Kertokaa rehellisesti onko lapsiperheen kodissa koskaan hiljaista?

On, kun lapsi nukkuu, on poissa kotoa tai pahanteossa.

Yksikin metelöi, tai kohdalle voi sattua yltiösosiaalinen pulinakone kuten meillä. Vasta teini-ikä hiljensi ja pälätys jatkuu nyt aikuisena. Temperamentti on kuulemma synnynnäinen juttu. 

Tietenkään ei ole hiljaista kuin silloin kun lapsi nukkuu. Neuvoni: älkää edes suunnitelko lapsia jos edes tuollaista asiaa ette tiedä! Miten luulette selviävänne 4 tunnin yöunista, pyykistä, jatkuvasti vauvan aikataulun mukaan elämisestä, ja siitä että kun vauva nukkuu, sinulla ei ole voimia lukea tai kuunnella musiikkia tai kirjoitella whatsapviestejä vaan kaadut itse sänkyyn?
Fiksut vanhemmat laskevat varmuuden vuoksi, että vauva tarvitsee läheisyyttä, puhtaat vaipat ja maitoa KOKO ajan. Ja Jos sattuukin olemaan itsekseen jonkun aikaa viihtyvä vauva, se on ihan ylimääräinen lahja!

Tolla asentella ja kirjotustylillä: Älä ihmeessä koskaan tee lapsia!

Riippuu lapsesta. Jotkut on rauhallisia ja jotkut ei. Ei meillä kyllä mikään älytön mekkala ollut yhden tai kahden lapsen kanssa. Nyt kun on useampi, niin kyllähän niistä ääntä lähtee leikkiessä, mutta en kyllä odottanutkaan mitään hiljaisuutta. Ehkä kannattaa miettiä hyvin tarkkaan lisääntyminen, jos ääntä pelkää. Voi tulla vaikka koliikkivauva, joka itkee suurimman osan ajan päivästä. Kyllä meillä saa lapset näkyä ja kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään ei ole hiljaista kuin silloin kun lapsi nukkuu. Neuvoni: älkää edes suunnitelko lapsia jos edes tuollaista asiaa ette tiedä! Miten luulette selviävänne 4 tunnin yöunista, pyykistä, jatkuvasti vauvan aikataulun mukaan elämisestä, ja siitä että kun vauva nukkuu, sinulla ei ole voimia lukea tai kuunnella musiikkia tai kirjoitella whatsapviestejä vaan kaadut itse sänkyyn?
Fiksut vanhemmat laskevat varmuuden vuoksi, että vauva tarvitsee läheisyyttä, puhtaat vaipat ja maitoa KOKO ajan. Ja Jos sattuukin olemaan itsekseen jonkun aikaa viihtyvä vauva, se on ihan ylimääräinen lahja!

Höh. Meidän ainokainen on hyvin nukkuvaa sorttia ja on jo 3-kuisesta (nyt puolivuotias) saakka nukkunut 7-8 tuntia putkeen, ja tämän päälle kahdet n. tunnin päikkärit. Eikä yhden lapsen kanssa välttämättä hirveästi tule edes pyykkiä, jos ei ole pulauttelevaa sorttia.

Vastaajat puhuivat vauva-ajasta. Lapsiperheaika on kuitenkin n. 15 vuotta pitkä. Vauva-aika on vuoden ja toki siihenkin mahtuu myös sitä hiljaisuutta. Omat lapseni eivät ole mitään remuajia. Leikkivät, rakentelevat, askartelevat ym. Ei meillä ole useinkaan kovaa metakkaa, päätöntä juoksentelua ym. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia luonteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään ei ole hiljaista kuin silloin kun lapsi nukkuu. Neuvoni: älkää edes suunnitelko lapsia jos edes tuollaista asiaa ette tiedä! Miten luulette selviävänne 4 tunnin yöunista, pyykistä, jatkuvasti vauvan aikataulun mukaan elämisestä, ja siitä että kun vauva nukkuu, sinulla ei ole voimia lukea tai kuunnella musiikkia tai kirjoitella whatsapviestejä vaan kaadut itse sänkyyn?
Fiksut vanhemmat laskevat varmuuden vuoksi, että vauva tarvitsee läheisyyttä, puhtaat vaipat ja maitoa KOKO ajan. Ja Jos sattuukin olemaan itsekseen jonkun aikaa viihtyvä vauva, se on ihan ylimääräinen lahja!

Höh. Meidän ainokainen on hyvin nukkuvaa sorttia ja on jo 3-kuisesta (nyt puolivuotias) saakka nukkunut 7-8 tuntia putkeen, ja tämän päälle kahdet n. tunnin päikkärit. Eikä yhden lapsen kanssa välttämättä hirveästi tule edes pyykkiä, jos ei ole pulauttelevaa sorttia.

Tämä on niin yksilöllistä, eikä kukaan voi ennustaa miten oma vauva nukkuu. Meillä taas herättiin joka yö tuon ikäisenä 2-3h välein syömään.

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.

Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaajat puhuivat vauva-ajasta. Lapsiperheaika on kuitenkin n. 15 vuotta pitkä. Vauva-aika on vuoden ja toki siihenkin mahtuu myös sitä hiljaisuutta. Omat lapseni eivät ole mitään remuajia. Leikkivät, rakentelevat, askartelevat ym. Ei meillä ole useinkaan kovaa metakkaa, päätöntä juoksentelua ym. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia luonteita.

Päätöntä huutamista on vain vauvoilla ja vähän vielä taaperoilla. Kouluikäisenä lapsi alkaa olla jo aika hiljaa. Viimeistään 10-v. lopettaa hippaleikit ja kiljumiset. Erityislapset tietenkin ovat sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaajat puhuivat vauva-ajasta. Lapsiperheaika on kuitenkin n. 15 vuotta pitkä. Vauva-aika on vuoden ja toki siihenkin mahtuu myös sitä hiljaisuutta. Omat lapseni eivät ole mitään remuajia. Leikkivät, rakentelevat, askartelevat ym. Ei meillä ole useinkaan kovaa metakkaa, päätöntä juoksentelua ym. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia luonteita.

Päätöntä huutamista on vain vauvoilla ja vähän vielä taaperoilla. Kouluikäisenä lapsi alkaa olla jo aika hiljaa. Viimeistään 10-v. lopettaa hippaleikit ja kiljumiset. Erityislapset tietenkin ovat sitten erikseen.

Yhdestä lapsesta ei niinkään paljon tule ääntä, mutta useammat kun leikkivät, ääntä lähtee yli kaksi kertaa enemmän. Ei välttämättä päätöntä huutamista, mutta naurua ja hörsköttämistä.

Joko sä olet valmis ottamaan vastuuta mahdollisista haittavaikutuksistakin tai sitten et.

Tottakai elämä muuttuu, jos päädyt haluamaan lapsen, mutta sun pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siinä sua ei voi kukaan neuvoa tai auttaa.

Meillä yksi oli superrauhallinen ja helppo vauva, mutta sitten se alkoi puhua n. 2-vuotiaana ja nyt se on puhunut ja puhunut tauotta siitä lähtien koko hereilläoloaikansa. Sanotaan ettei oo tyhmiä kysymyksiä, mutta kyllä on ja meidän lapsi on ottanut elämäntehtäväkseen kysyä ne kaikki. Monta kertaa. Tai muuten vaan hölöttää. Tiedättekö sen Jedin paluun kohtauksen missä Yoda on niin väsynyt vastaamaan Luken kysymyksiin, että se vaan kuolee? Tästä on meemikin.
Toinen oli raskas ns. "suuritarpeinen" vauva, mutta homma helpottui kun se oli n. 3-vuotias ja sittemmin hän on ollut kuin ihmisen mieli. Viihtyy yksin ja seurassa, puhuu ihan fiksuja mutta osaa myös olla hiljaa. Tappelu näiden kahden välillä alkoi kun nuorempi oli n. 5-vuotias ja loppua ei näy. Varsinkin jos on jotain jännittävää tiedossa niin tappelu on aivan tauotonta. Erityisesti jos on jotain suurempaa luvassa, ja itelläkin hermot kireellä, niin voi jeesus miten se käyki suoraan sieluun ja riitely.

Kolmannesta on vielä vaikea sanoa paljon mitään, paitsi että hän ei kyllä tule jäämään edellisten jalkoihin. Ääni on kova ja kantava eikä hän pelkää käyttää sitä, tahtoa on edellistenkin edestä ja draamantaju hallussa jo nuorena. 

Hiljaista meillä on klo 20 lähtien ja saan nauttia siitä siihen asti kunnes on pakko mennä nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.
Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

11 kk vauvat on sellasessa päivänsädevaiheessa. Ei se ole vanhempien oman erinomaisuuden ansiota jos lapsi sattuu olemaan luonteeltaan rauhallinen. Teilläkin on uhmaikä vielä kokonaan korkkaamatta. 

Ap, todella viisasta miettiä tuota kaikkea ja punnita mikä painaa vaa´assa enemmän, oma rauha ja hiljaisuus vai se että kodissa on lapsi joka tuo omalta osaltaan iloa mutta myös valtavasti vastuuta, ääntä ja hankaluuttakin.

Valitettavasti niin moni ei mieti ollenkaan vaan niitä pentuja hankitaan ja sitten valitetaan kun ei pääse sinne eikä tänne ja joutuu valvomaan ja on ääntä ja on sairastumisia ja lastenhoito-ongelmaa ja kaiken päälle se menetetty vapaus.

Ehdottomasti on viisasta ajatella joka kantilta.  

Täällä on haudanhiljaista, meillä on kolme lasta: kaksi on koulussa ja kolmas on reissussa koulun kanssa, että ei tule tänne edes illalla tänään. koirakin nukkuu, eikä hauku tuulta just nyt. Mies töissä.

Minä en jotenkin tajunnut ajatella lapsista aiheutuvaa melusaastetta tai tauotonta perässäjuoksua ennen lapsien hankintaa ja hyvä niin. Olen aina rakastanut hiljaisuutta ja stressaantunut melusta. Olen myös aina ollut rauhallinen kotihiiri jota ei kiinnosta vouhottaa liikoja.

Omena voi pudota hyvinkin kauas puusta. Ensimmäiseni volyymi on jotain aivan tajutonta eikä pelkästään uhmahuutojen tai iltakiukkujen osalta vaan myös leikkiminen on semmoista jyskettä ja räminää että huh. Arjen suurinta luksusta on kun tämä keksii kaksi kertaa viikossa keskittyä 10 minuuttia itsenäisesti duploilla rakentamiseen. Nuorempi on vielä reilusti alle vuoden ja ihana itsekseen viihtyjä, mutta tiedän kokemuksesta että kun kävelytaidot ja kiipeilytaidot on opittu, saattaa meno muuttua täysin. Nyt muutaman kuukauden ajan olen saanut myös toimia aktiivisesti poliisina näiden kahden kommellusten välillä.

Hermothan tässä on kireällä kun oma leppoinen elämäntapani on kuopattuna, mutta haluan uskoa että valoa on tunnelin päässä. Ja koen vahvasti että olisin jäänyt kyllä paljosta paitsi jos olisin tajunnut pelätä mukavuusalueeltani uloslentämistä.

Meidän ainokainen on aina ollut sellainen rauhallinen ja perustyytyväinen lapsi joten kyllä meillä saa omaa rauhaa ja hiljaisuutta, pienen taaperon kanssa toki vähemmän kuin tuollaisen kymmenvuotiaan.

Tietenkään sitä ei voi ennustaa millainen lapsi on, mutta itse uskon että rauhallinen ympäristö rauhoittaa normaalin ihmisen.

Toki joskus on riehakkaita leikkejä tai raivareita, muttei se mitenkään jokapäiväistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaajat puhuivat vauva-ajasta. Lapsiperheaika on kuitenkin n. 15 vuotta pitkä. Vauva-aika on vuoden ja toki siihenkin mahtuu myös sitä hiljaisuutta. Omat lapseni eivät ole mitään remuajia. Leikkivät, rakentelevat, askartelevat ym. Ei meillä ole useinkaan kovaa metakkaa, päätöntä juoksentelua ym. Me vanhemmatkin olemme rauhallisia luonteita.

Päätöntä huutamista on vain vauvoilla ja vähän vielä taaperoilla. Kouluikäisenä lapsi alkaa olla jo aika hiljaa. Viimeistään 10-v. lopettaa hippaleikit ja kiljumiset. Erityislapset tietenkin ovat sitten erikseen.

Poikalapsilla varsinkin alkaa nettiyhteydellä pelaaminen kavereiden kanssa, kuulokkeet päässä huudetaan ja mölytään. Pahempaa kuin pikkulapsen kiljuminen tai vauvan itku. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 11 k leikkii myös ihan hiljakseen yksin ja nukkuu tietenkin hiljaa. En koe, että melua olisi aikuista enempää, koska vauva ei ole mikään karjuja. Paljon riippuu vanhemmista, parisuhteesta ja miten lasta hoidetaan. Rauhallisille vanhemmille voi tulla todennäköisemmin rauhallinen lapsi. Riidaton hyvä parisuhde on tärkeä, koska lapsi ottaa mallia aikuisista. Tärkeää, että vanhemmat eivät huuda kotona.
Minulle naurettiin ennen lasta, että katsotaan sitten, minkälainen huutaja se lapsesi on, kun joskus ihmettelin lasten huonoja käytöstapoja. No siitähän tuli juuri samanlainen kiltti ja rauhallinen kuin minäkin eli ei omena kauas puusta putoa.

Joskus putoaa vähän kauemmas. Mun miehen sisko sai kaksi lasta. Vanhemmat ovat flegmaattisuuteen saakka rauhallisia ja lapset aivan järkyttävän äänekkäitä. Vanhempi, 7, huutaa innostuessaan, ja innostuu valitettavasti kaikesta. Nuorempi, 2, huutaa tunnemyrskyissä, toistaiseksi niitä on ollut päivittäin koko elämän ajan, ja äänen täytyy tietysti kantaa sisaruksen yli...

Satunnaiset hotelliyöt yksin auttavat nukkumiseen, mutta tissuttelu alkaa muodostua ongelmaksi, kuulemma.

On. 

Meidän lapsi on vauvasta asti ollut tosi hiljainen. Jopa silloin kun on kavereita kylässä leikkivät nätisti hänen huoneessaan tai pelaavat pelejä. Ulkona kyllä lähtee ääntä toisinaan.

Lapsi on 9v tyttö.