Odotan vaan, että teini muuttaisi pois
Tulisi rauhallista. Ei tarvitse huolehtia sen pyykkejä tai kestää sen sotkuja ja ruokaa kuluisi yksin joku 1/4 siitä mitä nyt. Tiskiäkään ei juuri tulisi, kun yksin en paljon syö. Paras on kuitenkin kun se ylimielinen puhe ja joka asiasta kitiseminen jää jonain päivänä arkipäivästä pois!! Oli hirveä mielenhäiriö tehdä lapsi?! Näin kun miettii jälkikäteen, niin mukavia ja hauskoja aikoja on ollut loppujen lopuksi aika vähän. Aina tuo on ollut jääräpää, jolla uhmakaudet ovat olleet kauheita, aina välillä niiden välissä on ollut suht ihmisiksi ja saanut hetken hengähtää. Jotenkin luulin, että tämä olisi erilaista. Nyt vielä kun murrosikä on kunnolla lähtenyt käyntiin niin joka päivä tiuskintaa ja jostain täysin turhasta asiasta tappelun yrittämistä hänen aloitteestaan. Mikään ei auta, etuja on otettu pois kun käytös menee yli ja laatuaikaakin vietetään, mutta tuo äkkipikaisuus ja tyytymättömyys tuntuu kumpuavan hänen persoonastaan. Tuntuu, että tarvitsisin masennuslääkkeitä tai jotain, kun teinin käytös aiheuttaa jokapäiväisiä negatiivisia tunteita. En paljoa pyydä, haluaisin olla vaan rauhassa joskus! Että koko päivä vaikka olisi ilman konfliktia! Jos olisin jäänyt lapsettomaksi ja saman energian minkä lapseen olen nyt pistänyt, olisin laittanut johonkin rahan tahkomiseen, olisin ehkä jo miljonääri nyt (toki tajuan, etten realistisesti olisi kenties alkanut kovaksi bisnesihmiseksi lapsettomana). En tiedä jos kuulostaa siltä, että vihaan lasta, mutta ei niin ole. Hän on mukavakin välillä ja rakastan ja välitän kyllä, hänen kanssaan on vaan vaikea ja epämiellyttävä elää.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
Eli siis täysin tavallinen teini-ikäinen.
Mulla on monta kavaria , jotka lähes, päiviä laskevat, että pääsevät monstereista eroon , pari myös heittää vaimon samalla oven avauksella.
Kiitti, riiti painukaa...! #
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
AP kuuntele itseäsi.
Mikromanageroit lapsen elämää KOIRAN RAPSUTTAMISEN kokoisista yksityiskohdista lähtien.
Ihmekö tuo, jos lapsella on pinna kireällä kanssasi.
Ei kukaan jaksaisi tuollaista päällepäsmäröintiä ja mikromanagerointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
AP kuuntele itseäsi.
Mi.k.r.o.m.a.n.a.g.e.r.o.i.t lapsen elämää KOIRAN RAPSUTTAMISEN kokoisista yksityiskohdista lähtien.
Ihanko oikeasti ihmettelet, että lapsesi pinna on kireällä seurassasi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lähtee pesästä pois. Mutta ei kukaan ole huvikseen ja kiusallaan ikävä tyyppi. Kyllä ihmisellä on sisällään aina heikko olo kun alkaa haastaa ja kettuileen. Nuorella on aika paljon syitä, koko elämä ja sen paineet nuoren niskoilla. Kelpaako, riitänkö, osaanko? Ota joskus katsekontakti ja sano, että olet ylpeä hänestä.
Joskus ihan harteiden hierominen ja niitä näitä juttelu on paljon. Minä ainakin rapsuttelin ja hieroin kiukkuisia teinejä. Samoja lapsia ne vielä ovat jotka hetki sitten tunkivat syliin ja etsivät lohtua. Saa ja pitää niitä vieläkin helliä. Mihin se tarve lohdusta muka katoaisi?
Hieno kommentti. Mieti ap tätä.
Ohjailetko lasta kovinkin paljon aivan turhanpäiväisissä asioissa?
Lasten kiukku on itsenäistymistä. Jos se lapsi on kroonisesti kuin perseelle ammuttu karhu, niin sinulla voi vastaavasti olla rautainen ote hänestä, etkä suostu hellittämään piiruakaan.
Ap ei ole huomannut, ettei lapsi ole enää 4 vaan 14.
Tuollainen nainen tarvitsisi uuden lapsen, johon keskittyä, jotta vanhempi sisarus sai rauhaa kasvaa. Kuulostat siltä, että nalkutat, opastat ja hötväät lapsen ympärillä kuin hän olisi kovinkin pieni ja kyvytön.
No suhun imiselvästi tullut. Kauhee kitinä ja valitus, eikä edes mitään kunnon ongelmia edes. Tavallista lapsen kasvua ja arkea.
"sotku, pyykit, ruoka, tiskit" voi nyyh. "ylimielinen puhe" ja "tiuskintaa" teinillä, ok, voi kaameeta (ei edes kiroilu, huorittelu, raivarit ym.). Ehkä teinillä on jotain syytä ollakin välillä huonolla tuulella kun on tollanen äiti, jonka mielestä tavallinen elämä on niin kaameeta ja jonka päivä on pilalla kun teini haluis jotain.
Mitä jos oikeesti keskittyisit niihin elämän hyviin asioihin välillä, siihen mikä on kivasti, mistä oot onnellinen, ja olisit välillä vähän kiitollinen niistäkin. Joillain on oikesti isojakin ongelmia. ihme ininää pikkujutuista. Ja opeta sille teinille parempia käytöstapoja, jos niin vaivaa. Mutta totta, vaatisi vähän panostamista, ei sua kiinnosta, haluut olla vaan rauhassa.
No en ole kyllä liian vaativa. Se voi olla ihan vaan toteamus, että koira näyttää hakevan huomiota. Ajattelin että täällä syytetään minun olevan liian lälly, mutta ilmeisesti palsta tuomitsee päinvastaisella tavalla vaihteeksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
Eli siis täysin tavallinen teini-ikäinen.
En minä kyllä tiuskinut vanhemmille päivät pitkät. Ennemmin menin vaan omiin oloihin, jos vanhemmat ärsytti. Ap
Sinä oot hälle rakas ja läheinen , siksi tekee tuolleen Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
Minkä kerran otat lapseen kontaktia niin että se ei ole pyyntö, käsky, ohjeistus, vaatimus tai neuvo? Edes verhoiltu sellainen.
Tämä ei ole syytös, siihen moodiin on tosi, tosi helppo mennä. Mutta jos siihen on mennyt, niin sen tunnistaminen voi olla ihan avartava oivallus.
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä liian vaativa. Se voi olla ihan vaan toteamus, että koira näyttää hakevan huomiota. Ajattelin että täällä syytetään minun olevan liian lälly, mutta ilmeisesti palsta tuomitsee päinvastaisella tavalla vaihteeksi. Ap
Olet kertonut täällä lähinnä että teinisi käyttäytyy aivan normi teinin tavoin, ei ole mitään vakavia ongelmia, paitsi jostain syystä sun mielestä. Et pidä normaalista lapsestasi joka nyt teini-iässä. Surullista. Ja lapsesi kasvulle haitallista. Tottakai rajat pitää olla ja odottaa normi käytöstapoja, mutta teini-ikäiselle voi antaa myös jo vastuuta ja vapauttakin jo ihan toisella tavalla kuin aiemmin.
Mun mielestä sun pitäisi mennä vaikka jutteleen ihan itse psykologille tms. taholle, ongelma vaikuttaa löytyvän enemmän näillä tiedoin susta itsestäs kuin siitä teinistä. Ehkä näin löytäisit toimivampia tapoja olla teinin kanssa teidän arjessanne, aiheuttamatta hallaa sun lapsellesi ja viihtyistte molemmat paremmin.
Kokemuksena oma teini-ikä ja kolme omaa teiniä, joista kaksi jo aikuista ja yksi 16v. Jokaisen vanhemman, jolla on uhmakas teini ja ongelmia niin on syytä katsoa ensin peiliin ja sitten kuunnella sitä teiniä.
En ihmettele yhtään, että monilla on ongelmia, kun niin huonosti lapsia kohdellaan. Aivan kuin nautittaisiin teinin komentelusta ja siitä ettei teini tottele. Kyseessä on aikuistuva ihminen, jolla on oma tahto, omat toiveet, haaveet ja yrittää pyristellä irti niistä vanhempien joskus järjettömistäkin ohjeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
Eli siis täysin tavallinen teini-ikäinen.
En minä kyllä tiuskinut vanhemmille päivät pitkät. Ennemmin menin vaan omiin oloihin, jos vanhemmat ärsytti. Ap
Mutta ärsyynnytkö sinä lapseen, jos hän ei ala rapsuttaa koiraa, kun niin "ehdotit"?
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksena oma teini-ikä ja kolme omaa teiniä, joista kaksi jo aikuista ja yksi 16v. Jokaisen vanhemman, jolla on uhmakas teini ja ongelmia niin on syytä katsoa ensin peiliin ja sitten kuunnella sitä teiniä.
En ihmettele yhtään, että monilla on ongelmia, kun niin huonosti lapsia kohdellaan. Aivan kuin nautittaisiin teinin komentelusta ja siitä ettei teini tottele. Kyseessä on aikuistuva ihminen, jolla on oma tahto, omat toiveet, haaveet ja yrittää pyristellä irti niistä vanhempien joskus järjettömistäkin ohjeista.
Olen samaa mieltä että peiliin katsominen ja läheisten aito kuuntelu tekee hyvää ihan kaikille. Mutta teinien kuuluukin olla vähän uhmakkaita, ei se ole osoitus mistään kasvatusvirheestä vaan tervettä kasvua. Kohtuudella toki. Huolestuttavampia on ne nuoret jotka pitää vanhempiaan niin hauraina etteivät yhtään uskalla ravistella.
Jos siitä kovasti ahdistuu, niin voi palata sinne peilin ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapee taitaa olla mun ex😅
Ex muijalla oli todella raskasta ennenku tämä pilleriville tajus häipyä kotoota. Jatkuvaa tappelua ja taistelua. Joutui menemään niin pitkälle että rehas huonekalunsa mun kämppään ja pani asuntonsa vuokralle.
Sillonhan tämä kullanmuru joutui omilleen, mitä teki, tuhos ensimmäisen asuntonsa, spraymaalilla tägejä seinille, aloitteleva raap artisti. Just perus kukkaa poltteleva hyypiö joka kuvitteli että raha tulee somesta.Ei vielä kahdeksan vuoden jälkeenkään ole poika parka saanu elämää raiteilleen. Täys kusettaja kaikin puolin, ja äiteensä niin tyhmä että ajaa 50km suuntaansa vaikka pyyhkimään pojan nenää jos niikseen.
Luojan kiitos on ex.
Miten olisi sinun ex, jos teidän lapsi on omilleen muuttanut ajat sitten?
Ei ollu mun kakara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä konfliktien aiheet ovat?
Ihan mitä tahansa. Vaikka jos sanon, että koira taitaa kaivata huomiota, niin ei varmaan rapsuta ihan sen takia kun se oli minun idea. Jos pyydän, että veisi vaikka pahvit keräykseen kun minä vein muut roskat niin tiuskimista ja jotain väitteitä miksi tämä olisi liikaa vaadittu. Jos on risottoa ruuaksi niin "taas risottoa, olisin halunnut...." Jne. jne. Semmoista vänkäämistä mistä tahansa ja naureskelua kaikille minun sanomille asioille. Joka ikinen asia mistä ehdotan ihan normaalisti, että tehtäisiin tämä näin, niin väittää vastaan. Joskus kun olen auttanut lukemaan kokeisiin niin siinäkin huokailee, tiuskii väärin kyselemisestä ja lausumisesta ja ilmeisesti ihan tähtää siihen että minulla käämi palaa. Ap
Rajoja voi asettaa teinillekin. Voi sanoa, että tätä ruokaa on tänään ja piste ja ellei kelpaa, niin et pakota syömään. Omassa asunnossa voi päättää mitä syö, mutta niin pitkään kun asuu kotonaan, syö mitä tarjotaan. Vaatteitakaan ei tarvitse pestä puolesta, vaan ohjaa siihen, että ne on pestävä itse. On vanhempien velvollisuus opettaa ko. elämäntaitoja ja vaatia teiniä harjoittelemaan itsenäistymistä, ettei sitten omassa kämpässä ole tilanne, ettei mitään osaa tehdä. Voit sanoa että koti ei ole palvelutalo, vaan teinillä on sekä vapauksia että vastuita. Et tee puolesta. Kokeisiin tenttaamisen lopetat, jos käytös on epäasiallista. Varoitat tietysti etukäteen, että ellei käytös ja puhe muutu, niin sinä lopetat auttamisen. Mutta muista jämäkkyyden lisäksi olla myös läsnä, älä jää kantamaan kaunaa, vaan tarjoa apuasi - kunhan teini osaa käyttäytyä edes alkeellisesti. Huonoa käytöstä EI tarvitse sietää, keneltäkään. Ei edes teiniltä!
Ja ei, en itse haistatellut, en aukonut päätäni enkä olettanut, että lapsuuden kodissa olisi kaikki kannettu eteen. Sellainen käytös ei olisi tullut kuuloonkaan lapsuudessani.
Vaikeinta?
Voit olla varma, että sinunkin elämän hirveimmät ajat ovat vielä edessä.