Olen hypännyt pois oravanpyörästä ja materian hankkimisesta
Pitkä vaativa ja stressaava ura takana asiatuntijana. Kyllästyin jatkuvaan kiireeseen ja kasvaviin vaatimuksiin. Mikään myyntitulos ei riittänyt, jos pääsit tavoitteeseen kauhealla työllä sinut palkittiin entistä kovemmilla tavoitteilla ilman että itse hyödyt siitä (en kuulunut niihin erityispalkittuohin yksikön johtajiin jotka käärivät tulosvoitot jotka alaiset tekivät)
Nyt en kestä enää nähdä ja kuulla ihmisten työasioista, tai uusista kalliista merkkilaukuista. Tai työmatkoista tai palkkioista. Ei vain pätkääkään kiinnosta. Lähinnä säälin jos elämän sisältönä on työ ja raha tai merkkituotteet.
Elämänarvoni ovat muuttuneet iän myötä. Kotiin en enää halua yhtään tavaraa lisää. Eikä jakkupuku-elämä kiinnosta.
Haluan omaa aikaa, kiireettömän arjen ja terveelliset elämäntavat. Pitkän yöunen ja riittävästi aikaa liikunnalle.
Kommentit (57)
Ja viimeksi törmäsin bussissa tuttuun joka heti alkoi puhumaan työasioistasn ja Työmatkoistaan. Ahdistuin heti ja olin helpottunut kun jäin pysäkillä pois.
Onnittelu ap, olet hoksannnut jotain tärkeää. Elämän ei tarvitse olla suorittamista, kilpailua ja raadantaa, ei sitä sellaiseksi ole suunniteltu.
Ap on tehnyt todella viisaan valinnan.
Itse tein saman 3,5 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut.
Ajatuskin oravanpyörään palaamisesta kuvottaa.
Sama suunnitteilla. 5-kymppisenä en tee enää päivääkään töitä toimistossa. Kukkapenkkiä voin kitkeä.
Piru miten tuohon pääsis. Onnea.
Mä oon lopettanut materialistiset "pakkosaada"-unelmat jo aikapäiviä sitten. Varmaan silloin kun muutin pois kotoa. Ei ne vaan tuo samaa mielihyvää kuin mitä saa liikunnasta, hyvistä ihmissuhteista ja monesta muusta. Nyt opiskelen, mut oon töissä kyllä aina pitänyt oman tyylini, mihinkään jakkupuku ylisuorittajalinjalle en oo lähössä. Toki sen minkä teen, teen niin hyvin kuin parhaiten taidan.
N31
Onnea. Hieno homma!
Mitä sillä materialka tekee.
Hieman samat ajatukset. Pakko vielä jokunen vuosi jaksaa lasten elintason takia, mutta ehkä siihen kykenen.
Vierailija kirjoitti:
Hieman samat ajatukset. Pakko vielä jokunen vuosi jaksaa lasten elintason takia, mutta ehkä siihen kykenen.
Ja siis tuntuu, että oikein mitään tarvitse. Pärjää melko vähällä. Välillä tuntuu, että tekisi mieli kokeilla miten vähällä.
Onnittelu. Olet löytänyt elämän todellisen tarkoituksen. Mutta valmistaudu siihen että Orpon hallitus ja muut ökyrikkaat tulevat vihaamaan sinua ja yrittävät keksiä keinoja saada rahasi itselleen.
Onneksi tuon kuluttavan asiantuntija-oravanpyörän ja täydellisen työelämän ulkopuolellejättäytymisen välissä on myös kultainen keskitie. Voi käydä ihan tavallisissa töissä, joiden jälkeen jaksaa elää sitä omaa elämäänsä, ja joista saa sen verran rahaa että pärjää ok. Mitään materiaa ei ole tarkoituskaan hankkia, tai rakentaa onnea ulkoisien seikkojen, kuten hienon auton varaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuon kuluttavan asiantuntija-oravanpyörän ja täydellisen työelämän ulkopuolellejättäytymisen välissä on myös kultainen keskitie. Voi käydä ihan tavallisissa töissä, joiden jälkeen jaksaa elää sitä omaa elämäänsä, ja joista saa sen verran rahaa että pärjää ok. Mitään materiaa ei ole tarkoituskaan hankkia, tai rakentaa onnea ulkoisien seikkojen, kuten hienon auton varaan.
Kerro sellainen työ joka ei kuluta fyysisesti ja henkisesti ja mihin vain pääsee ilman koulutusta, suhteita yms..
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt todella viisaan valinnan.
Itse tein saman 3,5 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut.
Ajatuskin oravanpyörään palaamisesta kuvottaa.
Millä rahalla? Kyllä siihen askeettiseen elämäänkin tarvitsee rahaa. Eläkkeellä tuskin olet. Perintöjä?
Minä kyllä tykkäsin työstäni, mutta jäin silti pois, kotirouvaksi. Eläkeikään on kahdeksasta kymmeneen vuotta.
Itse jättäydyin pois 5 v sitten oravanpyörästä, kun "mikään ei riittänyt" töissä. Toki olin ehtinyt töitä tehdäkin jo melkein 40 v. Enää ei tarvi kärsiä niuhon pomottaren jäkiusanteosta ja voi päättää itse omasta elämästä. Mielenrauha menee rahan edelle. Hetkeäkään en ole katunut. Olen varmaan kanssaihmisenäkin siedettävämpi ilman jatkuvaa stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuon kuluttavan asiantuntija-oravanpyörän ja täydellisen työelämän ulkopuolellejättäytymisen välissä on myös kultainen keskitie. Voi käydä ihan tavallisissa töissä, joiden jälkeen jaksaa elää sitä omaa elämäänsä, ja joista saa sen verran rahaa että pärjää ok. Mitään materiaa ei ole tarkoituskaan hankkia, tai rakentaa onnea ulkoisien seikkojen, kuten hienon auton varaan.
Kerro sellainen työ joka ei kuluta fyysisesti ja henkisesti ja mihin vain pääsee ilman koulutusta, suhteita yms..
Miksi ilman koulutusta? Se on henkistä pääomaa, joka on oikeasti arvokasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuon kuluttavan asiantuntija-oravanpyörän ja täydellisen työelämän ulkopuolellejättäytymisen välissä on myös kultainen keskitie. Voi käydä ihan tavallisissa töissä, joiden jälkeen jaksaa elää sitä omaa elämäänsä, ja joista saa sen verran rahaa että pärjää ok. Mitään materiaa ei ole tarkoituskaan hankkia, tai rakentaa onnea ulkoisien seikkojen, kuten hienon auton varaan.
Kerro sellainen työ joka ei kuluta fyysisesti ja henkisesti ja mihin vain pääsee ilman koulutusta, suhteita yms..
Miksi ilman koulutusta? Se on henkistä pääomaa, joka on oikeasti arvokasta
No jos nyt pitää yhdestä ammatista yhtäkkiä pudottautua ns. tavallisiin töihin. Niin mikä tämä tavallinen työ on? Noilla ehdoilla siis.
Hyvä.