Kertokaa rehellisesti onko lapsiperheen kodissa koskaan hiljaista?

Meillä on kaksi poikaa, ikäeroa 3 vuotta. Ei ole kyllä missään vaiheessa ollut (sisällä kodissa) mitään mekkalaa, koska emme ole antaneet lasten huutaa, hyppiä tai juosta sisällä. En ymmärrä miksi kukaan ylipäätään antaisi. Yletön riehuminen sisätiloissa ei ole turvallista. Huutaminen pitää myös kieltää, sillä eihän lapsi voi mitenkään muuten oppia sopivaa äänenkäyttöä. Leikkiä voi ihan vauhdikkaitakin leikkejä ilman, että se menee ylettömäksi riehumiseksi.

Äänekkäät ja vauhdikkaat leikit kuuluvat pihalle, siellä saa juosta ja meluta.

Olen työskennellyt päiväkodissa, ja siellä kyllä huomaa, kenen kotona saa huutaa, hakata sisaruksia ja paiskoa leluja. On muuten kova homma yrittää saada sellaista viskari-eskari-ikäistä ymmärtämään, ettei se voi painattaa menemään ilman rajoja. Kannattaa siis oikeasti miettiä etukäteen, miten aikoo näissä tilanteissa toimia.

3 poikaa. Hiljaista on yöllä, onneksi nykyään. Vuosiin ei ollut silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.
Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

11 kk vauvat on sellasessa päivänsädevaiheessa. Ei se ole vanhempien oman erinomaisuuden ansiota jos lapsi sattuu olemaan luonteeltaan rauhallinen. Teilläkin on uhmaikä vielä kokonaan korkkaamatta. 

Tietenkin jonkun piti tulla kommentoimaan näin. Tämä on vakiokauraa. Aina keksitään jotain negatiivista. Tätä kannattaa aloittajan muistaa, että tämä on yksi vanhemmuuden ongelmista, muut nälvivät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.
Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

11kk vauvan käytöstavoista ei vielä voi paljon kertoa. 3v voi innostua ja kiljuu riemusta koko vierailun kun kohtaa papan tai serkun, raivota mustasukkaisuutta kun saa pikkusisaruksen tai alkoittaa päiväkodin jonne meno on vaikeaa.

Vauvan kanssa hiljaisia hetkiä on paljon, ellei kyseessä ole koliikkivauva joka itkee kaiken aikaa. Ne kuitenkin nukkuu paljon. Sitten isompana ne alkaa pitää melua ihan huvikseen, riippuu sitten aika paljon lapsesta kuinka paljon. Jos on useampia, ne keskimäärin meluaa enemmän. Ihan siis naurua, hihkumista, puhetta, laulua, kolinaa, töminää, meluavia leluja ym., ja sitten toki välillä riitaa ja itkua myös. Tosin itkun ja kitinän määrään voi vaikuttaa huolehtimalla että ruokailut on säännölliset ja päiväunet nukutaan jos sille on tarve, ja ulkoilla kannattaa niin on sisällä rauhallisempaa. Eniten meluaa alle kouluikäiset lapset, kouluiässä alkaa sitten hiljaisempi puuhastelu kiinnostaa. Meillä on 3v ja 6v ja kyllä niitä hiljaisia hetkiä on, mutta myös niitä jolloin tuntuu ettei kuule omia ajatuksiaan. Pienempi on varsinkin aika puhelias ja selittää koko ajan jotain, hauskahan sitä on toisaalta kuunnella. Isompi viihtyisi pitkiäkin aikoja yksin esim piirrellen ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.
Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

11kk vauvan käytöstavoista ei vielä voi paljon kertoa. 3v voi innostua ja kiljuu riemusta koko vierailun kun kohtaa papan tai serkun, raivota mustasukkaisuutta kun saa pikkusisaruksen tai alkoittaa päiväkodin jonne meno on vaikeaa.

Kolmivuotias ymmärtää hyvin puhetta ja kieltoja. Ei taatusti riehu koko vierailun ajan, jos on opetettu käyttäytymään.

Meillä on kaksi lasta, 2,5v ja 1v. Osaavat todella hienosti keskittyä leikkeihin, ja kotona on rauhallista. Nytkin kuuluu vain kellon tikitystä ja miehen haukotus, isompi leikkii portaissa ja pienempi tutkii varpaitaan. Toki myös itkevät, kiukuttelevat, juttelevat ja lauleskelevat, mutta ovat rauhallisia tyttöjä ja koti on seesteinen paikka olla minullekin jolla meteli ottaa helposti korviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.
Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

11 kk vauvat on sellasessa päivänsädevaiheessa. Ei se ole vanhempien oman erinomaisuuden ansiota jos lapsi sattuu olemaan luonteeltaan rauhallinen. Teilläkin on uhmaikä vielä kokonaan korkkaamatta. 

Tietenkin jonkun piti tulla kommentoimaan näin. Tämä on vakiokauraa. Aina keksitään jotain negatiivista. Tätä kannattaa aloittajan muistaa, että tämä on yksi vanhemmuuden ongelmista, muut nälvivät ihmiset.

Näin on. Mutta toisaalta myös nämä neuvojat joiden oma lapsi on vasta vauva ovat ihan vakiokauraa. Ja ne, jotka kuvittelevat kaiken olevan oman erinomaisen kasvatuksen tulosta ja ihmettelevät että "miksi et vaan laita sitä sänkyyn nukahtamaan" tai "miksi et vaan opeta sitä olemaan hiljaa"-tyypit.

Tottakai 11kk vauvasta jo näkee onko se rauhallinen vai vilkas tyyppi, mutta tosiaan ne uhmaiät on todellakin vielä edessä. Oma kuopus oli maailman helpoin, aina tyytyväinen vauva, josta tuli taaperona ihan täystuho joka ehti joka paikkaan. Ei edelleenkään kauheasti kaivannut viihdykettä, mutta vanhemmalla oli kyllä täysi työ vahtia sen touhuja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi poikaa, ikäeroa 3 vuotta. Ei ole kyllä missään vaiheessa ollut (sisällä kodissa) mitään mekkalaa, koska emme ole antaneet lasten huutaa, hyppiä tai juosta sisällä. En ymmärrä miksi kukaan ylipäätään antaisi. Yletön riehuminen sisätiloissa ei ole turvallista. Huutaminen pitää myös kieltää, sillä eihän lapsi voi mitenkään muuten oppia sopivaa äänenkäyttöä. Leikkiä voi ihan vauhdikkaitakin leikkejä ilman, että se menee ylettömäksi riehumiseksi.
Äänekkäät ja vauhdikkaat leikit kuuluvat pihalle, siellä saa juosta ja meluta.
Olen työskennellyt päiväkodissa, ja siellä kyllä huomaa, kenen kotona saa huutaa, hakata sisaruksia ja paiskoa leluja. On muuten kova homma yrittää saada sellaista viskari-eskari-ikäistä ymmärtämään, ettei se voi painattaa menemään ilman rajoja. Kannattaa siis oikeasti miettiä etukäteen, miten aikoo näissä tilanteissa toimia.

Eikö oikeasti päiväkodissa työskennellyt nää, että lapsissa on eroja myös luonteessa? Meillä on kaksi lasta. Toinen ei vahingoittaisi kärpästäkään eikä todellakaan koskaan ole heitellyt leluja vaan on niitten kanssa hyvin huolellinen. Toinen taas, no se on toista maata. Samat säännöt molemmille, mutta toisen tunteet vaan kuohahtaa. Tietää kyllä ettei saisi heitellä ja jälkeenpäin harmittaa ja pyytää aina anteeksi. Osaa myös tosi taitavasti sanoittaa tunteitaan sitten jälkeenpäin. Toki on vasta pieni 3v, eskari-ikäisellä pitäisi jo tunteiden säätelyn toimia paremmin.

No meillä on just nyt ihan mukavan hiljaista ja rauhallista, isommat leikkii legoilla ja pienin touhuilee omiaan. Joskus on myös tosi kova meteli, mutta silloin mennään yleensä ulos purkamaan energiaa. Lapset 1v8kk, 4v ja 6v.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi oli superrauhallinen ja helppo vauva, mutta sitten se alkoi puhua n. 2-vuotiaana ja nyt se on puhunut ja puhunut tauotta siitä lähtien koko hereilläoloaikansa. Sanotaan ettei oo tyhmiä kysymyksiä, mutta kyllä on ja meidän lapsi on ottanut elämäntehtäväkseen kysyä ne kaikki. Monta kertaa. Tai muuten vaan hölöttää. Tiedättekö sen Jedin paluun kohtauksen missä Yoda on niin väsynyt vastaamaan Luken kysymyksiin, että se vaan kuolee? Tästä on meemikin.
Toinen oli raskas ns. "suuritarpeinen" vauva, mutta homma helpottui kun se oli n. 3-vuotias ja sittemmin hän on ollut kuin ihmisen mieli. Viihtyy yksin ja seurassa, puhuu ihan fiksuja mutta osaa myös olla hiljaa. Tappelu näiden kahden välillä alkoi kun nuorempi oli n. 5-vuotias ja loppua ei näy. Varsinkin jos on jotain jännittävää tiedossa niin tappelu on aivan tauotonta. Erityisesti jos on jotain suurempaa luvassa, ja itelläkin hermot kireellä, niin voi jeesus miten se käyki suoraan sieluun ja riitely.
Kolmannesta on vielä vaikea sanoa paljon mitään, paitsi että hän ei kyllä tule jäämään edellisten jalkoihin. Ääni on kova ja kantava eikä hän pelkää käyttää sitä, tahtoa on edellistenkin edestä ja draamantaju hallussa jo nuorena. 
Hiljaista meillä on klo 20 lähtien ja saan nauttia siitä siihen asti kunnes on pakko mennä nukkumaan. 

Jep. Lapset on eri luonteisia. Se meemi Yodasta on todellakin osuva myös meidän kuopuksen kohdalla, juttua tulee ihan loputtomasti... Toisaalta leikkii se myös yksin, mutta jos on liian hiljaista niin voi olla varma että se tekee jotain kiellettyä. Siitäkin on muuten meemejä olemassa, lukemattomia.

Onneksi en aikanaan ollut lapsi teidän perheessä. Huoh mitä tylsyyttä

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi poikaa, ikäeroa 3 vuotta. Ei ole kyllä missään vaiheessa ollut (sisällä kodissa) mitään mekkalaa, koska emme ole antaneet lasten huutaa, hyppiä tai juosta sisällä. En ymmärrä miksi kukaan ylipäätään antaisi. Yletön riehuminen sisätiloissa ei ole turvallista. Huutaminen pitää myös kieltää, sillä eihän lapsi voi mitenkään muuten oppia sopivaa äänenkäyttöä. Leikkiä voi ihan vauhdikkaitakin leikkejä ilman, että se menee ylettömäksi riehumiseksi.
Äänekkäät ja vauhdikkaat leikit kuuluvat pihalle, siellä saa juosta ja meluta.
Olen työskennellyt päiväkodissa, ja siellä kyllä huomaa, kenen kotona saa huutaa, hakata sisaruksia ja paiskoa leluja. On muuten kova homma yrittää saada sellaista viskari-eskari-ikäistä ymmärtämään, ettei se voi painattaa menemään ilman rajoja. Kannattaa siis oikeasti miettiä etukäteen, miten aikoo näissä tilanteissa toimia.

Meillä kyllä sisälläkin leikitään joskus äänekkäästi, ei kaikkia leikkejä voi pihalla edes leikkiä. Kutitusleikit, lentokone aikuisten jalkojen päällä, kiepsautukset käsien välistä, ei niitä voi haalarit päällä kengät jalassa tehdä.
Juuri eilen lueskelin sängyllä mahallani ja lapset kiipeilivät nauraen selän päällä. Ei noita hetkiä pihalla tehdä.

Meillä kolme lasta ja jos on hiljaista ettei mitään kuulu niin se on huono merkki. Silloin tapahtuu jotain mitä ei pitäisi. Itse olen läpirauhallinen ollut aina, joten tuli yllätyksenä nämä älämölöt jotka liikkuu sata lasissa koko päivän.