Lue keskustelun säännöt.
Mistä kumpuaa ihmisen tarve valehdella asioista jotka voisi vain sanoa?
28.09.2022 |
...Siis sanoa miten ne todella ovat, sen sijaan että alkaa sepittämään jotai omiaan asiasta.
Olen pannut merkille että eräs ystäväni harrastaa tällaista toimintaa ja vaikka ne ovatkin pikkujuttuja tai ns. valkoisia valheita, niin toiminta ei silti herätä ainakaan luottamusta häntä kohtaan.
Esimerkiksi tässä taannoin olimme hänen kanssaan tapahtumassa, josta hänen oli tarkoitus mennä tiettyyn aikaan mennessä kotiin, koska olivat sopineet miehensä kanssa jotain käytännön juttuja, mutta sitten hän päättikin että voisimme olla hieman pidempään ja kuulin hieman myöhemmin kun puhui miehensä kanssa puhelimessa ja kertoi tälle että hän ei ollut huomannut ajan kulua. Samoin lapselleen hän voi vaikkapa valehdella tämän jonkun vaatteen menneen pesussa pilalle, vaikka oikeasti onkin heittänyt sen menemään koska ei ole pitänyt siitä.
Tämän tyylisiä "pikku"valheita hän kertoo aika usein, tai liioittelee tai muuntaa totuutta tarpeettomasti saadakseen tahtonsa läpi tai vaikuttaakseen jotenkin paremmalta muiden silmissä. Eikä hän tunnu häpeävän tätä ominaisuutta itsessään, vaan pikemminkin on ylpeä siitä.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anoppi on luonnostaan tällainen. Testaa toista, vetää aina jollain tavalla hyötyä itselleen. Olen miettinyt, onko se luonteenpiirre vai johtuuko se hänen levottomuudestaan ja huonosta ongelmanratkaisukyvystään.
Osaa olla ihan aitokin, niin kauan kuin jaksaa.
En tiedä. Mä valehtelen jatkuvasti juuri tämmöisistä asioista joista ei tarvitsisi. Eilen kun puoliso kysyi mitä söin lounaaksi valehtelin, vaikka ei ole mitään syytä. Heti kun olen valehdellut niin tajuan sen itse, mutta en lähde korjaamaan asiaa vaan mietin itse että minkä hiton takia valehtelin.
Osaako joku kertoa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä valehtelen jatkuvasti juuri tämmöisistä asioista joista ei tarvitsisi. Eilen kun puoliso kysyi mitä söin lounaaksi valehtelin, vaikka ei ole mitään syytä. Heti kun olen valehdellut niin tajuan sen itse, mutta en lähde korjaamaan asiaa vaan mietin itse että minkä hiton takia valehtelin.
Osaako joku kertoa?
Sanot mitä sylki suuhun tuo ja sitten vasta mietit. Olisko adhd?
Itselleni on opetettu, että valheella on lyhyet jäljet. Olen myös huono valehtelemaan eli jään aina kiinni, jos olen niin joskus tehnyt. Siksi en valehtele ja koetan elää niin, että voin seisoa tekojeni ja sanojeni takana. Jos tapahtuu vahinko, mihin en ole voinut vaikuttaa niin pyydän anteeksi ja korjaan parhaani mukaan asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ystäväsi pitää itseään jotenkin älykkäämpäämpänä muihin nähden? että henellä on kykyä pyörittää muita ihmisiä ja kertoa valheita joihin he uskovat tyhmiä kun ovat. Eli toisten aliarvioimista ja osoittaa ainakin että ei kunnioita niitä joille valehtelee.
Minä joskus päästän valkoisia valheita, kun ihmiset ovat hirveän uteliaita ja juoruavat niitä eteenpäin. Saan nauraa makeat naurut jälkeenpäin, niiden kanssa jotka tietävät tosiasiat.
Joskus testaan, mitä alkuperäisestä valheesta on enää jäljellä tai mitä lisätty, kun juoru menee eteenpäin. Joskus harrastan myös miehen kanssa yhdessä ja nauretaan makeat naurut ja pidetään hauskaa muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrolloimista ja manipulointia, koitan pysyä kaukana tuollaisista ihmisistä. Niin ja miksi tekevät noin, no siksi kun kokevat että heillä on oikeus valehdella ja saavat siitä hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä valehtelen jatkuvasti juuri tämmöisistä asioista joista ei tarvitsisi. Eilen kun puoliso kysyi mitä söin lounaaksi valehtelin, vaikka ei ole mitään syytä. Heti kun olen valehdellut niin tajuan sen itse, mutta en lähde korjaamaan asiaa vaan mietin itse että minkä hiton takia valehtelin.
Osaako joku kertoa?
Häpeä ja uskomus siitä ettet kelpaa omana itsenäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Mitä vaikeaa voi olla totuuden puhumisessa. Totuuden kaikki kestää kuulla mutta paskapuheita ei tarvitse kenenkään sietää.
Elämä on helppoa kun puhuu aina totta. Ei tarvitse miettiä ja muistaa mitä kenellekin on tullut sanottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä valehtelen jatkuvasti juuri tämmöisistä asioista joista ei tarvitsisi. Eilen kun puoliso kysyi mitä söin lounaaksi valehtelin, vaikka ei ole mitään syytä. Heti kun olen valehdellut niin tajuan sen itse, mutta en lähde korjaamaan asiaa vaan mietin itse että minkä hiton takia valehtelin.
Osaako joku kertoa?
Mytomania
Venäläiset sukujuuret tai kultuurijuuret.
Suomalaiset ei valehtele tai pikemminkin luterilaiset ei valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä mistä kumpuaa - tyyppi aina sama? Vai onko kumpuamisihmettely todella näin yleistä? Mistä kumpuaa tämä ja tuo. Useimmille asiat lähinnä johtuvat jostakin. Joka tapauksessa hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä valehtelen jatkuvasti juuri tämmöisistä asioista joista ei tarvitsisi. Eilen kun puoliso kysyi mitä söin lounaaksi valehtelin, vaikka ei ole mitään syytä. Heti kun olen valehdellut niin tajuan sen itse, mutta en lähde korjaamaan asiaa vaan mietin itse että minkä hiton takia valehtelin.
Osaako joku kertoa?
Jonkinlaiselta mielisairaudelta vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä valehtelen jatkuvasti juuri tämmöisistä asioista joista ei tarvitsisi. Eilen kun puoliso kysyi mitä söin lounaaksi valehtelin, vaikka ei ole mitään syytä. Heti kun olen valehdellut niin tajuan sen itse, mutta en lähde korjaamaan asiaa vaan mietin itse että minkä hiton takia valehtelin.
Osaako joku kertoa?
Mulla on yks kaveri joka on samanlainen. Kertoi minulle joskus humalassa, että ei osaa tai uskalla olla oma itsensä kenenkään kanssa. Sanoi kokevansa että on niin eri aaltopituudella muiden ihmisten kanssa että turhautuu ja pääsee helpommalla itse kun valehtelee.
Sanoin hänelle että minulle ei tarvitse valehdella ja jos valhe pääsee ulos suusta niin sen saa korjata ilman että tuomitsen. Hän on tehnytkin niin monesti ja helpoituksen tunteen näkee kasvoilta kun kertoo totuuden.
Htvä tyyppi on ja valheet on juuri tuollaisia että valehtelee minkä värinen paita oli eilen päällä tai mitä on syönyt. Ei tunnu valehtelevan joka asiassa, vaan juuri jossain todella turhassa.
Siskoni on patologinen valehtelija. Hän puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo, vaikka ei olisi mitään tarvetta valehdella. Ihan kuin hän ei pystyisi puhumaan totta. Kysymys ei ole siitä, että hän saisi jotain etua valehtelemisesta vaan se on vain hänelle niin luonteenomaista, että hän ei edes huomaa valehtelevansa. Meillä alkoi mennä kaikki keskustelut kinaamiseksi, joten päätin, etten enää korjaa hänen sanomisiaan oikeaksi vaan aina kun hän päästä pötyä suustaan, sanon: "Ei kai nyt sentään", sen enemmän väittelemättä ja kinaamatta. Olen huomannut, että käytän lausetta ihan jatkuvasti kun olen siskoni seurassa.
Kuulostaa siltä, että ystävä yrittää välttää draamaa.
Itse valehtelen tilanteissa, joissa rehellisyydellä tiedän saavani osakseni paheksuntaa.
Tästä keskustelusta tuli mieleen keskustelu, jonka kävin lapseni kanssa.
Hän kertoi, että kokeessa oli kysytty että vaikuttaako ihmisen yhteiskunnallinen asema tai varallisuus mm. siihen miten häntä kohdellaan esimerkiksi oikeuden edessä.
Lapsi oli vastannut että kyllä, vaikka tietää, että teoriassa sellaisten asioiden ei pitäisi vaikuttaa. Tietää myös sen, että koulun opetuksen mukaan ne eivät vaikuta.
Mutta hän seuraa tarkasti uutisia ja sitä mitä maailmassa tapahtuu ja tietää erittäin hyvin että tässä asiassa oikea elämä ja teoria eivät kohtaa.
Taitaa tulla nolla pistettä lapselle siitä rehellisestä vastauksesta. Siinä kokeessa hänen olisi kannattanut valehdella ja antaa sellainen vastaus jonka opettaja haluaa nähdä.
Ehkä kysymys olisi pitänyt olla miksi jotkut tuntuisivat nauttivan valehtelusta?