Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityön ongelmat
02.05.2022 |
Olisi mukava keskustella sosiaalityöhön ja sosiaalityöntekijöihin liittyvistä ongelmista. Tuolla Sosiaalityö 2022-keskustelussa on tähän aiheeseen liittyviä viestejä, mutta siellä tästä aiheesta ei noiden hakijoiden mielestä saa keskustella, vaikka tarvetta onkin.
Kommentit (275)
kyllä tradenomitkin pk-seudulla työllistyvät halutessaan hyvinkin monelle alalle, tämähän on toimisto-ja aspaduunien yleistutkinto. Jokin tässä yhtälössä nyt ei täsmää miksi on niin vaikea ap:n työllistyä. Toki muut eivät selkeästi ymmärrä hänen traumaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
kyllä tradenomitkin pk-seudulla työllistyvät halutessaan hyvinkin monelle alalle, tämähän on toimisto-ja aspaduunien yleistutkinto. Jokin tässä yhtälössä nyt ei täsmää miksi on niin vaikea ap:n työllistyä. Toki muut eivät selkeästi ymmärrä hänen traumaansa.
Hänelle on varmaan kelvannut vain tietynlainen työpaikka, ja kun ei ole saanut sellaista, ei ole ajatusvinoumiensa vuoksi kyennyt hankkimaan jotain alempitasoista. Työttömyys on pitkittynyt. Pitkäaikaistyöttömän työllistyminen ja palaaminen normaaliin elämään on huomattavan haastavaa, joten siksi pitkäaikaistyöttömäksi joutumista pyritään ehkäisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olis työnteko?
Suurimpia ongelmia kun on juuri se, että töitä ei riitä kaikille sitä haluaville. Tämä ei ole työttömien syytä. Lisäksi tietysti se työn saaminen on koko ajan vaikeampaa, työttömiä yhä enemmän ja työtä yhä vähemmän. Ap.
Sosiaalityö on muutostyötä. Sosiaalityössä sosiaalista ongelmaa kuten työttömyyttä ei ole tarpeen rahoittaa, vaan miettiä yhdessä asiakkaan kanssa miten siitä päästäisiin yli. Jos se olisi vaikkapa puuttuva koulutus, joka antaisi saumaa saada töitä tai vaikkapa päihde- tai mielenterveysongelman hoito alta pois. Pelkkä rahoittaminen vain pitkittää ongelmaa ja pahentaa sitä.
Kun ne asiat eivät aina oikein mietiskelemällä ja pohdiskelemalla muutu, vaan vaativat sen konkretian toteutuakseen. Mietiskelemällä ei oikein saa vuokraa maksetuksi tai leipää pöytään. Niin valitettavaa kuin se onkin, joskus ihminen voi joutua tilanteeseen, jossa se ainoa vaihtoehto suoriutua elossa pysymisestä on se tukimuoto, yleisimmin raha tai maksusitoumus. Kysymys on siis todella elossa pysymisestä, elämä käsitteenä tarkoittaa monelle jo luksusta. Näitä kahta ei köyhyysrajan alapuolella olevan kannata alkaa sotkea keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee hirarkkisuuteen, niin asetelma on aina, että sosiaalityöntekijä on virassa oleva julkisen vallan edustaja ja asiakas ei. Asetelmaa ei lähtökohtaisesti voi siitä muuttaa.
Sosiaalityöntekijä julkisen vallan edustajana on kuitenkin asiakastaan varten, eikä asiakas julkisen vallan edustajaa varten pompoteltavana vallankäytön kohteena, eikö niin? Suunnitelmia ja päätöksiä tehdään asiakkaan kanssa, eihän sosiaalityössä muuten ole mitään järkeä eikä työ tuota varsinaisesti mitään hyötyä yksilölle tai yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Sosiaalityöhän hakeutuu itse asiassa huomattavan paljon alan vaihtajia. Keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan yrittävät vielä muuttaa omaakin elämäänsä ja luoda uraa. Monella on elettyä elää takana, niitä traagisiakin menetyksiä. Itsekin olen jo yhden aviomiehen haudannut, monella kolleegalla on ollut taas esim. vakavia sairauksia. Sosiaalityön tehtävä ei ole silitellä uhriutujien päätä ja antaa näille rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
vastasit vähän kuten arvelinkin ja samoin et valitettavasti ymmärtänyt tekstistäni yhtäkään sanaa. Voi niitä, jotka kanssasi joutuvat tekemisiin, ei sinua voi oikein ihmiseksi kutsua. Huh huh mikä olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Sosiaalityöhän hakeutuu itse asiassa huomattavan paljon alan vaihtajia. Keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan yrittävät vielä muuttaa omaakin elämäänsä ja luoda uraa. Monella on elettyä elää takana, niitä traagisiakin menetyksiä. Itsekin olen jo yhden aviomiehen haudannut, monella kolleegalla on ollut taas esim. vakavia sairauksia. Sosiaalityön tehtävä ei ole silitellä uhriutujien päätä ja antaa näille rahaa.
Mikä se sosiaalityön ydintehtävä sitten on ja miten se käytännössä toteutuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Sosiaalityöhän hakeutuu itse asiassa huomattavan paljon alan vaihtajia. Keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan yrittävät vielä muuttaa omaakin elämäänsä ja luoda uraa. Monella on elettyä elää takana, niitä traagisiakin menetyksiä. Itsekin olen jo yhden aviomiehen haudannut, monella kolleegalla on ollut taas esim. vakavia sairauksia. Sosiaalityön tehtävä ei ole silitellä uhriutujien päätä ja antaa näille rahaa.
Mikä se sosiaalityön ydintehtävä sitten on ja miten se käytännössä toteutuu?
Sosiaalityöllä pyritään aikaansaamaan myönteinen muutos asiakkaan elämässä ja parantaa asiakkaan omaa toimintakykyä selviytyä elämänsä haasteista. Sitä harkinnanvaraista tukea voidaan myöntää, mikäli se on menossa sellaiseen kohteeseen, joka lisää asiakkaan kykyä pärjätä jatkossa omillaan. Se tuki voi olla esim. lukiolaisen läppäriin tai aikuisen taksikurssiin. Se ei voi olla vain peruselämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Sosiaalityöhän hakeutuu itse asiassa huomattavan paljon alan vaihtajia. Keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan yrittävät vielä muuttaa omaakin elämäänsä ja luoda uraa. Monella on elettyä elää takana, niitä traagisiakin menetyksiä. Itsekin olen jo yhden aviomiehen haudannut, monella kolleegalla on ollut taas esim. vakavia sairauksia. Sosiaalityön tehtävä ei ole silitellä uhriutujien päätä ja antaa näille rahaa.
Mikä se sosiaalityön ydintehtävä sitten on ja miten se käytännössä toteutuu?
Sosiaalityöllä pyritään aikaansaamaan myönteinen muutos asiakkaan elämässä ja parantaa asiakkaan omaa toimintakykyä selviytyä elämänsä haasteista. Sitä harkinnanvaraista tukea voidaan myöntää, mikäli se on menossa sellaiseen kohteeseen, joka lisää asiakkaan kykyä pärjätä jatkossa omillaan. Se tuki voi olla esim. lukiolaisen läppäriin tai aikuisen taksikurssiin. Se ei voi olla vain peruselämiseen.
Mistä virallisesta lähteestä voin tarkistaa tämän kuvaamasi määrittelyn, vai keksitkö sen itse? Läppäreitä jakelemallako sinä katsot auttavasi eri taustoista ja eriaisissa ongelmissa olevien, yleisimmin 18-64 vuotiaita asiakkaitasi? Missä ihmeen maailmassa sinä oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Sosiaalityöhän hakeutuu itse asiassa huomattavan paljon alan vaihtajia. Keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan yrittävät vielä muuttaa omaakin elämäänsä ja luoda uraa. Monella on elettyä elää takana, niitä traagisiakin menetyksiä. Itsekin olen jo yhden aviomiehen haudannut, monella kolleegalla on ollut taas esim. vakavia sairauksia. Sosiaalityön tehtävä ei ole silitellä uhriutujien päätä ja antaa näille rahaa.
Mikä se sosiaalityön ydintehtävä sitten on ja miten se käytännössä toteutuu?
Sosiaalityöllä pyritään aikaansaamaan myönteinen muutos asiakkaan elämässä ja parantaa asiakkaan omaa toimintakykyä selviytyä elämänsä haasteista. Sitä harkinnanvaraista tukea voidaan myöntää, mikäli se on menossa sellaiseen kohteeseen, joka lisää asiakkaan kykyä pärjätä jatkossa omillaan. Se tuki voi olla esim. lukiolaisen läppäriin tai aikuisen taksikurssiin. Se ei voi olla vain peruselämiseen.
Mistä virallisesta lähteestä voin tarkistaa tämän kuvaamasi määrittelyn, vai keksitkö sen itse? Läppäreitä jakelemallako sinä katsot auttavasi eri taustoista ja eriaisissa ongelmissa olevien, yleisimmin 18-64 vuotiaita asiakkaitasi? Missä ihmeen maailmassa sinä oikein elät?
Voit tarkistaa asian vaikkapa minkä tahansa yliopiston sivuilta. Harkinnanvarainen tuki on yksilöllistä. Sitä lukiolaista voi jeesata eteenpäin elämässä ja pärjäämään se läppäri, jollain toisella joku muu asia. Harkinnanvaraisuus kun tarkoittaa yksilöllisesti katsottua tilannetta ja siihen annettua tukea. Oleellista on, että vahvistetaan ihmisen toimijuutta ja osallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin sosiaalityön tutkintoni Kuopiossa. Asun siis ja asuin koko opiskeluaikani Helsingissä. Eihän sitä päivittäin kampuksella tarvitse olla. Ap:n kaipaama kokemusasiantuntijuus taitaa olla aika velttoiluun tottuneen ihmisen asintuntijuutta. Nähdään vain esteitä ja vaikeuksia, mutta ei mahdollisuuksia ja töitä ei olla valmiita tekemään haluamiensa asioiden eteen.
Älä ainakaan tuota viimeistä lausettasi mene laukomaan ihmiselle, joka on korkeasti koulutettu, työskennellyt yli 30 vuotta vaativissa tehtävissä ja jonka sitten henkilökohtainen tragedia on ajanut ahdinkoon. Paljastat itsestäsi vain asiantuntemattomuuden, puutteellisen ihmistuntemuksen, kokemattomuuden ja äärimmäisen lapsellisuuden. Et ole arvostuksen etkä luottamuksen arvoinen. Jää vielä kymmeneksi vuodeksi kotiin kasvamaan, ei sinusta ole kenenkään auttajaksi.
näitä ahdinkoja ja traumoja tulee aika monelle elämän varrelle, mutta moni repii näistä eteenpäin vaikka tulevaisuudesta ei olekaan takeita. Toiset jäävät sitten odottamaan että muut pelastaa ja universumi korvaa menetykset. Eikä kukaan väitä ettei ensiksimainituilla ne haasteet tunnu, ei voi vain jäädä vuosikausiksi tien varteen ihmettelemään että mitäs sitten. Monessa muussa maassa vuosikausien työttömyys ei ole vaihtoehto, Suomessa on kun tuilla pärjää paremmin kun minimipalkalla.
Sosiaalityöhän hakeutuu itse asiassa huomattavan paljon alan vaihtajia. Keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan yrittävät vielä muuttaa omaakin elämäänsä ja luoda uraa. Monella on elettyä elää takana, niitä traagisiakin menetyksiä. Itsekin olen jo yhden aviomiehen haudannut, monella kolleegalla on ollut taas esim. vakavia sairauksia. Sosiaalityön tehtävä ei ole silitellä uhriutujien päätä ja antaa näille rahaa.
Mikä se sosiaalityön ydintehtävä sitten on ja miten se käytännössä toteutuu?
Sosiaalityöllä pyritään aikaansaamaan myönteinen muutos asiakkaan elämässä ja parantaa asiakkaan omaa toimintakykyä selviytyä elämänsä haasteista. Sitä harkinnanvaraista tukea voidaan myöntää, mikäli se on menossa sellaiseen kohteeseen, joka lisää asiakkaan kykyä pärjätä jatkossa omillaan. Se tuki voi olla esim. lukiolaisen läppäriin tai aikuisen taksikurssiin. Se ei voi olla vain peruselämiseen.
Mistä virallisesta lähteestä voin tarkistaa tämän kuvaamasi määrittelyn, vai keksitkö sen itse? Läppäreitä jakelemallako sinä katsot auttavasi eri taustoista ja eriaisissa ongelmissa olevien, yleisimmin 18-64 vuotiaita asiakkaitasi? Missä ihmeen maailmassa sinä oikein elät?
Voit tarkistaa asian vaikkapa minkä tahansa yliopiston sivuilta. Harkinnanvarainen tuki on yksilöllistä. Sitä lukiolaista voi jeesata eteenpäin elämässä ja pärjäämään se läppäri, jollain toisella joku muu asia. Harkinnanvaraisuus kun tarkoittaa yksilöllisesti katsottua tilannetta ja siihen annettua tukea. Oleellista on, että vahvistetaan ihmisen toimijuutta ja osallisuutta.
Kaikilta osin ympäripyöreä ja mitään tarkoittamaton vastaus, jota on mahdollisuus tulkita miten tahansa. Ei ihme, etteivät asiakkaat lopulta sitten saa mitään tarvitsemaansa apua. Tehän suorastaan halveksitte ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on tarkoitettu sosiaalityöhön hakeville. Ei sosiaalityön yleisiin ongelmiin.
Hienoa, että teit uuden avauksen! 👍 Tässä siitä voi keskustella vapaasti. Opiskelemaan hakevat eivät osaa ratkaista näitä asioita, heillä ei ole vielä osaamista.Mutta kyllähän näillä opiskelemaan hakevillakin pitäisi käsitystä näistäkin asioista olla, eikä alan ongelmien pitäisi olla mikään yllätys, vaikka täysin toisenlaista parempaa elämää olisikin elänyt.. Ap.
Jestas sä olet raskas ihminen. Suhun meni hermot jo tuossa haukkumassasi ketjussa. Ryhdistäydy ja lakkaa vinkumasta.
ap:lla on hankala elämä sillä ei päässyt lukemaan sosiaalityöta Helsinkiin, mutta ei halunnut mennä Lappiin lukemaan samaa alaa, koska suku ei asu siellä. Ap ei päässyt Haaga-Heliaan( Helsinkiin) lukemaan tradenomiksi vain joutui tyytymään Espoossa suoritettuun vastaavaan tutkintoon. Newsflash jopa merkonomitutkinnolla työllistyy eli espoolainen tradenomitutkintokin varmaan olisi työnantajille kelvannut ;) Nyt kukaan sosiaalityöntekijä ei halua ymmärtää hänen erityislaatuisia haasteita miksi hän tarvitsee lisää rahaa. Ps. en ole sosiaalityöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on tarkoitettu sosiaalityöhön hakeville. Ei sosiaalityön yleisiin ongelmiin.
Hienoa, että teit uuden avauksen! 👍 Tässä siitä voi keskustella vapaasti. Opiskelemaan hakevat eivät osaa ratkaista näitä asioita, heillä ei ole vielä osaamista.Mutta kyllähän näillä opiskelemaan hakevillakin pitäisi käsitystä näistäkin asioista olla, eikä alan ongelmien pitäisi olla mikään yllätys, vaikka täysin toisenlaista parempaa elämää olisikin elänyt.. Ap.
Jestas sä olet raskas ihminen. Suhun meni hermot jo tuossa haukkumassasi ketjussa. Ryhdistäydy ja lakkaa vinkumasta.
Annat vaikutelman teinitytön tasolle jääneestä, kuitenki aikuisesta, joka närkästyy suunnattomasti kun äiti tulee huoneen ovelle muistuttamaan vastuusta ja elämän realiteeteista. "Siis, mutsiiiii-i, älä jakza!" Mutsi on raskas ihminen. Sinun paikkasi ei ole työssä, jossa tehtävänä on auttaa ja tukea heikompiosaisia. Et tule siihen pystymään. Myös kosmetologi tekee töitä ihmisten kanssa, uskon että arvomaailmasi ja se työympäristö ovat match made in heaven. Pääsi ei siinä työssä kuormitu ajatuksilla eikä ihmisten ongelmilla. Ei ole raskaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sosiaaliturvan perustason osalta päätetty, että sitä hallinnoi Kela. Sosiaalityössä ei siis oteta siihen mitenkään osaa. Sosiaalityössä voidaan tehd täydentävää ja harkinnanvaraista toimeentulotukea, mutta näihin on kunnissa tarkat ohjeet. Ihan miten vaan ei rahaa sosiaalityössä yksinkertaisesti myönnetä.
Mutta siis sosiaalityössä ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että paljon asiakkaiden ongelmista on nimenomaan liian pienien tukien aiheuttamasta köyhyydestä aiheutuvaa, eikä se siis ole omaa syytä, että kaikki perusasiatkin ovat niin kalliita. Köyhää minimituloilla elävää ei voi syyttää tuhlariksi, jos esim. ruoan hinta koko ajan nousee, mutta tuet eivät. Tästä johtuviin ongelmiin se tarjottu keskusteluapu ei vain ole se ongelmanratkaisukeino. Ap.
Ei pidä paikkaansa. Paljon suurempia ongelmia ovat esim koulukiusaaminen ja lapsiperheiden ongelmat. Toivottavasti et työskentele sosiaalityöntekijänä. Tuet eivät ole pieniä.
T:sosionomi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis kirjoittanut tuonne Sosiaalityö 2022-keskusteluun hyvinkin vaikeista ja teaumaattisista sosiaalityöhön ja dosiaslityöntekijöihin liittyvistä kokemuksistani. Vei kuitenkin kaikki voimani kun reaktio oli niin vihamielistä ja syyttelevää. Muutenkin tuo keskustelu on selvästi hyvinkin elitististä ja monet hyvinkin sterotyyppiset alaan liittyvät ongelmat nousevat tuossa keskustelussa esiin siinä mielessä, että nämä hakijat puolustavat näitä asiakkaiden voimakkaastikin krisoimia käytäntöjä viimeiseen saakka ja asiakkaan kokema todellisuus lytätään aivan täysin. Tuon keskustelun perusteella ainakaan on ihan turhaa odottaa millään tavalla muuttuvan. Hakijat haluavat sulkea silmänsä tabuilta ja ongelmilta, eikä niistä saa edes puhua. Ap.
Tuota. Jos keskustelussa on opiskelu paikan hakeminen ja siihen liittyvät asiat.
Sinun subjektiivinen kokemuksesi ei ole.
Varsinkaan kun sen fakta on sinun sanasi. Todellisuus voi olla tai voi olla olematta.
Nyt sitten uhriudut hienosti, kun sanomaasi purematta niellä.
= kirjoitat ketjun vierestä, odotat sääliä ja uhriudut. Sitten keksit avata uuden ketjun, jonka pääsanoma on uhriutuminen. Syyttelet edellisen ketjun osallistujia.
Hyvin sä vedät.Kuten olen jo sanonut näistäkin asioista pitää voida puhua ja niitä paikkoja, joissa se on mahdollista. Kuten olen myös jo sanonut olen itsekin hakenut opiskelemaan sosiaalityötä. Silloin pääsykoekirjana oli Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Pisteeni olisivat jopa riittäneet ainakin Lappiin, jos siis olisin sinne hakenut.
eli et mennyt opiskelemaan alaa, jossa olisi ollut 100% työllistyminen "väärälle" paikkakunnalle.
Pystyin hakemaan vain Helsinkiin. Syyt ovatkin jo käyneet selväksi. Helsinkiin en siis päässyt ja Helsinki oli ainoana hakuvaihtoehtona. Ja, ihan AMK-tutkinnon olen suorittanut toiselta alalta tosin. Ap.
En siis ole, enkä ole tuolloinkaan ollut mikään Helsinki-fani. Asuin tuolloin ja asun yhä pääkaupunkiseudulla, jossa olen myös syntynyt ja koko elämäni asunut ja jossa myös kaikki sukulaiseni asuvat, eikä mitään kontakteja tämän alueen ulkopuolelle ole, joten muuttaminen opiskelujen takia muualle olisi ollut tästä ja muistakin syistä mahdotonta. Ap.
Meillä oli monia pääkaukiseutulaisia Itä-Suomen yliopistossa opiskelemassa. Nuorempia ja vanhempia. Sinne jäi perheet ja ystävät, onneksi oli tiivis opiskeluporukka, joten kotiutuminen kävi heillä ihan hyvin. Ovat sitten tutkinnon suoritettuaan palanneet pääkaupunkiseudulle töihin, osa muualta Suomesta opiskelemaan tulleet menneet sinne myös, osa jäänyt, osa muuttanut ihan muualle. Sen on vain pieni pätkä elämää kuitenkin ja sen jälkeen meidän alalla voi valita aika vapaasti, minne asettuu. Vaihtoehtoja on paljon.
Sosiaalityö työnä vaatii mielestäni aika paljon joustavuutta. Sellaista mielen joustavuutta ja reflektiokykyä itseä ja muita kohtaan. Muuten on vaikeaa, harva asia on heti valmis tai ideaali ja sitäkin on vain siedettävä.
No kaupan kassoille on ainakin töitä Helsingissä (ja pääkaupunkiseudulla). Palkkakin osa-aikaisenakin suurempi kuin toimeentulotuella elävillä, joten ehkäpä se on AP:lle paras paikka kerta ei aikoinaan voinut muuttaa muutamaksi vuodeksi Lappiin opiskelemaan tai opiskella etänä Helsingistä käsin.