Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Raju väite, mutta... mahdollisesti totta. On todella outoa, että mies välttelee systemaattisesti nimenomaan lapsiin liittyviä asioita tai näiden kanssa olemista. Että mikä tahansa muu kotityö käy mutta lapsiin liittyvät ei.

Minkälaisen mallin tuo ap:n mies on saanut kotoaan. Oliko miehen isä samalla tavalla passiivinen lastensa suhteen ja äiti teki kaiken lasten asioihin liittyvän?

Niin ap ei ole enää vastannut, millaiset vanhemmat miehellä on ja miten suhtautuvat tähän käytökseensä?

Taisi kommentoida että miehen äiti on yrittänyt puhua miehelle siitä että miehen pitäisi osallistua lasten asioihin enemmän, mutta mies oli hermostunut, että äitinsä päsmäröi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Raju väite, mutta... mahdollisesti totta. On todella outoa, että mies välttelee systemaattisesti nimenomaan lapsiin liittyviä asioita tai näiden kanssa olemista. Että mikä tahansa muu kotityö käy mutta lapsiin liittyvät ei.

Minkälaisen mallin tuo ap:n mies on saanut kotoaan. Oliko miehen isä samalla tavalla passiivinen lastensa suhteen ja äiti teki kaiken lasten asioihin liittyvän?

Niin ap ei ole enää vastannut, millaiset vanhemmat miehellä on ja miten suhtautuvat tähän käytökseensä?

Taisi kommentoida että miehen äiti on yrittänyt puhua miehelle siitä että miehen pitäisi osallistua lasten asioihin enemmän, mutta mies oli hermostunut, että äitinsä päsmäröi.

Ja äiti antoi asian olla? Vaikka oma poika on täysi vätys joka ei huolehdi tai välitä lapsistaan? Entä mitä miehen isä sanoo tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tilaa netistä kirja Lundy Bancroft: Why does he do that?

Joku on joskus linkannut myös linkin, josta sen voi lukea ilmaiseksi, mutta mulla ei ole sitä. Voi siis ihan ostaa netistä normaalisti.

Uskon että siitä olisi sulle hyötyä ja että tunnistaisit kirjasta paljon miehesi toimintatapoja. Kuulostaa nimittäin, että miehesi on hieman väkivaltainen. Passiivis-aggressiivisuus kumpuaa ihan samasta lähteestä kuin avoin aggressiivisuuskin. Lisäksi tuo tahallinen vastuiden välttely on tyypillistä väkivaltaiselle miehelle, siihen liittyy mm se, ettei mies kunnioita ja arvosta sinua vertaisenaan. Ja se miten hän ei suostu keskustelemaan, sekin on suoraan kirjasta. Todellakin suosittelen lukemaan sen kirjan, se avaa silmäsi.

Raju väite, mutta... mahdollisesti totta. On todella outoa, että mies välttelee systemaattisesti nimenomaan lapsiin liittyviä asioita tai näiden kanssa olemista. Että mikä tahansa muu kotityö käy mutta lapsiin liittyvät ei.

Minkälaisen mallin tuo ap:n mies on saanut kotoaan. Oliko miehen isä samalla tavalla passiivinen lastensa suhteen ja äiti teki kaiken lasten asioihin liittyvän?

Tämä, mutta silti, äidiksi tultuani yksi ensimmäisiä isoja mullistuksia minulle oli todella tajuta, että minun ei tarvitse olla samanlainen äiti, kuin oma äitini oli. Hän oli pääasiassa hyvä äiti ja olen ammentanut paljon hyvää omasta lapsuudesta, mutta ei missään nimessä virheetön ja mikä tärkeintä, aivan eri ihminen kuin minä. Olen yrittänyt miettiä omaa äitisuhdetta, sen isoimpia kipukohtia ja keinoja yrittää välttää niitä. 

Ehkä juuri siksi tuntuu kamalalta katsoa, kun ex-mies toistaa isänsä  virheitä. Juuri niitä samoja, joita minulle moneen kertaan itki. Puuttuuko monilta miehiltä täydellinen kyvyttömyys arvioida omaa toimintaa ja sen vaikutuksia, kun kyseessä on läheiset ihmissuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Olen alkanut katsoa omia lapsuusaikani piirrettyjä ja ohjelmia uudelleen ja kieltämättä parisuhde- ja perhedynamiikka näyttäytyy niissä kaikkea muuta kuin tasa-arvoisena. Naisen rooli on ylläpitää kulisseja ja toimia kaiken mahdollistajana. Naisen tehtävä on näyttää heikolta, vaikka kaikki on hänen varassaan miehen toteuttaessaan itseään. Jos lapsuusperheen isällä on ollut vielä sovinistisia ajatuksia niin on selvää, ettei pojasta tule mitään tasa-arvon kannattajaa.

Myös työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa elämässä on paljon sitä, että naisten tehtävä on pitää yllä hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Jos ei täytä tätä tehtävää, tulee herkästi arvostelua jopa muilta naisilta. Onkos teille koskaan sanottu, että pitäisi osallistua enemmän small talkiin tai pitäisi hymyillä enemmän? Minulle on.

Lisäksi työpaikoilla naisilta odotetaan herkästi vähän ylimääräistä työpanosta, mm. oletetaan, että nainen aina vähän järjestää ja sisustaa sekä huolehtii estetiikasta, vaikkei se edes varsinaisesti kuuluisi työnkuvaan.

Ohis, mutta tuli vain mieleen.

No onko se mies jo syönyt aamupuuronsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Olen alkanut katsoa omia lapsuusaikani piirrettyjä ja ohjelmia uudelleen ja kieltämättä parisuhde- ja perhedynamiikka näyttäytyy niissä kaikkea muuta kuin tasa-arvoisena. Naisen rooli on ylläpitää kulisseja ja toimia kaiken mahdollistajana. Naisen tehtävä on näyttää heikolta, vaikka kaikki on hänen varassaan miehen toteuttaessaan itseään. Jos lapsuusperheen isällä on ollut vielä sovinistisia ajatuksia niin on selvää, ettei pojasta tule mitään tasa-arvon kannattajaa.

Myös työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa elämässä on paljon sitä, että naisten tehtävä on pitää yllä hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Jos ei täytä tätä tehtävää, tulee herkästi arvostelua jopa muilta naisilta. Onkos teille koskaan sanottu, että pitäisi osallistua enemmän small talkiin tai pitäisi hymyillä enemmän? Minulle on.

Lisäksi työpaikoilla naisilta odotetaan herkästi vähän ylimääräistä työpanosta, mm. oletetaan, että nainen aina vähän järjestää ja sisustaa sekä huolehtii estetiikasta, vaikkei se edes varsinaisesti kuuluisi työnkuvaan.

Ohis, mutta tuli vain mieleen.

Olen terveydenhoitaja, nainen siis, ja töissä paikassa, jossa kaikilla on oma työhuone. Työnantaja kalustaa sen perusjutuilla kuten työpöytä, tuolit, hoitovälineet. Mutta ei tauluja, verhoja, ei mitään viihtyisyyttä lisäävää. Suurin osa meillä ostaa omilla rahoilla seinille tauluja, jotain kauniita sisistusjuttuja kuten maljakoita, koristekukkia ja sellaista. Minä en. Koska työnantaja ei niistä euroakaan maksa. Pomo sanoi vähän ikävään sävyyn, että onpa sinulla ankea tämä työhuone, asiakkaiden olisi kyllä kivempi tulla jos olisi jotain kaunista seinillä. Ketutti, mutta en sanonut mitään. Kellekään miestyöntekijälle ei ole koskaan asiasta huomautettu, vaan naistyöntekijät ovat vieneet huoneeseen jotain nättiä itse hankkimaansa.

Juuri näin se on, ja koskee nimenomaan hoitoalaa. Nainen on se, joka hoitaa esteettisen puolen ja antaa viimeisen silauksen. Jos hoivakodissa asukas haluaa suihkun jälkeen papiljotit hiuksiin, homma lykätään aina jollekin nuorehkolle NAIShoitajalle. Olen pari kertaa suoraan sanonut, että en mielelläni tee mitään hiustenlaittoa, koska en yksinkertaisesti osaa ja mieluiten tekisin niitä hommia, jotka on koulutuksessa opetettu. Mieshoitajilta ei papiljottien laittoa tai kihartimen käyttöä edellytetä, eikä sitä heille ehdoteta.

Nyt meni pahasti ohiksen puolelle, pahoittelut.

Ei tuo ihan ohis ole, vaan liittyy ketjuun kyllä. Suurimmassa osassa ketjun kommenteissa hyväksytään miehen sluibailu, koska hän on mies. Vastaavaa sluibailua ei ikinä naiselta hyväksyttäisi.

Tehkää ajatuskoe: vaihtakaa mielessänne ap perheen isäksi ja ap:n mies perheen äidiksi, ja lukekaa ketju uusin silmin.

Ap, toimi näin: laske, montako vuotta menee, ennen kuin nuorin lapsi on 10. Sitten ilmoita miehelle, että otat sinä vuonna eron, jos tilanne ei ole kahdessa vuodessa muuttunut. Muistuta asiasta säännöllisesti ja puhu käytännön asioista, tyyliin ei kannata kyllä ostaa mökkiä, kun se ero tulee silloin ja silloin. Tämä toimii miehelle pelotteena ja jos asiat eivät muutu, 10-vuotias pärjää huononkin isän kanssa jo viikonloppuja.

P.S. Muumipappa on kyllä kammottavan huono aviomies. Muistuttaa omaa vätysisääni, jonka kanssa aion olla tekemisissä seuraavan kerran kuolinvuoteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Ei hoida omaa osuuttaan. Tekee kyllä kotitöitä mutta ei lasten suhteen yhtään mitään. Ja jos lähtisimme lomamatkalle hän ei tekisi muuta kuin lomailisi kuin lapseton aikuinen, koska jossain hotellissa ei ole kotitöitä eikä hän matkalla osallistuisi lasten asioihin mitenkään eikä niitä miettisi mitenkään. Ei edes sen vertaa että keksisi itse, että voisi hakea termarissa hotellin keittiöstä kiehuvaa vettä iltapuuroa varten tai että olisi lasten kanssa kun minä haen. Ap

Älä nyt sentään viitsi provota. Joka helvetin ikisessä hotellihuoneessa on vedenkeitin, eivätkä ne lapset myöskään mene rikki jos eivät syö lomalla täsmälleen samalla tavalla kuin kotona.

Ja tilanne on tämä siksi, että sinä olet sen mahdollistanut ja sallinut. Teillä on siis useampia lapsia, ja sinä olet kautta linjan ollut niin typerä, että olet ottanut kaiken tehdäksesi ja kuvitellut, että asiat muuttuvat kun tarpeeksi "keskustellaan"(=sinä jankkaat ja mies ei kuuntele)?

Mies ottaa vastuuta sillä, että panet ottamaan. Ilmoitat, että menet vaikka viikonlopuksi yksin vanhemmillesi, hotelliin, whatever. Että hoida mukulasi miten hyväksi näet. Et vastaa puhelimeen. Tämä olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen lapsen vauvavuotena, mutta olet ollut tyhmä, joten se on vaikeampaa nyt.

Voit myös ilmoittaa miehelle, että sitten kun se on viikon ajan vastannut kaikista lasten tarpeista, voitte harkita matkustelua. Ja sitten elät viikon kuin sinkku. Et puutu mihinkään. Menet lenkille, äidille, kavereille, elokuviin, mutta et tee mitään. Jos lapset tulevat kysymään jotain, sanot, että kysykää isältä, isä hoitaa teitä nyt, äiti on väsynyt.

Voin vakuuttaa, että lapsesi eivät kuole nälkään tai traumatisoidu.

Tämä. Hyvin vaikeaa kuvitella, että aikuinen ihminen jättäisi lapset kokonaan ruokkimatta, vaikka olisi millainen kpää. Ehkä mies ei jaksa ap:n puurojuttujen kanssa, joten antaa hänen tehdä omalla tavallaan. Minunkin mies syöttää lapsille vaan nakkeja ja ranskalaisia, jos en ole "valvomassa". Siinähän syöttää.

Tätäkään en ymmärrä. Olisiko ok, jos molemmat vanhemmat tarjoaisivat lapselle aina vain nakkeja ja ranskiksia? Jos ei, miksi nimenomaan vaginalla varustettu on vastuussa kokonsisruokavslion laadusta? Siksikö että hän huolehtii 95% ja peniksellinen 5%? Onkos se sitten ok...

Miesten pitää saada tehdä "omalla tavallaan" ja nipottamatta (=nakki kourassa telkkaria katsoen) eli pieni siivu komeasti riman alittaen silloin kun itselle sopii, ja tämä on mahdollista siksi että naiset huolehtii että kokonaisuus mahdollistaa lapsen terveellisen kehityksen.

Erittäin hyvää analyysia jälleen kerran. Naisen ajatellaan olevan vastuussa lapsen kehityksen kokonaisuudesta. Mies vähän auttelee, ja on naisen tehtävä maanitella miestä auttamaan.

Neuvolassakin oletetaan, että lapselle tarjottava terveellinen aamupala on naisen koostama. Jos selviää, että aamupalalla tarjotaan neuvolan mielestä vääränlaista levitettä, syy on naisessa. Samaan aikaan neuvolatäti korostaa, että miehen pitää saada tehdä "omalla tavallaan" - ilmeisesti siis miehen tarjoamana nakit ja ranskalaiset saattavat olla jopa ok mutta naisen tarjoamana ei.

Usein on niin, että mies on se "hauska ja rento" vanhempi. Nainen puolestaan on se, joka huolehtii kokonaisuudesta ja organisoi. Ulkoapäin tuleva paine kohdistuu nimenomaan naiseen. Nainen on päävastuussa nukkumaanmenoajoista ja lapsille tarjottavan ruuan terveellisyydestä - jos näistä lipsuu, tulee arvostelua. Samaan aikaan kuitenkin nukkumaanmenoajoista tarkka nainen saa kuulla olevansa nalkuttava nipo, jonka pitäisi "vähän relata".

Minusta on todella vahingollista ja suorastaan toksista pitää yllä näitä "mies on rennompi vanhempi", "naiset eivät ole hauskoja", "naisten pitäisi relata" -myyttejä. Paljon kuulee vitsailua siitä, että mies mokaa ja akka nalkuttaa. Tai että miehellä ja lapsilla on jokin pieni salaisuus, jota "ei saa kertoa äidille". Koska äiti on kireä, äiti on paha, äiti nipottaa ja rajoittaa, äiti ei ymmärrä. Mies on Muumipappa, joka järjestää seikkailuja. Äiti sen sijaan vain nalkuttaa turhasta.

V*tuttaa myös TV-viihde, jossa joku mieslapsiporukka tulee taloon, pistää kaiken mullinmallin ja sotkee ja hajottaa kaiken. Tarkoitus on osoittaa, että perheen nipottava äiti on hirveä tyranni ja perhedynamiikka pelastuu kunnon perseilyllä. Tuo koko asetelma ja siihen liittyvät ennakkoasenteet ovat niin järkkyjä, etten kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Olen alkanut katsoa omia lapsuusaikani piirrettyjä ja ohjelmia uudelleen ja kieltämättä parisuhde- ja perhedynamiikka näyttäytyy niissä kaikkea muuta kuin tasa-arvoisena. Naisen rooli on ylläpitää kulisseja ja toimia kaiken mahdollistajana. Naisen tehtävä on näyttää heikolta, vaikka kaikki on hänen varassaan miehen toteuttaessaan itseään. Jos lapsuusperheen isällä on ollut vielä sovinistisia ajatuksia niin on selvää, ettei pojasta tule mitään tasa-arvon kannattajaa.

Myös työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa elämässä on paljon sitä, että naisten tehtävä on pitää yllä hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Jos ei täytä tätä tehtävää, tulee herkästi arvostelua jopa muilta naisilta. Onkos teille koskaan sanottu, että pitäisi osallistua enemmän small talkiin tai pitäisi hymyillä enemmän? Minulle on.

Lisäksi työpaikoilla naisilta odotetaan herkästi vähän ylimääräistä työpanosta, mm. oletetaan, että nainen aina vähän järjestää ja sisustaa sekä huolehtii estetiikasta, vaikkei se edes varsinaisesti kuuluisi työnkuvaan.

Ohis, mutta tuli vain mieleen.

Olen terveydenhoitaja, nainen siis, ja töissä paikassa, jossa kaikilla on oma työhuone. Työnantaja kalustaa sen perusjutuilla kuten työpöytä, tuolit, hoitovälineet. Mutta ei tauluja, verhoja, ei mitään viihtyisyyttä lisäävää. Suurin osa meillä ostaa omilla rahoilla seinille tauluja, jotain kauniita sisistusjuttuja kuten maljakoita, koristekukkia ja sellaista. Minä en. Koska työnantaja ei niistä euroakaan maksa. Pomo sanoi vähän ikävään sävyyn, että onpa sinulla ankea tämä työhuone, asiakkaiden olisi kyllä kivempi tulla jos olisi jotain kaunista seinillä. Ketutti, mutta en sanonut mitään. Kellekään miestyöntekijälle ei ole koskaan asiasta huomautettu, vaan naistyöntekijät ovat vieneet huoneeseen jotain nättiä itse hankkimaansa.

Kiinnostava kommentti. Työskentelen sote-alalla ja meillä on myös omat työhuoneet. Emme tosin niissä tapaa asiakkaita. Meilläkin moni sisustaa kuin viimeistä päivää omaa työhuonettaan omalla rahalla. Itse olen pari kasvia tuonut, kun eivät kotiin mahtuneet. En todellakaan ala omaa rahaa laittamaan kiinni työhuoneeseen, sillä lasken kaikki työhön kuluvat rahat työssäkäyntikuluksi (työmatkat, lounaat, osa vaatteista jne). Osalla on huoneessaan Vallilan ja ties minkä firman tuotteita. Olen ymmärtänyt, että monessa paikassa juuri naisten oletetaan itse maksavan huoneensa sisustuksen. 

Tuota, eiköhän kyse kuitenkin ole siitä, että työnantaja maksaa perustason ja jos viettää mieluummin sen työpäivänsä kauniissa ympäristössä kuin rumassa ympäristössä niin kivahan se, että on vapaa niin tekemään ja toisaalta myös olemaan tekemättä, jos taulut ja koriste-esineet ovat yhdentekeviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Olen alkanut katsoa omia lapsuusaikani piirrettyjä ja ohjelmia uudelleen ja kieltämättä parisuhde- ja perhedynamiikka näyttäytyy niissä kaikkea muuta kuin tasa-arvoisena. Naisen rooli on ylläpitää kulisseja ja toimia kaiken mahdollistajana. Naisen tehtävä on näyttää heikolta, vaikka kaikki on hänen varassaan miehen toteuttaessaan itseään. Jos lapsuusperheen isällä on ollut vielä sovinistisia ajatuksia niin on selvää, ettei pojasta tule mitään tasa-arvon kannattajaa.

Myös työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa elämässä on paljon sitä, että naisten tehtävä on pitää yllä hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Jos ei täytä tätä tehtävää, tulee herkästi arvostelua jopa muilta naisilta. Onkos teille koskaan sanottu, että pitäisi osallistua enemmän small talkiin tai pitäisi hymyillä enemmän? Minulle on.

Lisäksi työpaikoilla naisilta odotetaan herkästi vähän ylimääräistä työpanosta, mm. oletetaan, että nainen aina vähän järjestää ja sisustaa sekä huolehtii estetiikasta, vaikkei se edes varsinaisesti kuuluisi työnkuvaan.

Ohis, mutta tuli vain mieleen.

Olen terveydenhoitaja, nainen siis, ja töissä paikassa, jossa kaikilla on oma työhuone. Työnantaja kalustaa sen perusjutuilla kuten työpöytä, tuolit, hoitovälineet. Mutta ei tauluja, verhoja, ei mitään viihtyisyyttä lisäävää. Suurin osa meillä ostaa omilla rahoilla seinille tauluja, jotain kauniita sisistusjuttuja kuten maljakoita, koristekukkia ja sellaista. Minä en. Koska työnantaja ei niistä euroakaan maksa. Pomo sanoi vähän ikävään sävyyn, että onpa sinulla ankea tämä työhuone, asiakkaiden olisi kyllä kivempi tulla jos olisi jotain kaunista seinillä. Ketutti, mutta en sanonut mitään. Kellekään miestyöntekijälle ei ole koskaan asiasta huomautettu, vaan naistyöntekijät ovat vieneet huoneeseen jotain nättiä itse hankkimaansa.

Juuri näin se on, ja koskee nimenomaan hoitoalaa. Nainen on se, joka hoitaa esteettisen puolen ja antaa viimeisen silauksen. Jos hoivakodissa asukas haluaa suihkun jälkeen papiljotit hiuksiin, homma lykätään aina jollekin nuorehkolle NAIShoitajalle. Olen pari kertaa suoraan sanonut, että en mielelläni tee mitään hiustenlaittoa, koska en yksinkertaisesti osaa ja mieluiten tekisin niitä hommia, jotka on koulutuksessa opetettu. Mieshoitajilta ei papiljottien laittoa tai kihartimen käyttöä edellytetä, eikä sitä heille ehdoteta.

Nyt meni pahasti ohiksen puolelle, pahoittelut.

Ei tuo ihan ohis ole, vaan liittyy ketjuun kyllä. Suurimmassa osassa ketjun kommenteissa hyväksytään miehen sluibailu, koska hän on mies. Vastaavaa sluibailua ei ikinä naiselta hyväksyttäisi.

Tehkää ajatuskoe: vaihtakaa mielessänne ap perheen isäksi ja ap:n mies perheen äidiksi, ja lukekaa ketju uusin silmin.

Lapsiaan välttelevää naista saatettaisiin pitää kylmänä uraohjuksena, epänaisena, psykopaattina. Perheen lapsista olisi tehty monta lasua, ja joku virallinen taho olisi jo mahdollisesti puuttunut perheen dynamiikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle kaikki muu, sinulle lastenhoito.

Siis kaupassakäynnit, ruoanlaitto, pyykit, siivous ym. miehelle.

Sinä olet läsnä lapsille ja huolehdit heidän tarpeistaan.

Kuulostaa aika paskalta parisuhteelta.

Ap.n suhde on vielä paskempi nyt.

Koska toista ei voi muuttaa, voisivat kehittää toimivan työjaon. Ja koska mies ei halua huolehtia lapsista, jäljelle jää se, että mies huolehtii aivan kaikesta muusta.

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika järkyttävää, että monien parisuhteissa dynamiikka on sitä, että mies välttelee passiivis-aggressiivisesti joko lasten kanssa olemista, kotitöitä tai molempia. Tässäkin ketjussa on kuvailtu erilaisia maanittelu- ja manipulointikeinoja, joilla miehen saa johdateltua kotitöiden pariin. On kuvailtu suuttumista, raivoamista, karjumista. On myös kehotettu ap:tä lähtemään viikoksi lomalle yksin ("kyllä mies hoitaa lapset jotenkin, jos on pakko" - no ei kuulosta kovin hyvältä, olisiko se edes turvallista lapsille?).

Tuo kuulostaa ihan kauhealta! Onko niin, että nuo työnsä hoitavat, mukavat, hauskat, fiksut, vastuulliset miehet ovatkin kotioloissa heikkolahjaisia? Että ulko-ovesta sisään tullessaan se mukava vastuullinen mies taantuu kiukuttelevaksi vauvaksi tai vältteleväksi teiniksi? Ja miten ihmeessä tuo kiukuttelija ja väittelijä onnistui seurusteluaikana esittämään miellyttävää ja huomioonottavaista? Ovatko nuo miehet huijareita? Miten on edes mahdollista olla yhtä aikaa lähes kehitysvammainen JA mestarimanipuloija?

Kehotan kaikkia nuoria pysyttelemään sinkkuina ja tavoittelemaan uraa. Jos ette pysy sinkkuina, älkää ainakaan lapsia tehkö. Naiselle nimittäin perheen perustaminen on ihan paska diili, eivätkä miehetkään tunnu tuossa kuviossa viihtyvän.

Siltä varalta että olet tosissasi, niin paljastettakoon että merkittävä enemmistö niin miehistä kuin naisista kykenee tasapainoiseen parisuhteeseen jossa vastuut jaetaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja esiintulevat ongelmat kyetään ratkomaan keskustelulla. Niistä ei vaan ole tarvetta tehdä avauksia keskustelupalstoille, joten hullut ääripäät ovat täällä yliedustettuna.

Vierailija kirjoitti:

Jos lomamatka kaatuu siihen, ettei lapset saa muutamana iltana puuroa, niin kyllä vikaa on jossain muussakin kuin miehessä. Ja matkajärjestelyistä pääset helpommalla kun teet listan, mitä miehesi hoitaa ja mitä itse hoidat (pakkaamiset, lippujen varaamiset yms.). Ehkä sinä todellakin hoidat kaiken teillä yksi, niin mies ei edes uskalla ryhtyä johonkin puuronkeittoon, kun se todennäköisesti menisi mielestäsi ihan väärin.

Sitten haukutaan justiinaksi kun antaa oikein listan hoidettavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on miehen puolelta juuri sellaista välttelevää, passiivis-aggressiivista käytöstä, joka on pienten lasten isillä ilmeisesti melko yleistä. Jos joutuu jotain lapsiin liittyvää hommaa tekemään, hommat hoidetaan kehnosti tai ei ollenkaan. Syynä on tietenkin juuri tuo, että ei haluaisi tehdä noita hommia. Heittäydytään avuttomaksi, paetaan omiin harrastuksiin ja töihin.

Ap:n perheessä mies on vienyt tuon passiivis-aggressiivisuuden oikein ääripäähän ja kieltäytyy jopa keskustelemasta. Mites, jos joku lapsista satuttaisi ja loukkaisi itsensä eikä ap olisi paikalla - miten mies hoitaisi tilanteen? Ei varmaan kovin hyvin.

Ihmettelen, miten tilanne on edes päässyt tuollaiseksi. Miten tuohon on päädytty?

Toivon että ihan kaikkia miehiä ei tuomita. Meitä on ihan hyviä ja osallistuvia isiä.

Kun esikoinen syntyi niin vaimolleni tuli komplikaatioita ja jouduin lähtemään vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Saimme viettää viikon kahdestaan ennenkuin äiti kotiutettiin. Senkin jälkeen hoidin kaikki yösyötöt ja suurimman osan muustakin vauvan hoidosta koska äiti oli toipilas.

Kyllä ne sairaalassakin oli kovin huolissaan miten pärjään vauvan kanssa ilman vaimoa. Kysyivät että osaanki käyttää pesukonetta! Sanoin että osaan käyttää sitä ja myös korjata sen jos se hajoaa.

Sä olet ehkä yksi sadasta. Tunnen kyllä miehiä, jotka hoitaa lapset hyvin, mutta eivät osaa/halua siivota tai pyykätä. Tai sitten kotitöihin osallistuvia, jotka ei osaa olla lasten kanssa. Jotkut on niinkin törppöjä, että ovat aina itse menossa eivätkä osallistu mihinkään.

Siis mies, joka on viettänyt yksin lapsensa kanssa lapsen ensimmäisen viikontodennäköisesti pätee n 1/15 000 000 000 000 miehen kohdalla, jos nyt tarkemmin mietitää

Valitettavasti suomalaisista miehistä suurin osa on tuon tyylisiä, enemmän tai vähemmän. Miten tuo tuli ap:lle yllätyksenä? Puolet avioliitoista päättyy eroon ja varmasti vielä useampi parisuhde. Alullepanijana yleensä nainen. Ei meidän vanhempien sukupolvessa miehet ei hoitaneet lapsia juuri yhtään, joten miksi se asia yhtäkkiä muuttuisi yhdessä sukupolvessa? Puhumattakaan mistään metatöistä.Naisilla on kolme vaihtoehtoa: olla nössö hiirulainen ja sietää tuota, laittaa mies muuttumaan, ottaa avioero. Lapsillehan se avioero ei ole mikään hyvä juttu, mutta naiselle itselleen usein on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika järkyttävää, että monien parisuhteissa dynamiikka on sitä, että mies välttelee passiivis-aggressiivisesti joko lasten kanssa olemista, kotitöitä tai molempia. Tässäkin ketjussa on kuvailtu erilaisia maanittelu- ja manipulointikeinoja, joilla miehen saa johdateltua kotitöiden pariin. On kuvailtu suuttumista, raivoamista, karjumista. On myös kehotettu ap:tä lähtemään viikoksi lomalle yksin ("kyllä mies hoitaa lapset jotenkin, jos on pakko" - no ei kuulosta kovin hyvältä, olisiko se edes turvallista lapsille?).

Tuo kuulostaa ihan kauhealta! Onko niin, että nuo työnsä hoitavat, mukavat, hauskat, fiksut, vastuulliset miehet ovatkin kotioloissa heikkolahjaisia? Että ulko-ovesta sisään tullessaan se mukava vastuullinen mies taantuu kiukuttelevaksi vauvaksi tai vältteleväksi teiniksi? Ja miten ihmeessä tuo kiukuttelija ja väittelijä onnistui seurusteluaikana esittämään miellyttävää ja huomioonottavaista? Ovatko nuo miehet huijareita? Miten on edes mahdollista olla yhtä aikaa lähes kehitysvammainen JA mestarimanipuloija?

Kehotan kaikkia nuoria pysyttelemään sinkkuina ja tavoittelemaan uraa. Jos ette pysy sinkkuina, älkää ainakaan lapsia tehkö. Naiselle nimittäin perheen perustaminen on ihan paska diili, eivätkä miehetkään tunnu tuossa kuviossa viihtyvän.

Siltä varalta että olet tosissasi, niin paljastettakoon että merkittävä enemmistö niin miehistä kuin naisista kykenee tasapainoiseen parisuhteeseen jossa vastuut jaetaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja esiintulevat ongelmat kyetään ratkomaan keskustelulla. Niistä ei vaan ole tarvetta tehdä avauksia keskustelupalstoille, joten hullut ääripäät ovat täällä yliedustettuna.

Ei todellakaan. Tarkkailepa avioerotilastoja ja keskustelunaloituksia naisten onnettomuudesta suhteessa. Hyvin menee vain murto-osalla.

Todella hankala tilannehan tuo on, kun toinen ei suostu kunnolla edes keskustelemaan. Olen samaa mieltä siitä, että on raivostuttavaa miten edelleen odotetaan miehen käytöksen ja vastuun oton olevan pitkälti naisen harteilla ja siitä kiinni kuinka hyvin nainen on mahdollistanut miehen vastuun oton tai ottamattomuuden. Tällaisissa ketjuissa vaan ainoa vaihtoehto on antaa sille tyytymättömälle osapuolelle niitä käytösvinkkejä mitä ilmeisimmästä syystä. Ja kun sekin on tosi asia, että ainoastaan itseään voi muuttaa. Jos ei itse tilanteessa muutu mihinkään suuntaan niin tuskin tilanne silloinkaan raukeaa.

Mutta mietin tätä, että koska mies on ottanut ilmeisen ehdottoman linjan siitä, että mihinkään neuvojille ei mennä, eikä puhuminen oikein onnistu. Mitä jos sinäkin ottaisit vastaavasti jonkin asian mistä et suostu joustamaan? Kerran nämä on nyt sitten ne ehdot millä mennään. Jokin aikarajahan tuohon on pikkuhiljaa laitettava johonkin muutokseen.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan tuosta matkusteluesimerkistä että valittamisen lisäksi mies siis ihmettelee miksi emme matkustele. Se ihmettely kuvaa tätä erikoista dynamiikkaa. Hän ei vain ymmärrä miksi en halua matkustella (vaikka olen syyn kyllä kertonut). Hän ei vain ymmärrä mikä ongelma siinä lasten kanssa matkustelussa nyt voi olla. Miksi ei vain voida mennä. Kun kysyn että miten sinun mielestä hotellissa saadaan iltapuurot lapsille niin mies katsoo minua silmät pyöreinä eikä sano mitään. Ihan kuin asia ei häntä edes koskettaisi, onhan hän kuin vain minun miesystävä, joka kyllä kannustaa minua äitinä hoitamaan lasten asiat mutta ei puutu niihin mitenkään edes päätään sekunnin verran niillä vaivaamalla.

Ap

Lapsemme oli 1 v 2 kk, kun ensimmäisen kerran lähdimme viikoksi ulkomaille. Tapahtui 80-luvulla, jolloin ei ollut hotellihuoneissa vedenkeittimiä eikä kaupoissa yksittäispakattuja pikapuurohiutaleita. En muista, mitä hän söi, mutta ei käynyt mielessäkään, että ilta- tai aamupuuro olisi ongelma.

Junassa hän matkusti muutaman kuukauden ikäisestä alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää muumivertaus on kyl osuva Ap:n tilanteeseen. Muumipappahan just vaan makaa riippumatossa ja lukee kirjoja, monessa jaksossa yö on jo laskeutunu ja mamma vaan puunaa edelleen keittiötä nollat lasissa kun pappa istuu perseellään lukemassa lehteä "Kultaseni kaataisitko minulle lisää teetä?" Pappa muistelee mielellään omia nuoruusseikkailujaan mutta on täysin kyvytön muistamaan, missä kattiloita säilytetään. Mammalla ei ole edes yhtään omaa läppää, se elää täysin kotitöiden ja lastenhoidon jatkuvassa kurimuksessa ja pinna venyy ja venyy ja venyy.

Kerranhan se sit kyllästyy siihen, että pappa ja lapset valittaa ruoan olevan pahaa, ja lähtee helvettiin muumitalosta...tosin etsiäkseen salaista laaksoa jotta saisi ainesosia joilla tehdä entistä parempaa ruokaa. Muumitalon perhedynamiikka on  kieltämättä "erikoinen" eli aivan hanurista, kuten Ap:lläkin.

Olen alkanut katsoa omia lapsuusaikani piirrettyjä ja ohjelmia uudelleen ja kieltämättä parisuhde- ja perhedynamiikka näyttäytyy niissä kaikkea muuta kuin tasa-arvoisena. Naisen rooli on ylläpitää kulisseja ja toimia kaiken mahdollistajana. Naisen tehtävä on näyttää heikolta, vaikka kaikki on hänen varassaan miehen toteuttaessaan itseään. Jos lapsuusperheen isällä on ollut vielä sovinistisia ajatuksia niin on selvää, ettei pojasta tule mitään tasa-arvon kannattajaa.

Myös työpaikoilla ja kaikessa sosiaalisessa elämässä on paljon sitä, että naisten tehtävä on pitää yllä hyvää ja positiivista ilmapiiriä. Jos ei täytä tätä tehtävää, tulee herkästi arvostelua jopa muilta naisilta. Onkos teille koskaan sanottu, että pitäisi osallistua enemmän small talkiin tai pitäisi hymyillä enemmän? Minulle on.

Lisäksi työpaikoilla naisilta odotetaan herkästi vähän ylimääräistä työpanosta, mm. oletetaan, että nainen aina vähän järjestää ja sisustaa sekä huolehtii estetiikasta, vaikkei se edes varsinaisesti kuuluisi työnkuvaan.

Ohis, mutta tuli vain mieleen.

Olen terveydenhoitaja, nainen siis, ja töissä paikassa, jossa kaikilla on oma työhuone. Työnantaja kalustaa sen perusjutuilla kuten työpöytä, tuolit, hoitovälineet. Mutta ei tauluja, verhoja, ei mitään viihtyisyyttä lisäävää. Suurin osa meillä ostaa omilla rahoilla seinille tauluja, jotain kauniita sisistusjuttuja kuten maljakoita, koristekukkia ja sellaista. Minä en. Koska työnantaja ei niistä euroakaan maksa. Pomo sanoi vähän ikävään sävyyn, että onpa sinulla ankea tämä työhuone, asiakkaiden olisi kyllä kivempi tulla jos olisi jotain kaunista seinillä. Ketutti, mutta en sanonut mitään. Kellekään miestyöntekijälle ei ole koskaan asiasta huomautettu, vaan naistyöntekijät ovat vieneet huoneeseen jotain nättiä itse hankkimaansa.

Juuri näin se on, ja koskee nimenomaan hoitoalaa. Nainen on se, joka hoitaa esteettisen puolen ja antaa viimeisen silauksen. Jos hoivakodissa asukas haluaa suihkun jälkeen papiljotit hiuksiin, homma lykätään aina jollekin nuorehkolle NAIShoitajalle. Olen pari kertaa suoraan sanonut, että en mielelläni tee mitään hiustenlaittoa, koska en yksinkertaisesti osaa ja mieluiten tekisin niitä hommia, jotka on koulutuksessa opetettu. Mieshoitajilta ei papiljottien laittoa tai kihartimen käyttöä edellytetä, eikä sitä heille ehdoteta.

Nyt meni pahasti ohiksen puolelle, pahoittelut.

Ei tuo ihan ohis ole, vaan liittyy ketjuun kyllä. Suurimmassa osassa ketjun kommenteissa hyväksytään miehen sluibailu, koska hän on mies. Vastaavaa sluibailua ei ikinä naiselta hyväksyttäisi.

Tehkää ajatuskoe: vaihtakaa mielessänne ap perheen isäksi ja ap:n mies perheen äidiksi, ja lukekaa ketju uusin silmin.

Lapsiaan välttelevää naista saatettaisiin pitää kylmänä uraohjuksena, epänaisena, psykopaattina. Perheen lapsista olisi tehty monta lasua, ja joku virallinen taho olisi jo mahdollisesti puuttunut perheen dynamiikkaan.

Tämä on totta ja lasu paukkui kun jouduin yllättäen sairaalaan ja nuorin lapsi oli 17v. Kukaan ei kysynyt mitään isästä. Kyllä teineillä oli hyvä ja osallistuva isä. Papereista vaan katsottiin että alaikäinen lapsi on. Nyt on jo aikuinen.

Joka ikisestä asiasta aina soitettu minulle kautta historian. Lasten kanssa työskentelevät erityisesti syyllistyvät tähän ja ihan jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika järkyttävää, että monien parisuhteissa dynamiikka on sitä, että mies välttelee passiivis-aggressiivisesti joko lasten kanssa olemista, kotitöitä tai molempia. Tässäkin ketjussa on kuvailtu erilaisia maanittelu- ja manipulointikeinoja, joilla miehen saa johdateltua kotitöiden pariin. On kuvailtu suuttumista, raivoamista, karjumista. On myös kehotettu ap:tä lähtemään viikoksi lomalle yksin ("kyllä mies hoitaa lapset jotenkin, jos on pakko" - no ei kuulosta kovin hyvältä, olisiko se edes turvallista lapsille?).

Tuo kuulostaa ihan kauhealta! Onko niin, että nuo työnsä hoitavat, mukavat, hauskat, fiksut, vastuulliset miehet ovatkin kotioloissa heikkolahjaisia? Että ulko-ovesta sisään tullessaan se mukava vastuullinen mies taantuu kiukuttelevaksi vauvaksi tai vältteleväksi teiniksi? Ja miten ihmeessä tuo kiukuttelija ja väittelijä onnistui seurusteluaikana esittämään miellyttävää ja huomioonottavaista? Ovatko nuo miehet huijareita? Miten on edes mahdollista olla yhtä aikaa lähes kehitysvammainen JA mestarimanipuloija?

Kehotan kaikkia nuoria pysyttelemään sinkkuina ja tavoittelemaan uraa. Jos ette pysy sinkkuina, älkää ainakaan lapsia tehkö. Naiselle nimittäin perheen perustaminen on ihan paska diili, eivätkä miehetkään tunnu tuossa kuviossa viihtyvän.

Siltä varalta että olet tosissasi, niin paljastettakoon että merkittävä enemmistö niin miehistä kuin naisista kykenee tasapainoiseen parisuhteeseen jossa vastuut jaetaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja esiintulevat ongelmat kyetään ratkomaan keskustelulla. Niistä ei vaan ole tarvetta tehdä avauksia keskustelupalstoille, joten hullut ääripäät ovat täällä yliedustettuna.

Minusta taas vaikuttaa nimenomaan siltä, että tavallisten ihmisten normaalilta vaikuttavissa suhteissa on pinnan alla hyvin paljon kaikenlaista työnjaon ja dynamiikan ongelmaa, passiivis-aggressiivisuutta ja jopa valtataistelua. Keskustelukyvyttömyys on erittäin yleinen ongelma.