Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?
05.05.2022 |
Molemmat meistä halusi perheen, mies jopa enemmän kuin minä. Mutta nyt on perhe ja todellisuus on sitä, että mies on kuin minun miesystävä, jolla ei erityisempää kontaktia lapsiini (=lapsiimme) ole. Joudun yksin huolehtimaan kaikki lasten aamupalat, iltapalat, iltapesut, nukuttamiset, pipien puhaltamiset. Mies on järjestänyt työaikansa niin että käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että minä vien ja haen päiväkodista.
Mies valittaa kun emme matkustele, haluaa kuulemma parisuhteen jossa matkustellaan. Ei siinä, kivaahan se olisi. Mutta minä en halua lähteä matkoille, koska joudun yksin miettimään mitä pakata lapsille, yksin järjestämään niin että majoitus vaikkapa hotelli tarjoaa lapsille sopivat sängyt, miettimään yksin miten järjestää iltapuurot hotellioloissa, miettimään yksin miten saada pissalle junan vessaa pelkäävän lapsen jne.
Ollaan puhuttu. Olen puhunut ja puhunut. Mutta mikään tässä dynamiikassa ei muutu. Mies tekee kyllä paljon kotitöitä ja kompensoi sillä osuuttaan perheen hommista. Miten saisi tilanteen muuttumaan?
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApMiksi se iltapuuro on niin tärkeä? Eikö muksut voi syödä sitä mitä nyt reissussa sattuu olemaan tarjolla? Laitat nyt iltapuuron tärkeämmäksi kuin sun parisuhteen. Älä itke kun mies lähtee jonkun ajan päästä kun kokee, että parisuhdetta ei enää ole vaan on vain maksaja teidän taloudessa. Miksi naiset hukkaa kaiken muun elämässä kun tulee lapsia🤦🏻
Ap on vastannut jo tällaiseen samanlaiseen viestiin, että ei tartte olla puuroa, voi olla vaikka jugurttia tai mitä nyt ikinä siellä on, jota voi lapselle tarjota. Ongelma on, että se mies ei voi osallistua lasten syöttämiseen mitenkään.
Miestä ei kuulemma myöskään voi jättää kahden pienen lapsen kanssa edes hotellihuoneeseen siksi ajaksi kun ap hakee jugurttia hotellin alakerrasta. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, jäin kyllä miettimään, että miksei voi? Mitä jos vain jättäisi, kai mies ny osaa sen verran katsoa, että lapset eivät esim kiipeile pöydillä ja putoile sieltä? En lukenut koko ketjua, kenties tähän kysymykseen on vastattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetä mies viikonloppumatkalle yksin lasten kanssa. Jos sen jälkeen on vielä menohaluja niin sitten voitte lähteä kaikki yhdessä.
Mahtaisiko ap toipua ikinä, jos mies "yllättäen" selviytyisikin hyvin.
Anoppi sai itkupotkuraivarit, kun appi meni lähes aikuisten poikiensa kanssa erään työkeikan yhteydessä ilman lupaa muualle syömään, eivätkä malttaneet tehdä lounaan takia kilometrien reissua anopin lihapatojen ääreen. (Tämä on vanha tarina, ajalta ennen kännyköitä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.
Ei ole pakko saada puuroa. On pakko saada jotain mitä suostuvat syömään. Vaikka jugurtti käy, mutta hotellissa ei ole jääkaappia. Kyse on siitä että nämä asiat pitää jotenkin miettiä, riittää siis että miettii paikan päällä. Mutta kun mies ei osallistu edes siellä ratkaisujen miettimiseen mitenkään. Ei siis yhtään. Ei edes sitä että olisi lasten kanssa sen hetken että minä voisin lähteä etsimään hotellin keittiöstä saako sieltä jotain jugurttia tai etsimään lähintä ruokakauppaa. On kuin matkustaisin AIVAN YKSIN kahden pienen lapsen kanssa. Ap
Poikani perhe, johon kuuluu vain 1 lapsi, varaa lomalle aina huoneiston/sviitin, jossa keittomahdollisuus ja jääkaappi. Ja matkustaa Suomen rajojen sisällä omalla autolla.
Ulkomaassa vuokraavat auton ainakin osaksi aikaa.
Loman voi siis järjestää omilla ehdoillaan, eikä tehdä siitä mahdollisimman stressaavaa.
Tulee kyllä mieleen, onko aloitus provo.
Miten ap on ollut niin vastuuton, että pykännyt tuommoisen miehen kanssa (ainakin) 2 lasta, ilmeisen pienellä ikäerolla.
Miksei ap ole ottanut omaa aikaa, ja tarjonnut hoitovastuuta lasten isälle ensin lyhyemmäksi, sitten pidemmäksi aikaa?
Tunnen lapsiperhe-pariskunnan, joka viettää joka vuosi yhden loman erikseen, rentoutuakseen. Toinen hoitaa lapset sillä aikaa. (Tai järjestää hoidon muuten.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.
Ei ole pakko saada puuroa. On pakko saada jotain mitä suostuvat syömään. Vaikka jugurtti käy, mutta hotellissa ei ole jääkaappia. Kyse on siitä että nämä asiat pitää jotenkin miettiä, riittää siis että miettii paikan päällä. Mutta kun mies ei osallistu edes siellä ratkaisujen miettimiseen mitenkään. Ei siis yhtään. Ei edes sitä että olisi lasten kanssa sen hetken että minä voisin lähteä etsimään hotellin keittiöstä saako sieltä jotain jugurttia tai etsimään lähintä ruokakauppaa. On kuin matkustaisin AIVAN YKSIN kahden pienen lapsen kanssa. Ap
Poikani perhe, johon kuuluu vain 1 lapsi, varaa lomalle aina huoneiston/sviitin, jossa keittomahdollisuus ja jääkaappi. Ja matkustaa Suomen rajojen sisällä omalla autolla.
Ulkomaassa vuokraavat auton ainakin osaksi aikaa.
Loman voi siis järjestää omilla ehdoillaan, eikä tehdä siitä mahdollisimman stressaavaa.
Minun perheeni matkustaa samaan tapaan ja mukavasti sujuu. Mutta toisin kuin ap:lla, meillä ei ole sitä stressitekijää, että toinen aikuisista käyttäytyisi kuin niitä lapsia ei olisi olemassakaan, tai ainakaan niillä ei olisi mitään tekemistä hänen kanssaan.
Kuulostaa aika sietämättömältä asenneongelmalta, ja ihmettelen miksi niin monien keskusteluun osallistuvien mielestä äidin pitäisi sopeutua tähän ja olla tekemättä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApMiksi se iltapuuro on niin tärkeä? Eikö muksut voi syödä sitä mitä nyt reissussa sattuu olemaan tarjolla? Laitat nyt iltapuuron tärkeämmäksi kuin sun parisuhteen. Älä itke kun mies lähtee jonkun ajan päästä kun kokee, että parisuhdetta ei enää ole vaan on vain maksaja teidän taloudessa. Miksi naiset hukkaa kaiken muun elämässä kun tulee lapsia🤦🏻
Ap on vastannut jo tällaiseen samanlaiseen viestiin, että ei tartte olla puuroa, voi olla vaikka jugurttia tai mitä nyt ikinä siellä on, jota voi lapselle tarjota. Ongelma on, että se mies ei voi osallistua lasten syöttämiseen mitenkään.
Miestä ei kuulemma myöskään voi jättää kahden pienen lapsen kanssa edes hotellihuoneeseen siksi ajaksi kun ap hakee jugurttia hotellin alakerrasta. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, jäin kyllä miettimään, että miksei voi? Mitä jos vain jättäisi, kai mies ny osaa sen verran katsoa, että lapset eivät esim kiipeile pöydillä ja putoile sieltä? En lukenut koko ketjua, kenties tähän kysymykseen on vastattu.
Tätä ihmettelin myös, enkä ole nähnyt selitystä, miksi aikuinen mies ei ole vaimonsa mielestä kykenevä edes paria minuuttia olemaan keskenään omien lastensa kanssa. Jossain vaiheessa sitä kai on kokeiltu, mutta mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, onko aloitus provo.
Miten ap on ollut niin vastuuton, että pykännyt tuommoisen miehen kanssa (ainakin) 2 lasta, ilmeisen pienellä ikäerolla.
Miksei ap ole ottanut omaa aikaa, ja tarjonnut hoitovastuuta lasten isälle ensin lyhyemmäksi, sitten pidemmäksi aikaa?
Tunnen lapsiperhe-pariskunnan, joka viettää joka vuosi yhden loman erikseen, rentoutuakseen. Toinen hoitaa lapset sillä aikaa. (Tai järjestää hoidon muuten.)
Noihin on vastattu jo. Jännästi äidin syyksi kääntyy taas kaikki. Mies halusi itse lapsia. Esikoisen vauva-aikana tarjoutunut tekemään kaikkea muuta, mutta ei esim pulloruokintaa. Uusi raskaus alkoi varsin pian esikoisen syntymän jälkeen. Lapset ovat olleet aika-ajoin isän vastuulla muutaman tunnin aikoja, mutta mitään merkkejä oman vanhemmuuden tavan opettelusta ei ole, lapset eivät esimerkiksi ole saaneet ruokaa. Äiti ei ole halunnut pidentää aikoja vuorokausiksi, koska se tapahtuisi lasten kustannuksella. Puoliso kieltäytyy terapiasta mutta sivuuttaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, jättää esimerkiksi ostoslistalta ostamatta lapsille tarkoitetut ostokset. Ulkopuolisille kertoo osallistuvansa lasten asoihin. Mielestäni ap on tehnyt oikean suuntaisia asioita, mutta eihän tuosta enää mitään tule jos isä ei ota koppia.
Onko jo ehdotettu, että nainen ottaa pienen kylpyläloman viikonlopuksi ja mies opettelee olemaan lasten kanssa. Ohjeet jääkaapinoveen ja heippa! Sitten kun semmoinen onnistuu, voidaan lähteä pidemmälle yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, onko aloitus provo.
Miten ap on ollut niin vastuuton, että pykännyt tuommoisen miehen kanssa (ainakin) 2 lasta, ilmeisen pienellä ikäerolla.
Miksei ap ole ottanut omaa aikaa, ja tarjonnut hoitovastuuta lasten isälle ensin lyhyemmäksi, sitten pidemmäksi aikaa?
Tunnen lapsiperhe-pariskunnan, joka viettää joka vuosi yhden loman erikseen, rentoutuakseen. Toinen hoitaa lapset sillä aikaa. (Tai järjestää hoidon muuten.)Noihin on vastattu jo. Jännästi äidin syyksi kääntyy taas kaikki. Mies halusi itse lapsia. Esikoisen vauva-aikana tarjoutunut tekemään kaikkea muuta, mutta ei esim pulloruokintaa. Uusi raskaus alkoi varsin pian esikoisen syntymän jälkeen. Lapset ovat olleet aika-ajoin isän vastuulla muutaman tunnin aikoja, mutta mitään merkkejä oman vanhemmuuden tavan opettelusta ei ole, lapset eivät esimerkiksi ole saaneet ruokaa. Äiti ei ole halunnut pidentää aikoja vuorokausiksi, koska se tapahtuisi lasten kustannuksella. Puoliso kieltäytyy terapiasta mutta sivuuttaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, jättää esimerkiksi ostoslistalta ostamatta lapsille tarkoitetut ostokset. Ulkopuolisille kertoo osallistuvansa lasten asoihin. Mielestäni ap on tehnyt oikean suuntaisia asioita, mutta eihän tuosta enää mitään tule jos isä ei ota koppia.
Et siis ole ap?
Teillä on autistimiehet?
Mitäs läksitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApMiksi se iltapuuro on niin tärkeä? Eikö muksut voi syödä sitä mitä nyt reissussa sattuu olemaan tarjolla? Laitat nyt iltapuuron tärkeämmäksi kuin sun parisuhteen. Älä itke kun mies lähtee jonkun ajan päästä kun kokee, että parisuhdetta ei enää ole vaan on vain maksaja teidän taloudessa. Miksi naiset hukkaa kaiken muun elämässä kun tulee lapsia🤦🏻
Ap on vastannut jo tällaiseen samanlaiseen viestiin, että ei tartte olla puuroa, voi olla vaikka jugurttia tai mitä nyt ikinä siellä on, jota voi lapselle tarjota. Ongelma on, että se mies ei voi osallistua lasten syöttämiseen mitenkään.
Miestä ei kuulemma myöskään voi jättää kahden pienen lapsen kanssa edes hotellihuoneeseen siksi ajaksi kun ap hakee jugurttia hotellin alakerrasta. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, jäin kyllä miettimään, että miksei voi? Mitä jos vain jättäisi, kai mies ny osaa sen verran katsoa, että lapset eivät esim kiipeile pöydillä ja putoile sieltä? En lukenut koko ketjua, kenties tähän kysymykseen on vastattu.
Ei ole vastattu. Nämä syytökset on 50-prosenttisesti ap:n omaa hysteriaa ja jossittelua. Ap on vain sitä mieltä, että JOS hän jättäisi miehen lasten seuraan, ei mies liikuttaisi pikkurilliäkään lasten eteen. Ei ole koskaan kuitenkaan kokeillut jättää lapsia miehen seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Onko jo ehdotettu, että nainen ottaa pienen kylpyläloman viikonlopuksi ja mies opettelee olemaan lasten kanssa. Ohjeet jääkaapinoveen ja heippa! Sitten kun semmoinen onnistuu, voidaan lähteä pidemmälle yhdessä.
On ehdotettu, monta kertaa.
Ilmeisesti ap:n miehellä on ongelma, joka ei väisty.
Siinä mielessä tämmöinen vänkääminen ja marmatus on sama kuin sättisi rampaa, joka ei lähde juoksemaan, vaikka annat hyvät ohjeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu monesti pienten lasten kanssa hotellissa.
Niissä on usein vedenkeitin (sen voi varmistaa) tai voi ottaa mukaan, voi tehdä pikapuuroa annospusseista.
Baarikaappiin saa jugurtit ja maidon kylmään.
Juuri tätä tulin itsekin kirjoittamaan. Usein on vedenkeitin ja jopa mikro jossain hotellissa. Ainakin yhteistiloissa aulassa yms. Sen lisäksi käytän itsekin baarikaappi apuna jos ei ole jääkaappia. Monessa hotellissa voi tosin olla jopa jääkaappi. Baarikaappiinkin mahtuu paljon silti. Itsellä ollut siellä monenlaista välipalaa. Tosin ikävää silti tuo, ettei mies oikein näytä välittävän lapsistaan kunnolla jos elää tavallaan kuin heitä ei olisi mukana matkoilla tai tai hänen elämässä yleensäkään. En tietysti saisi verrata koiraan, mutta itse ainakin jo koiran omistajana aikoinaan suunnittelin kaiken matkoilla sen mukaan. Sen vuoksi ihmettelen miten joku voi tavallaan unohtaa lapsensa. Tietysti ap voisi myös pistää miehen tekemään lasten eteen enemmän tai ottaa rennompi linja ja antaa miehen järjestää. Muuten asetelma ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä mieleen, onko aloitus provo.
Miten ap on ollut niin vastuuton, että pykännyt tuommoisen miehen kanssa (ainakin) 2 lasta, ilmeisen pienellä ikäerolla.
Miksei ap ole ottanut omaa aikaa, ja tarjonnut hoitovastuuta lasten isälle ensin lyhyemmäksi, sitten pidemmäksi aikaa?
Tunnen lapsiperhe-pariskunnan, joka viettää joka vuosi yhden loman erikseen, rentoutuakseen. Toinen hoitaa lapset sillä aikaa. (Tai järjestää hoidon muuten.)Noihin on vastattu jo. Jännästi äidin syyksi kääntyy taas kaikki. Mies halusi itse lapsia. Esikoisen vauva-aikana tarjoutunut tekemään kaikkea muuta, mutta ei esim pulloruokintaa. Uusi raskaus alkoi varsin pian esikoisen syntymän jälkeen. Lapset ovat olleet aika-ajoin isän vastuulla muutaman tunnin aikoja, mutta mitään merkkejä oman vanhemmuuden tavan opettelusta ei ole, lapset eivät esimerkiksi ole saaneet ruokaa. Äiti ei ole halunnut pidentää aikoja vuorokausiksi, koska se tapahtuisi lasten kustannuksella. Puoliso kieltäytyy terapiasta mutta sivuuttaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, jättää esimerkiksi ostoslistalta ostamatta lapsille tarkoitetut ostokset. Ulkopuolisille kertoo osallistuvansa lasten asoihin. Mielestäni ap on tehnyt oikean suuntaisia asioita, mutta eihän tuosta enää mitään tule jos isä ei ota koppia.
Et siis ole ap?
Teillä on autistimiehet?
Mitäs läksitte.
En ole, summasin vain sen mitä hän aiemmin on vastannut jo. En vaan ihan ymmärrä miksi hänen olisi kuulunut olla ajatustenlukija, ja tietää etukäteen, ettei mies kasvakaan vanhemmaksi, niinkuin aikuiset yleensä. Aika monta erilaista selitystä täällä on siitä miksi kaikki on äidin syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.
Ei ole pakko saada puuroa. On pakko saada jotain mitä suostuvat syömään. Vaikka jugurtti käy, mutta hotellissa ei ole jääkaappia. Kyse on siitä että nämä asiat pitää jotenkin miettiä, riittää siis että miettii paikan päällä. Mutta kun mies ei osallistu edes siellä ratkaisujen miettimiseen mitenkään. Ei siis yhtään. Ei edes sitä että olisi lasten kanssa sen hetken että minä voisin lähteä etsimään hotellin keittiöstä saako sieltä jotain jugurttia tai etsimään lähintä ruokakauppaa. On kuin matkustaisin AIVAN YKSIN kahden pienen lapsen kanssa. Ap
Ei se jugurtti pilalle mene, vaikka olisi yön yli huoneenlämmössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApMiksi se iltapuuro on niin tärkeä? Eikö muksut voi syödä sitä mitä nyt reissussa sattuu olemaan tarjolla? Laitat nyt iltapuuron tärkeämmäksi kuin sun parisuhteen. Älä itke kun mies lähtee jonkun ajan päästä kun kokee, että parisuhdetta ei enää ole vaan on vain maksaja teidän taloudessa. Miksi naiset hukkaa kaiken muun elämässä kun tulee lapsia🤦🏻
Ap on vastannut jo tällaiseen samanlaiseen viestiin, että ei tartte olla puuroa, voi olla vaikka jugurttia tai mitä nyt ikinä siellä on, jota voi lapselle tarjota. Ongelma on, että se mies ei voi osallistua lasten syöttämiseen mitenkään.
Miestä ei kuulemma myöskään voi jättää kahden pienen lapsen kanssa edes hotellihuoneeseen siksi ajaksi kun ap hakee jugurttia hotellin alakerrasta. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, jäin kyllä miettimään, että miksei voi? Mitä jos vain jättäisi, kai mies ny osaa sen verran katsoa, että lapset eivät esim kiipeile pöydillä ja putoile sieltä? En lukenut koko ketjua, kenties tähän kysymykseen on vastattu.
Ei ole vastattu. Nämä syytökset on 50-prosenttisesti ap:n omaa hysteriaa ja jossittelua. Ap on vain sitä mieltä, että JOS hän jättäisi miehen lasten seuraan, ei mies liikuttaisi pikkurilliäkään lasten eteen. Ei ole koskaan kuitenkaan kokeillut jättää lapsia miehen seuraan.
Onhan tuolla aiemmin kerrottu, että äiti on ollut omilla asioillaan aika ajoin, mutta sinä aikana lapset eivät ole esimerkiksi saaneet ruokaa. Ja että heitä ei ole laitettu nukkumaan koska eivät halunneet, vaan olleet tunteja pystyssä yli ajan. Ei ne olleet spekulointia vaan kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.
ApEn ymmärrä minäkään.
Moni nainen kiljuisi onnesta, jos mies haluaisi matkustaa perheen kanssa.
Nuo "iltapuurot lapsille" on vahva veikkaus trollin puolesta.
Se, että ap:n mies tekee kotitöitä, osoittaa sitäkin, että niissä hänellä on lupa toimia. Muita asioita hän ei pysty ap:n mukaan hoitamaan, kuten matkojen varaamista hotelleineen ja sopivine sänkyineen. Ehkäpä hyvinkin osaisi, mutta madame kun on torpannut matkailumahdollisuuden.
Ja mies osaa kuvitella sen valituksen määrän ja laadun, mikä seuraisi, jos hänen järjestämälleen matkalle lähdettäisiin ja asiat olisivat eri tavoin kuin kotona.
Tervetuloa äitien elämään. Pitkä imetys on väärin, tuttipullo on väärin, perhepeti on väärin, oma sänky on väärin, työssäkäynti on väärin, kotiäiteys on väärin, kantaminen on väärin, rattaat on väärin, soseruuat on väärin, turvaistuin on vääränlainen ja väärinpäin, jne. Lista on loputon. Ristiriitaisia vaatimuksia ja arvostelua tulee joka suunnalta. Mutta tiedätkö mikä ero on äideillä ja kuvailemasi kaltaisilla miehillä? Se, että äidit tajuavat ettei niitä lapsia voi vaan jättää hoitamatta vaikka kuinka tulisi arvostelusta paha mieli. Joskus se v*tuttaa, mutta lapset pitää silti ruokkia ja pukea ja nukuttaa ja kuljettaa ja leikittää. En ymmärrä, miksei se toinen vanhempi tätä elämän perusasiaa ymmärrä. Ei vanhemmuus ole koko ajan kivaa mutta se on vaan silti tehtävä kun on lapsia maailmaan halunnut.
Minusta vanhemmuus on kyllä pääsääntöisesti ollut kivaa - poislukien oksennustaudit.
Olen imettänyt neljää lastamme yhteensä n. 10 vuotta, ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä - mikä oli elämäni parasta ja kehittävintä aikaa myös myöhempää työelämää ajatellen.
Olemme matkustelleet monipuolisesti kotimaassa ja muualla. Mieheni olen alusta lähtien ottanut mukaan lasten hoitamiseen, koska en ole mikään marttyyriluonne ja näin myös omin silmin sen vaihtoehdon naapurustossa (asuimme muutaman vuoden opiskelija-asuntolassa, jossa oli keskimääräistä enemmän nuoria lapsiperheitä).
Matkoille on lähdetty sillä periaatteella, että edessä on hauska seikkailu.
Nyt on jo monta lastenlasta, joiden kanssa olemme touhunneet paljon, myös reissanneet.
Joten pientä kokemusta on kertynyt lasten kanssa elämisestä.
No onnea valitsemallasi tiellä. Minä valitsin puolison, joka ei hoida lapsia siksi että minä olen niin hyvä tyyppi, vaan siksi että hän on vastuullinen aikuinen ja vanhempi. En näe tilannetta, jossa puolisoni irtosanoutuisi omista lapsistaan vain siksi että akka mäkättää. Se on huono tekosyy. Omasta lapsesta ja perheestä huolehtiminen on perusoletus eikä mikään palkinto vaimon hyvästä käytöksestä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Eihän naisetkaan jätä lapsia hoitamatta vaikka puoliso ärsyttäisi.
Olemme sitä sukupolvea, joiden vanhemmille se perinteinen roolijako oli itsestäänselvyys.
Siksi korostan, että otin mieheni mukaan lapsenhoitoon. Esim. anoppiani järkytti tämä hänen poikansa osallistaminen yli "miehisen" rajan, varsinkin vaipanvaihdot. Pitkiä imetyksiäni hän paheksui, samoin jopa uusi raskaus oli tabu, jota ei mainittu.
Appeni oli kiva, mutta vanhan kansan isähahmo, joka ei naisten hommiin sekaantunut.
Samanlaista roolijakoa on kyllä nykyisinkin havaittavissa ja helposti sellaiseen ajaudutaan yhä, jos äiti, ilmeisesti tiedostamatta sitä, omii vauvan ja on se kaiken osaaja, joka jyrää ja lannistaa isän osallistumishalut nuppuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet pääsee vanhemmuuteen kiinni vasta vähän isompien lasten kanssa.
Eihän se oikein ole, mutta odota muutama vuosi niin saattaa lähteä sujumaan. Äläkä tee enempää lapsia.Aina tämä sama väite. Ei lapset voi odottaa perushoivaa kuten ruokaa ja läsnäoloa siihen saakka että ovat isompia. Entä jos äitikin pääsee kiinni vanhemmuuteen vasta vähän isompien lasten kanssa? Kuka ruokkii lapset kun äiti ja isä odottaa että lapset on isompia, jotta niitä viitsisi hoitaa?
Ja kun nimenomaan se pieni lapsi tarvitsee sitä hoivaa kaikista eniten ja on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Lasten vanhetessa se hoivan tarve nimenomaan vähenee ja lapsi alkaa itsenäistyä. Sitten voikin alkaa vanhemmaksi?
Juuri näin. Sillä joka oikeasti kantaa vanhemman vastuun ei ole varaa mennä lakkoon ajatuksella mä en sit tee mitään jos joku sanoo pahasti . Jos äidit noin tekisivät, olisi lapsikuolleisuus eri lukemissa.
Jos ylläolevaan viestin kirjoittaja on sama joka ehdotti tilanteen korjaamiseksi terapian sijaan isän pakenemista raskaan perhe-elämän ikeestä rakastajattaren luo jolla ei ole vaatimuksia, veikkaan, ettei hän vastuusta tule koskaan mitään ymmärtämäänkään.
Joskus voi käydä sivusuhteessakin vahinko. Uutta perhettä pukkaa, ja yhtäkkiä ymmärtäväisellä rakastajattatellakin on niitä vaatimuksia. Se on epäreilua kun naiset muuttuvat eikä elämä pysy kivana. Joutuu taas etsimään uuden ymmärtäjän.