Mitä voi tehdä jos on niin paha sosiaalisten tilanteiden pelko ettei pysty hakea noita työpaikkoja/mennä haastatteluihin??

Onko sinulla lääkäriä, joka tietää peloistasi? Pyydä häneltä lääkärintodistusta. Sen pitäisi riittää.

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Alat altistaa itseäsi noille tilanteille. Aluksi voit myös popsia psyykelääkkeitä tai propralia.

Joko menet lääkäriin tutkimukseen ja hoitoon, tai sitten olet kotona ilman rahaa.

Ei ole käytännössä riskiä että joutuisi haastatteluun. Sitä paitsi haastatteluun ei ole pakko mennä. Vain se on pakollista, että lähettää 4 työhakemusta kuukaudessa.

Tee sun asioita hoitaville virkailijoille selvitys sun tilanteesta (lääkärintodistuksineen) niin et oo ihan niin heiteltävänä. Jos et kerro että sulla on tuollaisia esteitä, sua myös kohdellaan kuin niitä ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Mitä ne lääkkeet auttaa jos ei keksi mitään sanottavaa?

Käyt vaan nolaamassa itsesi mahdollisissa haastatteluissa, eihän ne sua sinne kuitenkaan palkkaa jos haastattelu menee ihan puihin jännityksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Mitä ne lääkkeet auttaa jos ei keksi mitään sanottavaa?

Riittää että menee haastatteluun. Jos ei osaa puhua niin sitten ei osaa.

Ainoa tapa selvitä tosta on itsensä altistaminen sosiaalisille tilanteille. Alotat pienestä. Mietit mitä pystyt tekemään ja teet sen. Ole tarpeeksi nöyrä itsesi kanssa eli jos se raja tulee vastaan kassan tervehtimisessä, aloitat vaikka ruuhkaisessa kauppakeskuksessa asioimisesta. Pikkuhiljaa kasvatat intensiteettiä vaikka sanomalla hei naapurille tai kysymällä apua myyjältä. Kuukauden päästä uskallat kysyä kelloa bussipysäkillä, vaikka et aluksi pystynyt viettämään varttia ruuhkaisessa Citymarketissa. Hypnoosi on myös vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Mitä ne lääkkeet auttaa jos ei keksi mitään sanottavaa?

Riittää että menee haastatteluun. Jos ei osaa puhua niin sitten ei osaa.

Miksi ihmeessä sinne haastatteluun pitäisi mennä jos ei halua sitä työpaikkaa mitä on hakemassa?

Jos on hakenut työpaikkaa vain hakukiintiön vuoksi, niin sitten vaan hakee jotain toista työpaikkaa sen sijasta, jotta voi kertoa työkkärille 4 työpaikan nimen joita on hakenut kuukauden aikana.

Ota asghwanda yrttiä. Maailman paras yrtti ja rauhoittaa kehoa sekä mieltä. Tehokkain yrtti koko maailmassa ja myös turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Mitä ne lääkkeet auttaa jos ei keksi mitään sanottavaa?

Jos ei ole jännityksen takia ihan lukossa niin kyllä sitä jotain keksii. Kun ne tosiaan kyselevät eikä tarvi itsenäisesti mitään monologia keksiä.

Ja tosiaan lääkkeitä ei kannata pelätä. Itselllä oli myös nuorena sos. tilanteiden fobia ja olen kyllä ikuisesti kitolliinen lääkkeistä, joiden avulla sain hoidettua opinnot ja ekan työpaikan sisään pääsyn. Nyt keski-iässä enkä ole aikoihin tarvinnut lääkkeitä enää. Mutta mitään haittaa siitä tarvittaessa rauhoittavien syönnistä nuorena ei ollut ja se mahdollisti pääsyn kiinni normaalin elämän syrjään.

Etkö todellakaan osaa tehdä niin huonoa/vääränlaista hakemusta ettei sinua takuulla kutsuta haastatteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Mitä ne lääkkeet auttaa jos ei keksi mitään sanottavaa?

Jos ei ole jännityksen takia ihan lukossa niin kyllä sitä jotain keksii. Kun ne tosiaan kyselevät eikä tarvi itsenäisesti mitään monologia keksiä.
Ja tosiaan lääkkeitä ei kannata pelätä. Itselllä oli myös nuorena sos. tilanteiden fobia ja olen kyllä ikuisesti kitolliinen lääkkeistä, joiden avulla sain hoidettua opinnot ja ekan työpaikan sisään pääsyn. Nyt keski-iässä enkä ole aikoihin tarvinnut lääkkeitä enää. Mutta mitään haittaa siitä tarvittaessa rauhoittavien syönnistä nuorena ei ollut ja se mahdollisti pääsyn kiinni normaalin elämän syrjään.

Mä en todellakaan keksi mitään puhuttavaa, vastailen vaan niin, joo tai ei.

Mulla sama ongelma

Onko Suomessa joku laki joka pakottaa menemään työhaastatteluun?

Vierailija kirjoitti:

Tee sun asioita hoitaville virkailijoille selvitys sun tilanteesta (lääkärintodistuksineen) niin et oo ihan niin heiteltävänä. Jos et kerro että sulla on tuollaisia esteitä, sua myös kohdellaan kuin niitä ei olisi.

En tiiä suosittelisinko tätä. Karenssi tulee, ja Typin asiakkuus, jos ei ole työkelpoinen. Pakkokuntoutus- työharjoittelu vammasten kanssa, lopun ikää, se ei lopu ikinä. Mieti tatkkaan kannattaako...voit hakea lääkkeitä ilman sairaslomaa tai työkkärin asiaan sekoittamatta.

Nykyäänn kaikki haastattelut on puhelin tai etäyhteys Zoomi, koronan takia

Sinne lääkäriinkään ei oo mikään helppo mennä, ku pitää ensi saada se aikaki varattua, tälläset asiat on toisille arkipäivää, mutta on myös niitä jolle tällästen asioiden hoitaminen ei vaan suju