Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

 

Vierailija kirjoitti:

tätä en allekirjoita. Olen deittaillut todella komeita miehiä. Itse olen aika tavallinen pulliainen. Osa on ollut hulluna minuun ja osa ei. Ne jotka ovat vaikeita eivätkä ole vastavuoroisia, niin mielenkiintoni sammuu hyvin nopeasti. En ala ketään palvomaan tai nostamaan jalustalle komeuden vuoksi. En todellakaan lähde kilpailemaan huomiosta tai kerjäämään murusia. Komeus on vain pieni osa vetovoimasta. 

Onko todella komea mies jotain tällaista?: 

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Minä olen täysin eri mieltä kuin AP. Tässä +50 v iässä parisuhteen muodostaminen on näköjään paljon helpompaa kuin nuorempana. Nyt tietää mitä haluaa ja mitä odottaa kumppanilta, ja vastaavasti myös mitä ei halua kumppaniksi.

M55

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

tätä en allekirjoita. Olen deittaillut todella komeita miehiä. Itse olen aika tavallinen pulliainen. Osa on ollut hulluna minuun ja osa ei. Ne jotka ovat vaikeita eivätkä ole vastavuoroisia, niin mielenkiintoni sammuu hyvin nopeasti. En ala ketään palvomaan tai nostamaan jalustalle komeuden vuoksi. En todellakaan lähde kilpailemaan huomiosta tai kerjäämään murusia. Komeus on vain pieni osa vetovoimasta. 

Onko todella komea mies jotain tällaista?: 

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

1) Mieluummin vaaleat, kaljukin käy 2) Riittää että on yli 170 cm 3) Eih, puist! 4) Nallekarhumainenkin käy 5) Joo, ja pääasia että hengitys ei haise 6) Kyllä, ja saa olla silmälasit, hyvät pokat pukee monia 7) Mieluiten, mutta ei ole ehdoton kriteeri 8) Tämähän riippuu omasta iästä ihan täysin. Noloa jos joku 80v rouva kuolaisi tuon ikäistä...

https://hidastaelamaa.fi/2020/06/rakkaus-ei-ole-tunne-vaan-valinta-5-to…;

Tässä on hyviä tiivistyksiä. Pienikään vaivannäkö ei onnistu monilta nykyisin, siksi kertakäyttösuhteet voi hyvin.

1. Et aina pidä kumppanistasi tai tunne vetoa häntä kohtaan. Joskus tulet suorastaan olemaan ärsyyntynyt, kyllästynyt ja tympääntynyt.

Ja se ei tarkoita, että et olisi sinulle hyvässä suhteessa. Joskus sydämemme on avoinna, joskus suljettuna. Joskus reagoimme ja näemme toisen heikoimmillaan. Miten suostumme yhä uudelleen ja uudelleen kurottamaan kohti yhteyttä? Miten kieltäydymme leimaamasta kumppaniamme tietynlaiseksi? 

2. Tulet joskus tuntemaan yksinäisyyttä ja mitä luultavimmin joskus kyseenalaistat suhteenne

Suhde ei ole lääke joka poistaa vaikeat tunteet. Parhaimmillaan tasapainoisessa suhteessa on tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja siitäkin huolimatta tunnemme joskus yksinäisyyttä. Se on ok. Luultavasti tulee myös aikoja jolloin mielemme tarjoaa ajatuksia, että ehkä et olekaan oikeassa suhteessa. Ehkä mieli tarjoaa ajatuksia että jonkun toisen kanssa olisi parempaa. Nämä ajatukset ovat ajatuksia, eivätkä ne itsessään ole luotettava tiedon lähde. Sitoutuminen suojaa sinua tekemästä äkillisiä valintoja hetkellisten ajatusten sijasta. 

3. Teillä tulee olemaan konflikteja. Ja ne herättävät kipua. 

Tätäkin on joskus intiimiys. Se ei tarkoita että olisi oikeutettua satuttaa toista sanoin (tai muutenkaan), ja silti on inhimillistä että niin ihmiselle joskus käy. En ainakaan ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolle näin ei olisi käynyt. Miten te yhdessä omistatte, käsittelette ja harjoittelette viisasta konfliktien käsittelyä? Se on taito, jota on kultaakin kalliimpaa harjoitella yhdessä. 

4. Rakkauden kanssa tulee pelko, josta ei ole mahdollista päästä täysin eroon.

Kokonainen ihmisyys sisältää myös epämieluisia tunteita. Rakkaus ja kiintyminen tuovat mukanaan myös menettämisen pelon. Se on ihan ok. Joskus pelko pukeutuu valevaatteisiin vihana, kontrollointina, ärsyyntymisenä tai ahdistuksena. Onko teidän suhteessa tilaa ilmaista myös rehellisesti, että joskus pelottaa? 

5. Tulette kumpikin tuomaan menneisyytenne lastia suhteeseen.

Suhteeseen tulee mukanamme myös menneisyydessä syntyneitä pelkoja, epävarmuuksia ja haavoja. Se miten herkästi, avoimesti ja kunnioittaen voimme näistä kommunikoida on tietoinen lahja suhteellenne. Suhteessa on mahdollista saada korjaavia kokemuksia, vaikka ketään ei voi eikä tarvitse pelastaa. Mutta on aikuista ymmärtää, että jokaisella on haavoja ja pelkoja. 

Aito intiimiys on kaikkea muuta kuin helppoa, ja silti se on suuri, kaunis, arvokas kutsu kasvaa. Kasvaa anteeksiannossa, kasvaa rakkaudessa, kasvaa inhimillisyydessä, kasvaa kommunikaatiossa, kasvaa yhdessä. 

Siksi uskon, että aito ja läheinen parisuhde on syvästi henkinen harjoitus, joka kysyy kärsivällisyyttä, rehellisyttä ja sitoutumista. Se kysyy ehkä ihan uusien taitojen harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Voin kertoa miehenä,että tämä on nähty,yksin elo on paljon helpompaa,voi tosiaan ajatella vain omaa hyvinvointiaan.

"Se voi olla, että sinun kaveripiirisi koostuu hyvin samanlaisista, tavallistakin tavallisemmista ihmisistä (enkä tarkoita tätä mitenkään pahalla). Siihen ei kuulu menestyjiä, ja siitä on raakattu pois huonossa jamassa olevat."

Olen erittäin onnellinen, että elän tavallistakin tavallisempaa elämää:) Minua ei kiinnostaisi tuollainen kuvaamasi itsekeskeisyyttä täynnä  oleva elämä, jossa pyritään vain maksimoimaan toisita saatava hyöty. 

Ja mitä tuohon hypoteesiin tulee, että mielestäsi nainen valitsisi poikkeuksetta supliikin miehen, niin noup, minun kohdallani ei ainakaan ole niin. Mielestäni supliikki mies on lipevä haihattelija. Minun mieheni on introvertti, rauhallinen ja rationaalinen insinööri. Enkä aio vaihtaa <3

No kas,

Aivan samaa mieltä kuin aloittaja, mutta päinvastoin. 

Minulla on useinta "seksiseuralaisia", koska naisista ei ole sitoutujiksi. Seksi kelpaa naisille sattumanvaraisesti, hyvä niin, mutta ottaisin itse parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat miehet ovat valitettavasti varattuja jo nuoresta asti. Mä nappasin mun täydellisen kumppanin parikymppisenä kun hän oli hetken sinkkuna. Sori leidit, pidän tästä kynsin ja hampain kiinni, hän ei tule ikinä takaisin vapaille markkinoille. Siksi kai se parisuhteen muodostaminen on vaikeaa kun kaikki hyvät on suhteissa ja jos joku hyvä on hetken vapaana niin hänet napataan sekunnissa. Pitää olla nopea eikä jäädä jahkailemaan tai leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa.

Amen. Jokainen huipputason mies ja nainen jonka tiedän, katoaa "markkinoilta" hetkessä. Sitten on nämä jämätapaukset joita näkee Tinderissä vuodesta toiseen, jotka eivät kerta kaikkiaan vaan mene kaupaksi kenellekään. 

 

 

Voisitko avata, mitä tarkoitat sanalla "huipputaso"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Voin kertoa miehenä,että tämä on nähty,yksin elo on paljon helpompaa,voi tosiaan ajatella vain omaa hyvinvointiaan.

Helppous on helppo valinta, ja se ajattelee vain itseään on helppoa. Meidät on kuitenkin kutsuttu kasvuun, ja parhaiten se onnistuu peilin eli kumppanin avulla. Mutta ei kaikkien tarvitse silti ottaa sitä haastetta vastaan, yksinkin saa elää.

Up

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Ehkäpä eronneet naiset eivät kiinnosta.

Kiinnostavia naisia on erittäin harvassa. Nuorena tapailin useita ja täytyy tunnustaa, että juuri kenestäkään en ollut älyllisesti kiinnostunut. Olen itse väitellyt, mutten tarkoita, että naisen pitäisi välttämättä olla akateemisesti kouluttautunut. Hyvin harvoin tapaa persoonallista ihmistä, jonka jutut eivät pyöri pelkästään arkielämän - naisilla yllättävän usein raha-asioiden -  ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat miehet ovat valitettavasti varattuja jo nuoresta asti. Mä nappasin mun täydellisen kumppanin parikymppisenä kun hän oli hetken sinkkuna. Sori leidit, pidän tästä kynsin ja hampain kiinni, hän ei tule ikinä takaisin vapaille markkinoille. Siksi kai se parisuhteen muodostaminen on vaikeaa kun kaikki hyvät on suhteissa ja jos joku hyvä on hetken vapaana niin hänet napataan sekunnissa. Pitää olla nopea eikä jäädä jahkailemaan tai leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa.

Amen. Jokainen huipputason mies ja nainen jonka tiedän, katoaa "markkinoilta" hetkessä. Sitten on nämä jämätapaukset joita näkee Tinderissä vuodesta toiseen, jotka eivät kerta kaikkiaan vaan mene kaupaksi kenellekään. 

 

Jokainen huipputason mies ja nainen siis löytää hetkessä juuri sellaisen ihmisen, jota etsivät? Mielenkiintoista. Koska eihän se, että ihmisellä on paljon kysyntää, tarkoita, että juuri kaikkien toiveitten mukainen olisi heti ensimmäisten joukossa jonossa. Jotenkin tuo, että pariutuu hetkessä, kuulostaa minusta siltä, ettei henkilöllä itsellään ole kovin kummoisia vaatimuksia tai toiveita. Koska tuntuu, että mitä enemmän toivoo henkistä ja seksuaalista yhteensopivuutta, ja mitä vähemmän hakee rivitaviksia, sitä kauemmin voi kestää, että löytää etsimänsä.

Itse en enää miehenä halua oikein parisuhdetta, kun on yrittänyt suhteen eteen kaikkensa ja siitä huolimatta ei tunnu mikään riittävän. Naisista on tullut aika vaativia ja sitten hyppää toiseen suhteeseen melko helposti. Ei ole sellaista panostusta suhteen eteen nähnyt. Näkee sen esim. ensitreffit alttarilla ja maajussille morsian ohjelmista. Kumpi osapuoli niissä aina luovuttaa tai ei koe saavansa suhteesta tarpeeksi intressiä. Suhde vaatii työtä ja sitä, että ajatellaan kumminkin puolin toista.

Ketjussa on kyllä ollut useita hyviä ajatuksia tästä.



Jopa provokatiivisissa kirjoituksissa kaupankäynnistä oli pointtia. On totta, että parisuhteessa tuntuu olevan enemmän naisen kuin miehen haluamia asioita. En minäkään kaipaa turvan tunnetta, arjen huolten jakamista, tai nykyistä suurempaa panostusta siihen että koti/juhlat/lahjat/edustaminen on tip top. Myös matkat ja harrastukset tuntuvat menevän naisten ehdoilla, eli lisää mukavuuksia ja luksusta = rahanmenoa asioihin jotka ovat naiselle tärkeämpiä kuin miehelle.



Kaupankäynti tulee mukaan siinä, että koska nuorelle naiselle kumppanin löytäminen on helpompaa kuin nuorelle miehelle (pl. harvat suositut miehet), ensimmäisellä kierroksella mennään useammin naisen toiveiden ja aikataulun mukaan.



Tarjolla olevat naiset tuntuvat olevan ns. tavallisia naisia. Ja ikävä kyllä, en ole heistä kiinnostunut. En koe mitän palavaa halua päästä makoilemaan sohvalla yhteisen herkkuvadin kanssa, kun pukeudutaan pieruverkkareihin ja hyväksytään toistemme liikakilot. Tuhistaan vierekkäin sängyssä herkkuähkyn jälkeen. Nainen saisi tästä jotain. Turvan tunnetta, hyväksyntää kun mies pitää häntä upeana juuri sellaisena kuin hän on, korkeamman sosioekonomisen statuksen pariskunnan toisena puolikkaana, kivemman asunnon paremmalta alueelta, jne Minuun ei ole koskaan ihastunut nainen joka ei olisi minua pienempituloinen ja vähävaraisempi, enkä usko että tämä on sattumaa. Gold diggereinä en näitä naisia pidä, mutta selkeästi tämä aspekti on verrattavissa pituuteen - mies ei saa olla naisen alapuolella.



Naiset jotka ovat muinun vastinkappaleitani, ovat huomattavasti vähemmän halukkaita seurustelemaan. Ja kriteerit miehelle ovat korkeat, alkaen ulkonäöstä. Kun ei haluta perhettä eikä kaivata turvaa, miehen on sitten oltava komea/pitkä/karismaattinen/menestynyt/aina eritäin viihdyttävä/ym, tai ollaan mieluummin yksin.



Siksi, minulle kävisi tapailusuhde jossa molemmat saavat sen parhaan osan toisesta. Tai sitten joku naisista joita en voi saada. Jos vaihtoehtona on se pieruverkkarisuhde jossa ainoita hienoja juttuja ovat herkuttelut/mukavuudet/ulkomaanmatkat, elämä yksin on parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Voin kertoa miehenä,että tämä on nähty,yksin elo on paljon helpompaa,voi tosiaan ajatella vain omaa hyvinvointiaan.

 

Helppous on helppo valinta, ja se ajattelee vain itseään on helppoa. Meidät on kuitenkin kutsuttu kasvuun, ja parhaiten se onnistuu peilin eli kumppanin avulla. Mutta ei kaikkien tarvitse silti ottaa sitä haastetta vastaan, yksinkin saa elää.

Suurin osa minun tuntemistani miehistä on taantunut parisuhteissa. Heistä on tullut mahakkaita, huonosti pukeutuvia, työnteon aiheuttavista terveysongelmista kärsiviä, ja jutut pyörivät vain arjen perusjuttujen ympärillä. Välillä haaveillaan autosta tai moottoripyörästä, joka jä ostamatta kun kaikki rahat menevät kotipesään.



Vain muutamilla hyvätuloisilla on ollut varaa muuhunkin, sen jälkeen kun vaimon tarpeet on tyydytetty riittävällä tasolla. Ja nämä ovat vähemmistö myös hyvätuloisten keskuudessa. Suurimmalla osalla heistä jutut pyörivät työn ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

https://hidastaelamaa.fi/2020/06/rakkaus-ei-ole-tunne-vaan-valinta-5-to…;

Tässä on hyviä tiivistyksiä. Pienikään vaivannäkö ei onnistu monilta nykyisin, siksi kertakäyttösuhteet voi hyvin.

1. Et aina pidä kumppanistasi tai tunne vetoa häntä kohtaan. Joskus tulet suorastaan olemaan ärsyyntynyt, kyllästynyt ja tympääntynyt.

Ja se ei tarkoita, että et olisi sinulle hyvässä suhteessa. Joskus sydämemme on avoinna, joskus suljettuna. Joskus reagoimme ja näemme toisen heikoimmillaan. Miten suostumme yhä uudelleen ja uudelleen kurottamaan kohti yhteyttä? Miten kieltäydymme leimaamasta kumppaniamme tietynlaiseksi? 

2. Tulet joskus tuntemaan yksinäisyyttä ja mitä luultavimmin joskus kyseenalaistat suhteenne

Suhde ei ole lääke joka poistaa vaikeat tunteet. Parhaimmillaan tasapainoises

Nuo hidastaelämää- ja mielenihmeet-jutut on käännetty suoraan jenkkilästä, ja sen huomaa tuosta imelästä me-muodosta. Asiakin menee hukkaan kun kirjoitetaan noin läyryävästi, ei pysty ottamaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on kyllä ollut useita hyviä ajatuksia tästä.



Jopa provokatiivisissa kirjoituksissa kaupankäynnistä oli pointtia. On totta, että parisuhteessa tuntuu olevan enemmän naisen kuin miehen haluamia asioita. En minäkään kaipaa turvan tunnetta, arjen huolten jakamista, tai nykyistä suurempaa panostusta siihen että koti/juhlat/lahjat/edustaminen on tip top. Myös matkat ja harrastukset tuntuvat menevän naisten ehdoilla, eli lisää mukavuuksia ja luksusta = rahanmenoa asioihin jotka ovat naiselle tärkeämpiä kuin miehelle.



Kaupankäynti tulee mukaan siinä, että koska nuorelle naiselle kumppanin löytäminen on helpompaa kuin nuorelle miehelle (pl. harvat suositut miehet), ensimmäisellä kierroksella mennään useammin naisen toiveiden ja aikataulun mukaan.



Tarjolla olevat naiset tuntuvat olevan ns. tavallisia naisia. Ja ikävä kyllä, en ole heistä kiinnostunut. En koe mitän palavaa halua päästä makoilemaan sohval

Joko en osaa lainata, tai toiminto on "uudistuksessa" pilattu. Pitkän tekstin häntä jää pois. No olkoon. Tähän halusin vastata, että olen nainen ja tapailusuhde on minullakin se, mitä toivoisin. Se ei tarkoita, etteikö suhteessa olisi rakkautta. Tässä iässä on vaan niin paljon muutakin, mikä vie aikaa. Itselläni esimerkiksi työ.

Tapailusuhteessakin toivoisin, että yhteyttä pidettäisiin päivittäin ja toiseen voisi luottaa. Avointa suhdetta en halua. Viimeisin tapailusuhde valitettavasti paljastui sellaiseksi, että miehellä oli toinenkin vakava tapailusuhde. Sen jälkeen en ole edes etsinyt suhdetta. Suhteet ovat päättyessaan aina niin vammauttavia! Jotenkin itse en vain pääse eteenpäin, vaan olen surrut päättynyttä suhdetta aina vuosikausia. Suhdemarkkinoilla ei sellaisia surijoita tarvita.

Vinkki:

Kannattaa jättää ulkonäön vaatimukset minimiin ja samoin koulutukset, talous, ym. ja keskittyä tutustumaan persoonaan ja siihen mikä on yhdistävää elämänkatsomuksessa, arvoissa ja sopiiko elämisen tyyli yhteen. Muistuttaisin että ulkonäkö ja raha eivät tuo onnea eivätkä kestävyyttä parisuhteeseen.

Jos jollakin on pinnallisemmat hakukriteerit, saa mitä tilaa, tai voi kulkea onnensa ohi. Kehottaisin myös syvempään itsetutkiskeluun ja keskittymään oman sisäisen ihmisen kehittymiseen, jotta voisi helpommin ymmärtää mikä olisikaan sopiva kumppani ja kenelle voisi itse olla sopiva kumppani tulevaisuudessa.

Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia! Olen itse harhaillut ja yrittänyt löytää vastauksen parisuhdemarkkina -totuuksiin, ja hetken jo luulin että ne ovat oikeassa, jotka ovat omaksuneet nykypäivän hyödyke-suhde -"realismin" totuudekseen. Mutta vihdoin oivalsin: Ne vanhat arvot joihin uskoin aina ennenkin, se että onnellisuus parisuhteessa ei tule ulkonäöstä tai rahasta, on totta, ja maailmasta löytyy paljon ihmisiä jotka ajattelevat samalla tavalla. 

Huudelkoot vastaan ja paukutelkoot omia "totuuksiaan" ne jotka ovat tuossa ikävän pinnallisessa maailmankuvassa vankeina, minun mielipidettäni he eivät enää pysty muuttamaan. Tsemppiä kaikille!

Ihmiset ovat nykypäivänä epäaitoja. Ja yllättävän moni pitää sitä ihanneminän esittelyä tavoiteltavana asiana. Ja jos ei niin tee, se ymmärretään jotenkin brutaalina. 

Tästä on muutama viikko kun pitkästä aikaa tapasin aidon ihmisen. Voi miten se muisto lämmittää mieltä vieläkin. Pikemminkin se ajatus vain kirkastuu. Toivoisin, että näen hänet uudelleen.