Lue keskustelun säännöt.
Kun et kehtaa mennä ovesta ulos
01.05.2022 |
Koska painat 90 kiloa ja olet 166 senttiä pitkä - siis läski. Miten täällä voi elää tämän näköisenä? Ja kysyn tosissani. Kilot tulleet nyt tänä talvena, karmea maha ja häpeän itseäni. En käytä erityisemmin alkoholia, en röökaa, en syö mitään pullaa enkä karkkia, en suklaata, en tykkää mäkkäriruuasta. Nää kilot vaan tulee. Tuntuu etten kehtaa mennä firman kevätjuhliin, ei ole mitään mitä pukea päälle, näytän kauhealta. Apua.
Kommentit (84)
Oletko siis painanut viime syksynä vielä jotain 20-30 kiloa vähemmän? Jos et ole muuttanut elintapojasi, niin sinuna kävisin lääkärissä, koska tuo painonnousu voi kertoa ettei esim. kilpirauhaslääkkeesi annostus ole ihan kunnossa.
Jos kaikki on ok, niin kysyisin laihdutuslääkettä avuksi. Laihduttaa voi ihan hyvin myös ilman liikuntaakin (oliko se nyt 80% ruoka ja 20 liikunta) ja liikuntaa on myös sellaista, mitä voi harrastaa vaikkei esim. nivelet kestä lenkkeilyä tai ryhmäliikuntatunteja (mm. kuntosali, vesiliikunta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas (ja sori kun kiittelen koko ajan mutta tää on mulle oikeasti ihan valtava ongelma enkä pysty puhumaan tästä oikeasti kenenkään kanssa)
Itse asiassa hankin kävelymaton ja se on aivan loistava, mutta sitten sairastuin tammikuussa koronaan minkä jälkeen en ole pystynyt vieläkään kunnon kävelyihin. Yritän kyllä mutta keuhkot ei kestä. Pystyn liikkumaan erilaisissa paikoissa mutta voimat menee nopeasti ja joudun koko ajan rajoittamaan matkaa jne.
Mutta sinänsä luontopolut kyllä kuulostaisi mun jutulta myös, tosin kohta joku laiha suunnistaja hölkkää ohi ja meikäläinen puuskuttaa ylämäessä...
Mutta siis myös mitä täällä tulee tuosta aterioinnista, olen todella, todella kiinnittänyt tähän huomiota. Jopa niin että hommasin ravitsemusneuvojan opastuksen, mutta oli ehkä aika tyhjän kanssa, ei siis oikein mitään enempää kuin mitä löytää netistä jne. Oon jo pitkään ollut Sulamossa ja punninnutkin, nyt tosin vähän vähemmän koska on tuntunut ettei siitäkään ole mitään apua. Itse asiassa pitäisi syödä "enemmän".
Tämä just: keho menee säästöliekille jos ei syö tarpeeksi, mutta samalla pitäisi syödä vähemmän. Miten tämä tapahtuu..?
Vierailija kirjoitti:
Itsekin inhoan mennä ovesta ulos. Tuntuu että kaikki kyttää, että sielläkin taas yksi läski lyllertää. Aika usein ajan autolla johonkin syrjään ja lähden sieltä luontopolkuja kävelemään. Siellä ei ole sitä tunnetta kuin olisi näyteikkunalla puuskuttamassa. Mutta jos sulla on liikuntarajoitteisuutta, ei taida tämä onnistua. Olisiko sulla mahdollista hankkia kotiin joku kuntoilulaite?
Jospa muuttaisit asennettasi hieman? Monet katsovat oikeasti ihaillen niitä jotka päättäväisesti ovat liikkeellä saadakseen itseensä terveellisiin mittoihin. Muistan itsekin entisenä läskinä kun vit utti mennä ryhmäliikuntatunneille kun mietin mitä muut minusta ajattelevat. Lopulta kun tajusin ettei muilla ole aikaa siellä kytätä mitä muut tekee, kun kaikkien oli keskityttävä siihen omaan suoritukseen, niin tästä tuli itsellekin mukavaa. Kunto kasvoi viikko viikolta ja kilot karisivat.
Ensimmäisellä tunnilla meinasin sitä paitsi oksentaa, joten ei muuta kuin rohkeasti vaan nyt liikkumaan!
Naisellisesti pukeutuminen varmaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käymän miehen kanssa lenkillä.
Niih... no ei oo silleen miestä ja sit mulla on tosiaan semmonen lenkkeilyä haittaava terveydellinen ongelma. Muuten hyvä idea kyllä.
Entäs uiminen?
Kun kehtais mennä uimahalliin :/
Mites kotijumppaa jonkun videon tahtiin? Ihan kehonpainolla vaikkapa? Päättäväisesti päätät päivät milloin jumppaat vaikka 2-3krt viikkoon ja kun olet tehnyt säännöllisesti saman jumpan 8 viikkoa niin alat huomata ettet hengästy enää niin helposti ja jaksat aina vain paremmin. Se motivoi jatkamaan ja haastamaan kehoa aina vaan lisää. Sen 8 viikon jälkeen voit vaihtaa ohjelmaa haastavampaan. Tsemppiä! Näitä jumppaohjelmia on Youtube pullollaan.
Toi kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Ehkä vaan ihan todella rupean johonkin tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis painanut viime syksynä vielä jotain 20-30 kiloa vähemmän? Jos et ole muuttanut elintapojasi, niin sinuna kävisin lääkärissä, koska tuo painonnousu voi kertoa ettei esim. kilpirauhaslääkkeesi annostus ole ihan kunnossa.
Jos kaikki on ok, niin kysyisin laihdutuslääkettä avuksi. Laihduttaa voi ihan hyvin myös ilman liikuntaakin (oliko se nyt 80% ruoka ja 20 liikunta) ja liikuntaa on myös sellaista, mitä voi harrastaa vaikkei esim. nivelet kestä lenkkeilyä tai ryhmäliikuntatunteja (mm. kuntosali, vesiliikunta).
No joo viime kesänä siis painoin n. 13 kiloa vähemmän ja n. 15 kiloa tuli käytännössä syksyllä. Sain jo pari kiloa pois, mutta sitten tuli korona. Tuntuu että tää on aivan mahdotonta. Mut joo, ehkä todella yritän saada sen Ozempicin. Kiitos.
Sama ongelma
Satoja kertoja yrittänyt laihduttaa, aina repsahdan, jopa samana päivänä.
Olen 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
Mietin it se mu rhaa tän ylipainon vuoksi.
Lapset vaan ei sitä kestäisi, eli kotona joudun olemaan loppuelämäni.
N37 162cm ja 100kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin inhoan mennä ovesta ulos. Tuntuu että kaikki kyttää, että sielläkin taas yksi läski lyllertää. Aika usein ajan autolla johonkin syrjään ja lähden sieltä luontopolkuja kävelemään. Siellä ei ole sitä tunnetta kuin olisi näyteikkunalla puuskuttamassa. Mutta jos sulla on liikuntarajoitteisuutta, ei taida tämä onnistua. Olisiko sulla mahdollista hankkia kotiin joku kuntoilulaite?
kaikkien oli keskityttävä siihen omaan suoritukseen, niin tästä tuli itsellekin mukavaa. Kunto kasvoi viikko viikolta ja kilot karisivat.
Ensimmäisellä tunnilla meinasin sitä paitsi oksentaa, joten ei muuta kuin rohkeasti vaan nyt liikkumaan!
Tää on hyvä.
Voi olla myös että mulla on vähän liian ankara mielikuva siitä miltä pitäisi näyttää. Elämä ei ole enää sellaista, että se ihan noin vain onnistuisi... pitäisi varmastikin olla vähän armollisempi meininki itseä kohtaan - tuttua tuokin että ihailen muita jotka selvästi tsemppaa, mutta itseä kohtaan sama fiilis on paljon vaikeampaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma
Satoja kertoja yrittänyt laihduttaa, aina repsahdan, jopa samana päivänä.
Olen 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
Mietin it se mu rhaa tän ylipainon vuoksi.
Lapset vaan ei sitä kestäisi, eli kotona joudun olemaan loppuelämäni.
N37 162cm ja 100kg
Mä en mieti ihan itsemurhaa, mutta itseinhon tunne on erittäin tuttu ja masentava. Mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä... ehkä sun myös pitäisi yrittää hakea se Ozempic? Koska tuntuu että siitä voisi oikeasti olla apua. Itselläni ei ole esim piikkikammoa joten pistos kerran viikossa olisi ihan ok. Toki pitää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen hyvinvointiin koska se on osa tätä kokonaisuutta. Voimia sulle!
Vierailija kirjoitti:
Mites polkypyöräily?
Se on ihanaa kyllä ja onnistuukin sinänsä... jotenkin tässä on sekin että ei uskalla aloittaa mitään. On jotenkin täällä eristyneenä eikä uskalla eikä kehtaa. Samaan aikaan näkee että moni muu menee ihan ok itsensä kanssa ja samaan aikaa häpeää sitä että häpeää itseään :D Voisiko olla yhtään monimutkaisempaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma
Satoja kertoja yrittänyt laihduttaa, aina repsahdan, jopa samana päivänä.
Olen 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
Mietin it se mu rhaa tän ylipainon vuoksi.
Lapset vaan ei sitä kestäisi, eli kotona joudun olemaan loppuelämäni.
N37 162cm ja 100kgMä en mieti ihan itsemurhaa, mutta itseinhon tunne on erittäin tuttu ja masentava. Mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä... ehkä sun myös pitäisi yrittää hakea se Ozempic? Koska tuntuu että siitä voisi oikeasti olla apua. Itselläni ei ole esim piikkikammoa joten pistos kerran viikossa olisi ihan ok. Toki pitää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen hyvinvointiin koska se on osa tätä kokonaisuutta. Voimia sulle!
Anteeksi mutta itsaria mietit vaikka sulla on lapsia ja ratkaisu on yllättävänkin helppoa? Oikeasti laihduttaminen on todella helppoa.
Itse ajauduin laihduttamisen jälkeen ylikuntoon kun menin niin fitness huumaan mukaan. Siihen verrattuna laihduttaminen oli helppoa, mutta ylikunnon aiheuttamat rytmihäiriöt, unettomuus ja muut neurologiset häiriöt on jo niin vakavia, että niiden tuhoista tulen kärsimään varmaan ikuisesti.
Sen neuvon annan että älä seuraa fitness mimmejä liian tarkkaan, mutta joku motivaattori olisi ihan jees joka kannustaa terveelliseen elämäntapaan.
Älä vertaile itseäsi kehenkään, vaan etsi oma juttusi. Kun löydät itselle miellyttävän liikuntamuodon, niin keho ja mieli kiittää.
Jos otat PT:n niin katso tarkkaan ettet ota jotain itseoppinutta syömishäiriöistä fitness pyllistelijää.
No, sanon vaan sen, että nykyään on mahdollista saada lääkäriltä apua painonhallintaan. En jättäisi sitä korttia katsomatta, jos olo on noin epätoivoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma
Satoja kertoja yrittänyt laihduttaa, aina repsahdan, jopa samana päivänä.
Olen 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
Mietin it se mu rhaa tän ylipainon vuoksi.
Lapset vaan ei sitä kestäisi, eli kotona joudun olemaan loppuelämäni.
N37 162cm ja 100kgMä en mieti ihan itsemurhaa, mutta itseinhon tunne on erittäin tuttu ja masentava. Mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä... ehkä sun myös pitäisi yrittää hakea se Ozempic? Koska tuntuu että siitä voisi oikeasti olla apua. Itselläni ei ole esim piikkikammoa joten pistos kerran viikossa olisi ihan ok. Toki pitää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen hyvinvointiin koska se on osa tätä kokonaisuutta. Voimia sulle!
Anteeksi mutta itsaria mietit vaikka sulla on lapsia ja ratkaisu on yllättävänkin helppoa? Oikeasti laihduttaminen on todella helppoa.
Itse ajauduin laihduttamisen jälkeen ylikuntoon kun menin niin fitness huumaan mukaan. Siihen verrattuna laihduttaminen oli helppoa, mutta ylikunnon aiheuttamat rytmihäiriöt, unettomuus ja muut neurologiset häiriöt on jo niin vakavia, että niiden tuhoista tulen kärsimään varmaan ikuisesti.
Sen neuvon annan että älä seuraa fitness mimmejä liian tarkkaan, mutta joku motivaattori olisi ihan jees joka kannustaa terveelliseen elämäntapaan.
Älä vertaile itseäsi kehenkään, vaan etsi oma juttusi. Kun löydät itselle miellyttävän liikuntamuodon, niin keho ja mieli kiittää.
Jos otat PT:n niin katso tarkkaan ettet ota jotain itseoppinutta syömishäiriöistä fitness pyllistelijää.
Mä oon siis ap enkä tämä joka mietti elämänsä lopettamista näistä samoista syistä (nyt sinä joka mietit, niin pidä huolta itsestäsi joohan!) mutta joo, sulla on hyviä pointteja. Ja toi että ylikuntoon ei pidä itseään ajaa.
Mielenkiintoinen ajatus toi että laihduttaminen on helppoa mutta liiallisen intoilun seuraukset ei. Pistää miettimään.
Vierailija kirjoitti:
No, sanon vaan sen, että nykyään on mahdollista saada lääkäriltä apua painonhallintaan. En jättäisi sitä korttia katsomatta, jos olo on noin epätoivoinen.
Mä yritän tätä. En vaan tiedä miten se tehdään. Ilmeisesti ei työterveyshuollon eikä terkkarin kautta, eli kai pakko yrittää yksityisesti? Jostain ne rahat ehkä vaan pitää vääntää.
Sama juttu. Tukkani on niin kauhea etten uskalla lähteä mihinkään, eikä ole mitään päällepuettavaa sen jälkeen kun lihoin kymmenisen kiloa tuosta noin vain. Pelkään parturiin menoa enkä osaa leikata itse. En löydä mistään sellaisia vaatteita kuin haluaisin. En tajua, miten ihmiset selviytyvät näistä asioista ihan kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma
Satoja kertoja yrittänyt laihduttaa, aina repsahdan, jopa samana päivänä.
Olen 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
Mietin it se mu rhaa tän ylipainon vuoksi.
Lapset vaan ei sitä kestäisi, eli kotona joudun olemaan loppuelämäni.
N37 162cm ja 100kgMä en mieti ihan itsemurhaa, mutta itseinhon tunne on erittäin tuttu ja masentava. Mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä... ehkä sun myös pitäisi yrittää hakea se Ozempic? Koska tuntuu että siitä voisi oikeasti olla apua. Itselläni ei ole esim piikkikammoa joten pistos kerran viikossa olisi ihan ok. Toki pitää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen hyvinvointiin koska se on osa tätä kokonaisuutta. Voimia sulle!
Kiitos.
Tuntuu, että tuskin laihdun lääkkeelläkään, kun syöminen vie yleisen pahan olon pois.
Tupakkaa mietin, siinä katoaa nälkä ja paha mieli.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma
Satoja kertoja yrittänyt laihduttaa, aina repsahdan, jopa samana päivänä.
Olen 7 vuotta yrittänyt laihduttaa.
Mietin it se mu rhaa tän ylipainon vuoksi.
Lapset vaan ei sitä kestäisi, eli kotona joudun olemaan loppuelämäni.
N37 162cm ja 100kgMä en mieti ihan itsemurhaa, mutta itseinhon tunne on erittäin tuttu ja masentava. Mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä... ehkä sun myös pitäisi yrittää hakea se Ozempic? Koska tuntuu että siitä voisi oikeasti olla apua. Itselläni ei ole esim piikkikammoa joten pistos kerran viikossa olisi ihan ok. Toki pitää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen hyvinvointiin koska se on osa tätä kokonaisuutta. Voimia sulle!
Anteeksi mutta itsaria mietit vaikka sulla on lapsia ja ratkaisu on yllättävänkin helppoa? Oikeasti laihduttaminen on todella helppoa.
Itse ajauduin laihduttamisen jälkeen ylikuntoon kun menin niin fitness huumaan mukaan. Siihen verrattuna laihduttaminen oli helppoa, mutta ylikunnon aiheuttamat rytmihäiriöt, unettomuus ja muut neurologiset häiriöt on jo niin vakavia, että niiden tuhoista tulen kärsimään varmaan ikuisesti.
Sen neuvon annan että älä seuraa fitness mimmejä liian tarkkaan, mutta joku motivaattori olisi ihan jees joka kannustaa terveelliseen elämäntapaan.
Älä vertaile itseäsi kehenkään, vaan etsi oma juttusi. Kun löydät itselle miellyttävän liikuntamuodon, niin keho ja mieli kiittää.
Jos otat PT:n niin katso tarkkaan ettet ota jotain itseoppinutta syömishäiriöistä fitness pyllistelijää.
Mulla ollut Siekkisen valmennus kaksi kertaa. Mutta nekin onnistuin kusemaan eli en saanut painoa pois.
Siksi tuntuu, että hauta on ainoa vaihtoehto, en ilmeisesti ole täysjärkinen, (normaali ihminen niin kuin muut) kun ei ole itsekuria laihduttaa.
Jos olisin tiennyt että lihon 34kg, niin en olisi lapsia tehnyt. Mutta tulevaisuutta ei voi ennustaa.
N37
Mulla kiloihin on ilman muuta vaikuttanut eniten stressi. Kaikki valvominen, huoli, yksin selviäminen.
Ymmärrän tämän ja samaan aikaan syytän itseäni milloin laiskuudesta, milloin mistäkin.
Ap.
Mites kotijumppaa jonkun videon tahtiin? Ihan kehonpainolla vaikkapa? Päättäväisesti päätät päivät milloin jumppaat vaikka 2-3krt viikkoon ja kun olet tehnyt säännöllisesti saman jumpan 8 viikkoa niin alat huomata ettet hengästy enää niin helposti ja jaksat aina vain paremmin. Se motivoi jatkamaan ja haastamaan kehoa aina vaan lisää. Sen 8 viikon jälkeen voit vaihtaa ohjelmaa haastavampaan. Tsemppiä! Näitä jumppaohjelmia on Youtube pullollaan.