Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50+ naiset on pahimpia. He ovat niin täynnä itseään ja unelmiaan. Toisen sietokyky on nolla. Kun mieheltä jää kerran vessanpöntön kansi sulkematta, suhde on siinä. Ehkä se vaan on niin, että vain hedelmällisessä iässä olevat naiset sietävät miestä. Kun vaihdevuodet tulevat, kaikki pidäkkeet poistuvat ja miehestä tehdään vaan aukkoon sopivan palikan kantaja.
Eihän tuo koske vain yli 50+ vuotiaita. Syntyvyys on Suomessa suorastaan romahtanut ja tutkitusti ysiselitteinen syy tähän on se, että suomalaiset miehet ei kelpaa suomalaisille naisille. Naiset on vieneet vaatimukset niin tappiin, että Suomi tulee kansana häviämään maailmankartalta.
Hmm no syntyvyys on romahtamassa muuallakin kuin Suomessa (Japani, Italia, ym), syynä naisten taloudellinen ja muu itsenäisyys. Näinhän sen pitääkin olla?? Miksi te haluaisitte täyttää maan yhä uusilla ihmisillä, kun ei vanhatkaan täällä sovussa pärjää? Kyllä naiset voivat hakea miehiä ulkomailta, jos ei oman maan miehet kelpaa, ts. ei ole siitä kysymys. Etelämpää varsinkin niin miehet tuppaavat olemaan vähemmän tasa-arvoisia kuin täällä naiset odottavat. Eli nollasummapeli ts. mikään ei kelepaa ;).
Ei ole syynä naisten itsenäisyys, vaan se ettei sopivaa kumppania tahdo löytyä. Jos et löydä muualta, netissä miehet etsivät lähes pelkästään seksisuhteita. Oma otanta oli 90%. Loput jotain jotka etsivät pelastusta ja on aikamoista tuuria löytää se yksi helmi jostain. Ja sellaista ei nykyaikana löydy.
Deittailu on tänä päivänä pinnallista ja brutaalia, niin miehille kuin naisillekin.
En ole koskaan etsinyt seksisuhdetta, niin kuin monet muutkaan tuntemani sinkkumiehet. Ongelma on se, että sinkkunaisia on mahdoton löytää. Tai he ovat tehneet itsestään mahdottomia löytää.
Tinderissä minulla on varjobannit tai liian huono elo-pistemäärä, koska kukaan ei näe profiiliani. Siellä en ole saanut koko vuonna yhtäkään tykkäystä. Muissa seuranhakupalveluissa ei ole muita ikäisiäni käyttäjiä. Niissä on vain keski-ikäisiä ja vanhempia. Tuntuu muutenkin siltä, että netissä seuraa hakevat vain yksinhuoltajat ja moniongelmaiset.
Brutaalia todellakin. Pinnallisesta en tiedä (enkä välitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Olen vähän eri mieltä. Romanttinen rakkaus voi myös jatkua vuodesta toiseen, eikä alkuihastuksen ja rakastumisen syventyminen rakkaudeksi tarvitse tarkoittaa sitä, että se olisi vain jotain arkista molemminpuolista auttamista ja yhdessä puurtamista. Ainakin oman kokemukseni mukaan se voi olla myös merkitykselliseltä tuntuvaa rakkautta, jossa toiseen tuntee syvää yhteenkuuluvuutta ja tunteet ovat todella suuria ja syviä - ja tämäkin voi tuntua hyvinkin romanttiselta rakkaudelta. Oman kokemukseni mukaan tämä ei vaadi "työtä" - en edes ymmärrä, miksi jotkut aina hokevat, että rakkaus ja parisuhde vaativat työtä. Ihan luonnostaan ja helposti se suhde pysyy ja syvenee, kun on oikeanlaisen ihmisen kanssa, ja ainakin itse koen, että pitkäaikaisen kumppanin kanssa on helppoa ja ihanaa olla. Oman kokemukseni mukaan vain ne suhteet ovat erikseen vaatineet "työtä", jotka eivät oikein ole toimineet.
Hienoa että teillä kaikki on tuntunut ihanalta ja helpolta itsestään. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole, mutta silti ei haluta heti erota.
Ihmisillä on erilaisia taustoja, toisilla enemmän traumoja kuin toisilla. Minusta se, että minulla ja/tai miehelläni on omia ongelmia lapsuudesta johtuen ei ole syy erota. Onko pakko jos ei halua? Eikö vain voitais käydä nähdä vaivaa ja terapiassa, jotta oppisimme parempia kommunikaatiota ja kasvaa ihmisinä?
Minusta on loukkaavaa, jos joku sanoo, että emme vain ole oikeita toisillemme, erotkaa! Mielestäni saamme nähdä liittomme just niin paljon "työtä ja vaivaa" kuin haluamme.
ps. poikkeus on tietenkin väkivalta, silloin tilanne olisi toinen.
Miten tuo traumatausta sitten vaikuttaa suhteessa?
Kaikilla on toki elämässä ollut ikävämpiäkin asioita, mutta ainakaan itse en ikinä jää sellaiseen suhteeseen, jossa esiintyy ongelmakäyttäytymistä. En halua mitään traumasidossuhteita enkä halua olla ihmisen kanssa, joka oireilee parisuhteessa mielenterveysongelmia tms. Se olisi itselleni liian raskasta ja kokisin myös tuollaisen yksipuoliseksi suhteeksi, koska itse en käyttäydy suhteessa huonosti toista kohtaan. Sen vuoksi odotan myös toiselta hyvää kohtelua, kommunikointitaitoja ja arvostusta - haluan siis toisin sanoen tasapainoisen ihmissuhteen, joka tuntuu vastavuoroiselta ja jossa molemmat voivat hyvin. Ehkä tilanne on sitten eri, jos molemmat oireilevat ja käyvät läpi vanhoja traumojaan, koska silloin voi yhdessä hakea apua terapiasta ja yhdessä alkaa etsiä niitä parisuhteen perusasioita. Itse en tosin jaksaisi, koska tuollainen terapiasuhde tuskin minulle antaisi mitään.
Varmasti erilaiset traumat vaikuttaa eri suhteissa ja eri ihmisillä eri tavalla.
Ongelmat voivat olla lieviäkin, jotka kuitenkin haittaavat arkea, esim. puutteelliset komminikointitavat. Kotoa on opittu vaikkapa sarkastinen piikittely tai mykkäkoulu. Nämä on asioita, jotka todistetusti saadaan kyllä kitkettyä itseltä jos vain tahtoa on. Onko pakko erota heti, koska yhtään ei viitsittäis nähdä vaivaa?
Minä ajattelen, että jokainen syvällinen suhde on ainakin hieman terapiasuhde. En arvosta sitä, että etsitään ja etsitään kunnes ehkä löydetään se täydellinen ihminen, koska en usko sellaiseen. Jossain kohtaa ihmisen säröt alkavat näkyä, olemme kaikki rikkinäisiä, enemmän vähemmän. Jos joku muuta väittää, ei ole rapsuttanut tarpeeksi syvälle pinnan alle, toista tai varsinkaan itseään.
Parisuhteessa tärkeintä on anteeksipyytämisen ja -antamisen taito, ei se että on aina helppoa <3
Niin no itse en varmaan päätyisi suhteeseen henkilön kanssa, joka piikittelee sarkastisesti, koska tuollainen käytös tuntuu itselleni epämiellyttävältä ja epäarvostavalta. Omat tunteeni eivät lähtisi syvenemään, jos toinen käyttäytyy minua kohtaan huonosti. Sama koskee mykkäkoulua. Kokisin kommunikoinnin niin vaikeana, että luultavasti meillä ei vain synkkaisi. Ja mykkäkouluhan on henkistä väkivaltaa. Tokihan näistä tavoista voi hankkiutua eroon, mutta olisi syytä tehdä se jo ENNEN suhdetta - kysymys ehkä kuuluukin, miksi sitä tahtoa korjata ongelmia ei ole ollut jo aikaisemmin?
Se, että toisen kanssa on helppo olla, ei tarkoita, että toinen olisi ihmisenä täydellinen. Mutta toista voi silti kohdella hyvin ja arvostavasti. Epätäydellinen ihminen, jolla on säröjä, voi kyetä siihen kyllä. Ja ongelmien sietäminen ei ole syvällisen suhteen merkki, vaan aika usein se on oireellisen tai traumasidossuhteen merkki. Syvällinen suhde on ainakin minusta nimenomaan arvostava, kunnioittavam toimiva - sellainen, jossa kumpikin voi olla oma itsensä ja voi luottaa siihen, että toinen kohtelee hyvin.
Ei ole tietenkään pakko erota, vaikka toisella olisi itseä ja suhdetta haavoittavia tapoja. Mutta sitäkin voi miettiä, kuinka paljon on mielekästä sietää huonoa kohtelua. Minusta sitä ei tarvitse sietää. En tarkoita, että ensimmäisestä "mokasta" pitää heti lopettaa hyvin alkanut suhde, vaan toiselle voi kyllä kertoa, että "tämä-ja-tämä tuntuu ikävältä, koska..." ja jos toinen sitten korjaa toimintaansa niin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuh vuh... kirjoitti:
Tiiän, että tää on sirpa 50v foorumi, mutta on se vaan fakta, että naiset eivät ole enään +40v yhtä haluttuja kuin 18-25v.
Kaikki tietävät tuon. Se mitä monet tavismiehet eivät tiedä, että vaikka julkkismies saa vuosikymmeniä nuoremman naisen, se ei tarkoita sitä, että Jarkko 50 v. Juupajoelta saa. Jos ei Sirpa kelpaa niin sitten tyydytään olemaan ilman.
Tästä löytyy loistava esimerkki: Arman Alizad 52v ja melkein 20 vuotta nuorempi puolisonsa. Jos kyseessä ei olisi julkkis,tuskin olisi niin kovaa tunkua.
Näitä löytyy muitakin: Jos Kimi Räikkönen olisi puutavara- auton kuljettaja Ilomantsista, niin olisiko hänellä naiset olleet tuota tasoa? Ehei!! Olisi naimisissa Liisa Tahvanaisen kanssa, pullakka kaupan kassa paikallisessa S- marketissa.
Tai Sauli Niinistö, jos olisi 74- vuotias eläköitynyt hitsaaja Ylivieskasta, olisiko hänellä kuvankaunis 46- vuotias vaimo, jonka löysi leskeksi jäätyään? Ehei!! Olisi yksissä 70- vuotiaan Leena Ala- Penttilän kanssa, joka jäi puolenkymmentä vuotta sitten eläkkeelle paikallisen terveyskeskuksen perushoitajan työstä. Eronnut ja aikuiset lapset, ja lapsenlapsia.
Parisuhteen löytymisen pahin este on se, ettei luontevia tapaamismahdollisuuksia (tanssiravintolat) enää ole, ja niiden tilalle ovat tulleet erilaiset netissä toimivat deittipalvelut. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä. Itse en noita nettideittihommia käytä, joten todennäköisyys löytää seuraa enää kuuskymppisenä on hyvin heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(
Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".
Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3
Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.
Pääsääntöisesti tuo "antaa henkensä toisen edestä" ei suomalaisten pariskuntien kohdalla tule koskaan konkretisoitumaan, eli tällaista lupausta ei ikinä tarvitse lunastaa. Kyllä suhde paremmin toimii, kun tässä ihan elämän aikana normaalissa arjessa on romantiikkaa, toisen huomioimista ja merkityksellisyyden kokemusta. Vähän lapselliselta tuntuvat tällaiset "voisi kuolla toisen puolesta" -puheet juuri sen vuoksi, että lähinnähän ne ovat vähän tyhjiä lauseita.
Mitä sitten ruoanlaitto tai pyykin pesu on, jos ei toisen huomiomista? Lapsellista on se, että tuomitaan toisten suhteet ja väitetään, että on joko romanttinen tai käytännönläheinen rakkaus. Voi olla molemmat!
Ruoanlaitto ja pyykinpesu ovat kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(
Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".
Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3
Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.
Pääsääntöisesti tuo "antaa henkensä toisen edestä" ei suomalaisten pariskuntien kohdalla tule koskaan konkretisoitumaan, eli tällaista lupausta ei ikinä tarvitse lunastaa. Kyllä suhde paremmin toimii, kun tässä ihan elämän aikana normaalissa arjessa on romantiikkaa, toisen huomioimista ja merkityksellisyyden kokemusta. Vähän lapselliselta tuntuvat tällaiset "voisi kuolla toisen puolesta" -puheet juuri sen vuoksi, että lähinnähän ne ovat vähän tyhjiä lauseita.
Mitä sitten ruoanlaitto tai pyykin pesu on, jos ei toisen huomiomista? Lapsellista on se, että tuomitaan toisten suhteet ja väitetään, että on joko romanttinen tai käytännönläheinen rakkaus. Voi olla molemmat!
Ruoanlaitto ja pyykinpesu ovat kotitöitä.
Kotityötkö eivät ole toisen huomioimista? Minusta on, mitä suurimmassa määrin.
Mies Espoosta kirjoitti:
Parisuhteen löytymisen pahin este on se, ettei luontevia tapaamismahdollisuuksia (tanssiravintolat) enää ole, ja niiden tilalle ovat tulleet erilaiset netissä toimivat deittipalvelut. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä. Itse en noita nettideittihommia käytä, joten todennäköisyys löytää seuraa enää kuuskymppisenä on hyvin heikko.
Tuo on muuten totta! Itsellä sama tilanne ja ikä, koetapa arvata onko mahdollisuudet täällä itäisen Suomen pienellä maaseutupaikkakunnalla paremmat vaiko huonommat kuin Espoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuh vuh... kirjoitti:
Tiiän, että tää on sirpa 50v foorumi, mutta on se vaan fakta, että naiset eivät ole enään +40v yhtä haluttuja kuin 18-25v.
Kaikki tietävät tuon. Se mitä monet tavismiehet eivät tiedä, että vaikka julkkismies saa vuosikymmeniä nuoremman naisen, se ei tarkoita sitä, että Jarkko 50 v. Juupajoelta saa. Jos ei Sirpa kelpaa niin sitten tyydytään olemaan ilman.
Tästä löytyy loistava esimerkki: Arman Alizad 52v ja melkein 20 vuotta nuorempi puolisonsa. Jos kyseessä ei olisi julkkis,tuskin olisi niin kovaa tunkua.
Näitä löytyy muitakin: Jos Kimi Räikkönen olisi puutavara- auton kuljettaja Ilomantsista, niin olisiko hänellä naiset olleet tuota tasoa? Ehei!! Olisi naimisissa Liisa Tahvanaisen kanssa, pullakka kaupan kassa paikallisessa S- marketissa.
Tai Sauli Niinistö, jos olisi 74- vuotias eläköitynyt hitsaaja Ylivieskasta, olisiko hänellä kuvankaunis 46- vuotias vaimo, jonka löysi leskeksi jäätyään? Ehei!! Olisi yksissä 70- vuotiaan Leena Ala- Penttilän kanssa, joka jäi puolenkymmentä vuotta sitten eläkkeelle paikallisen terveyskeskuksen perushoitajan työstä. Eronnut ja aikuiset lapset, ja lapsenlapsia.
Niinistö ei kyllä ollut mikään megajulkkis, vaan pelkkä kovien arvojen kokoomuslainen poliitikko, silloin kun alkoi olla Jenni Haukion kanssa. En itse asiassa usko, että tuolla julkisuudella onkaan mitään tekemistä kyseisen suhteen kanssa, mutta hyvin poikkeuksellinen kuvio tuo silti on. Ei Haukio edes vaikuta sellaiselta, johon tekisi vaikutuksen se, että joku on "julkkis" - vaan hänhän on ikäisekseen aika sovinnaisen ja konservatiivisen oloinen, millä voi olla tekemistä sen kanssa, että joku vanhempi kokoomuslainen kiinnosti. Mutta noita on aika vähän väestöstä - valtaosa haluaa omanikäisen kumppanin. Ja siksi on ihan älytöntä, että jotkut pitävät Niinistön ja Haukion suhdetta esimerkkinä siitä, miten "ihan hyvin voi" olla isojen ikäerojen suhteita - kun yleensä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(
Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".
Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3
Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.
Pääsääntöisesti tuo "antaa henkensä toisen edestä" ei suomalaisten pariskuntien kohdalla tule koskaan konkretisoitumaan, eli tällaista lupausta ei ikinä tarvitse lunastaa. Kyllä suhde paremmin toimii, kun tässä ihan elämän aikana normaalissa arjessa on romantiikkaa, toisen huomioimista ja merkityksellisyyden kokemusta. Vähän lapselliselta tuntuvat tällaiset "voisi kuolla toisen puolesta" -puheet juuri sen vuoksi, että lähinnähän ne ovat vähän tyhjiä lauseita.
Mitä sitten ruoanlaitto tai pyykin pesu on, jos ei toisen huomiomista? Lapsellista on se, että tuomitaan toisten suhteet ja väitetään, että on joko romanttinen tai käytännönläheinen rakkaus. Voi olla molemmat!
Ruoanlaitto ja pyykinpesu ovat kotitöitä.
Kotityötkö eivät ole toisen huomioimista? Minusta on, mitä suurimmassa määrin.
Ne ovat asioita jotka pitää hoitaa, oli parisuhdetta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Monesti tuntuu siltä, että tuollainen tahtotila ja sitkeää yrittämistä löytyy vain niissä sysipskoissa suhteissa roikkumiseen joihin ei edes alun perin olisi pitänyt päätyä.
Niistä ei jostain syystä haluttaisi millään päästää irti.
Liian moni taitaa kuvitella, että se tarkoittaa tuota kun sanotaan että suhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Lisäksi sekin oppi on mennyt monilla liian hyvin perille ettei suhde ole, eikä sen kuulukaan olla, mitään ruusuilla tanssimista.
Osa myös romantisoi tuo liki täydellisen toisilleen epäsopivuuden ja sen, että suhde on pelkkää tahkoamista ja taistelua koska sehän vaan todistaa, että ollaan ihan matchmadeinheaven kun rakastetaan näin tulisesti. Todellisuudessahan siinä ei yleensä ole rakkaudesta tietoakaan vaan toista lähinnä halveksitaan/vihataan, koska toiseen saa pettyä kerta toisensa jälkeen ja se rakkaudeksi kuviteltu on lähinnä omistuksenhalua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(
Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".
Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3
Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.
Pääsääntöisesti tuo "antaa henkensä toisen edestä" ei suomalaisten pariskuntien kohdalla tule koskaan konkretisoitumaan, eli tällaista lupausta ei ikinä tarvitse lunastaa. Kyllä suhde paremmin toimii, kun tässä ihan elämän aikana normaalissa arjessa on romantiikkaa, toisen huomioimista ja merkityksellisyyden kokemusta. Vähän lapselliselta tuntuvat tällaiset "voisi kuolla toisen puolesta" -puheet juuri sen vuoksi, että lähinnähän ne ovat vähän tyhjiä lauseita.
Mitä sitten ruoanlaitto tai pyykin pesu on, jos ei toisen huomiomista? Lapsellista on se, että tuomitaan toisten suhteet ja väitetään, että on joko romanttinen tai käytännönläheinen rakkaus. Voi olla molemmat!
Ruoanlaitto ja pyykinpesu ovat kotitöitä.
Kotityötkö eivät ole toisen huomioimista? Minusta on, mitä suurimmassa määrin.
Ne ovat asioita jotka pitää hoitaa, oli parisuhdetta tai ei.
Monelle ei tunnu olevan, koska siitä naristaan kuinka parisuhteessa joutuu siivoamaan ym kun ei se toinen hoidakaan niin imurointia, ikkunoiden pesua, lakanoiden vaihtoa, kaupassa käymistä, ruuanlaittoa, tiskaamista..
Ja kyllä se on toisen huomioimista(kin), että keittää aamukahvin tai käy putsaamassa lumet auton päältä, heittää pesukoneeseen toisenkin lenkkivaatteet, korjaa repsottavan vetoketjun tai hommaa toisen fillariin uuden kumin puhjenneen tilalle. Vaihtaa lakanat jotta saunan jälkeen päästään puhtaisiin petivaatteisiin jne..
Ihan omituinen tämä nykyajan ajatus, että toinen on enemmänkin jokin vihollinen jonka eteen ei pidä mennä tekemään mitään vaan ennemminkin näyttää kaikin mahdollisin tavoin, ettei tarvitse toista yhtään mihinkään eikä toisen ilahduttaminen vaikka sillä aamukahvilla ole kuin nöyristelyä johon ei aio ikinä alentua.
Nykyään ikäänkuin kilpaillaan sillä, että toiselle saa osoitettua olevansa suhteen pomo sen sijaan, että oltaisiin tasa-arvoisia kumppaneita eikä toisen onnellisuus ole itseltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(
Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".
Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3
Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.
Pääsääntöisesti tuo "antaa henkensä toisen edestä" ei suomalaisten pariskuntien kohdalla tule koskaan konkretisoitumaan, eli tällaista lupausta ei ikinä tarvitse lunastaa. Kyllä suhde paremmin toimii, kun tässä ihan elämän aikana normaalissa arjessa on romantiikkaa, toisen huomioimista ja merkityksellisyyden kokemusta. Vähän lapselliselta tuntuvat tällaiset "voisi kuolla toisen puolesta" -puheet juuri sen vuoksi, että lähinnähän ne ovat vähän tyhjiä lauseita.
Mitä sitten ruoanlaitto tai pyykin pesu on, jos ei toisen huomiomista? Lapsellista on se, että tuomitaan toisten suhteet ja väitetään, että on joko romanttinen tai käytännönläheinen rakkaus. Voi olla molemmat!
Ruoanlaitto ja pyykinpesu ovat kotitöitä.
Kotityötkö eivät ole toisen huomioimista? Minusta on, mitä suurimmassa määrin.
Ne ovat asioita jotka pitää hoitaa, oli parisuhdetta tai ei.
Argumenttisi ei ollut nyt yhtään osuva. Se että joku on hoidettava asia, ja joka pitää tehdä, oli parisuhdetta tai ei, ei poista sitä, etteikö se voisi olla rakkaudenosoitus parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Monesti tuntuu siltä, että tuollainen tahtotila ja sitkeää yrittämistä löytyy vain niissä sysipskoissa suhteissa roikkumiseen joihin ei edes alun perin olisi pitänyt päätyä.
Niistä ei jostain syystä haluttaisi millään päästää irti.
Liian moni taitaa kuvitella, että se tarkoittaa tuota kun sanotaan että suhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Lisäksi sekin oppi on mennyt monilla liian hyvin perille ettei suhde ole, eikä sen kuulukaan olla, mitään ruusuilla tanssimista.
Osa myös romantisoi tuo liki täydellisen toisilleen epäsopivuuden ja sen, että suhde on pelkkää tahkoamista ja taistelua koska sehän vaan todistaa, että ollaan ihan matchmadeinheaven kun rakastetaan näin tulisesti. Todellisuudessahan siinä ei yleensä ole rakkaudesta tietoakaan vaan toista lähinnä halveksitaan/vihataan, koska toiseen saa pettyä kerta toisensa jälkeen ja se rakkaudeksi kuviteltu on lähinnä omistuksenhalua.
Näinkin sairasta varmasti osalla. Ja nimenomaan tuossa se vaivannäkö on käsitetty aivan väärin. Oikeanlainen "työ" liiton eteen on pitkäjänteistä, vaatii nöyrtymistä, itsereflektointia sekä paljon ymmärrystä, että viha ei ole rakkautta.
Onnea kaikille rakkauden tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(
Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".
Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3
Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.
Pääsääntöisesti tuo "antaa henkensä toisen edestä" ei suomalaisten pariskuntien kohdalla tule koskaan konkretisoitumaan, eli tällaista lupausta ei ikinä tarvitse lunastaa. Kyllä suhde paremmin toimii, kun tässä ihan elämän aikana normaalissa arjessa on romantiikkaa, toisen huomioimista ja merkityksellisyyden kokemusta. Vähän lapselliselta tuntuvat tällaiset "voisi kuolla toisen puolesta" -puheet juuri sen vuoksi, että lähinnähän ne ovat vähän tyhjiä lauseita.
Mitä sitten ruoanlaitto tai pyykin pesu on, jos ei toisen huomiomista? Lapsellista on se, että tuomitaan toisten suhteet ja väitetään, että on joko romanttinen tai käytännönläheinen rakkaus. Voi olla molemmat!
Ruoanlaitto ja pyykinpesu ovat kotitöitä.
Kotityötkö eivät ole toisen huomioimista? Minusta on, mitä suurimmassa määrin.
Ne ovat asioita jotka pitää hoitaa, oli parisuhdetta tai ei.
Monelle ei tunnu olevan, koska siitä naristaan kuinka parisuhteessa joutuu siivoamaan ym kun ei se toinen hoidakaan niin imurointia, ikkunoiden pesua, lakanoiden vaihtoa, kaupassa käymistä, ruuanlaittoa, tiskaamista..
Ja kyllä se on toisen huomioimista(kin), että keittää aamukahvin tai käy putsaamassa lumet auton päältä, heittää pesukoneeseen toisenkin lenkkivaatteet, korjaa repsottavan vetoketjun tai hommaa toisen fillariin uuden kumin puhjenneen tilalle. Vaihtaa lakanat jotta saunan jälkeen päästään puhtaisiin petivaatteisiin jne..
Ihan omituinen tämä nykyajan ajatus, että toinen on enemmänkin jokin vihollinen jonka eteen ei pidä mennä tekemään mitään vaan ennemminkin näyttää kaikin mahdollisin tavoin, ettei tarvitse toista yhtään mihinkään eikä toisen ilahduttaminen vaikka sillä aamukahvilla ole kuin nöyristelyä johon ei aio ikinä alentua.
Nykyään ikäänkuin kilpaillaan sillä, että toiselle saa osoitettua olevansa suhteen pomo sen sijaan, että oltaisiin tasa-arvoisia kumppaneita eikä toisen onnellisuus ole itseltä pois.
Sanoitit hyvin minunkin ajatukseni!
Hyvässä suhteessa toiselle uskalletaan näyttää oma tarvitsevuus. Sopiva tarvitsevuus on tervettä, ja toisessa ääripäässä on läheisriippuvuus ja toisessa täydellinen itsenäinen itseriittoisuus, molemmat vahingollisia ajatus- ja käytösmalleja.
Pienet ja isot arjen teot on niitä, jotka vahvistavat suhdetta ja rakkautta <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuh vuh... kirjoitti:
Tiiän, että tää on sirpa 50v foorumi, mutta on se vaan fakta, että naiset eivät ole enään +40v yhtä haluttuja kuin 18-25v.
Kaikki tietävät tuon. Se mitä monet tavismiehet eivät tiedä, että vaikka julkkismies saa vuosikymmeniä nuoremman naisen, se ei tarkoita sitä, että Jarkko 50 v. Juupajoelta saa. Jos ei Sirpa kelpaa niin sitten tyydytään olemaan ilman.
Tästä löytyy loistava esimerkki: Arman Alizad 52v ja melkein 20 vuotta nuorempi puolisonsa. Jos kyseessä ei olisi julkkis,tuskin olisi niin kovaa tunkua.
Näitä löytyy muitakin: Jos Kimi Räikkönen olisi puutavara- auton kuljettaja Ilomantsista, niin olisiko hänellä naiset olleet tuota tasoa? Ehei!! Olisi naimisissa Liisa Tahvanaisen kanssa, pullakka kaupan kassa paikallisessa S- marketissa.
Tai Sauli Niinistö, jos olisi 74- vuotias eläköitynyt hitsaaja Ylivieskasta, olisiko hänellä kuvankaunis 46- vuotias vaimo, jonka löysi leskeksi jäätyään? Ehei!! Olisi yksissä 70- vuotiaan Leena Ala- Penttilän kanssa, joka jäi puolenkymmentä vuotta sitten eläkkeelle paikallisen terveyskeskuksen perushoitajan työstä. Eronnut ja aikuiset lapset, ja lapsenlapsia.
vaimot voivat olla kauniita mutta kyllä Minttu lihatiskillä oli myymässä
On paljon piirejä joissa pariudutaan sisäpiiristä.
Vanhat ruotsalaiset suvut.
Lääkärisuvut. Juristit.
Jääkiekkoilija /jalkapalloilija + missi.
Tiedepiirit, intellektuellipiirit
Piilaakso ja nörtit
Kulttuurisuvut, kirjailijat
Taidepiirit, näyttelijät, muusikot
Tavismaisterit ja filosofit
Ja pahnanpohjimmaisena tavallinen tinderväki ulkonäkökriteereineen.
Vierailija kirjoitti:
Mies Espoosta kirjoitti:
Parisuhteen löytymisen pahin este on se, ettei luontevia tapaamismahdollisuuksia (tanssiravintolat) enää ole, ja niiden tilalle ovat tulleet erilaiset netissä toimivat deittipalvelut. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä. Itse en noita nettideittihommia käytä, joten todennäköisyys löytää seuraa enää kuuskymppisenä on hyvin heikko.
Tuo on muuten totta! Itsellä sama tilanne ja ikä, koetapa arvata onko mahdollisuudet täällä itäisen Suomen pienellä maaseutupaikkakunnalla paremmat vaiko huonommat kuin Espoossa?
Vaikeustaso ikäluokassasi ei ole yhtään sen helpompi Espoossa. Joten ei kannata murehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".
Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.
Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!
Monesti tuntuu siltä, että tuollainen tahtotila ja sitkeää yrittämistä löytyy vain niissä sysipskoissa suhteissa roikkumiseen joihin ei edes alun perin olisi pitänyt päätyä.
Niistä ei jostain syystä haluttaisi millään päästää irti.
Liian moni taitaa kuvitella, että se tarkoittaa tuota kun sanotaan että suhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Lisäksi sekin oppi on mennyt monilla liian hyvin perille ettei suhde ole, eikä sen kuulukaan olla, mitään ruusuilla tanssimista.
Osa myös romantisoi tuo liki täydellisen toisilleen epäsopivuuden ja sen, että suhde on pelkkää tahkoamista ja taistelua koska sehän vaan todistaa, että ollaan ihan matchmadeinheaven kun rakastetaan näin tulisesti. Todellisuudessahan siinä ei yleensä ole rakkaudesta tietoakaan vaan toista lähinnä halveksitaan/vihataan, koska toiseen saa pettyä kerta toisensa jälkeen ja se rakkaudeksi kuviteltu on lähinnä omistuksenhalua.
Minun tulkintani siitä, että suhteen eteen pitää tehdä töitä, on se, ettei saa luovuttaa heti eikä saa ottaa toista itsestäänselvyytenä. Jos olet löytänyt jonkun, josta todella pidät ja jonka seurassa viihdyt, älä hylkää toista vaikka hän esim. sairastuisi masennukseen tai suhteessa tulisi pieniä karikkoja. Muista ylläpitää romanttista kipinää niiden perusarkisten tekojen lisäksi. Arvosta toista omana yksilönään ja rakasta häntä - älä vain pyri hyötymään hänestä.
En oikein jaksa uskoa näitä juttuja että parisuhteen saaminen olisi nykypäivänä jotenkin erityisen vaikeaa. Eikös sinkkuja ole nykypäivänä ihan ennätyspaljon?
Väitänpä että iso osa näistä ihmisistä jotka asian vaikeutta valittelevat, eivät ole viimeisen 12 kuukauden aikana itse lähestyneet kiinnostavaa ihmistä kertaakaan.
Eli joo, onhan se kumppanin saanti vaikeaa, jos et ikinä lähesty ketään. Mutta hieman turhaa se on syyttää kulttuuria tai tinderiä siitä, että et itse saa mitään aikaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Tarkistin, siinä luki: "Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä jnpp."
Siinä mihin tuo oli vastine luki: "Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita."
Itse ymmärsin, että intohimossa ei sinänsä ole vikaa, mutta jos sitä tunnetta vain etsii koko ajan, ja pettää puolisoaankin intohimon tähden, niin se on väärin.