Sosiaalityön ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin toivon aikuissosiaalityöstä nimenomaan konkreettista käytännön apua tilanteeni selvittämiseen ja parantamiseen tai sitten edes ohjausta muihin palveluihin, joista tällaista on saatavilla. Toki toivoin myös käytännön neuvoja niistä toimista, joita pitää tehdä tilanteen parantamiseksi. Ainakin omalla kohdallani kynnys sosiaalitoimistoon menemiseen oli todella korkea ja oli vaikea myöntää itselleen, että ei pärjää itse tai pysty huolehtimaan itsestään niin kuin oletetaan. Ap.

En siis todellakaan kaivannut sitä turhan jauhamista, joka ei johtanut mihinkään. Kyllä monen ihmisen, erityisesti naisen nyt vaan on helpompi puhua asioistaan toiselle naiselle. Itselle ainakin jo puhuminen itsessään on välillä hyvinkin vaikeaa. Miehelle se on mahdotonta. En halua, enkä pysty puhumaan vaikeista asioista vieraalle miehelle. Itse koen myös kaikkein pahimpana sen henkisen pettämisen eli luottamuksen pettämisen, toisen alisteisen ja haavoittuvaisen aseman hyväksikäytön jne. Tämä nyt ehkä meni vähän aiheen ulkopuolelle, mutta tuohonhan sosiaalityöntekijäkin monella tavalla syyllistyy. Luottamuksellisen suhteen muodostaminen ja muodostuminen asiakkaan ja sosiaalityöntekijät välille on äärimmäisen haastava tehtävä. Pahimmillaan sosiaalityöntekijä sitten repii asiakkaan täysin rikki kamalin seurauksin. Ap.

Niin eli käydäänkö se sinun tilanteesi läpi juurta jaksain vai oliko se sitä turhaa jauhamista. Ei ota erkkikään selvää mitä sinä oikein edes haluat.

Ap konkretisou kahdessa viimeisimmässä postauksessaan asioita selkeästi ja ymmärrettävästi. Edelleenkään et ymmärrä, siinä ei nyt sinua sitten kukaan voi enempää auttaa. Palsta on mm. keskustelua, mielipiteen vaihtoa ja jopa kritiikkiä varten. Kun nyt koet noinkin voimakkaasti, että tämä ketju on jauhamista, josta et ymmärrä mitään ja kirjoutuksestasi nousee ahdistus ja jopa aggressio, niin olisiko mahdollista, että vain poistuisit koko ketjusta. Onhan täällä tarjolla paljon kepeämpiä ja helpompiakin aiheita, joissa pysyisit paremmin mukana. Miksi kiusaat itseäsi?

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Hienoa, jos löytyy ihmisiä, jotka onnistuvat elämään elämänsä joutumatta tekemisiin sosiaalityön, TE-toimiston tai Kelan kanssa tai onnistuvat jotenkin selviytymään asioinnistaan ilman ongelmia. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Selkeästikin on paljon muitakin, joilla on samanlaisia kokemuksia itseni kanssa. Täällähän on ollut aikaisemmin keskustelua Kelan ja TE-toimiston mielivallasta ja näihin keskusteluihin moni onkin kirjoittanut kokemuksiaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Sosiaalityö on kuten terapia. Ammattihenkilö voi auttaa ihmistä muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan, mutta ei voi tehdä sitä yksinään ilman, että asiakas työskentelee suurimmaksi osaksi itse. Sosiaalityön arjessä näkee kuitenkin valtavasti ihania asiakastapauksia, joissa sosiaalityö on auttanut ja saanut asiakkaan paitsi jaloilleen, myös kukoistamaan. Nämä asiakastapaamiset ovat se syy millä raskasta työtä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Valitettavasti vain kaikki ihmiset eivät ole sosiaalityöllä autettavissa. Jos omaa halua ei ole muuttua, apua ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Sosiaalityö on kuten terapia. Ammattihenkilö voi auttaa ihmistä muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan, mutta ei voi tehdä sitä yksinään ilman, että asiakas työskentelee suurimmaksi osaksi itse. Sosiaalityön arjessä näkee kuitenkin valtavasti ihania asiakastapauksia, joissa sosiaalityö on auttanut ja saanut asiakkaan paitsi jaloilleen, myös kukoistamaan. Nämä asiakastapaamiset ovat se syy millä raskasta työtä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Valitettavasti vain kaikki ihmiset eivät ole sosiaalityöllä autettavissa. Jos omaa halua ei ole muuttua, apua ei saa.

Koin kyllä itse halua muuttua ja varmasti sosiaalityö olisi voinut siinä auttaa. Toki kärsin monista ongelmista, mutta en pidä itseäni toivottomana tapauksena. Olen kuitenkin käynyt lukion jälkeen kaksi muutakin koulua, joten olen pystynyt opiskelemaankin. Toki se, että oikeaa ammattia en ole hankinut, enkä yliopistotutkintoa suorittanut harmittaa. Joskus joku on ihmetellyt ongelmaani siihen nähden, että olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan. En tiedä, miten ruohon sitten olisi pitänyt reagoida. Taisin ihmetellä koko kommenttia. Ap.

Mikä se sinun perimmäinen ongelmasi on sossujen/sossutyön takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Sosiaalityö on kuten terapia. Ammattihenkilö voi auttaa ihmistä muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan, mutta ei voi tehdä sitä yksinään ilman, että asiakas työskentelee suurimmaksi osaksi itse. Sosiaalityön arjessä näkee kuitenkin valtavasti ihania asiakastapauksia, joissa sosiaalityö on auttanut ja saanut asiakkaan paitsi jaloilleen, myös kukoistamaan. Nämä asiakastapaamiset ovat se syy millä raskasta työtä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Valitettavasti vain kaikki ihmiset eivät ole sosiaalityöllä autettavissa. Jos omaa halua ei ole muuttua, apua ei saa.

Koin kyllä itse halua muuttua ja varmasti sosiaalityö olisi voinut siinä auttaa. Toki kärsin monista ongelmista, mutta en pidä itseäni toivottomana tapauksena. Olen kuitenkin käynyt lukion jälkeen kaksi muutakin koulua, joten olen pystynyt opiskelemaankin. Toki se, että oikeaa ammattia en ole hankinut, enkä yliopistotutkintoa suorittanut harmittaa. Joskus joku on ihmetellyt ongelmaani siihen nähden, että olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan. En tiedä, miten ruohon sitten olisi pitänyt reagoida. Taisin ihmetellä koko kommenttia. Ap.

Kannattaa myös muistaa, että aikuissosiaalityö on vapaaehtoisuuteen perustuva palvelu, johon on tulijoita enemmän kuin ehditään hoitaa. Sosiaalityössä ei siis ole mahdollisuuksia herätellä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole valmiita tekemään työtä omien asioittensa eteen. Uudelleen voi tulla aina kun on muutoshalu itsestä löytynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä se sinun perimmäinen ongelmasi on sossujen/sossutyön takana?

Sosiaalityön perimmäiset ongelmat ovat tulleet hyvin esiin tässä ketjussa, niitä on tuotu esiin hiukan eri tulokulmista, ja ne ovat nykyisen sosiaalityön menetelmiä sekä käyntänteitä kuvaavia. Niistä käy ilmi myös sosiaalityöntekijöiden ammatilliset puutteet ja asenteet asiakkaitaan kohtaan: asiakaskielteisyys, ongelmien kieltäminen ja vähättely, asikakkaiden mitätöinti, stigmatisointi ja jopa halveksunta. Siinäpä sitä perimmäistä ongelmaa sossuilla ja sosiaalityöllä sitten onkin riittämiin ja ratkaistavaksi. Kukaties esiin nousee vielä muutakin, kun keskustelu etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Sosiaalityö on kuten terapia. Ammattihenkilö voi auttaa ihmistä muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan, mutta ei voi tehdä sitä yksinään ilman, että asiakas työskentelee suurimmaksi osaksi itse. Sosiaalityön arjessä näkee kuitenkin valtavasti ihania asiakastapauksia, joissa sosiaalityö on auttanut ja saanut asiakkaan paitsi jaloilleen, myös kukoistamaan. Nämä asiakastapaamiset ovat se syy millä raskasta työtä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Valitettavasti vain kaikki ihmiset eivät ole sosiaalityöllä autettavissa. Jos omaa halua ei ole muuttua, apua ei saa.

Koin kyllä itse halua muuttua ja varmasti sosiaalityö olisi voinut siinä auttaa. Toki kärsin monista ongelmista, mutta en pidä itseäni toivottomana tapauksena. Olen kuitenkin käynyt lukion jälkeen kaksi muutakin koulua, joten olen pystynyt opiskelemaankin. Toki se, että oikeaa ammattia en ole hankinut, enkä yliopistotutkintoa suorittanut harmittaa. Joskus joku on ihmetellyt ongelmaani siihen nähden, että olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan. En tiedä, miten ruohon sitten olisi pitänyt reagoida. Taisin ihmetellä koko kommenttia. Ap.

Kannattaa myös muistaa, että aikuissosiaalityö on vapaaehtoisuuteen perustuva palvelu, johon on tulijoita enemmän kuin ehditään hoitaa. Sosiaalityössä ei siis ole mahdollisuuksia herätellä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole valmiita tekemään työtä omien asioittensa eteen. Uudelleen voi tulla aina kun on muutoshalu itsestä löytynyt. 

Kuten totesit, sosiaalityön "avun' piiriin hakeutuminen on vapaaehtoista. Henkilö, jota ei lähtökohtaisesti mikään kiinnosta, ei teitä lähesty, heitä te ette ole edes koskaan tavanneet. Osa taas ei lähesty siksi, että väsytystaktiikkaanne avun saannissa on ajanut henkuilö on jo mennyt niin huonoon kuntoon, että voimat eivät riitä avun hakemiseen. Ne jotka sinne hakeutuvat, tarvitsevat apuanne, ja olette ikävä kyllä se viimeinen oljenkorsi, ja kynnys lähestyä on suuri,,joten tarjotkaa sitä apuanne.

On todella erikoista, että jälleen väännät asian päälaelleen, ikäänkuin asiakas ei haluaisi muutosta tai apua. Ketjussa on selkein sanakääntein tuotu esiin, kuinka hankalaa avun saanti on nimenomaan teistä johtuvista syistä ja asenteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Sosiaalityö on kuten terapia. Ammattihenkilö voi auttaa ihmistä muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan, mutta ei voi tehdä sitä yksinään ilman, että asiakas työskentelee suurimmaksi osaksi itse. Sosiaalityön arjessä näkee kuitenkin valtavasti ihania asiakastapauksia, joissa sosiaalityö on auttanut ja saanut asiakkaan paitsi jaloilleen, myös kukoistamaan. Nämä asiakastapaamiset ovat se syy millä raskasta työtä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Valitettavasti vain kaikki ihmiset eivät ole sosiaalityöllä autettavissa. Jos omaa halua ei ole muuttua, apua ei saa.

Koin kyllä itse halua muuttua ja varmasti sosiaalityö olisi voinut siinä auttaa. Toki kärsin monista ongelmista, mutta en pidä itseäni toivottomana tapauksena. Olen kuitenkin käynyt lukion jälkeen kaksi muutakin koulua, joten olen pystynyt opiskelemaankin. Toki se, että oikeaa ammattia en ole hankinut, enkä yliopistotutkintoa suorittanut harmittaa. Joskus joku on ihmetellyt ongelmaani siihen nähden, että olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan. En tiedä, miten ruohon sitten olisi pitänyt reagoida. Taisin ihmetellä koko kommenttia. Ap.

Kannattaa myös muistaa, että aikuissosiaalityö on vapaaehtoisuuteen perustuva palvelu, johon on tulijoita enemmän kuin ehditään hoitaa. Sosiaalityössä ei siis ole mahdollisuuksia herätellä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole valmiita tekemään työtä omien asioittensa eteen. Uudelleen voi tulla aina kun on muutoshalu itsestä löytynyt. 

Kuten totesit, sosiaalityön "avun' piiriin hakeutuminen on vapaaehtoista. Henkilö, jota ei lähtökohtaisesti mikään kiinnosta, ei teitä lähesty, heitä te ette ole edes koskaan tavanneet. Osa taas ei lähesty siksi, että väsytystaktiikkaanne avun saannissa on ajanut henkuilö on jo mennyt niin huonoon kuntoon, että voimat eivät riitä avun hakemiseen. Ne jotka sinne hakeutuvat, tarvitsevat apuanne, ja olette ikävä kyllä se viimeinen oljenkorsi, ja kynnys lähestyä on suuri,,joten tarjotkaa sitä apuanne.

On todella erikoista, että jälleen väännät asian päälaelleen, ikäänkuin asiakas ei haluaisi muutosta tai apua. Ketjussa on selkein sanakääntein tuotu esiin, kuinka hankalaa avun saanti on nimenomaan teistä johtuvista syistä ja asenteista.

Kuule kyllä sitä apua tarjotaankin, mutta monesti asiakas ei halua sitä apua, mitä tarvitsisi. On niin paljon helpompaa vaatia vaikkapa harkinnanvaraista toimeentulotukea, kuin hyväksyä oma päihdeongelma ja ottaa vastaan tarjottu vieroitushoito. 

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tapauksessa vaikka sosiaalityö ei sitten olisikaan asiakkaan toiveiden mukaista vaatii sosiaalityö onnistuakseen kuitenkin jotakin positiivista tapahtumaa niin, että edes jotain muuttuu asiakkaan tilanteessa parempaan suuntaan. Varsin useinhan, oli sitten syy mikä tahansa on lopputulos ympäripyöreä eli mikään ei ole muuttunut. Pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanne on vain saattanut muuttua huonommaksi uusien pettymysten eli syystä tai toisesta epäonnistuneen sosiaalityön myötä. Ainakin omalla kohdallani pettymys sosiaalituöhön on lisännyt kriittisyyttä yhteiskuntaa kohtaan monessakin mielessä. Samalla tietysti ongelmat ovat pahentuneet, mutta myös tietämättömyystapausta siitä, miten tästä eteenpäin ja mistä voi ylipäätään edes yrittää hakea apua kun apua ei kuitenkaan edes saa. Kokemukseni ovat muuttaneet kylmemmäksi, kovemmaksi, moraali on laskenut eli huomaan hyväksyväni tekoja ja asioita, joita aikaisemmin hyväksynyt, mutta ennenkaikkea luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on nollassa. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia kuin sosiaalitoimen, Kelan ja TE-toimiston toiminta ja yleisesti elämässäni kokemani asiat, mutta juurikin sillä kohtelulla, jota olen työttömänä joutunut kokemaan on ollut tähän erittäin suuri vaikutus. Ap.

Sosiaalityö on kuten terapia. Ammattihenkilö voi auttaa ihmistä muuttamaan elämänsä parempaan suuntaan, mutta ei voi tehdä sitä yksinään ilman, että asiakas työskentelee suurimmaksi osaksi itse. Sosiaalityön arjessä näkee kuitenkin valtavasti ihania asiakastapauksia, joissa sosiaalityö on auttanut ja saanut asiakkaan paitsi jaloilleen, myös kukoistamaan. Nämä asiakastapaamiset ovat se syy millä raskasta työtä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Valitettavasti vain kaikki ihmiset eivät ole sosiaalityöllä autettavissa. Jos omaa halua ei ole muuttua, apua ei saa.

Koin kyllä itse halua muuttua ja varmasti sosiaalityö olisi voinut siinä auttaa. Toki kärsin monista ongelmista, mutta en pidä itseäni toivottomana tapauksena. Olen kuitenkin käynyt lukion jälkeen kaksi muutakin koulua, joten olen pystynyt opiskelemaankin. Toki se, että oikeaa ammattia en ole hankinut, enkä yliopistotutkintoa suorittanut harmittaa. Joskus joku on ihmetellyt ongelmaani siihen nähden, että olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan. En tiedä, miten ruohon sitten olisi pitänyt reagoida. Taisin ihmetellä koko kommenttia. Ap.

Kannattaa myös muistaa, että aikuissosiaalityö on vapaaehtoisuuteen perustuva palvelu, johon on tulijoita enemmän kuin ehditään hoitaa. Sosiaalityössä ei siis ole mahdollisuuksia herätellä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole valmiita tekemään työtä omien asioittensa eteen. Uudelleen voi tulla aina kun on muutoshalu itsestä löytynyt. 

Kuten totesit, sosiaalityön "avun' piiriin hakeutuminen on vapaaehtoista. Henkilö, jota ei lähtökohtaisesti mikään kiinnosta, ei teitä lähesty, heitä te ette ole edes koskaan tavanneet. Osa taas ei lähesty siksi, että väsytystaktiikkaanne avun saannissa on ajanut henkuilö on jo mennyt niin huonoon kuntoon, että voimat eivät riitä avun hakemiseen. Ne jotka sinne hakeutuvat, tarvitsevat apuanne, ja olette ikävä kyllä se viimeinen oljenkorsi, ja kynnys lähestyä on suuri,,joten tarjotkaa sitä apuanne.

On todella erikoista, että jälleen väännät asian päälaelleen, ikäänkuin asiakas ei haluaisi muutosta tai apua. Ketjussa on selkein sanakääntein tuotu esiin, kuinka hankalaa avun saanti on nimenomaan teistä johtuvista syistä ja asenteista.

Kuule kyllä sitä apua tarjotaankin, mutta monesti asiakas ei halua sitä apua, mitä tarvitsisi. On niin paljon helpompaa vaatia vaikkapa harkinnanvaraista toimeentulotukea, kuin hyväksyä oma päihdeongelma ja ottaa vastaan tarjottu vieroitushoito. 

Tämä on hyvin kapea ja yksipuoleinen kuvaus avun tarvitsijoista ja asiakkaista. Kuten ketjussa on jo riittävän moneen kertaan todettu, ihmisten sosiaslityön otsikon alle kuuluva avuntarve on moninaista, mutta sanottakoon se nyt vielä selkeästi: sosiaalityön asiakaskunta ei koostu vain ja yksinomaan alkoholisteista ja narkonaaneista. Josko tämä asia olisi nyt vihdoinkin selvä, nämä henkilöt ohjautuvat hoitoon terveydenhuollon järjestelmän kautta, sosiaalityöntekijä tee lääketieteellistä diagnostiikkaa, lähetteitä tai hoitoon määräyksiä.

Tavallisimmin sosiaalityöstä avun tarvitsija on henkilö, joka ei millään tavoin erotu klo 16:n ruuhkasta, eikä avuntarve välttämättä päällepäin näy. Kannattasi sinunkin lukea nämä ketjun kommentit, niin saisit edes hiukan ymmärrystä omasta problematiikastanne ja asenteestanne asiakadtyössä, eikä sinun tarvitsisi enää tarjoilla tällaisia latteuksia asiakkaistasi. Tällä hetkellä tuot esiin ennen kaikkea omaa lkeyttäsi, ammattitaidottomuuttasi ja ahdaskatseisuutta työssäsi, jossa sinulla pitäisi olla kykyä auttaa asiakkaitasi. En usko, että olet tuohon työn kykenevä, silti nostat siitä palkkaa, se on myös räikeä epäkohta.

Itselläni ei ole päihdeongelmia. Olen itse asiassa absolutisti. Olen juonut elämäni aikana alkoholia yhden kerran ja sekin tapahtui konfirmaatiossani ehtoollisella kirkossa. Huumeita en ole käyttänyt koskaan, enkä myöskään polttanut yhtään tupakkaa. Toki suuhuni on mennyt tupakasta savua kun jotkut polttavat julkisilla paikoilla, kuten esim. kadulla kävellessään tai bussipysäkillä tupakkaa ihan miten sattuu. Päihteet eivät siis ole ongelmieni syy. Toki sitten syömisen kanssa on suuriakin ongelmia, mutta tämäkään ei ole se varsinainen ongelma, vaan seurausta niistä varsinaisista ongelmista. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Työttömien palvelut eivät kuulu perus aikuissosiaalityön piiriin, vaan ovat oma erillinen yksikkönsä. Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin on ollut pitkään tiedossa, että pitkäaikaistyöttömyys altistaa erilaisille sosiaalisille ja terveydellisille pulmille. Siksi pitkäaikaistyöttömien tapaamisissa kiinnitetään molempiin seikkoihin huomiota. Ohjataan terveystarkastuksiin, sosiaalipalveluin, katsotaan ovatko etuudet kohdallaan, onko jotain hakematta tai väärin jne. Saat kuullostamaan, että tämä olisi jotenkin väärin. Kerrotko miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Työttömien palvelut eivät kuulu perus aikuissosiaalityön piiriin, vaan ovat oma erillinen yksikkönsä. Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin on ollut pitkään tiedossa, että pitkäaikaistyöttömyys altistaa erilaisille sosiaalisille ja terveydellisille pulmille. Siksi pitkäaikaistyöttömien tapaamisissa kiinnitetään molempiin seikkoihin huomiota. Ohjataan terveystarkastuksiin, sosiaalipalveluin, katsotaan ovatko etuudet kohdallaan, onko jotain hakematta tai väärin jne. Saat kuullostamaan, että tämä olisi jotenkin väärin. Kerrotko miksi?

Kommentoin tuolle yhdelle, joka väitti aikuissosiaalityön olevan vapaaehtoista. Työttömyys aiheuttaa kyllä monia ongelmia mm.taloudelliset ongelmat ja mielenterveysongelmat, eikä tähän puututa tarpeeksi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Työttömien palvelut eivät kuulu perus aikuissosiaalityön piiriin, vaan ovat oma erillinen yksikkönsä. Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin on ollut pitkään tiedossa, että pitkäaikaistyöttömyys altistaa erilaisille sosiaalisille ja terveydellisille pulmille. Siksi pitkäaikaistyöttömien tapaamisissa kiinnitetään molempiin seikkoihin huomiota. Ohjataan terveystarkastuksiin, sosiaalipalveluin, katsotaan ovatko etuudet kohdallaan, onko jotain hakematta tai väärin jne. Saat kuullostamaan, että tämä olisi jotenkin väärin. Kerrotko miksi?

Kommentoin tuolle yhdelle, joka väitti aikuissosiaalityön olevan vapaaehtoista. Työttömyys aiheuttaa kyllä monia ongelmia mm.taloudelliset ongelmat ja mielenterveysongelmat, eikä tähän puututa tarpeeksi. Ap.

Ei puututa tarpeeksi ja samalla ilmoitat, että on väärin, että sosiaalityöntekijä edes osallistuu automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Työttömien palvelut eivät kuulu perus aikuissosiaalityön piiriin, vaan ovat oma erillinen yksikkönsä. Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin on ollut pitkään tiedossa, että pitkäaikaistyöttömyys altistaa erilaisille sosiaalisille ja terveydellisille pulmille. Siksi pitkäaikaistyöttömien tapaamisissa kiinnitetään molempiin seikkoihin huomiota. Ohjataan terveystarkastuksiin, sosiaalipalveluin, katsotaan ovatko etuudet kohdallaan, onko jotain hakematta tai väärin jne. Saat kuullostamaan, että tämä olisi jotenkin väärin. Kerrotko miksi?

Kommentoin tuolle yhdelle, joka väitti aikuissosiaalityön olevan vapaaehtoista. Työttömyys aiheuttaa kyllä monia ongelmia mm.taloudelliset ongelmat ja mielenterveysongelmat, eikä tähän puututa tarpeeksi. Ap.

Ei puututa tarpeeksi ja samalla ilmoitat, että on väärin, että sosiaalityöntekijä edes osallistuu automaattisesti. 

En sanonut tuon olevan väärin. En oikein tiedä, mitä ajatella tuosta tavasta. Kuitenkaan työttömän itsensä mielipidettä asiaan ei tuossa kysytä. Omien kokemuksieni perusteella tuosta ei kuitenkaan ole ollut mitään apua ja herkästi sosiaalityöntekijä oli kuitenkin kaikkeen puuttumassa.. Ap.

Vierailija kirjoitti:

7

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Työttömien palvelut eivät kuulu perus aikuissosiaalityön piiriin, vaan ovat oma erillinen yksikkönsä. Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin on ollut pitkään tiedossa, että pitkäaikaistyöttömyys altistaa erilaisille sosiaalisille ja terveydellisille pulmille. Siksi pitkäaikaistyöttömien tapaamisissa kiinnitetään molempiin seikkoihin huomiota. Ohjataan terveystarkastuksiin, sosiaalipalveluin, katsotaan ovatko etuudet kohdallaan, onko jotain hakematta tai väärin jne. Saat kuullostamaan, että tämä olisi jotenkin väärin. Kerrotko miksi?

Näin ei ainakaan tällä hetkellä automaattisesti toimita. Tällaista viranomaisyhteistyötä ei ole käytännössä olemassakaan, vaikka kyllä pitäisi olla. Kukaan ei varaile aikoja, saati sitten tarkistele yhteistyössä kenenkään kanssa yhtään mitään. Kyllä avun tarvitsija on siinä ihan omillaan. Mikä saa sinut postaamaan viranomaistahon nimissä täysin paikkaansa pitämätöntä tietoa?

Jos tällainen palveluketju olisi oikeasti tarjolla, se olisi ehdottomasti tervetullut. Sitä vain ei nyt ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityön asiakkuus ei aina ole vapaaehtoista. Aikoinaan sosiaalitoimeen myöntäessä toimeentulotukea hakijalle saatettiin varata aika sosiaalityöntekijälle hakijalta kysymättä ja toimeentulotuen saamisen ehtona olla tämä tapaaminen. Lisäksi sosiaalityöntekijä on mukana työttömien suunnitelmien laadinnassa halusi työtön sitä tai ei. Ap.

Työttömien palvelut eivät kuulu perus aikuissosiaalityön piiriin, vaan ovat oma erillinen yksikkönsä. Mitä tulee pitkäaikaistyöttömiin on ollut pitkään tiedossa, että pitkäaikaistyöttömyys altistaa erilaisille sosiaalisille ja terveydellisille pulmille. Siksi pitkäaikaistyöttömien tapaamisissa kiinnitetään molempiin seikkoihin huomiota. Ohjataan terveystarkastuksiin, sosiaalipalveluin, katsotaan ovatko etuudet kohdallaan, onko jotain hakematta tai väärin jne. Saat kuullostamaan, että tämä olisi jotenkin väärin. Kerrotko miksi?

Näin ei ainakaan tällä hetkellä automaattisesti toimita. Tällaista viranomaisyhteistyötä ei ole käytännössä olemassakaan, vaikka kyllä pitäisi olla. Kukaan ei varaile aikoja, saati sitten tarkistele yhteistyössä kenenkään kanssa yhtään mitään. Kyllä avun tarvitsija on siinä ihan omillaan. Mikä saa sinut postaamaan viranomaistahon nimissä täysin paikkaansa pitämätöntä tietoa?

Jos tällainen palveluketju olisi oikeasti tarjolla, se olisi ehdottomasti tervetullut. Sitä vain ei nyt ole.

Ainakin Helsingissä näin toimitaan.

Oon itse sosiaalityöntekijä ja ajattelen, että aikuissosiaalityö on ihmisen auttamista auttamaan itseään. Eli muutosmotivaatiota täytyy löytyä itsestä, minä voin kannustaa ja tukea, sekä auttaa rahallisesti sen minkä pykälät antaa myöten. Otan vastaan pettymyksen ja vihan tunteita, se on ihan ok ja mun työtä. Kuitenkaan väkisin en voi auttaa jos mikään ei tunnu oikealta, ja vuodesta toiseen sama levy pyörii. Mikään tarjottu ajatus tai aktiviteetti ei kelpaa, eikä halua alkaa selvitellä juurisyitä miksi tilanne on sellainen kuin on. Osalla asiakkaista taas on selvä diagnosoimatta jäänyt sairaus tai nepsy-erityisyys, mutta senkin hoitamiseen tarvitaan motivaatio. Minä autan, soitan, tulen sun kanssa terveyskeskukseen, mutta se kipinä susta täytyy itsestä löytyä.