikun joo pahin oli kyllä ehdottomasti maksabiopsia, joka sattui aivan SAATANASTI ensin se puudutuspiikin laitto ja sitten ne hartiakivut sen jälkeen. Synnytys ja paksusuolentähystys kevyttä kenttäheinää siihen verrattuna.

Mulla varmaan laparoskopia eli vatsalaukun tähystys, en ois ikinä uskonut että se on niin hirveetä. Maha oli yhtä iso kuin viimesillään raskaana, yöllä tuin itteni kotona tyynyihin, heräsin aina kun vähänkään liikahdin, en päässyt vessanpöntöltä ylös enkä alas ilman miehen nostamista enkä myöskään voinut kumarrella tai nousta sängystä. Muistan kun yritin kammeta pytyltä ylös, mahassa oli hirveä kipu ja haavoista tirskui sitä nestettä mikä sinne ruutattiin. Kammottavaa, onneksi pahin ei kestänyt kuin viikon. Ja muka niin helppo ja nopea toipua. Endometrioosia tosin leikattiin sieltä täältä eli haavoja oli mahan sisäpuolellakin kohdussa jne mutta ei ollut kivaa. Ja se leikkauksen jälkeinen pissaamisen yritys.. Pyörryin vessanpöntölle ja sängyssä kun virkosin kusihätä oli aivan tajunnanräjäyttävän hirveä :/

en ees halua kuvitella sektiota kun pelkät 3 reikää oli niin karmeat..

Siis ei vatsalaukun vaan vatsaontelon :)

Siis ei vatsalaukun vaan vatsaontelon :)

hätäsektion jälkeen, kun olivat juuri runnomassa kohtua takaisin mahan sisään. Todella kauheeta, tuli itku ja paljon kirosanoja...

emättimen seinästä leikkaamalla poistettu arpikudos...Jo valmiiksi sairaan kipeään paikkaan puudutusaineen laitto sattui helv..sti ja itse operaatio ei sattunut. Mutta hyvänen aika mitkä kivut sitten tuli kun puudutusaineet lakkasi vaikuttamasta...ihan kuin oisi synnyttänyt!!! Myöhemmin tikkien kutina ei myöskään ollut ihanaa... :(