Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siinä olet toki oikeassa, että parisuhteessa saadaan ja annetaan. Sinä kutsut sitä kaupankäynniksi, minä kutsun sitä luonnolliseksi tavaksi toimia parisuhteessa. Mutta edelleen ihmettelen sitä yksioikoisuutta sinun ajattelussasi, että kumpi on valmis tekemään mitäkin saadakseen jotakin eli mies tekee jotain saadakseen seksiä ja nainen antaa seksiä saadakseen huomiota. Tuo on niin naiivi ajatus. "
Poikkeuksia toki on mutta mies haluaa keskimäärin paljon enemmän seksiä kuin nainen. Muuten ei 99,9% prostituutio tapauksista mies olisi maksajan roolissa. Parisuhteessa mies "maksaa" seksistä sitten muuten kuin rahalla. Sitä maksamista on juuri nämä kylpylälomat yms. Mies maksaa seurallaan(tämä jo itsessään lisää naisen turvallisuutta) ja huomiolla. Tämän takia platonisessa ystävyydessä miehen ja naisen välillä nainen saa 100 kertaa enemmän. Miehen pelkkä läsnäolo lisää naisen turvallisu
Ja minä kyllä ymmärrän, kuinka laskelmoivalta ja typerältä tämä kuulostaa.
Mutta näin sosiaaliset ja seksuaaliset suhteet toimivat. Asian ymmärtää jokainen niitä tarkkaillut. Vähemmän suositun on tehtävä enemmän. Rocktähti saa paljon kavereita "maksamatta" siitä mitään, rockfanit ilmoittautuvat kilvan selkääntaputtelijoiksi ja apulaisiksi "maksamaan" kaveruudesta.
Vaikka kirjoitin etten ole suosittu romanttis-seksuaalisessa mielessä, joitain kiinnostuneita on sentään ollut. Ja kaava on selkeä. Mitä vähemmän suositusta naisesta on ollut kyse, sitä enemmän tämä on ollut valmis tekemään ja sitä enemmän katsomaan läpi sormien heikkoa suoritusta kuten epävarmuutta tai sukkelan käytöksen puutetta. Jos taas nainen on minua suositumpi, minä joudun tavoittelemaan häntä, ja vähäinenkin epäonnistuminen johtaa kiinnostuksen laimenemiseen.
Ja tässä ratkaisee eri asiat. Jos verrattaisiin objektiivisesti hyvännäköisten ja ei niin hyvännäköisten naisten tuloja näiden miesten tuloihin, on päivänselvää että tässä olisi selkeät erot. Ihan vain esimerkkinä. Tästä syystä sporttinen ja pienituloinen nainen & hyvin tienaava mies on tyypillinen pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia kommentteja miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.
Minulla on ollut useita miehiä ystävänä, eivätkä he ole olleet minusta kiinnostuneita muuna kuin kaverina. Ollaan oltu kavereita ihan samalla tavalla kuin naistenkin kanssa. Ei kumpikaan maksa ystävyydestä, vaikka joskus saatetaan toisille vastavuoroisesti lahjoja ostaa. Ollaan kaveriporukassa ja vietetään aikaa. Ihan normaalisti kuten normaalissa kaverisuhteessa. Moni on täällä ihan todellisuudesta vieraantunut eikä ymmärrä ystävyyssuhteista mitään.
Oletko aivan varma, ettei yksikään olisi halunut seksiä jos sellaista olisi ollut tarjolla ilman sosiaalista riskiä kaveruuden ja maineen menettämisestä?
Ei ihme että on vaikeaa kun lukee näitä kommentteja. Kykeneekö tää porukka edes tuntemaan mitään kun ne vaan laskelmoi päässään näitä kaupankäyntejään ja tulojaan ja kuka tavoittelee ketäkin ja mitä kaikkea.
Oletteko te rakastaneet koskaan? Aito, ei retorinen kysymys. Oletteko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia kommentteja miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.
Minulla on ollut useita miehiä ystävänä, eivätkä he ole olleet minusta kiinnostuneita muuna kuin kaverina. Ollaan oltu kavereita ihan samalla tavalla kuin naistenkin kanssa. Ei kumpikaan maksa ystävyydestä, vaikka joskus saatetaan toisille vastavuoroisesti lahjoja ostaa. Ollaan kaveriporukassa ja vietetään aikaa. Ihan normaalisti kuten normaalissa kaverisuhteessa. Moni on täällä ihan todellisuudesta vieraantunut eikä ymmärrä ystävyyssuhteista mitään.
Oletko aivan varma, ettei yksikään olisi halunut seksiä jos sellaista olisi ollut tarjolla ilman sosiaalista riskiä kaveruuden ja maineen menettämisestä?
Jos sinulla olisi kokemusta normaaleista ystävyyssuhteista niin ymmärtäisit, että ei kukaan yhtäkkiä tarjoa seksiä sellaiselle jota ei kiinnosta/on varattu tms. Miksi pitäisi? Ystävään ihastumisesta seuraa todennäköisesti vain sydänsurua, parempi etsiä kumppania muualta.
Olen 48-vuotias nainen ja huomannut asian olevan toisinpäin: Minä en halua parisuhdetta, nähdä jatkuvasti, en yhdistää perheitä ja koteja, en passata ja siivota toisen jälkiä. Haluaisin kepeää tapailua, sopivasti läheistä kanssakäymistä, toisen tukena olemista ilman menneen elämän taakkaa.
Mutta ei. Ihan kuin ei tunnistettaisi muuta yhdessäolon mallia kuin perinteinen. Nekin, jotka olen vuosien saatossa kohdannut ja alussa vakuuttaneet olevan keveämmän kannalla, ovat ajan kuluessa alkaneet ripustautua ja tunkea arkeen mukaan sitä uuvuttaen.
Minä olen ollut alkukontaktin vaiheessa aika tiukalla seulalla liikkeellä. Selvästikin kriteerit ovat olleet sellaisia, että osuvat samalla parisuhdehakuisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 48-vuotias nainen ja huomannut asian olevan toisinpäin: Minä en halua parisuhdetta, nähdä jatkuvasti, en yhdistää perheitä ja koteja, en passata ja siivota toisen jälkiä. Haluaisin kepeää tapailua, sopivasti läheistä kanssakäymistä, toisen tukena olemista ilman menneen elämän taakkaa.
Mutta ei. Ihan kuin ei tunnistettaisi muuta yhdessäolon mallia kuin perinteinen. Nekin, jotka olen vuosien saatossa kohdannut ja alussa vakuuttaneet olevan keveämmän kannalla, ovat ajan kuluessa alkaneet ripustautua ja tunkea arkeen mukaan sitä uuvuttaen.
Minä olen ollut alkukontaktin vaiheessa aika tiukalla seulalla liikkeellä. Selvästikin kriteerit ovat olleet sellaisia, että osuvat samalla parisuhdehakuisiin.
Ongelmasi on tuo, että et halua mitenkään auttaa jakamaan elämisen taakkaa sen (tapailu)puolison kautta vaan haluat nyppiä pullat rusinasta. Kyllä siihen arkeen kuuluu yhdessä siivoamista, ruoanlaittoa ja pihan raivaamista tai laittamista jne. Ei ainoastaan sohvalla löhöilyä tai oopperassa käyntiä. Pelkkä pinnallinen tapailu käy pitemmän päälle tylsäksi.
Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että yhteen pitäisi muuttaa. Mutta sitoutuminen parisuhteeseen pitää pystyä osoittamaan molempia tyydyttävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on vaikeaa kun lukee näitä kommentteja. Kykeneekö tää porukka edes tuntemaan mitään kun ne vaan laskelmoi päässään näitä kaupankäyntejään ja tulojaan ja kuka tavoittelee ketäkin ja mitä kaikkea.
Oletteko te rakastaneet koskaan? Aito, ei retorinen kysymys. Oletteko?
Mikään noista kirjoitetuista asioista ei poissulje rakkautta.
Ne vain määrittelevät reunaehdot, jolloin potentiaalinen kiinnostus voi syntyä. Minä tunnen erittäin kauniita naisia. Yksikään heistä ei ole koskaan rakastunut rumaan tai keskinkertaisen näköiseen mieheen jolla ei ole tätä kompensoimassa huomattavasti varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, mitä juttuja joku jankuttaa. Mulla on käsitys, että 40-50v naiset on seksuaalisesti aktiivisempia kuin miehet, siksi näistä naisista kiinnostuu 3-kymppiset miehet, jotka tietää, että alle 30v naiset ei ole niin aktiivisia. Vanhemmista miehistä voi tuntua, kun vaimoakaan ei pano kiinnostanut 🙄 Ei riitä taidot kuin kokemattomalle...
Ja mitä tulee rahaan, miehethän kammoaa, että nainen pärjää itse.
Ystävät, ei ole mitään poikaystäviä ilman seksiä vaan ystäviä ja ei ole tarkoitus muuttua miksikään. Outo ajatus ystävyyden kautta..höpö höpö kaikille se ei toimi niin ja ystävystyä voidaan nimenomaan seksuaalisesti ja romanttisesti epäkiinnostavien kanssa, kyllä se olisi heti alkuun muuta, jos olisi.
Tästä tullaan "kaupankäyntiin', minä haluan seksiä parisuhteessa, muuten se on ystävyyttä, en myy sillä mitään. Jos miestä kohtaan ei ole tunteita, ei ole haluja ja tunteita ei ole ellei tehdä yhdessä ja ole muutakin läheisyyttä. Jos selviäisi tuollainen teeskentely eli kaupankäynti se loppuu siihen.
Se on totta, että pelkkää seksiä tarjoavan miehen pitää olla hyvän näköinen kun ei ole muuta tarjota eli on puutteellinen. Mutta jos miehellä on paljon hyveitä parisuhteeseen ulkonäkö ei ole tärkeää.
Mutta harvassa on ne 50v miehet jotka haluaa, kykenee ja kelpaa suhteeseen. Pitää tyytyä (!) pelkkään seksiin komean 3-kymppisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on vaikeaa kun lukee näitä kommentteja. Kykeneekö tää porukka edes tuntemaan mitään kun ne vaan laskelmoi päässään näitä kaupankäyntejään ja tulojaan ja kuka tavoittelee ketäkin ja mitä kaikkea.
Oletteko te rakastaneet koskaan? Aito, ei retorinen kysymys. Oletteko?
Mikään noista kirjoitetuista asioista ei poissulje rakkautta.
Ne vain määrittelevät reunaehdot, jolloin potentiaalinen kiinnostus voi syntyä. Minä tunnen erittäin kauniita naisia. Yksikään heistä ei ole koskaan rakastunut rumaan tai keskinkertaisen näköiseen mieheen jolla ei ole tätä kompensoimassa huomattavasti varallisuutta.
Kysymykseen et silti vastannut. Oletko rakastanut koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on vaikeaa kun lukee näitä kommentteja. Kykeneekö tää porukka edes tuntemaan mitään kun ne vaan laskelmoi päässään näitä kaupankäyntejään ja tulojaan ja kuka tavoittelee ketäkin ja mitä kaikkea.
Oletteko te rakastaneet koskaan? Aito, ei retorinen kysymys. Oletteko?
Mikään noista kirjoitetuista asioista ei poissulje rakkautta.
Ne vain määrittelevät reunaehdot, jolloin potentiaalinen kiinnostus voi syntyä. Minä tunnen erittäin kauniita naisia. Yksikään heistä ei ole koskaan rakastunut rumaan tai keskinkertaisen näköiseen mieheen jolla ei ole tätä kompensoimassa huomattavasti varallisuutta.Kysymykseen et silti vastannut. Oletko rakastanut koskaan?
Olen kyllä.
Miksi tämä on sinulle niin tärkeää?
Aika useinkin naisille tuntuu ratkaisevan se, millainen jonkun pointin esittäjä on. Ei se, millainen itse pointti on.
Mä uskoisin että 40+ vuotiaana olisi helpompaa, kun ei tarvitse miettiä puolisoa siltä kannalta, että tuon ihmisen ominaisuudet periytyy lapselle. Isä-/äitiehdokasta valitessa pitää olla erittäin tarkka, kun luonne, ulkonäkö, älykkyys, terveydentila jne. monelta osin ovat perinnöllisiä. Kun lapset on tehtynä, ei tarvitse mitään tuollaista miettiä enää, riittää kun viihtyy yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on vaikeaa kun lukee näitä kommentteja. Kykeneekö tää porukka edes tuntemaan mitään kun ne vaan laskelmoi päässään näitä kaupankäyntejään ja tulojaan ja kuka tavoittelee ketäkin ja mitä kaikkea.
Oletteko te rakastaneet koskaan? Aito, ei retorinen kysymys. Oletteko?
Mikään noista kirjoitetuista asioista ei poissulje rakkautta.
Ne vain määrittelevät reunaehdot, jolloin potentiaalinen kiinnostus voi syntyä. Minä tunnen erittäin kauniita naisia. Yksikään heistä ei ole koskaan rakastunut rumaan tai keskinkertaisen näköiseen mieheen jolla ei ole tätä kompensoimassa huomattavasti varallisuutta.Kysymykseen et silti vastannut. Oletko rakastanut koskaan?
Olen k
Kiinnostaa, että voiko ihminen joka on rakastanut oikeasti ajatella parisuhteista näin raadollisesti ja epäromanttisesti.
Itse olen rakastanut ja minua on rakastettu. En osaa samaistua näihin kaupankäyntikommentteihin millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 48-vuotias nainen ja huomannut asian olevan toisinpäin: Minä en halua parisuhdetta, nähdä jatkuvasti, en yhdistää perheitä ja koteja, en passata ja siivota toisen jälkiä. Haluaisin kepeää tapailua, sopivasti läheistä kanssakäymistä, toisen tukena olemista ilman menneen elämän taakkaa.
Mutta ei. Ihan kuin ei tunnistettaisi muuta yhdessäolon mallia kuin perinteinen. Nekin, jotka olen vuosien saatossa kohdannut ja alussa vakuuttaneet olevan keveämmän kannalla, ovat ajan kuluessa alkaneet ripustautua ja tunkea arkeen mukaan sitä uuvuttaen.
Minä olen ollut alkukontaktin vaiheessa aika tiukalla seulalla liikkeellä. Selvästikin kriteerit ovat olleet sellaisia, että osuvat samalla parisuhdehakuisiin.
Ongelmasi on tuo, että et halua mitenkään auttaa jakamaan elämisen taakkaa sen (tapailu)puolison kautta vaan haluat nyppiä pullat rusinasta. Kyllä siihen arkeen kuuluu yhdessä siivoamista, ruoanlaittoa ja pihan raivaamista tai laittamista jne. Ei ainoastaan sohvalla löhöilyä tai oopperassa käyntiä. Pelkkä pinnallinen tapailu käy pitemmän päälle tylsäksi.
Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että yhteen pitäisi muuttaa. Mutta sitoutuminen parisuhteeseen pitää pystyä osoittamaan molempia tyydyttävällä tavalla.
Jos nyt unohdetaan hetkeksi rusinat ja pullat, niin parisuhdehan on sitä ja vain sitä, mitä sen halutaan olevan. Jos molemmat haluavat siivota, laittaa ruokaa ja raivata pihaa yhdessä, niin siitä vaan. Jos jokin on sinun mielestäsi tylsää, ei se välttämättä minun mielestäni ole. Tärkeintä on, että suhteen osapuolet haluavat suhteelta samaa, on se sitten pihan raivaamista, oopperaa tai molempia. Ei arkiaskareiden jakaminen tai muu yksittäinen asia määritä suhteen vakavuutta, sitoutuneisuutta tai syvyyttä millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä sitten outo nainen, mutta minä kyllä allekirjoitan ihan täysin nämä hypoteesit markkina-arvosta ja sukupuolidynamiikasta.
Jos minulle kävisi minkä näköinen mies vain, pääsisin tilanteeseen jossa mies yrittää parhaansa ja minä voin vain nauttia showsta. Jos tavoittelen komeaa miestä, minun täytyy panostaa ja yrittää kun mies katselee että kelpaisinko tai miettii onko tämä vain pano vai "vaimomatskua".
Allekirjoitan sen, että mitä vähemmän sitoutumista minä mieheltä vaadin, sitä komeamman miehen voisin saada seurakseni.
Allekirjoitan senkin, että mitä komeampi mies, sitä epätodennäköisempää on että tämä haluaisi kuunnella murheitani ja tarjota olkapäätä puhtaasti platonisessa suhteessa (vaikka minä tekisin saman miehelle jos tämä kaipaisi tukea).
Ja tässä oli vain yksi parametri, eli ulkonäkö. Sama pätee muihinkin miehen seksuaaliseen vetovoimaan liittyviin piirteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on vaikeaa kun lukee näitä kommentteja. Kykeneekö tää porukka edes tuntemaan mitään kun ne vaan laskelmoi päässään näitä kaupankäyntejään ja tulojaan ja kuka tavoittelee ketäkin ja mitä kaikkea.
Oletteko te rakastaneet koskaan? Aito, ei retorinen kysymys. Oletteko?
Mikään noista kirjoitetuista asioista ei poissulje rakkautta.
Ne vain määrittelevät reunaehdot, jolloin potentiaalinen kiinnostus voi syntyä. Minä tunnen erittäin kauniita naisia. Yksikään heistä ei ole koskaan rakastunut rumaan tai keskinkertaisen näköiseen mieheen jolla ei ole tätä kompensoimassa huomattavasti varallisuutta.Kysymykseen et silti vastannut. Oletko rakastanut koskaan?
Ajatteletko myös, ettei gynekologi voisi nauttia seksistä? Tai ettei tähtitieteilijä voisi ihailla tähtitaivaan kauneutta?
- se jolta kysyit
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä sitten outo nainen, mutta minä kyllä allekirjoitan ihan täysin nämä hypoteesit markkina-arvosta ja sukupuolidynamiikasta.
Jos minulle kävisi minkä näköinen mies vain, pääsisin tilanteeseen jossa mies yrittää parhaansa ja minä voin vain nauttia showsta. Jos tavoittelen komeaa miestä, minun täytyy panostaa ja yrittää kun mies katselee että kelpaisinko tai miettii onko tämä vain pano vai "vaimomatskua".
Allekirjoitan sen, että mitä vähemmän sitoutumista minä mieheltä vaadin, sitä komeamman miehen voisin saada seurakseni.
Allekirjoitan senkin, että mitä komeampi mies, sitä epätodennäköisempää on että tämä haluaisi kuunnella murheitani ja tarjota olkapäätä puhtaasti platonisessa suhteessa (vaikka minä tekisin saman miehelle jos tämä kaipaisi tukea).
Ja tässä oli vain yksi parametri, eli ulkonäkö. Sama pätee muihinkin miehen seksuaaliseen vetovoimaan liittyviin piirteis
Sitten kun on kaksi luonteeltaan, ulkonäöltään, arvoiltaan, mielenkiinnonkohteiltaan yhteensopivaa niin ei tarvitse kenenkään vetää mitään showta vaan suhde muodostuu omalla painollaan. Mitä ihmeellistä tuossa on? Harva tavis haluaa edes minkään mallin kanssa seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä sitten outo nainen, mutta minä kyllä allekirjoitan ihan täysin nämä hypoteesit markkina-arvosta ja sukupuolidynamiikasta.
Jos minulle kävisi minkä näköinen mies vain, pääsisin tilanteeseen jossa mies yrittää parhaansa ja minä voin vain nauttia showsta. Jos tavoittelen komeaa miestä, minun täytyy panostaa ja yrittää kun mies katselee että kelpaisinko tai miettii onko tämä vain pano vai "vaimomatskua".
Allekirjoitan sen, että mitä vähemmän sitoutumista minä mieheltä vaadin, sitä komeamman miehen voisin saada seurakseni.
Allekirjoitan senkin, että mitä komeampi mies, sitä epätodennäköisempää on että tämä haluaisi kuunnella murheitani ja tarjota olkapäätä puhtaasti platonisessa suhteessa (vaikka minä tekisin saman miehelle jos tämä kaipaisi tukea).
Ja tässä oli vain yksi parametri, eli ulkonäkö. Sama pätee muihinkin miehen seksuaaliseen vetovoimaan liittyviin piirteis
En allekirjoita mitään noista. Oma mies on niin komea, menestynyt ja kaikin tavoin upea että niilla "parametreillä" hän ei olisi katsonut kahta kertaa minuun päin. Silti hän rakastui juuri minuun. Rakastui ja sitoutui. Tekee vaikka mitä jotta minä olisin onnellinen. Tekee aikaa mulle ja meille. Näkee vaivaa saadakseen olla kanssani. Haluaa että mun on hyvä olla. Ja kaiken sen hän saa myös minulta.
En minäkään pysty samaistumaan tämän ns. kaupankäyntimiehen ajatuksiin. Olen ollut parisuhteessa yli puolet elämästäni, enkä ole vielä edes täyttänyt 40 vuotta.
Tuollainen laskelmointi viittaa neuroepätyypilliseen käytökseen. Koska niissä parisuhteissa, joissa on rakkautta, tehdään asioita toiselle, koska silloin toisella on hyvä olla, eikä niin, että miten minä hyötyisit tästä parhaiten.
Mutta voihan tämä kaupankäyntimies löytää samanlaisen kumppanin, jossa täytellään exceliä. Vastaako esim. kolme kahvinkeittoa mieheiltä naiselle yhtä seksikertaa ja kun nainen keittää kolme kertaa kahvia miehelle, nainen saa leffaillan miehen kainalossa. (Koska mies on se, joka sitä seksiä haluaa ja nainen vain läheisyyttä, sanoo kaupankäyntimies)
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä sitten outo nainen, mutta minä kyllä allekirjoitan ihan täysin nämä hypoteesit markkina-arvosta ja sukupuolidynamiikasta.
Jos minulle kävisi minkä näköinen mies vain, pääsisin tilanteeseen jossa mies yrittää parhaansa ja minä voin vain nauttia showsta. Jos tavoittelen komeaa miestä, minun täytyy panostaa ja yrittää kun mies katselee että kelpaisinko tai miettii onko tämä vain pano vai "vaimomatskua".
Allekirjoitan sen, että mitä vähemmän sitoutumista minä mieheltä vaadin, sitä komeamman miehen voisin saada seurakseni.
Allekirjoitan senkin, että mitä komeampi mies, sitä epätodennäköisempää on että tämä haluaisi kuunnella murheitani ja tarjota olkapäätä puhtaasti platonisessa suhteessa (vaikka minä tekisin saman miehelle jos tämä kaipaisi tukea).
Ja tässä oli vain yksi parametri, eli ulkonäkö. Sama pätee muihinkin miehen seksuaaliseen vetovoimaan liittyviin piirteis
Ihan saman havainnon olen tehnyt.
Olen deittaillut aikanaan muutamaa komeaa miestä, ja kyllä siinä asetelma oli nimenomaan se että minä sain tehdä kaikkeni että miehen mielenkiinto pysyisi yllä minua kohtaan. Loppujen lopuksi molemmat jutut päättyivät siihen että minut vaihdettiin parempaan, sekä ulkonäön, koulutuksen että ihan vaan persoonallisuudenkin puolesta. En vaan pystynyt kilpailemaan.
Onpa erikoisia kommentteja miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.
Minulla on ollut useita miehiä ystävänä, eivätkä he ole olleet minusta kiinnostuneita muuna kuin kaverina. Ollaan oltu kavereita ihan samalla tavalla kuin naistenkin kanssa. Ei kumpikaan maksa ystävyydestä, vaikka joskus saatetaan toisille vastavuoroisesti lahjoja ostaa. Ollaan kaveriporukassa ja vietetään aikaa. Ihan normaalisti kuten normaalissa kaverisuhteessa. Moni on täällä ihan todellisuudesta vieraantunut eikä ymmärrä ystävyyssuhteista mitään.