Mitä voi tehdä jos on niin paha sosiaalisten tilanteiden pelko ettei pysty hakea noita työpaikkoja/mennä haastatteluihin??

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla lääkäriä, joka tietää peloistasi? Pyydä häneltä lääkärintodistusta. Sen pitäisi riittää.

Riittää mihin? Siis annettavaksi haastattelijalle vai kenelle?

Entä jos ei halua syödä rauhoittavia tai muitakaan lääkkeitä, koska ei luota niiden turvallisuuteen ja pelkää sivuvaikutuksia? 

Eka lääkäriin, kirjoittaa sulle lapun.

Sitten voit vaikka ilmoittaa te toimistoon että sulla on tällainen pelko, ja että olet jalukas vaikka käydä kokeilemassa työhaastatyelua, mutta haluat kirjoittaa jo hakemukseen että sulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, jotta voivat ottaa sen haastattelutilanteessa huomioon, kuten myös työnkuvan määrittämisessä.

Monet ihmiset kärsii tuosta ja elämä helvettiä koska edes noin perusjutun takia työelämää ei voi mukautttaa.

Haet apua, terapiaa ja lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on lääkkeitä.  Hopi hopi lääkäriin. Et voi loppuelämääsi sulautua varjoihin.

Mitä ne lääkkeet auttaa jos ei keksi mitään sanottavaa?

Riittää että menee haastatteluun. Jos ei osaa puhua niin sitten ei osaa.

Miksi ihmeessä sinne haastatteluun pitäisi mennä jos ei halua sitä työpaikkaa mitä on hakemassa?
Jos on hakenut työpaikkaa vain hakukiintiön vuoksi, niin sitten vaan hakee jotain toista työpaikkaa sen sijasta, jotta voi kertoa työkkärille 4 työpaikan nimen joita on hakenut kuukauden aikana.

Siksi että siinä kohden kun ei ole sellaista työpaikkaa jonka haluaa, on pakko ottaa vastaan sellainen työpaikka jota ei halua tai elää omilla rahoillaan sen sijaan että varastaa veronmaksajilta.

Vierailija kirjoitti:

Joko menet lääkäriin tutkimukseen ja hoitoon, tai sitten olet kotona ilman rahaa.

Tai nostaa toimeentulotukea vailla huolen häivää.

Ensiksi lääkkeet kuntoon ja sitten itseä siedättämään. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta palkistee lopussa. Minulla meni vuosia voittaa omat pelkoni, mutta vähitellen se helpotti ja nyt elän ihan normaalia elämää osana yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinne lääkäriinkään ei oo mikään helppo mennä, ku pitää ensi saada se aikaki varattua, tälläset asiat on toisille arkipäivää, mutta on myös niitä jolle tällästen asioiden hoitaminen ei vaan suju

Niinpä. Ja sekin on hankalaa, että kun edes rohkaistuisi varaamaan sen ajan, niin sitten on edessä ties kuinka pitkä aika odottelua siihen asti kun se aika on. En ainakaan itse kestä sitä odottelua ja siinä kerkiää jo tulla toisiin ajatuksiin, että ei uskalla loppujen lopuksi mennäkään varatulle ajalle. Pitäisi vain pystyä kävelemään suoraan sinne lääkäriin silloin, kun on tarpeaksi rohkealla mielellä, mikä nyt ei tietenkään onnistu.

Kehosi yrittää vain suojella sinua, ettet joudu kusipäiden kanssa tekemisiin ja tuhlaa elämääsi. Kuuntele sen viisautta.

Pyydä lääkäriltä Ketipinoria tai Zyprexaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sun asioita hoitaville virkailijoille selvitys sun tilanteesta (lääkärintodistuksineen) niin et oo ihan niin heiteltävänä. Jos et kerro että sulla on tuollaisia esteitä, sua myös kohdellaan kuin niitä ei olisi.

En tiiä suosittelisinko tätä. Karenssi tulee, ja Typin asiakkuus, jos ei ole työkelpoinen. Pakkokuntoutus- työharjoittelu vammasten kanssa, lopun ikää, se ei lopu ikinä. Mieti tatkkaan kannattaako...voit hakea lääkkeitä ilman sairaslomaa tai työkkärin asiaan sekoittamatta.

Mä taas omiin kokemuksiin perustuen ehdottomasti suosittelen. Alkoi yhtäkkiä löytyä sitä ymmärrystä tiskin toiselta puolelta, kun aiemmin koin olevani vain ruuvipenkissä (ja yksin ongelmieni kanssa). Kun siellä tietävät että olen enää osatyökykyinen, ei multa myöskään odoteta ns. tavallisen kuolevaisen suorituksia kun niitä ei multa enää irtoa. Kuntoutuksessa olen kyllä ollut kerran, mutta nytkin sitä uudelleen tarjottaessa perustelin että se ei edelliselläkään kerralla hyödyttänyt joten se jäi siihen. Yrittävät myös tarjota jotain niitä surullisenkuuluisia 9 e/pv -kyhäelmiä, johon vastasin että haluan kylläkin ihan oikeita palkkatöitä ja tämä suunnitelmaan myös kirjattiin. Kannattaa olla itse aktiivinen ja aloitteellinen myös (ja etenkin) siinä tapauksessa että on mutkia matkassa työkyvyn/terveyden suhteen.

Yrittää tehdä kaikkensa, että tilanne muuttuisi. Olet aikuinen ihminen, jonka yksi tärkeimmistä velvollisuuksista on huolehtia omasta toimeentulosta. Jokaisella meistä on omat haasteemme ja huonoina hetkinä saa pärjätät heikommin ja hakea apua.

Sinulla on tavanomaista enemmän haasteita, mutta silti on haettava tietä kohti parempaa huomista. Pystyt siihen kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei halua syödä rauhoittavia tai muitakaan lääkkeitä, koska ei luota niiden turvallisuuteen ja pelkää sivuvaikutuksia? 

Järjetöntä alapeukuttaa sellaista, jos on syystäkin huolissaan keinotekoisten kemikaalien vaikutuksesta omaan terveyteen. 

Silloin voi kysyä onko oikeutettu työmarkkinatukeenkaan jos ei ole kykenevä töihin.