Mullistava keksintö luonnontieteissä - miten etenisit?

Vierailija kirjoitti:

Millaisiakohan ideoita Einstein luki työskennellessään patenttitoimistossa? Inspiroivatko ideat häntä, mitä hän niistä ajatteli.

Ainakin hän sai pomoltaan haukut koska oli teki hakemuksen jättäneille parannusehdotuksia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisiakohan ideoita Einstein luki työskennellessään patenttitoimistossa? Inspiroivatko ideat häntä, mitä hän niistä ajatteli.

Ainakin hän sai pomoltaan haukut koska oli teki hakemuksen jättäneille parannusehdotuksia :D

heh heh...

Veisin tämän keksinnön (jos se on sellaista laatua) pantentti- ja rekisterihallitukseen ja hakisin sieltä pantenttioikeutta. Tuskin puhuisin asiasta muille kuin perjeenjäsenille. 

Nyt alkoi kiinnostaa, että minkä tieteen alalta tämä keksintösi on?

Kallonkutistajalle puhuisin.

Aijon ryhtyä tutkimaan onko asunnoissa lattia aina lattialla vai voisiko se olla seinällä tai katossa. Tätä varten vaadin miljardiapurahat ja tuet, jotka yhteiskunnan on maksettava minulle voidakseni tutkia tätä ongelmaa. Tutkimus tulee olemaan pitkäaikainen senkin selvittämiseksi, voiko lattian paikka vaihtua ajan kuluessa. Olen määritellyt tarvittavaksi tutkimusajaksi ainakin 15-20 vuotta, jonka jälkeen jään eläkkeelle... ai niin ja ilmoitan saamani tutkimustuloksen.

Vierailija kirjoitti:

Aijon ryhtyä tutkimaan onko asunnoissa lattia aina lattialla vai voisiko se olla seinällä tai katossa. Tätä varten vaadin miljardiapurahat ja tuet, jotka yhteiskunnan on maksettava minulle voidakseni tutkia tätä ongelmaa. Tutkimus tulee olemaan pitkäaikainen senkin selvittämiseksi, voiko lattian paikka vaihtua ajan kuluessa. Olen määritellyt tarvittavaksi tutkimusajaksi ainakin 15-20 vuotta, jonka jälkeen jään eläkkeelle... ai niin ja ilmoitan saamani tutkimustuloksen.

Eli yksinkertaisesti vaadit. Okei. Mullistajalla täytyykin olla grandiositeettia... (tai suhteita). Eihän mistään muuten mitään tule.

Mutta mikä on se keksintö? Mikä tekee siitä lupaavan?

Biljardit saa Ukraina, Taiwan, Israel... mutta kuka saa miljardit (ja onko niillä arvoa)?

What is the “next Einstein” working on right now? https://qr.ae/pvZvhw (Quora)

Answer:

Ian Miller PhD., FRSC, chemist, theoretician, author

"If you mean someone who will come up with a revolutionary theory, I am not sure there will be one. The first requirement is NOT to work in a large group. Large groups need funding, and funding does not go to people playing in left field, and worse, large groups require group think. The revolutionary thinker cannot be held down by all the others who do not want to be revolutionary. The next problem is that the revolutionary will probably have to go about things a different way. You are not going to be revolutionary by working on the mathematics of general relativity because by definition, that is standard. A revolutionary advance starts with induction, and with some simple premises. For example, Einstein started by focusing on the fact that light speed was a limit. That in itself was not entirely revolutionary, but then he started to think about what that implied. Length contraction was known, but Einstein’s thinking went somewhat deeper. Then later he started general relativity with the premise that the equivalence principle held, then he thought for a long time about the deeper consequences. Then he got into the mathematics, which he used as a tool to develop is theory.

Now the immediate problem is that it is not obvious right now what you can use as a basic premise for something revolutionary. Take dark matter. We do not even know what it is, or even if it is. Same with dark energy. It is a problem that we know exists, but it is not at all obvious where to start, and even more so, what you can predict. It is all very well to say that dark energy is affecting the expansion of the cosmos, but unless you can end up predicting something else that you can measure, you are not getting anywhere.

Finally, there is another rather subtle problem. If you are working in an area where there is a problem but you are approaching it in an unconventional way, the chances are your funding is weak. If you publish in a journal, about three people may read it. In Einstein’s day, there were so few papers, the lot could be examined by a reasonably large percentage of the scientists vaguely in the field. Now that is not possible. So to make an impact, you have to go and push this at a lot of conferences, and there is still no guarantee of success. But if you do not get lots of funding and you do not have a big enough reputation to guarantee to get speaking time in a prime slot, who is going to believe you?"

jatkuu

jatkoa

"To give you an idea of the difficulties, from what is obviously a somewhat lower level sequence of events (I am not trying to pretend any of what follows is up there with Einstein, but maybe it is significant) let me tell you of some of my experiences which are mainly involving chemical theory.

1.      I started my career by entering a controversy (whether electrons in strained systems delocalised). I wrote a series of 5 papers that effectively said that no, they were not, and all effects could be explained in terms of strain and Maxwell’s electromagnetic theory. The leading lights decided it did, based on quantum computations that also predicted huge stability in polywater, and a review settled the issue - by ignoring everything that did not agree with what they decided. I had abandoned this crusade because I had to earn a living.

2.      I published a paper in which I showed evidence to support the concept that the wave functions of electrons in multielectron atoms did not follow the functions of the excited states of hydrogen (which everyone assumes) but rather were more stable, and avoided issues with the Exclusion Principle by being superpositions of different functions, and thus managed to avoid radial nodes. A lot of data fitted the functions, but this has been ignored. The problem is, if it is correct, then all computations of chemical bonding other than for hydrogen are wrong because there is a quantum effect that is ignored. Subsequent papers that showed what that effect was, and why it was required were rejected by editors on the ground that “there would be insufficient interest, and space is at a premium”.

3.      In the theory of planetary formation, everyone starts with an assumed distribution of planetesimals, but nobody has a clue how they formed. Nevertheless there is a small industry of preparing papers based on how planets form by the gravitational effects of these. This may or may not be correct, and I believe there is plenty of evidence it is wrong because if correct, all planets, being made of the same stuff, should have the same composition, but they don’t. Anyway, I submitted papers arguing that the initiation is based on chemical interactions, but they were rejected because there was no computer modelling. Since I did not have a distribution of planetesimals, there was nothing to model but that was not appreciated.

The above is not intended to indicate anything other than that if you are not in the mainstream, it is extremely hard to make an impact. If you are in the mainstream, you are, by definition, not going to be revolutionary."

-Tee mullistava keksintö

-Vauva-palstalle kysymään jatkotoimenpiteitä.

Ei sillä, toivottavasti sinulla on hieno idea :)

Juha Samela: Tieteellinen filosofia. Ajatuksia luonnonfilosofiasta ja tieteestä.

välkky keskonen keksinyt kolmi kulmaisen pyörän 

Taiteilija Mika Heinonen, hieno kirjoitus, joka tuli mieleen luonnonfilosofiasta:

”Kaikkien romantikkojen tavoin minäkin veistän henkeä. Etsin aineellista muotoa luonnon ja kulttuurin väliselle yhteydelle. Se on oman elämäni punainen lanka, silta, joka kytkee minussa sen, mikä kuuluu luontoon, siihen, mikä on kulttuuria. Fyysinen kohtaa metafyysisen. Teen usein leikin ja vapaan assosiaation kautta, mutta en yritä olla vain hauska tai nokkela. Idea ja sisältö edellä, materiaali ja muoto perässä. Vuosia mietin tiettyjen avainpaikkojen merkitystä elämässäni. Paikka on aina erityistapaus. Se on ainutkertainen niin kuin hetki ikuisuudessa tai yksilö osana ihmiskuntaa. Minun paikkani ovat saaria, toinen Roineella, toinen Päijänteellä. Päijänteelle olen myös rakentanut itse puretusta vanhasta hirsikehikosta talonpoikaisen mökin omaan saareeni. Sen henki kulkee mukana taiteessani. Pitkään olen tehnyt myös tribuutteja omille mestareilleni. Samoin ympäristötaide on kiintoisaa ja tärkeää, sillä ympäristösuhteemme on pahasti vinoutunut. Kilpailun sijasta pitäisi palata luonnollisuuteen, alkulähteelle. Kulttuurin ja luonnon tulisi lomittua keskenään, näennäisen vastakohtaisuuden (kulttuuri ihmisen rakentamana anti-luontona) tulisi lientyä. Taide voi auttaa tässä. Ajattelumme perusta on mielikuvissa, se on siis visuaalinen. Taide muokkaa, rikkoo ja rakentaa mielikuvia.”

Vierailija kirjoitti:

Taiteilija Mika Heinonen, hieno kirjoitus, joka tuli mieleen luonnonfilosofiasta:

”Kaikkien romantikkojen tavoin minäkin veistän henkeä. Etsin aineellista muotoa luonnon ja kulttuurin väliselle yhteydelle. Se on oman elämäni punainen lanka, silta, joka kytkee minussa sen, mikä kuuluu luontoon, siihen, mikä on kulttuuria. Fyysinen kohtaa metafyysisen. Teen usein leikin ja vapaan assosiaation kautta, mutta en yritä olla vain hauska tai nokkela. Idea ja sisältö edellä, materiaali ja muoto perässä. Vuosia mietin tiettyjen avainpaikkojen merkitystä elämässäni. Paikka on aina erityistapaus. Se on ainutkertainen niin kuin hetki ikuisuudessa tai yksilö osana ihmiskuntaa. Minun paikkani ovat saaria, toinen Roineella, toinen Päijänteellä. Päijänteelle olen myös rakentanut itse puretusta vanhasta hirsikehikosta talonpoikaisen mökin omaan saareeni. Sen henki kulkee mukana taiteessani. Pitkään olen tehnyt myös tribuutteja omille mestareilleni. Samoin ympäristötaide on kiintoisaa ja tärkeää, sillä ympäristösuhteemme on pahasti vinoutunut. Kilpailun sijasta pitäisi palata luonnollisuuteen, alkulähteelle. Kulttuurin ja luonnon tulisi lomittua keskenään, näennäisen vastakohtaisuuden (kulttuuri ihmisen rakentamana anti-luontona) tulisi lientyä. Taide voi auttaa tässä. Ajattelumme perusta on mielikuvissa, se on siis visuaalinen. Taide muokkaa, rikkoo ja rakentaa mielikuvia.”

Lähde: https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/mika-heinonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteilija Mika Heinonen, hieno kirjoitus, joka tuli mieleen luonnonfilosofiasta:

”Kaikkien romantikkojen tavoin minäkin veistän henkeä. Etsin aineellista muotoa luonnon ja kulttuurin väliselle yhteydelle. Se on oman elämäni punainen lanka, silta, joka kytkee minussa sen, mikä kuuluu luontoon, siihen, mikä on kulttuuria. Fyysinen kohtaa metafyysisen. Teen usein leikin ja vapaan assosiaation kautta, mutta en yritä olla vain hauska tai nokkela. Idea ja sisältö edellä, materiaali ja muoto perässä. Vuosia mietin tiettyjen avainpaikkojen merkitystä elämässäni. Paikka on aina erityistapaus. Se on ainutkertainen niin kuin hetki ikuisuudessa tai yksilö osana ihmiskuntaa. Minun paikkani ovat saaria, toinen Roineella, toinen Päijänteellä. Päijänteelle olen myös rakentanut itse puretusta vanhasta hirsikehikosta talonpoikaisen mökin omaan saareeni. Sen henki kulkee mukana taiteessani. Pitkään olen tehnyt myös tribuutteja omille mestareilleni. Samoin ympäristötaide on kiintoisaa ja tärkeää, sillä ympäristösuhteemme on pahasti vinoutunut. Kilpailun sijasta pitäisi palata luonnollisuuteen, alkulähteelle. Kulttuurin ja luonnon tulisi lomittua keskenään, näennäisen vastakohtaisuuden (kulttuuri ihmisen rakentamana anti-luontona) tulisi lientyä. Taide voi auttaa tässä. Ajattelumme perusta on mielikuvissa, se on siis visuaalinen. Taide muokkaa, rikkoo ja rakentaa mielikuvia.”

Lähde: https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/mika-heinonen

Kaikkien romantikkojen tapaan minäkin veistän henkeä. Henki ei ole minulle ajaton ja paikaton abstraktio, vaan lähestyn sitä aineellisen ja läsnäolevan kautta. Mennyt modernismi idealisoi hengen. Minä etsin napanuoraa, aineellista muotoa luonnon ja kulttuurin väliselle yhteydelle. Se on myös oman elämäni punainen lanka, silta, joka kytkee minussa sen, mikä kuuluu luontoon siihen, mikä on kulttuuria. Sillä sillalla fyysinen kohtaa metafyysisen.

Filosofi rakastaa viisautta, minä rakastan paikkoja. Olen topofiili. Kuvanvestäjänä ilmaisen rakkauttani taiteen keinoin. Ihmisenä kasvaminen on vastuun opettelua. Paikoilta voi oppia paljon, sillä luonnonsuojelija - siis ihminen - on myös luonnon suojelema. Paikat ovat minulle kuin hetkiä osana ikuisuutta tai yksilöitä osana ihmiskuntaa.

Iän myötä arki on tullut ilmeikkäämmäksi ja ylevä kutistunut reissumiehen reppuun paremmin sopivaksi. Nyt ymmärrän, etteivät edes jalot ja korkeat aatteet pelasta meitä elämältä. Niinpä monet teoksistani koskettelevat leikin ja taiteen sukulaisuutta. Toinen kantava teema on ollut suhteen luominen omien taiteellisten innoittajieni elämään ja tuotantoon. En dekonstruktioi vaan leikin assosiaatioilla ja kunnioitan. Ilmaisussa pyrin keveyteen, mutten sisällön kustannuksella. Näkökulmasta riippuen uusimmat teokseni pyrkivät ylevöittämään leikin tai vaihtoehtoisesti vain ilakoivat taiteen vakavuudella. Toivon, että valpas katsoja löytää niiden elämäniloisesti läikkyvän pinnan alta myös viestejä syvemmältä.

Työskentelen aivan kuten elänkin - merkityksistä käsin. Niinpä mikä tahansa materiaali taipuu taiteeksi räsymatoista, karttapalloista tai leivästä hevosen häntäjouhiin, vinyylilevyihin, romurautaan ja pronssiin. Ehkä tämänkin on osoitus siitä, että jokin määrittelemätön on kaiken aineellisen sisällä, kaikessa läsnä. Minun pyrkimykseni taiteilijana on tavoittaa edes vilaus tästä hengestä. Jos onnistun, riemulla ei ole rajoja.

Wikipediasta:

Arvot 

Etiikan ja politiikan filosofiassaan Deleuze soveltaa jälleen Spinozaa, tosin hyvin nietzscheläisesti viritettynä. Klassisen liberalismin yhteiskuntamallissa moraali alkaa yksilöistä, joilla on luonnollisia oikeuksia tai itsensä tai jumalan asettamia velvollisuuksia. Deleuze hyökkää identiteetille perustuvaa ontologiaa vastaan ja arvostelee yksilön käsitettä erojen pysäyttämisestä (kuten sanan ’individual’ etymologiassa: in-dividuaali, jakamaton). Spinozan ja Nietzschen eettisen naturalismin ohjaamana Deleuze ymmärtää yksilöt ja heidän moraalinsa esiyksilöllisten halujen ja voimien järjestelmän tuotteeksi.

Kapitalismin ja skitsofrenian kahdessa osassa Deleuze ja Guattari kuvaavat historian halutuotannon (käsite, joka yhdistää freudilaiset vietit ja marxilaisen työn) hyydyttämiseksi ja alistamiseksi modernin yksilön (joka on tyypillisesti neuroottinen ja alistettu), kansallisvaltion (jatkuvan kontrollin yhteiskunnan) ja kapitalismin (infantilisoivaksi kulutukseksi kesytetyn anarkian) muotoon. Karl Marxia seuraten Deleuze (ja Guattari) pitää kapitalismin aiheuttamaa perinteisten sosiaalisten hierarkioiden tuhoa tervetulleena ja vapauttavana, mutta vastustaa kapitalistista taipumusta sitoa kaikki arvot rahan virtaan ja tasoittaa erot markkinoiden mukaan.

Deleuze väittää arvojen olevan sisäisiä eli immanentteja: hyvän elämän eläminen tarkoittaa omien kykyjensä ilmaisemista kokonaan, omien mahdollisuuksien äärirajoille menemistä. Moderni yhteiskunta latistaa eron ja vieraannuttaa ihmiset heidän kyvyistään. Myöntääksemme todellisuuden, joka on erojen ja muutosten virtaus, meidän täytyy kaataa vakiintuneet identiteetit nurin ja tulla kaikeksi siksi, miksi voimme tulla – vaikka emme voikaan etukäteen tietää, mitä se on.

Deleuzen käytännöllisen filosofian huipentuma on siten luominen. ”Tässä on ehkä sen salaisuus: tehdä olemassa olevaksi, ei tuomita. Arvostelman langettaminen on inhottavaa, mutta ei siksi, että kaikki on samanarvoista, vaan päinvastoin siksi, että kaikki, mikä pätee, pystyy kehittymään kukoistukseen ja erottautumaan joukosta pelkästään uhmaamalla tuomiota. Mikä asiantuntija-arvostelma voisi osua syntyvään taideteokseen?”

Tulkinnat

Deleuzen filosofeja ja taiteilijoita koskevat tutkimukset ovat tarkoituksellisen toisinajattelevia. Esimerkiksi teoksessaan Nietzsche ja filosofia Deleuze väittää Nietzschen Moraalin alkuperästä olevan järjestelmällinen vastaus Kantin Puhtaan järjen kritiikkiin. Tosiasiassa Nietzsche ei teoksessaan mainitse Kantin ensimmäistä kritiikkiä, ja Moraalin alkuperän moraaliset teemat ovat kaukana Kantin tietoteoreettisesta painotuksesta. Samoin Deleuze väittää yksiäänisyyden olevan Spinozan filosofian pääperiaate siitä huolimatta, että käsite puuttuu täysin kaikista Spinozan teoksista.

Deleuze kuvasi filosofista tulkintamenetelmäänsä termillä enculage, tarkoittaen tapaansa hiipiä jonkun kirjoittajan taakse, hedelmöittää tämä ja tuottaa jälkeläisiä, jotka ovat tunnistettavissa kirjoittajan omiksi mutta jotka ovat silti hirviömäisiä ja erilaisia.  Deleuzen filosofitulkinnat voidaan siis ymmärtää Deleuzen omien filosofisten näkemysten ilmaisuiksi ja uusien käsitteiden muuttamiseksi. Deleuzeläinen ”vatsasta puhumisen menetelmä” ei niinkään ole tarkoituksellista väärintulkintaa, vaan esimerkki luovuudesta, jota filosofian tulisi Deleuzen mukaan toteuttaa. Tätä voisi verrata maalaustaiteessa Baconin teokseen Study after Velasquez – ei ole järkeä sanoa, että Bacon ”ymmärtää Velasquezin väärin”. Deleuze saattaa käyttää myös matemaattisia tai tieteellisiä käsitteitä vastaavalla tavalla."

Vierailija kirjoitti:

Juha Samela: Tieteellinen filosofia. Ajatuksia luonnonfilosofiasta ja tieteestä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

24 min ->, Poliittinen maailmankuva tieteessä

Vierailija kirjoitti:

Kallonkutistajalle puhuisin.

Psykiatri olisi varmasti hyvä konsultoija; markkinointi on psykologiaa, ihmisluonteen tuntemusta ja sen tiedon hyödyntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkoi kiinnostaa, että minkä tieteen alalta tämä keksintösi on?

Kerro sinä se minulle, kun keksinnön ideana on eliminoida ihmisiä spesifisesti (käytännössä joukkioina) ja etänä.

^Joukkion määrällä ei teoriassa ole ylärajaa, ts. se voisi tapahtua kertaluonteisesti.