Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?
05.05.2022 |
Molemmat meistä halusi perheen, mies jopa enemmän kuin minä. Mutta nyt on perhe ja todellisuus on sitä, että mies on kuin minun miesystävä, jolla ei erityisempää kontaktia lapsiini (=lapsiimme) ole. Joudun yksin huolehtimaan kaikki lasten aamupalat, iltapalat, iltapesut, nukuttamiset, pipien puhaltamiset. Mies on järjestänyt työaikansa niin että käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että minä vien ja haen päiväkodista.
Mies valittaa kun emme matkustele, haluaa kuulemma parisuhteen jossa matkustellaan. Ei siinä, kivaahan se olisi. Mutta minä en halua lähteä matkoille, koska joudun yksin miettimään mitä pakata lapsille, yksin järjestämään niin että majoitus vaikkapa hotelli tarjoaa lapsille sopivat sängyt, miettimään yksin miten järjestää iltapuurot hotellioloissa, miettimään yksin miten saada pissalle junan vessaa pelkäävän lapsen jne.
Ollaan puhuttu. Olen puhunut ja puhunut. Mutta mikään tässä dynamiikassa ei muutu. Mies tekee kyllä paljon kotitöitä ja kompensoi sillä osuuttaan perheen hommista. Miten saisi tilanteen muuttumaan?
Kommentit (585)
Ihmeellistä että tämä sama vänkäys ja naisen syyllistäminen jatkuu edelleen ketjussa. Eivätkö ihmiset voi yhtään lukea ketjua, ennen kuin kommentoivat?
Ap on yrittänyt saada miehen kantamaan vastuuta lapsista, mutta mies ei suostu. Kun hän on lähtenyt pois kotoa, niin mies ei ole suostunut antamaan lapsille edes ruokaa, tai laittamaan.heitä nukkumaan. Mies ei ole suostunut lähtemään pariterapiaan, vaikka ap on pyytänyt. Mies kieltäytyy edes keskustelemasta mistään lasten huomioimiseen liittyvästä aiheesta, heittäytyy mykäksi. Mies toisin sanoen käyttää perheessä henkistä väkivaltaa sekä lapsiaan että ap:ta kohtaan. Tuohon tuskin auttaa yhtään mikään muu kuin ero. Suosittelen ap:ta muuttamaan lasten kanssa pois pikimmiten ja varaamaan ajan lastenvalvojalle sopimuksia varten.
Täällä on ehdotettu miehelle räjähtämistä ja huutamista, jotta mies tajuaisi, ettei nykyinen peli enää vetele. Sitä en missään tapauksessa suosittele. Mies on nimittäin niin ilmeisen passiivisaggressiivinen ja alistava ap:tä kohtaan, että hän saattaisi tuollaisessa konfrontaatiotilanteessa hyvin mahdollisesti ryhtyä avoimesti fyysisesti väkivaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApMiksi se iltapuuro on niin tärkeä? Eikö muksut voi syödä sitä mitä nyt reissussa sattuu olemaan tarjolla? Laitat nyt iltapuuron tärkeämmäksi kuin sun parisuhteen. Älä itke kun mies lähtee jonkun ajan päästä kun kokee, että parisuhdetta ei enää ole vaan on vain maksaja teidän taloudessa. Miksi naiset hukkaa kaiken muun elämässä kun tulee lapsia🤦🏻
Ap on vastannut jo tällaiseen samanlaiseen viestiin, että ei tartte olla puuroa, voi olla vaikka jugurttia tai mitä nyt ikinä siellä on, jota voi lapselle tarjota. Ongelma on, että se mies ei voi osallistua lasten syöttämiseen mitenkään.
Miestä ei kuulemma myöskään voi jättää kahden pienen lapsen kanssa edes hotellihuoneeseen siksi ajaksi kun ap hakee jugurttia hotellin alakerrasta. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, jäin kyllä miettimään, että miksei voi? Mitä jos vain jättäisi, kai mies ny osaa sen verran katsoa, että lapset eivät esim kiipeile pöydillä ja putoile sieltä? En lukenut koko ketjua, kenties tähän kysymykseen on vastattu.
Ei ole vastattu. Nämä syytökset on 50-prosenttisesti ap:n omaa hysteriaa ja jossittelua. Ap on vain sitä mieltä, että JOS hän jättäisi miehen lasten seuraan, ei mies liikuttaisi pikkurilliäkään lasten eteen. Ei ole koskaan kuitenkaan kokeillut jättää lapsia miehen seuraan.
Onhan tuolla aiemmin kerrottu, että äiti on ollut omilla asioillaan aika ajoin, mutta sinä aikana lapset eivät ole esimerkiksi saaneet ruokaa. Ja että heitä ei ole laitettu nukkumaan koska eivät halunneet, vaan olleet tunteja pystyssä yli ajan. Ei ne olleet spekulointia vaan kokemuksia.
Se nyt ei ole niin justiinsa, etteivät minuutilleen ole olleet nukkumassa. Mutta kiinnostaisi tietää, mitä mies vastasi siihen, että miksi lapsille ei ollut annettu ruokaa. Oletan, että ap on kuitenkin kysynyt tiukkaan sävyyn, että miksi lapsia ei ole ruokittu. Oliko syy ettei osannut, huvittanut vai tajunnut antaa ruokaa. Onko ajantaju niin hukassa, ettei ymmärtänyt että on lasten ruokailuaika vai mikä ihme on syynä. Lisään vielä tähän, että on mieheni oli juuri sellainen, ettei tajunnut tehdä lapsille ruokaa ennen kuin alkoi kova valitus nälästä. Hän ei vaan jotenkin ymmärtänyt, että lapsilla kannattaa olla säännölliset ruoka-ajat. Nykyään kyllä huolehtii asiasta. Jotkut on vaan vähän tomppeleita sen suhteen, että mitä tarpeita lapsilla on.
Miksi, oi miksi, et vaivaudu lukemaan ketjua? Miehen kanssa ei voi keskustella lastenhoidosta. Mies tuijottaa ap:ta mykkänä, jos ap yrittää.
Henkisesti väkivaltainen ja alistava mies.
Siis mies ei vastaa mitään jos ap esittää suoran kysymyksen?
Ap kirjoitti, että kun hän puhuu miehelle siitä, että ei jaksaisi lomallakin yksin huolehtia kaikesta ja mies lomailee samalla kuin lapseton sinkku, ja että miehen pitäisi myös kantaa vastuuta lapsista, niin mies on tuijottanut takaisin mykkänä sanomatta sanaakaan.
Ja ap kirjoittaa yhdessä kommentissa myös:
"Olen ehdottanut miehelle monta kertaa perheneuvolaa. Hän kieltäytyy. Sanoo että jos minä silti menen niin hän ei suostu olemaan asian kanssa missään tekemisissä. Olen neuvolassakin puhunut meidän tilanteesta, ja ainoa mitä sieltä lopulta suositeltiin oli, että kävisin itse yksin puhumassa jollain psykologilla purkamassa pettymystäni perhe-elämään. Ja ehkä menenkin, en siitä siis kieltäytynyt, voisi olla ihan hyvä. Mutta käsitin siis, että heillä ei ole mitään tarjota, jos mies ei suostu. Ap"
Kyse on miehen taholta ihan puhtaasti tahallisuudesta ja alistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Olemme sitä sukupolvea, joiden vanhemmille se perinteinen roolijako oli itsestäänselvyys.
Siksi korostan, että otin mieheni mukaan lapsenhoitoon. Esim. anoppiani järkytti tämä hänen poikansa osallistaminen yli "miehisen" rajan, varsinkin vaipanvaihdot. Pitkiä imetyksiäni hän paheksui, samoin jopa uusi raskaus oli tabu, jota ei mainittu.
Appeni oli kiva, mutta vanhan kansan isähahmo, joka ei naisten hommiin sekaantunut.
Samanlaista roolijakoa on kyllä nykyisinkin havaittavissa ja helposti sellaiseen ajaudutaan yhä, jos äiti, ilmeisesti tiedostamatta sitä, omii vauvan ja on se kaiken osaaja, joka jyrää ja lannistaa isän osallistumishalut nuppuunsa.
Niin eli sovinistinen roolijako on taas vain ja aina naisen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko anoppi, isäsi tai joku muu läheinen auttaa juttelemalla miehelle?
Miten saan selville, onko mies ollut jakorasian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu monesti pienten lasten kanssa hotellissa.
Niissä on usein vedenkeitin (sen voi varmistaa) tai voi ottaa mukaan, voi tehdä pikapuuroa annospusseista.
Baarikaappiin saa jugurtit ja maidon kylmään.Jotenkin ärsyttävää että keksitään ratkaisuja, että mitä nainen voisi tehdä vielä enemmän.
Onko 20 petikumppania paljon vai vähän mielestäsi 3kymppiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu uskomattomalta että tällaisia miehiä edes nykyaikana on. Minun mies on aspergerpiirteinen eikä lähtökohtaisesti kovinkaan tunnetaitoinen tai empaattinen. Silti hän on ollut mitä parhain isä ja hoitanut vähintäänkin oman osuutensa sekä kodinhoidosta että lapseen liittyvistä asioista. Olen kyllä sitä myös vaatinut. Hullua vaan sekin, kun yhden kerran aikoinaan mies meni vauvan kanssa neuvolaan ilman minua, alkoi kova kysely että missä äiti on. Koskaan ei kysytty minulta missä isä on jos kävin lapsen kanssa kahdestaan neuvolassa.
Pinka 34v kirjoitti:
Niinhän se kuuluu että naisen kuuluu hoitaa lapset ja kasvattaa ne itse koska hänen mahassaan ne kasvavat ja nainenhan ne maailmaan paskookin.
Kas, ap:n mies on löytänyt palstalle.
Tämä on kiinnostava kommentti siksi, että se valottaa sitä ajattelumallia, joka väkivaltaisilla ja naisia halveksivilla miehillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat muuttaa dynamiikkaa, muuta suhtautumistasi. Nyt kun oikein odotat mieheltä sluibailua lasten suhteen (esim jos menisitte lomamatkalle) niin hänen on helppo täyttää odotuksesi. Eikä tuo ole siis tietoista toimintaa, ihmiset aistii alitajuisesti juttusia ja saattaa toimia ei-niin-tietoisesti jossain asioissa. Nyt käytännössä vahvistat tiedostamattasi miehen toimintaa, vaikka haluat päinvastaista. Suosittelen siis jättämään odotukset pois. Jos ei odota toiselta mitään, silloin toiseen pettyminen vähenee, koska pettyminen monesti johtuu odotuksista.
Jännä juttu tämä, että vaikka vika on miehessä, silti jotenkin kummallisesti tilanteen muuttaminen on useimpien mielestä naisen vastuulla. Näkeehän sen näissäkin ketjuissa. Ketju on täynnä vinkkejä tyyliin "sano sille, että". Tai että naisen pitäisi muuttaa ajattelutapaansa ja suhtautumistaan, luoda tietynlaista ilmapiiriä ja osata lähettää tietynlaisia sanattomia tai jopa telepaattisia viestejä. Mikä on tietenkin täyttä paskaa, koska ongelmana on miehen kyvyttömyys ottaa vastuuta.
Kyseessä on selkärangaton vätysmies. Se tässä on se ongelma eikä mikään muu. Parhaat neuvot ovat noissa viesteissä, jossa ehdotetaan joko eroa tai kunnon suuttumista.
Tuo johtuu varmaan vain siitä, että me ei voida sanoa ap:n miehelle mitään, koska emme ole häneen yhdeydessä mitenkään. Mitä muuta voi neuvoa, kuin menetelmiä, joita ap voi kokeilla? Mies ei ole taianomaisesti itsestään muuttunut, täältä ruudun takaa häntä ei voi kurmottaa, niin ainoa vaihtoehto on antaa ap:lle neuvoja, joita kokeilla. Ja ainahan on tietty mahdollista erota, mutta sen sanomiseen ei montaa viestiä tarvita.
Tuo on kyllä totta. Pidän siltikin aika kummallisena sitä, että kaikki lapsiin, kodinhoitoon, perhedynamiikkaan ja sensellaiseen liittyvä lankeaa viime kädessä aina naisen vastuulle.
Lähipiirissäni on lukuisia esimerkkejä. Näille tapauksille tuntuu olevan yhteistä se, että nainen on tehnyt kaikkensa tilanteen muuttamiseksi mutta mies ei loppujen lopuksi muuta käytöstään mitenkään ja pari päätyy eroamaan. On todella harvinaista, että perhedynamiikka muuttuisi oikeasti.
Surullisinta on, että kaikesta tuosta huolimatta, ero tulee miehelle täydellisenä yllätyksenä
Huh mikä tyyppi. Miten se on yhtäkkiä muuttunut tuollaiseksi? Ei ollut ennestään havaittavissa merkkejä tunnevammaisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Olemme sitä sukupolvea, joiden vanhemmille se perinteinen roolijako oli itsestäänselvyys.
Siksi korostan, että otin mieheni mukaan lapsenhoitoon. Esim. anoppiani järkytti tämä hänen poikansa osallistaminen yli "miehisen" rajan, varsinkin vaipanvaihdot. Pitkiä imetyksiäni hän paheksui, samoin jopa uusi raskaus oli tabu, jota ei mainittu.
Appeni oli kiva, mutta vanhan kansan isähahmo, joka ei naisten hommiin sekaantunut.
Samanlaista roolijakoa on kyllä nykyisinkin havaittavissa ja helposti sellaiseen ajaudutaan yhä, jos äiti, ilmeisesti tiedostamatta sitä, omii vauvan ja on se kaiken osaaja, joka jyrää ja lannistaa isän osallistumishalut nuppuunsa.
Niin eli sovinistinen roolijako on taas vain ja aina naisen vika?
Tätä minäkin mietin. Miksi naiset vastuutetaan miestenkin vanhemmuudesta? Eikö sekin ole tapa väheksyä miehiä ja isyyttä? Ajatellaan, että miehet ovat sellaisia aikuislapsia joilta ei voi odottaa omaa ajattelua, mielipiteitä, päätöksiä ja vastuunottoa, vaan naisen tehtävä on maanitella miestä hyväksi isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu uskomattomalta että tällaisia miehiä edes nykyaikana on. Minun mies on aspergerpiirteinen eikä lähtökohtaisesti kovinkaan tunnetaitoinen tai empaattinen. Silti hän on ollut mitä parhain isä ja hoitanut vähintäänkin oman osuutensa sekä kodinhoidosta että lapseen liittyvistä asioista. Olen kyllä sitä myös vaatinut. Hullua vaan sekin, kun yhden kerran aikoinaan mies meni vauvan kanssa neuvolaan ilman minua, alkoi kova kysely että missä äiti on. Koskaan ei kysytty minulta missä isä on jos kävin lapsen kanssa kahdestaan neuvolassa.
Onpa törppöä toimintaa neuvolasta. Meillä mies käyttää lapset aina neuvolassa, koska hänen työajat joustaa paremmin, eikä ole koskaan tullut ihmettelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Olemme sitä sukupolvea, joiden vanhemmille se perinteinen roolijako oli itsestäänselvyys.
Siksi korostan, että otin mieheni mukaan lapsenhoitoon. Esim. anoppiani järkytti tämä hänen poikansa osallistaminen yli "miehisen" rajan, varsinkin vaipanvaihdot. Pitkiä imetyksiäni hän paheksui, samoin jopa uusi raskaus oli tabu, jota ei mainittu.
Appeni oli kiva, mutta vanhan kansan isähahmo, joka ei naisten hommiin sekaantunut.
Samanlaista roolijakoa on kyllä nykyisinkin havaittavissa ja helposti sellaiseen ajaudutaan yhä, jos äiti, ilmeisesti tiedostamatta sitä, omii vauvan ja on se kaiken osaaja, joka jyrää ja lannistaa isän osallistumishalut nuppuunsa.
Niin eli sovinistinen roolijako on taas vain ja aina naisen vika?
Tätä minäkin mietin. Miksi naiset vastuutetaan miestenkin vanhemmuudesta? Eikö sekin ole tapa väheksyä miehiä ja isyyttä? Ajatellaan, että miehet ovat sellaisia aikuislapsia joilta ei voi odottaa omaa ajattelua, mielipiteitä, päätöksiä ja vastuunottoa, vaan naisen tehtävä on maanitella miestä hyväksi isäksi.
Lisään, että koen myös kumppania väheksyvänä ajatuksen, että nainen laskee puolison osallistumisen omaksi ansiokseen. Kuulostaa vähän samalta kuin lasten saavutuksista ylpeily - joka sekin on minusta vähän kyseenalaista, mutta ne lapset sentään on itse kasvatettu. Halutaanko tässä vihjata, että vaimo on kasvattanut aikuisesta miehestä hyvän isän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Olemme sitä sukupolvea, joiden vanhemmille se perinteinen roolijako oli itsestäänselvyys.
Siksi korostan, että otin mieheni mukaan lapsenhoitoon. Esim. anoppiani järkytti tämä hänen poikansa osallistaminen yli "miehisen" rajan, varsinkin vaipanvaihdot. Pitkiä imetyksiäni hän paheksui, samoin jopa uusi raskaus oli tabu, jota ei mainittu.
Appeni oli kiva, mutta vanhan kansan isähahmo, joka ei naisten hommiin sekaantunut.
Samanlaista roolijakoa on kyllä nykyisinkin havaittavissa ja helposti sellaiseen ajaudutaan yhä, jos äiti, ilmeisesti tiedostamatta sitä, omii vauvan ja on se kaiken osaaja, joka jyrää ja lannistaa isän osallistumishalut nuppuunsa.
Niin eli sovinistinen roolijako on taas vain ja aina naisen vika?
Tätä minäkin mietin. Miksi naiset vastuutetaan miestenkin vanhemmuudesta? Eikö sekin ole tapa väheksyä miehiä ja isyyttä? Ajatellaan, että miehet ovat sellaisia aikuislapsia joilta ei voi odottaa omaa ajattelua, mielipiteitä, päätöksiä ja vastuunottoa, vaan naisen tehtävä on maanitella miestä hyväksi isäksi.
Lisään, että koen myös kumppania väheksyvänä ajatuksen, että nainen laskee puolison osallistumisen omaksi ansiokseen. Kuulostaa vähän samalta kuin lasten saavutuksista ylpeily - joka sekin on minusta vähän kyseenalaista, mutta ne lapset sentään on itse kasvatettu. Halutaanko tässä vihjata, että vaimo on kasvattanut aikuisesta miehestä hyvän isän?
Hyvin samaa mieltä. Usein toistuu myös se väite, että kaikki on kiinni naisen kumppanivalinnasta. Tämäkin on ongelmallinen väite: etukäteen ei nimittäin ole nähtävissä kuka lapsen saatuaan kasvaa vanhemmaksi ja kuka ei. Olisikin noin yksinkertaista. On esimerkiksi nuoria, jotka teini-ikäisenä lapsen saatuaan kantavat vastuunsa ja kasvattavat jälkeläisensä turvallisessa kodissa, vaikka kukaan ei heiltä sitä odottanut, ja on kunnollisia, uraa tekeviä aikuisia, joille vanhemmuus on korkeintaan jotain satunnaista perheen päänä poseeraamista, kun joku muu saa hoitaa itse homman. Tässäkin tapauksessa mies on itse halunnut perheen, mutta naisen olisi pitänyt ilmeisesti vaistota, ettei hän oikeasti tarkoita mitä sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Huh mikä tyyppi. Miten se on yhtäkkiä muuttunut tuollaiseksi? Ei ollut ennestään havaittavissa merkkejä tunnevammaisuudesta?
Vaikka en ole ap, niin heitän tähän oman veikkaukseni: lasten syntyessä elämä muuttuu. Vanhemman pitäisi kyetä muuttumaan uuden roolin mukana.
Päin vastoin kuin väität, mies EI ole yhtäkkiä muuttunut. Hän yrittää elää samaa elämää kuin ennen lapsia. Kirjoituksesta on pääteltävissä, että hän pitää kyllä vaimostaan ja pyrkii olemaan avuksi joissakin asioissa, eli suoranainen tunnevammaisuus on ollut vähän vaikeasti pääteltävissä. Lisäksi mies on ilmeisesti halunnut lapsia itse, vaikka tähän outoon tilanteeseen onkin lopulta päädytty. Mistä tilanne ikinä johtuukaan, jos yrität sanoa, että naisen olisi pitänyt nähdä se ennalta, en ole samaa mieltä. Mieskin voi tehdä omat valinnat ja päätökset siitä miten toimia perheensä kanssa.
Hän ei ole mikään hallitsematon luonnonvoima.
Suunnan muutos on hänelle tälläkin hetkellä täysin mahdollinen, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että on isoja psykologisia esteitä ylitettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Olemme sitä sukupolvea, joiden vanhemmille se perinteinen roolijako oli itsestäänselvyys.
Siksi korostan, että otin mieheni mukaan lapsenhoitoon. Esim. anoppiani järkytti tämä hänen poikansa osallistaminen yli "miehisen" rajan, varsinkin vaipanvaihdot. Pitkiä imetyksiäni hän paheksui, samoin jopa uusi raskaus oli tabu, jota ei mainittu.
Appeni oli kiva, mutta vanhan kansan isähahmo, joka ei naisten hommiin sekaantunut.
Samanlaista roolijakoa on kyllä nykyisinkin havaittavissa ja helposti sellaiseen ajaudutaan yhä, jos äiti, ilmeisesti tiedostamatta sitä, omii vauvan ja on se kaiken osaaja, joka jyrää ja lannistaa isän osallistumishalut nuppuunsa.
Niin eli sovinistinen roolijako on taas vain ja aina naisen vika?
Tätä minäkin mietin. Miksi naiset vastuutetaan miestenkin vanhemmuudesta? Eikö sekin ole tapa väheksyä miehiä ja isyyttä? Ajatellaan, että miehet ovat sellaisia aikuislapsia joilta ei voi odottaa omaa ajattelua, mielipiteitä, päätöksiä ja vastuunottoa, vaan naisen tehtävä on maanitella miestä hyväksi isäksi.
Lisään, että koen myös kumppania väheksyvänä ajatuksen, että nainen laskee puolison osallistumisen omaksi ansiokseen. Kuulostaa vähän samalta kuin lasten saavutuksista ylpeily - joka sekin on minusta vähän kyseenalaista, mutta ne lapset sentään on itse kasvatettu. Halutaanko tässä vihjata, että vaimo on kasvattanut aikuisesta miehestä hyvän isän?
Hyvin samaa mieltä. Usein toistuu myös se väite, että kaikki on kiinni naisen kumppanivalinnasta. Tämäkin on ongelmallinen väite: etukäteen ei nimittäin ole nähtävissä kuka lapsen saatuaan kasvaa vanhemmaksi ja kuka ei. Olisikin noin yksinkertaista. On esimerkiksi nuoria, jotka teini-ikäisenä lapsen saatuaan kantavat vastuunsa ja kasvattavat jälkeläisensä turvallisessa kodissa, vaikka kukaan ei heiltä sitä odottanut, ja on kunnollisia, uraa tekeviä aikuisia, joille vanhemmuus on korkeintaan jotain satunnaista perheen päänä poseeraamista, kun joku muu saa hoitaa itse homman. Tässäkin tapauksessa mies on itse halunnut perheen, mutta naisen olisi pitänyt ilmeisesti vaistota, ettei hän oikeasti tarkoita mitä sanoo.
....ja vielä lisään ennen kuin kukaan irvileuka tulee kommentoimaan: tietenkin kumppaninvalinta on tärkeä asia, ja tietyt merkit, kuten riippuvuudet, kontrolloivuus, vastuuttomuus, väkivaltaisuus tai kiintymyksen puute puolisoiden välillä ovat merkkejä siitä, että kumppani ei ole sopiva vanhemmaksi.
Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa vaikuttaa siltä, että elämän puitteet ovat olleet kunnossa, vanhemmat ovat välittäneet toisistaan ja lapsia on hankittu yhteisestä toiveesta.
Tässä ketjussa on sanottu, että äidin olisi pitänyt nähdä tilanne ennalta tai ainakin osata motivoida isää oikein isyyteen tai ainakin kyetä kasvattamaan tätä lapsistaan kiinnostuneeksi vanhemmaksi. Ja miksi ei vaan voi itse hoitaa niitä lasten asioita sielä matkalla, kun se kuitenkin on niin helppoa.
Näistä vaatimuuksista jotenkin puuttuu se ajatus, että isä olisi aikuinen ihminen itsekin, eikä joku ohjailtava, kasvatettava lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä.
Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?
Ei hoida omaa osuuttaan. Tekee kyllä kotitöitä mutta ei lasten suhteen yhtään mitään. Ja jos lähtisimme lomamatkalle hän ei tekisi muuta kuin lomailisi kuin lapseton aikuinen, koska jossain hotellissa ei ole kotitöitä eikä hän matkalla osallistuisi lasten asioihin mitenkään eikä niitä miettisi mitenkään. Ei edes sen vertaa että keksisi itse, että voisi hakea termarissa hotellin keittiöstä kiehuvaa vettä iltapuuroa varten tai että olisi lasten kanssa kun minä haen. Ap
Tunge nyt se saatanan puuro vaikka hanuriisi! Älytön päähånpinttymä.
En ole ap, mutta olisin varovainen toisten perheiden rutiineista tai niiden järjestelyistä jeesustellessani. Perheessä voi olla vaikkapa nirso, huonosti muutenkin nukkuva taapero. Onko kivaa, jos taapero ei saa illalla vatsaansa kylläiseksi (koska ei suostu syömään jotain hotellin aulabaarin snackeja tarpeeksi suurta määrää), ja herääkin yöllä normaalin 1-2 kerran sijaan tunnin välein läpi yön, koska on nälän takia levoton? Kuka tuon lapsen takia joutuu heräillä koko lomaviikon? Kuka setvii päivällä nälkäkiukkuraivareita? Aivan. Kukaan lapsi ei kuole, jos ei saa iltapuuroa, mutta lapsia on erilaisia, ja eri asioiden vaikutukset ovat erilaisi kunkin lapsen tapauksessa. Tietysti mitä isompi lapsi, sitä enemmän lapsi kykenee joustamaan ja mukautumaan.
Kiitos sinulle. Meidän molemmat lapset on nirsoja, jotain aistiyliherkkyyttä epäillään, johon se nirsous liittyy. Ja jos he ei saa syödäkseen sitä mitä kelpuuttavat eivät nuku vaan yöt ja päivät on sitten nälkäväsykiukkuja. Ja tosiaan, kuka ne itkut hoitaa, yksin minä (miehen kadotessa uima-altaalle viettääkseen lomaa, kuin se lapseton miesystävä). Minun loma menee sitten itkuisia lapsia yksin rauhotellessa. Ap
Sulle ei kelpaa mikään. Lähe helvettiin suhteesta ja lakkaa valittamasta.
Pahoin pelkään, että AP:n mies on löytänyt itsensä tästä keskustelusta ja tuijottanut AP:n kuoliaaksi, kun ei enää kuulu mitään... tuommoiset hiljaa tuijottajat on usein niitä samoja, jotka kyttäävät puolisonsa sivuhistoriaa.
Se nyt ei ole niin justiinsa, etteivät minuutilleen ole olleet nukkumassa. Mutta kiinnostaisi tietää, mitä mies vastasi siihen, että miksi lapsille ei ollut annettu ruokaa. Oletan, että ap on kuitenkin kysynyt tiukkaan sävyyn, että miksi lapsia ei ole ruokittu. Oliko syy ettei osannut, huvittanut vai tajunnut antaa ruokaa. Onko ajantaju niin hukassa, ettei ymmärtänyt että on lasten ruokailuaika vai mikä ihme on syynä. Lisään vielä tähän, että on mieheni oli juuri sellainen, ettei tajunnut tehdä lapsille ruokaa ennen kuin alkoi kova valitus nälästä. Hän ei vaan jotenkin ymmärtänyt, että lapsilla kannattaa olla säännölliset ruoka-ajat. Nykyään kyllä huolehtii asiasta. Jotkut on vaan vähän tomppeleita sen suhteen, että mitä tarpeita lapsilla on.