Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua syyllistää, mutta haluan muistuttaa yhdestä varsin tärkeästä asiasta. Muistelepa, millaista oli, kun esikoinen oli vastasyntynyt. Elitkö hänen kanssaan kahdestaan vauvakuplassa, jossa ei ollut tilaa miehellesi / lapsen isälle? Et antanut miehen kylvettää lasta, vaihtaa vaippaa, pitää sylissä ja rauhoitella kitisevää lasta, kun eihän hän kuitenkaan olisi osannut tehdä sitä mielestäsi "oikein". Isä ei siis saanut alkaa luoda suhdetta lapseensa luonnollisella tavalla. Ja kuitenkin vain imetys oli sellainen asia, johon mies ei pysty, mutta pullosta ruokkiminen ja vähän myöhemmin puuron ja soseiden jne. syöttäminen sujuu mieheltä yhtä hyvin kuin naiseltakin. Ei se ole geeneissä! Se vauvakupla on vaarallinen juttu, se alkaa vieraannuttaa isää lapsistaan heti alusta alkaen. Ja kun ei saa tehdä, niin olkoon sitten. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. 

Ihan näin sivusta kysyn, että onko se vauvakupla tai siihen "katoaminen" sittenkään kovin paha juttu tai syyllistämisen aihe? Uskoakseni on normaalia, että vastasynnyttänyt äiti viettää ensimmäiset kuukaudet kuplassa vauvan kanssa, symbioosissa. Onhan siinä kaikenlaista hormonimyrskyä, yövalvomista ja muuta. Myös jonkinlaiset ylilyönnit ja ylihuolehtivuus kuulunevat asiaan ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla.

Mielestäni viestisi on nimenomaan syyllistävä. On vähän outoa, että vastasynnyttäneen naisen (joka on käynyt läpi todella ison elämäntapahtuman) pitäisi tuossa tilassa jotenkin erityisesti osata ajatella muita. Se mies ei ole mikään vauva vaan ihan aikuinen ihminen, jonka tulee yrittää sopeutua tilanteeseen.

Japanissa vastasyntynyttä ei edes esitellä kellekään kuin vasta 3kk ikäisenä, joka on omanlaisensa merkkitapahtuma. Tuon ensimmäiset 3kk äiti ja isä keskittyvät lapseensa ja äiti saa levätä.

No isä on Japanissa töissä noin 12h/vrk.

Kiinassa isoäiti muuttaa 3 kk ajaksi perheeseen hoitamaan vauvaa, äiti saa syöttää, mutta eipä juuri sen enempää, isoäiti sylittelee ja nukuttaa.

Jep, niin on. 12h ei välttämättä edes riitä (japanilainen ystäväni on opettaja, joka tekee viikolla 14h ja viikonloppuisin 10-12h töitä). Hyvin perinteinen kulttuuri edelleen, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa raha-asiat ja kodin. Ilokseni kuitenkin olen viimeisimmillä matkoillani nähnyt enenevissä määrin koti-isiä liikenteessä vaimon ollessa töissä. Uusi sukupolvi nousemassa, se on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies ei varmaan suostu uskomaan, että tekisi jotain väärin. Sillä onhan hän (kaikesta päätellen) ihan kunnollinen mies, joka käy töissä, tekee paljon kotitöitä ja pihatöitä, haluaa matkustaa perheensä kanssa jne.

Ap:n miehen pahin virhe: hän ei lue ajatuksia ja tee turhia töitä ap:n tapaan.

Lasten kanssa läsnäolo ja ruokkiminen onkin täysin turhia töitä.

En tiedä missä kohtaa pitäisi lukea ajatuksia. Ap kertoo keskustelleensa asiasta, ehdottaneensa jopa perheneuvolaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.

Nää on näitä puuroäitejä, jotka ohjaa lapset hienolla hotelliaamiaisellakin suoraan buffan ohi puurokattiloiden luo. Mulla on puuroäiti ja tuli kyllä huvittava fiilis, kun ollessani ekalla hotelliaamiaisellani 11-vuotiaana en ollut kuulevinani äidin puurovouhotusta, vaan marssin matalan lautasen kanssa buffaan ja kokosin sieltä herkkuaamiaisen ilman puuroa. Pöytään tultuani äiti ja nuoremmat sisarukset tuijotti lautastani silmät pyöreinä kuin pommia ja ihmettelivät, että jaa, tuollaistako sinä sit hait?

Ei näillä äideille käy edes mielessä muunlainen menu aamiaiselle ja illalliselle, kuin puuro, lasi maitoa ja ruisleivän pala. Ja meneehän siinä hotelliaamiaiseen käytetyt rahatkin hukkaan, kun sen hyödyntää vetämällä navan täyteen kaurapuuroa

AP:lle ehdottaisin, että tarjoa lapsille illalla samaa, mitä itsekin syöt miehesi kanssa, tai tehkää voileivät ja jugurttia. 

Miehesi asenneongelma on sitten ihan toinen asia, tätä puurovouhotusta lukuun ottamatta ymmärrän täysin, miksi haluat pitää perhearjen mahdollisimman yksinkertaisena, kun mies näyttää haluavan olla isän sijasta ennemmin joku etäinen isoveli

Mä yritin vastaavan miehen kanssa muutaman vuoden vääntää ennen kuin erosin. Oli siinä alussa kasvukipuja, mutta kyllä se nykyään osaa ruokaa antaa kun on iskäviikonloppu. Ja se on ymmärtänyt miksi lapset pitää laittaa iltaisin nukkumaan. Kuten joku tuolla sanoi, kun mä en enää ollut ottamassa koppia sitä nälkä/väsykiukusta ja se kaatu miehen päälle, niin se alko ymmärtää ettei nukkumaanmeno- ja ruoka-ajat oo vaan mun päähänpistoja.

 

Mutta se oppi. Eli niin kauan kun se oli mun kanssa eikä oppinut, olisiko mulla ollut joku mahis kuitenkin "opettaa" se? Vai koska se tiesi, että mä kuitenkin huolehdin lopulta, niin se pysty sillä jättää huolehtimisen välistä? Mä en vieläkään ymmärrä miten se oikeutti sen ettei osallistunut. Lapset hankittiin kuitenkin yhdessätuumin ja etukäteen puhuttiin mitä halutaan perhe-elämältä ja se halus olla osallistuva isä. Paitsi ei sitten lopulta halunnutkaan.

Mutta kun olin muutaman vuoden vääntänyt mä luovutin. Ei tollasta miestä voi kunnioittaa. Enkä mä halunnut sellaista perhemallia mun lapsille. Mutta näin niinku exänä sellanen mies, jota ei kiinnosta erityisesti lasten asiat, on tosi helppo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat muuttaa dynamiikkaa, muuta suhtautumistasi. Nyt kun oikein odotat mieheltä sluibailua lasten suhteen (esim jos menisitte lomamatkalle) niin hänen on helppo täyttää odotuksesi. Eikä tuo ole siis tietoista toimintaa, ihmiset aistii alitajuisesti juttusia ja saattaa toimia ei-niin-tietoisesti jossain asioissa. Nyt käytännössä vahvistat tiedostamattasi miehen toimintaa, vaikka haluat päinvastaista. Suosittelen siis jättämään odotukset pois. Jos ei odota toiselta mitään, silloin toiseen pettyminen vähenee, koska pettyminen monesti johtuu odotuksista.

Jännä juttu tämä, että vaikka vika on miehessä, silti jotenkin kummallisesti tilanteen muuttaminen on useimpien mielestä naisen vastuulla. Näkeehän sen näissäkin ketjuissa. Ketju on täynnä vinkkejä tyyliin "sano sille, että". Tai että naisen pitäisi muuttaa ajattelutapaansa ja suhtautumistaan, luoda tietynlaista ilmapiiriä ja osata lähettää tietynlaisia sanattomia tai jopa telepaattisia viestejä. Mikä on tietenkin täyttä paskaa, koska ongelmana on miehen kyvyttömyys ottaa vastuuta.

Kyseessä on selkärangaton vätysmies. Se tässä on se ongelma eikä mikään muu. Parhaat neuvot ovat noissa viesteissä, jossa ehdotetaan joko eroa tai kunnon suuttumista.

Jos nainen täällä kysyy miten dynamiikkaa sais muutettua ja ilmeisesti haluaa tilanteeseen muutosta, niin on kai se ilmiselvää että hänelle sitten annetaan niitä vinkkejä miten hän voi sitä haluamaansa muutosta alkaa suorittamaan. Ja siis joo, ero-ehdotukset on varmaan parhaita neuvoja tuohon tilanteeseen. Jos näkee, että vika on vain toisessa ja keskittyy siihen, silloin ei tilannetta saa muutettua muuten kuin poistumalla suhteesta. Toisen epäkohtia voi nähdä ja kommentoida ja yrittää muuttaa ihan niin kauan kuin jaksaa, mutta se ei tule sitä toista ihmistä muuttamaan. Oikeasti, jos rakastaa toista osapuolta ja haluaa hänen kanssaan jatkaa, silloin kannattaa hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ihmiset yleensä aliarvioi sen, millainen vaikutus omalla suhtautumisella asioihin on.

Minä sain nimenomaan sen käsityksen, että

ap on hyväksynyt, joustanut ja taipunut hyvin paljon. Jossain vaiheessa siinäkin tulee raja vastaan.

Miksi mies ei jousta yhtään omista tavoistaan? Eikö hän hyväksy ap:ta?

Emme tiedä, rakastaako ap miestään. Se on hänen oma asiansa. Omasta mielestäni rakkaudesta länkyttäminen on turhaa pasgaa, jos perhedynamiikassa on jotain pahasti pielessä.

Ap Kysy tänään siltä mieheltäsi että mitä tekisi lasten kanssa jos sinä kuolisit huomenna. Osaisiko hoitaa lapset vai antaisiko pois?

En tiedä herättäisikö tällainen ajatus miestä miettimään sitä että hänenkin tulisi oikeasti osata hoitaa lapset ja muodostaa heihin hyvä suhde. Toisekseen tuon pitäisi herättää sinut miettimään että onko ok jos sinä olet ainoa tärkeä aikuinen lapsille ja sinulle sattuu jotain

Minä olen perheen äitinä vastannut lapsista enimmäkseen. Mutta mies on hoitanut myös lapsia muuten paitsi ei koskaan imettänyt tai leikannut lasten kynsiä. Kaikkea muuta on tehnyt ainakin kerran. Meillä sekä kotityöt että lastenhoito jakaantuu perinteisesti mutta kuitenkin niin että kumpikin tekee auttavasti myös toisen töitä ihan sen takia että jos toiselle sattuu jotain ei olla ihan avuttomia jos jää yksin. Ihan tarpeeseen on tullutkin välillä tämä koska olen esim tehnyt polttopuut kun miehellä oli käsi paketissa leikkauksen jälkeen. Tai olemme vuorotelleet vaikka keskimmäisen lapsen kanssa sairaalajaksoilla niin että toinen on kyennyt hoitamaan kotona muut lapset ja kotiasiat ja toinen sairaalassa olevan lapsen. Ja meillä lapsilla paljon allergioita ja lääkkeitä eli hoito tavallista vaativampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.

Nää on näitä puuroäitejä, jotka ohjaa lapset hienolla hotelliaamiaisellakin suoraan buffan ohi puurokattiloiden luo. Mulla on puuroäiti ja tuli kyllä huvittava fiilis, kun ollessani ekalla hotelliaamiaisellani 11-vuotiaana en ollut kuulevinani äidin puurovouhotusta, vaan marssin matalan lautasen kanssa buffaan ja kokosin sieltä herkkuaamiaisen ilman puuroa. Pöytään tultuani äiti ja nuoremmat sisarukset tuijotti lautastani silmät pyöreinä kuin pommia ja ihmettelivät, että jaa, tuollaistako sinä sit hait?

Ei näillä äideille käy edes mielessä muunlainen menu aamiaiselle ja illalliselle, kuin puuro, lasi maitoa ja ruisleivän pala. Ja meneehän siinä hotelliaamiaiseen käytetyt rahatkin hukkaan, kun sen hyödyntää vetämällä navan täyteen kaurapuuroa

AP:lle ehdottaisin, että tarjoa lapsille illalla samaa, mitä itsekin syöt miehesi kanssa, tai tehkää voileivät ja jugurttia. 

Miehesi asenneongelma on sitten ihan toinen asia, tätä puurovouhotusta lukuun ottamatta ymmärrän täysin, miksi haluat pitää perhearjen mahdollisimman yksinkertaisena, kun mies näyttää haluavan olla isän sijasta ennemmin joku etäinen isoveli

Ja edelleen täällä joku tarttuu siihen puuroon 🤦🏼 se puuro työnnettiin hanuriin jo ekalla sivulla.

Ja siis onhan olemassa se vedenkeitin!! Älä nyt ainakaan unohda sitä. Ja sit oli se sitruunahappopussi jonka äidin on muistettava pakata mukaan jne. Eikä metatöitä oo olemassakaan, on vain sankari-isejä ja ylisuorittavia äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Ap Kysy tänään siltä mieheltäsi että mitä tekisi lasten kanssa jos sinä kuolisit huomenna. Osaisiko hoitaa lapset vai antaisiko pois?

En tiedä herättäisikö tällainen ajatus miestä miettimään sitä että hänenkin tulisi oikeasti osata hoitaa lapset ja muodostaa heihin hyvä suhde. Toisekseen tuon pitäisi herättää sinut miettimään että onko ok jos sinä olet ainoa tärkeä aikuinen lapsille ja sinulle sattuu jotain

Minä olen perheen äitinä vastannut lapsista enimmäkseen. Mutta mies on hoitanut myös lapsia muuten paitsi ei koskaan imettänyt tai leikannut lasten kynsiä. Kaikkea muuta on tehnyt ainakin kerran. Meillä sekä kotityöt että lastenhoito jakaantuu perinteisesti mutta kuitenkin niin että kumpikin tekee auttavasti myös toisen töitä ihan sen takia että jos toiselle sattuu jotain ei olla ihan avuttomia jos jää yksin. Ihan tarpeeseen on tullutkin välillä tämä koska olen esim tehnyt polttopuut kun miehellä oli käsi paketissa leikkauksen jälkeen. Tai olemme vuorotelleet vaikka keskimmäisen lapsen kanssa sairaalajaksoilla niin että toinen on kyennyt hoitamaan kotona muut lapset ja kotiasiat ja toinen sairaalassa olevan lapsen. Ja meillä lapsilla paljon allergioita ja lääkkeitä eli hoito tavallista vaativampaa.

Siis ap:han nimeomaan on jo herännyt tilanteeseen eikä se ilmiselvästi ole hälle ok. Pattitilanne vaan kun toista ei pysty muuttamaan. Ikävää kun tuo vanha sovinistinen perhemalli siirtyy taas seuraavalle sukupolvelle, eli ap:n lapsiin. Mutta ap ei tuohon ole syypää, vaan sevätys mies.

Monissa hotelleissa on vedenkeitin, sillä saatte iltapuurot tehtyä. Tai voitte mennä huoneistohotelliin, jossa keittiö.

Vierailija kirjoitti:

Monissa hotelleissa on vedenkeitin, sillä saatte iltapuurot tehtyä. Tai voitte mennä huoneistohotelliin, jossa keittiö.

Tai vaikka työntää voileipäkeksejä tai sitruunahappopulveria miehen hanuriin. Sanokaa joku vielä kerran vedenkeitin niin tulen tunkemaan sitruunahapot teidän sinne minne päivä ei paista.

Vierailija kirjoitti:

Monissa hotelleissa on vedenkeitin, sillä saatte iltapuurot tehtyä. Tai voitte mennä huoneistohotelliin, jossa keittiö.

Onko se itse Igor?

Vierailija kirjoitti:

Teille on tulossa ero. Sinun vallassasi on se, että milloin se tulee. Suosittelen nopeaa lähestymistapaa, viivyttäminen ei hyödytä mitään, mutta olet enemmän rikki, mitä pitemmälle tilanne jatkuu.

Mä taas itse koin hyvänä pitkittää eroa siihen asti, että olin varma, että oon tehnyt kaikkeni. Ei toista voi pakottaa perheneuvolaan tai pariterapiaan. Mut kaikki mikä oli mun käsissä. Ei tarvii nyt jälkikäteen jossitella. Siinä vaiheessa ku mietin et oon mielummin loppuelämäni yksin kuin sen lusmun kanssa, niin erosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hotelleissa on vedenkeitin, sillä saatte iltapuurot tehtyä. Tai voitte mennä huoneistohotelliin, jossa keittiö.

Tai vaikka työntää voileipäkeksejä tai sitruunahappopulveria miehen hanuriin. Sanokaa joku vielä kerran vedenkeitin niin tulen tunkemaan sitruunahapot teidän sinne minne päivä ei paista.

Ja mä tuun kans. Seurassamme on pakko olla joku r*ssätrolli. Eiks suomalaisten pitäny olla fiksu kansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.

Nää on näitä puuroäitejä, jotka ohjaa lapset hienolla hotelliaamiaisellakin suoraan buffan ohi puurokattiloiden luo. Mulla on puuroäiti ja tuli kyllä huvittava fiilis, kun ollessani ekalla hotelliaamiaisellani 11-vuotiaana en ollut kuulevinani äidin puurovouhotusta, vaan marssin matalan lautasen kanssa buffaan ja kokosin sieltä herkkuaamiaisen ilman puuroa. Pöytään tultuani äiti ja nuoremmat sisarukset tuijotti lautastani silmät pyöreinä kuin pommia ja ihmettelivät, että jaa, tuollaistako sinä sit hait?

Ei näillä äideille käy edes mielessä muunlainen menu aamiaiselle ja illalliselle, kuin puuro, lasi maitoa ja ruisleivän pala. Ja meneehän siinä hotelliaamiaiseen käytetyt rahatkin hukkaan, kun sen hyödyntää vetämällä navan täyteen kaurapuuroa

AP:lle ehdottaisin, että tarjoa lapsille illalla samaa, mitä itsekin syöt miehesi kanssa, tai tehkää voileivät ja jugurttia. 

Miehesi asenneongelma on sitten ihan toinen asia, tätä puurovouhotusta lukuun ottamatta ymmärrän täysin, miksi haluat pitää perhearjen mahdollisimman yksinkertaisena, kun mies näyttää haluavan olla isän sijasta ennemmin joku etäinen isoveli

Tässä taas esimerkki kirjoittajasta, joka ei ymmärrä lukemaansa. Ei Ap edes vouhota mistään puurosta vaan kommentoi hyvin nopeasti että vaikka jugurtti käy yhtä hyvin.

Naiset on kyllä ihan liian ymmärtäväisiä näitä lusmumiehiä kohtaan joita ei vittuakaan kiinnosta osallistua yhteisten jälkeläisten kasvattamiseen ja elämään. Eropaperit vetämään heti jos näyttää siltä ettei mikään muutu, lapsillekin haitallista jos huomaavat ettei toista vanhempaa kiinnosta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin kyllä suuttunut moisesta vastuuttomuudesta, jos ei normaali puhe efes mene perille. Pian olisi mies huomannut, että elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa, kun osallistuu, kuten vastuullisen vanhemman kuuluu.

En ole sellainen joka suuttuisi. Sanon kyllä asioista tiukasti, mutta en luonteeltani ole mikään suuttuja (enkä siis pelkää konflikteja, siitä ei ole kyse). Mutta alan vain lopulta miettimään eroa, jos normaali puhe ei mene perille. Ja on siis jo käynyt ero mielessä. Ap

Miehesi saattaa olla sellainen, joka ei usko ellet suutu. Jouduin itse pojan kanssa tilanteeseen, jossa hän halusi jotain aivan hölmöä, ja minä sanoin ei samalla kun hymyilin epäuskoisena, ettei kai hän voi tosissaan uskoa saavansa tahtoaan läpi. Hänelle se tarkoitti, että aha voin jatkaa inttämistä koska äiti selvästikin on myöntyväinen kun hymyilee. 

Vasta kun räjähdin totaalisesti, loppui väninä. Sitten loukkaantunut poika murjotti ikipitkään, ja lopulta kun kissaa nostettiin pöydälle, selkisi, että pojalle oli epäuskoisen hymyn käsite vieras. Selvensin sitten samalla hiukan enemmänkin erilaisia sosiaalisia käytäntöjä ja mitä häneltä niissä odotetaan. Tämä oli läpimurtoriita, jonka jälkeen poika alkoi käyttäytyä huomattavasti viisaammin. 

Mietin vaan, että miten hyvin mahdat oikeasti tuntea miehesi sielunelämää, jos et suutu koskaan? Näet vain hänen opportunistiset viritelmänsä, muttet ymmärrä miten hän maailman näkee. Sitä tietoa ei aina saa muuten kuin suuttumalla, koska vihaisena ihminen on rehellisimmillään. Jotkut eivät ole sitä koskaan muuten kuin kunnolla suuttuneina. 

Siis mietin tätä ihan samaa. Yksi kaverini just pohti tätä, että hankalaa kun hän ei osaa suuttua vaan haluaisi keskustella, ja puoliso hermostuu siihen että toinen on aina niin tyyni ja analysoiva. Jos mies on tottunut räjähtelevämpään tunteiden ilmaisuun niin hän ei ehkä kerta kaikkiaan tajua että ap on tosissaan, kun ei koskaan suutu? Joskus kunnon raivari voi olla paikallaan, se voisi herättää ja saada miehen kielenkannat aukeamaan siitä mikä mättää. Kannattaa vaan huolehtia etteivät lapset ole kuulemassa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kyllä ihan liian ymmärtäväisiä näitä lusmumiehiä kohtaan joita ei vittuakaan kiinnosta osallistua yhteisten jälkeläisten kasvattamiseen ja elämään. Eropaperit vetämään heti jos näyttää siltä ettei mikään muutu, lapsillekin haitallista jos huomaavat ettei toista vanhempaa kiinnosta ollenkaan.

No periaatteessa samaa mieltä mutta jännästi tämäkin kommentti alkoi naisen syyllistämisellä.

Ikävä tilanne sinulla ap. Mutta, hei, yksi pieni vinkki että vedenkeitin pelastaa reissussa. Jos on kuumaa vettä niin voi tehdä pikapuuroa lapsille ja miehelle

On se kumma jos aikuinen mies ei edes kotona saa yhtä iltapuuroa tehtyä. Miksi sen pitää olla aina ap:n homma? Ei taida vain miestä oikein kiinnostaa perhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kyllä ihan liian ymmärtäväisiä näitä lusmumiehiä kohtaan joita ei vittuakaan kiinnosta osallistua yhteisten jälkeläisten kasvattamiseen ja elämään. Eropaperit vetämään heti jos näyttää siltä ettei mikään muutu, lapsillekin haitallista jos huomaavat ettei toista vanhempaa kiinnosta ollenkaan.

No periaatteessa samaa mieltä mutta jännästi tämäkin kommentti alkoi naisen syyllistämisellä.

Suora puhe ei aina tarkoita syyllistämistä. Olen siis myös itse nainen enkä tosiaan katselisi tällaista menoa ensimmäistäkään viikkoa, juuri tämä johtaa siihen että miehet kuvittelevat voivansa luistaa omien lastensa hoidosta vielä tulevinakin vuosikymmeninä jos kukaan ei laita sille stoppia.