Lue keskustelun säännöt.
Mikä on erikoisin paikka, jossa olet käynyt ulkomailla?
Oletko esim. vahingossa harhaillut outoon/vaaralliseen kortteliin, löytänyt groteskeja tilataideteoksia sisältävän yksityisen puiston tai eksynyt pyhään lehtoon?
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Bangkokissa slumissa, asustelin siellä viikonpäivät ja aivan rehellisesti täytyy sanoa että siellä oli tosi mukavia ihmisiä.
Bombayn nyk (Mumbai)n slummi oli sekin kyllä aika erikoinen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Punainen meri oli "mielenkiintoinen" kokemus. Jestas, että kutisin sen jälkeen...
Joo, suolavedessä uinnin jälkeen kannattaa tosiaan käydä suihkussa. Muuten kutiaa kyllä.
Possujen kanssa uimassa Bahamalla
Oltiin joskus opiskelijabudjetilla kiertämässä Intiaa. en nyt muista, missä kaupungissa oltiin, mutta buukattiin joku suurinpiirtein halvin huone kaupungista. Hämmästys oli iso, kun saavuttiin aulaan ja se oli oikeasti iso hienon hotellin aula. Sitten mentiin huoneeseen, joka oli aivan valtava, varmaan lähemmäs 100 m2. Huoneen ainoat huonekalut olivat parisänky keskellä huonetta ja sen edessä oleva piironki, jonka päällä oli 80-luvun matkatelkkari. Sängyn päädyssä istui avoimesta ikkunasta sisään lentänyt korppi. Hotelli oli ilmeisesti nähnyt parempiakin päiviä.
Hotellin työntekijä kävi hätistämässä korpin pois ja ojensi kätensä tippiä varten. Kyllä siinäkin yksi yö nukuttiin, mutta oltiin kyllä ihan tyytyväisiä, että mukana oli omat makuupussilakanat.
Kurlan asema Mumbaissa. Taksikuski sanoi, että ei sinne voi valkoihoinen mennä, teidät tapetaan. No elossa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kreetalla Arkadin luostarin parkkipaikan vieressä erillään itse luostarissa oli vielä 2000-luvun alussa kenelle tahansa avoin ja valvomaton "luuhuone", jossa oli vitriineissä pääkalloja. Niiden vitriinien lukko oli olemattoman heppoinen, lusikalla olisi kaapin saanut auki. Muutama vuosi sitten ulko-ovi oli jo jykevästi lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punainen meri oli "mielenkiintoinen" kokemus. Jestas, että kutisin sen jälkeen...
Joo, suolavedessä uinnin jälkeen kannattaa tosiaan käydä suihkussa. Muuten kutiaa kyllä.
Kävinkin. Siellä rannalla oli suihkut sitä varten. Kutisin silti koko loppupäivän.
Transnistria, alue Moldovan kupeessa joka elää neuvostohengessä edelleen.
Vuoristo Karabah, nykyinen Artsakh. Silloin sodan jäljet näkyivät vielä selvästi mutta ihmiset elivät normaalia arkeaan puoliksi pommien takia hajonneissa taloissa. Oltiin Armeniaa kiertelemässä ja samalla piipahdettiin tuolla.
Ehkä yksi erikoinen on Yhdysvalloissa, Washington DC:ssä heidän ulkoministeriö kun ei se ole mikään turistikohde, mutta ystävä oli siellä töissä ja esitteli paikkaa. Valkoisessa talossa kävimme myös, mutta sinnehän pääsee kyllä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sedlecin luukirkko Tshekin tasavallassa. Kaikki paikat täynnä luita ja pääkalloja.
Mä olen käynyt luukirkossa Roomassa.
Se oli järkyttävä yllätys. Me luultiin menevämme tavalliseen roomalaiskatoliseen kirkkoon. Meille ei selvinnyt mikä kumma se oli.
Eiköhän siellä paikanpäällä ollessa olis selvinnyt että Kapusiinimunkkien krypta.
Me ihan tarkoituksella etsittiin toi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reeperbahnin ilokatu Saksan Hampurissa. Joku ilonainen yritti kaupata itsensä mun iskälle huhtikuun lopussa 2012 keskellä vilkasta iltaa kun olin siellä kävelemässä mun iskän ja vanhimman isosiskon kanssa. Mun vanhin isosisko oli siis tuolloin yliopistovaihdossa Hampurissa ja kävin siellä iskän kanssa katsomassa sitä. Samaan aikaan joku kaupitteli siellä kannabista ja muita huumeita. Muistan kun mun vanhin isosisko sanoi mulle siellä, että kerran sen yksin kävellessä kyseisellä kadulla joku random ilonainen alkoi ampumaan vesipyssyllä sitä kun hän käveli yhden ilonaispaikan näyteikkunan ohi.:-D
M28Hampurissa on myös katu johon naiset (alannaisia lukuunottamatta) eivät saa mennä lainkaan. Ehkä siskosi erehtyi juuri tuolle kadulle 😚
Ehkä mutta sillä varsinaisella Reeperbahnilla saa silti kävellä kans naiset. Siellä liikkuu niin monenlaista hiihtäjää jo valmiiksi, niin mahtuvat mainiosti joukkoon.
T: se M28
Peltikatu eli Herbertstrasse on se naisilta suljettu.
Repiksellä on kuitenkin aika normaali meno jos ei ihan yöllä mene, siellähän on ihan tavallisia kauppoja, ruokapaikkoja ja oisko Hesekin vielä? Ei oo nyt tullut käytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Böda Sand Camping Öölannissa. Kulttuuri shokkia riitti. Yksi mukavimmista oli lapsi myönteisyys. Siihen en ole koskaan Suomessa törmännyt.
Sitten myös Eremitaaši Pietarissa. Siellä vasta shokkia riittikin. Onneksi olen nähnyt museon ja pajon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha suolakaivos Saksassa. Ajettiin junalla louhoksen sisään ja ylitettiin maanalainen järvikin. Kaivosvaatteetkin oli. Suljetun paikan kammo vaivasi. Iso puinen liukumäkikin olisi pitänyt laskea porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reeperbahnin ilokatu Saksan Hampurissa. Joku ilonainen yritti kaupata itsensä mun iskälle huhtikuun lopussa 2012 keskellä vilkasta iltaa kun olin siellä kävelemässä mun iskän ja vanhimman isosiskon kanssa. Mun vanhin isosisko oli siis tuolloin yliopistovaihdossa Hampurissa ja kävin siellä iskän kanssa katsomassa sitä. Samaan aikaan joku kaupitteli siellä kannabista ja muita huumeita. Muistan kun mun vanhin isosisko sanoi mulle siellä, että kerran sen yksin kävellessä kyseisellä kadulla joku random ilonainen alkoi ampumaan vesipyssyllä sitä kun hän käveli yhden ilonaispaikan näyteikkunan ohi.:-D
M28Hampurissa on myös katu johon naiset (alannaisia lukuunottamatta) eivät saa mennä lainkaan. Ehkä siskosi erehtyi juuri tuolle kadulle 😚
Tää muuten taitaa olla se kyseinen katu, jonne mun isosisko on eksynyt siellä Reeperbahnin/ St. Paulin alueella siellä Hampurissa vaihdossa ollessaan.:-D
T: se M28
En tiedä varmasti, oliko sama katu, mutta mä palloilin tuolla 80-luvun alussa alaikäisenä. Silloin pääsimme kyllä niille kaduille, joissa naiset olivat puolialasti ikkunoissa. Oli todella outoa nähdä se teinin näkökulmasta. Siihen aikaan paljasta pintaa ei todellakaan ollut samassa määrin kuin nyt.
Toisella, pienellä sivukadulla saimme myös me vesipyssystä todella pahanhajuista halpishajuvettä päällemme. Ällötti, ajattelimme oliko siinä jotain eritteitä seassa.
Pikkukylän asukkaan puucee Keniassa, maahan kaivettu reikä, johon piti osua. Enkä moiti, oli vain erilainen kokemus.
Lastenkoti Keniassa - se pienen vauvan isojen silmien katse jäi loppuelämäksi mieleen.
Interraililla neljän muun kanssa, kun junan ovet sulkeutuivat kesken kaiken ja juna lähti. Jättäen puolet porukasta junaan ja puolet asemalle. Ei ollut kännyköitä silloin, mutta löysimme toisemme uudelleen :)
Ho Chi Minhin mausoleumi Hanoissa, Vietnamissa. Paikalliset sylivauvaa myöten hiljentyivät kun saavuttiin balsamoidun ruumiin luo. Sitä heppua kunnioitetaan tosissaan ja vieläkin.
Spinalongan saari Kreetan edustalla lähellä Agios Nikolaosta. Spitaalisia on viety sinne eristyksiin vielä 1950-luvun alussa. Saaren takaosassa oli vähän kuin maahan upotettu aiv-siilo, johon kuolleet oli sitten heitetty viimeiseen lepoonsa. Siiloa ympäröi joku kettinki ja ruostunut Do not enter-kyltti, mutta jonossahan siellä turistit kävivät luita kurkistelemassa. Puistattaa ajatella, että vieläkin on varmaan elossa ihmisiä, joiden läheisiä on aikoinaan lähetetty saarelle kuolemaan.
Varasin minulle ja miehelle äkkilähdön Riikaan muutama vuosi ennen koronaa. Takana oli vauva- ja taaperovuodet joiden aikana mies teki uraa ja minä opiskelin. Olin todella väsynyt ja ajattelin että kaipaan lomaa, kun miehen vanhemmat vähän yllättäen pyysivät lapsia viikonlopuksi luokseen.
Aivan summamutikassa varasin kivan näköisen hotellin ja varaushetkellä huomasin että siinä oli kohta että ota lentokenttäkuljetus kauttamme. Klikkasin sen, maksoin hotellin ja lennot ja aloin pakata.
Yllätys oli suuri, kun lentokentällä meitä vastassa oli oikea vanhan ajan kuljettaja piteli kylttiä jossa oli meidän sukunimi. Hänellä oli tumma puku, sellainen kuljettajan hattu päässä ja valkoiset hanskat kädessä. Hän vei meidät hotellille mustalla edustusautolla. Hotellissa meitä odotti tilava huone, ilmainen spa-hoito ja kuohuviini. Hotellin huonepalvelu toimi kuin unelma, ruoka oli taivaallista ja palvelu ensiluokkaista. Samalla autolla sitten takaisin lentokentälle todellakin levänneenä.
Tämä oli erikoisin siksi, että en tajunnut hotellia varatessa että varasin hienomman mitä olisin lasten kanssa, enkä tiennyt kuljetuksista enkä siitä että sain maistaa vähän luksusta.
Riikassa käytiin muutamassa pienessä, söpössä ns. kotiseutumeseossa jossa toisessa oli meneillään englannin kielinen luento kaupungin menneisyydestä. Luennoitsija oli loistava!
Kaiken kaikkiaan erittäin erilainen miniloma.
Varmaan se Seattlen purkkakuja.. ainakin yksi ällöttävimmistä. Ja oon kuintekin vahingossa harhaillut 90-luvun alussa Damin punaisten lyhtyjen alueelle.