Lue keskustelun säännöt.
EN JAKSA = RIVITALOSSA ALKAA KESÄELÄMÄ PIHOILLA JA JO NYT YHTÄ HOOTA!!
Häivytään ok - taloon syksyllä, miten selvitä kesästä?
29.04.2022 |
En enää ikinä muuta rivitaloon, kun pääsen tästä. Naapureilla jatkuvasti ovet auki, pihoilla ollaan. Ei siinä, pihat vain pieniä. Ja tottakai on pakko popittaa kovaa pihalla. Tottakai on pakko huutaa pihalta sisään asiat, tottakai täytyy puhua ihan helevatan kovaa puhelimeen pihalla. Tätä jatkuu myöhään yöhön, kun lomaa/viikonloppu.Ja tottakai hyvien tapojen mukaan vedetään tupakkaa minkä keretään, kytätään naapureilla sisälle jos täällä tuulettaa (olen nähnyt) ihan estoitta. Toisin sanoen emme käytä omaa pihaa miehen kanssa mihinkään. Toisella puolella kyylä, toisella häirikkö. Muutetaan syksyksi omakotitaloon, tämä on vuokra-asunto. Ei tee mieli (eikä niitä asuntoja oikeastaan edes löydy, mihin ei vaadita vähintään vuoden sopimusta) muuttaa ensin tästä pakoon ja omaan taloon kun se on valmis. Huoh, mitä tekisitte? Alan olla aivan loppu, se pska alkaa taas ja kukaan ei puutu:(
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.
Mulla asui isovanhemmat kerrostalossa erään suurehkon kaupungin arvoalueella. Talossa oli enimmäkseen hyvin hiljaista ja siistiä, luonnollisesti kun siinä asui vain iäkkäitä ihmisiä. Ja oli kuulkaa niin ihanan rauhallista ja leppoisaa, että. Ainoat äänet oli kovaääniset kaappikellot ja iltauutiset. Niin ja roska-auto, jonka kolistelua piti aina nousta ikkunaan seuraamaan äkäisen näköisenä. Talon pihallakaan ei saanut olla leikkipaikalla (yksin) keinumassa kun 'naapurit häiriintyi'. Aamuisin lähtiessä ostoksille tai ulkoilemaan käytiin ensin toteamassa väärin lajitellut roskat; huonosti pysäköidyt autot; vaihtamatta jääneet käytävänmatot. Niin ja se kun naapurin rouva kyllä on istuttanut pegonioita, muttei viitsi kitkeä rikkaruohoja niiden välistä. Tiedostaen oli hankittu asunto läheltä huvipuistoa ja junarataa, mutta kävelylle lähtiessä jaksettiin aina itkeä siitä huvipuistosta kun sinne suuntaan ei voi kävellä metelin vuoksi...
Voin vinkata pari vastaavaa lokaatiota muutamasta kaupungista näille, jotka haluaa asua ihmisten keskellä, mutta kuitenkin nukkua pihalla täydessä hiljaisuudessa :)
Mikset voinut vaan suoraan sanoa, että kaupunki oli Tampester? Nistien lempikeskusta siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.
No siksi, kun kyselyjen jälkeen siitä taloyhtiöstä on jo saattanut muuttaa tai kuolla ne hiljaiset mummot pois ja tilalle muuttaa itseni kanssa samaan aikaan useampilapsiset perheet. Ne asukkaat kun eivät kuulu vakiokalustoon, vaan ovat "irtaimistoa", eikä mitään vakuutta ole, että koko ikänsä tai vuosia kodeissaan asuisivat. Siksi.
Meillä kävi sama juttu, eli oli ihanat naapurit seinän takana, mökkeilivät, matkailivat ja veneilivät, kunnes muuttivat. Tilalle tuli etninen pariskunta, jossa vaimo hyppii portaita (ilmeisesti kuntoilumielessä) ja huutaa ja kimittää, ja vielä pihalla puhelimeen (4 tuntia putkeen, kerran laskin) vieraita lappaa tuvan täydeltä ja kaikki huutavat ja juoksevat asunnossa, ja etenkin noissa helvetin portaissa hyppivät tasajalkaa. Tämä töminä menee luihin ja ytimiin.
Varoitus on jo annettu, puheenjohtaja jutusteli, ja väittivät, että ovat remppaa tehneet. Ja katin villat, asunto oli ennen heidän muuttoaan rempattu täydellisesti, eikä he ole tehneet yhtään mitään. Onko huutaminen, kirkuminen ja tasajalkaa hyppiminen remppaamista, mukana 20 vierasta, joista puolet lapsia? Takapihalla kunnon kemut, soittokuntaa ja kansantanssia. Älämölö hajottaa pään. Lisäksi tuijottavat tänne meidän puolelle juhlissaan, kun juoksentelevat ympäri tienoota.
Näin ilmeisesti vähemmistökansalaisena eli todella miellyttävässä, siistissä ja rauhallisessa rivitalossa asuvana minua kiinnostaa, että eikö kerrostaloissa sitten ole mitään haittaa koskaan naapurista. Mistä tulee ne takeet, kun ostaa asunnon, ettei kymmenen vuoden päästä naapuriin muuta joku ihan hirveän mölyävä sotkijaperhe.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.
Ostovaiheessa ei selviä, ovatko naapurit meluajia, kailottajia, juoruilijit, kyyliä ja miten kemiat kohtaavat muutenkin. Vaikka naapuri olisi ns normaali ihminen, niin jos kemiat eivät kohtaa, omistusasunto ja pakko olla tekemisissä... Moni naapuri sota saanut alkunsa, kun riittävästi toisen naama ärsyttää, että enpä itse uskaltaisi ostaa omistusasuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisin asunto missä asuttu oli teollisuusalueella ns talonmiehen asunto. Ei olisi ikinä silloin uskonut vaan piti saada se oma rivarinpätkä. Iso virhe.
Talkkariasunto oli iso, oma piha, autoille hyvin tilaa, halpa ja täysin äänivapaa! Ei naapureita, tramppoja, lapsia, mopoja, möykkääjiä ei mitään!
Hallin toisessa päässä oli joku varasto ja jonkun firman autojen parkkihalli. Ne lähti viikolla aamulla, tulivat takas iltapäivällä. Viikonloppuna ei sitäkään.
Kaipaan sinne niin takaisin kun tälläkin hetkellä kuuntelee naapurin möykkää.
Tuollainenhan olisi unelma, ei naapureita muttei omakotitalon töitä! Itse olen yrittänyt etsiä vastaavaa, mutta jos joskus joku vapautuu ne menee samantien. Helvetti asumisessa ovat nimenomaan ne toiset ihmiset, kotirauha on taivas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.
Myyjää ei kiinnosta mikään muu kuin se, että asunto tulee myytyä.
Siksi myyjä ei kerro, onko alue levotonta (esim jonkin naapurin kanssa laajojakin ongelmia taloyhtiöllä) tai onko jokin perhe se, josta aina valitetään.
Myyjä ei takuulla myöskään mainosta, että esim "tuohon ja sitten tuohon asuntoon naapurit soittaneet välillä poliisit, sen verran levotonta joskus".
Myyjä ei kerro teille myöskään sitä, että "ainiin, on täällä muuten yksi asukas, josta isännöintiin jatkuvasti valitetaan, ilmeisesti kyttäys täyttää naapureiden mielestä jo kotirauhan häirinnän."
Siltä tutulta, joka asuu talossa saattaa saada jotain kuvaa millaista siellä on vaikka takuuseen ei voi ikinä mennä mistään.
Mutta myyjä, siis oikeasti jos myyjältä kysyy niin taloyhtiö ja asunto kehutaan maasta taivaaseen ja naapurit samoin.
Missään ei ole parempaa paikkaa, lähes luvataan kuu taivaalta eikä minkäänlaisia ongelmia ikinä ole.
Todellisuus on usein jotain muuta, kuin se aivan täydellinen asunto mutta koska se kohde on myytävä ja halutaan saada myydyksi niin kaikki mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle.
Sitten onkin tuuripeliä, millainen se asunto oikeasti muuton jälkeen on.
Vuokrata pääset vielä pakoon, mutta oman asunnon osto kerros - tai rivitalosta on aina ihan uskomaton riski.
Jos tahtoo ostaa asunnon, niin neuvon säästämään suoraan ok-taloon, jossa riittävän kokoinen tontti.
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä oltiin kyläpaikan takapihalla grillaamassa. Mukava kesäinen alkuilta ja syötävät alkaa olla melkein valmiina. Sitten alkaa aidan takaa kuulua panemisen ääniä. Vähän noloa kuunneltavaa ja lapset yrittivät kurkkia sinne aidan alta.
No hyi elämä, voin vain kuvitella. Eikö kukaan aikuisista ärähtänyt mitään nasevaa, jo lasten ja ruokarauhan takia? Tuo kuulostaa kiusanteolta, josta saatiin kai pihalla jotain kiksejä kun oli yleisöä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.
Ostovaiheessa ei selviä, ovatko naapurit meluajia, kailottajia, juoruilijit, kyyliä ja miten kemiat kohtaavat muutenkin. Vaikka naapuri olisi ns normaali ihminen, niin jos kemiat eivät kohtaa, omistusasunto ja pakko olla tekemisissä... Moni naapuri sota saanut alkunsa, kun riittävästi toisen naama ärsyttää, että enpä itse uskaltaisi ostaa omistusasuntoa.
Me ostettiin rivari kahden leskirouvan keskeltä. Varmistettiin että rauha on.
Muuttoviikolla toinen rouva myi kämppänsä ja tilalle muuttivat Matti ja Mervi tinaajat, melutoosat ja kahden rääkyvän lapsenlapsen isovanhemmat, joiden aikuinen tytär vierailee heillä monesti kuukaudessa.
Terassilla ei enää hiljaista hetkeä kesällä ole, etenkin kun naapurin ukko tykkää nikkaroida.
Nyt on niiku lapsiperhe ja känniääliöt yhessä ja samassa!🥰
Meillä mahtavat naapurit kertoivat ja olivat siis toisin sanoen pistäneet merkille eli jauhoivat asiasta peetä keskenään jopa seuraavaa:
-Talvella en koskaan käynyt missään, nyt olen alkanut käymään jossakin.
Tuo on pienimpiä haukkumisia, mutta pokassa oli vähän pitelemistä. On niillä naapureilla oma elämä näköjään kohdillaan. Toki nämä pskanjauhannat ihan kaikesta muustakin vaikuttavat todella paljon.
Nyt pari naapuria riitelee keskenään (isännöitsijä sanoi kysyessään, olenko huomannut ongelmia) ja olen saanut olla vähän enemmän rauhassa. Silti olen ihan loppu, ovesta kun astuu ulos niin kyttäys alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen paikoissa te rivitaloasujat oikein asutte, kun seinät on pahvia, naapurit kyttää, autoilla kaahataan, lapset ei tottele ja musiikki pauhaa yötä päivää. Olen asunut samassa rivitalossa kohta 20 vuotta, ja tunnen vaikka miten monta rivitaloasujaa. Ihan omasta lähipiiristäkin löytyy jo mieheni vanhemmat, sisaruksia ja ystäviä. Kaikki viihtyvät omissa taloissaan ja asunnoissaan, eikä kenelläkään ole mitään valittamista. Naapureista ei ole mitään pahaa sanottavaa, muuttoja ei juurikaan tapahdu, meidän talossa ei ainakaan kuulu naapurista seinän takaa yhtään mitään, onhan siinä välissä todella paksu seinä jo ihan paloturvallisuudenkin kannalta. Ihan rauhassa saa olla. Melkein kuin omakotitalossa, mutta sillä erotuksella, että kustannukset jakaantuvat useamman kesken ja pihatöitä ei ole niin paljon kuin omakotitalon pihassa. Rivitaloasuminen on ihan parasta.
Itse mietin ketjua lukiessani samaa. Pari vuotta olen asunut rivarin päätyasunnossa metsän laidalla ja tässä on ihana rauha verrattuna aiempaan kerrostaloasumiseen. Toki ei ole mikään vuokrayhtiö ja pihatyöt sun muut hoitaa talohuolto, eikä niitä tehdä talkoomeiningillä. Naapureiden kanssa tullaan juttuun, muttei silti ole mitään kommuuniasumista tai toisten kyttäämistä.
Moni tulee asuu myös rivitalossa ja ovat olleet tyytyväisiä koteihinsa.
Mä ostin rivarikämpän, joka on päätyasunto jonka seinän takana on taloyhtiön kuivaushuone jota tuskin kukaan edes käyttää. On siis käytännössä samanlainen oma rauha kuin erillistalossa.
Kyllä omassa tuttavapiirissä eniten harmia naapureiden kanssa on ollut kerrostaloasujilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mahtavat naapurit kertoivat ja olivat siis toisin sanoen pistäneet merkille eli jauhoivat asiasta peetä keskenään jopa seuraavaa:
-Talvella en koskaan käynyt missään, nyt olen alkanut käymään jossakin.
Tuo on pienimpiä haukkumisia, mutta pokassa oli vähän pitelemistä. On niillä naapureilla oma elämä näköjään kohdillaan. Toki nämä pskanjauhannat ihan kaikesta muustakin vaikuttavat todella paljon.
Nyt pari naapuria riitelee keskenään (isännöitsijä sanoi kysyessään, olenko huomannut ongelmia) ja olen saanut olla vähän enemmän rauhassa. Silti olen ihan loppu, ovesta kun astuu ulos niin kyttäys alkaa.
Itsekin mietin aikoinani täysin yli menevän kyttäyksen vuoksi jonkinlaisten pimennysverhojen ostoa, siis sellaisten mistä ei näy yhtään mitään läpi. Täällä naapureilla herne nenussa, kun kehtasin pitää verhot ja kaihtimet koko ajan kiinni.
Mitäs se heille kuuluu kysyin kerran? Vastaukseksi aloin saada epäselvää änkytystä, ei osattu kunnolla sanoa muuta kuin, että onhan se asuntoni varmasti pimeä elää. No, hommasin ikkunoihin sen kalvon joka päästää valon sisään ja siitä näkee ulos, mutta ulkoa ei näe sisään.
Testasin saman päivän iltana valot päällä asunnossa, että toimiiko. Ja toimi, sisälle ei näe vaikka olisi kuinka lähellä mitä tahansa ikkunaani:) nukkumaan mennessä vedän pimennysverhot eteen, jotta en herää heti aamulla valonsäteisiin.
No, ne naapurin kyylät sitten reagoivat tähän asiaan tietenkin. Naapurit olivat soittaneet seuraavana päivänä taloyhtiön puheenjohtajalle, että pilasin asuntoni ikkunat jotenkin:) Puheenjohtaja käski antaa olla, kun kuuli etten ole niitä pilannut. Se on hyvä, että naapureilla on jotain mitä miettiä.
Nyt pihapiirin kyylät ovat usein vinkuneet jollain tekosyyllä kylään. Kyllä se vaan voi näköjään kiinnostaa, millainen asunto minulla on. Siinähän vinkuvat, en ota asuntooni naapureita kylään, sitä varten on sukulaiset ja ystävät. Naapurit kyttäävät jo milloin menen ja tulen, eli on hyvä että heille jää jotain pohdittavaa, kun eivät näe asuntooni.
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin rivarikämpän, joka on päätyasunto jonka seinän takana on taloyhtiön kuivaushuone jota tuskin kukaan edes käyttää. On siis käytännössä samanlainen oma rauha kuin erillistalossa.
Kyllä omassa tuttavapiirissä eniten harmia naapureiden kanssa on ollut kerrostaloasujilla.
Siis myönnät itsekin, että asut käytännössä erillistalossa koska päätyasunto ja kuivaushuone välissä? Onnea sinulle, varmasti on oma rauha.
Kai ymmärrät, että harvassa ovat päätykämpät ja vielä harvemmassa päätykämpät joissa välisissä kuivaushuone tai jotain? Kun asuu keskellä rivitaloa, on tilanne ihan eri.
On täysin naapurien varassa asumisviihtyvyyden suhteen. Samoin eristeiden, Suomessa on asuntoja jotka eivät tosiaankaan täytä rakennusmääräyksiä. Eristeet ovat asia, josta usein säästetään - ja se tietää tuleville asukkaille helvettiä se eristeissä säästö, mutta kun halvalla pitää rakentaa.
Asuhsn sitten keskikämpässä, jossa eristeet eivät ole kunnossa. Ja naapuri kummallakin puolella. Sitten olet kusessa, jos bileitä tai jotain on. Kerrostalokin olisi rauhallisempi asua kuin tämä, en olisi ennen tähän muuttoa ikinä uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivitalossa kyttäys ja kateus.
Ja rivitaloissa se kyttäuöys on vielä niin paljon helpompaa.
Kerrostalossa saattaa kuulua enemmän ääniä, mutta olet oikeasti anonyymimpi.
Rivitaloissa taas esimerkiksi jo auton puuttuminen, valot, pienet pihat jne ovat kyttääjien unelma yhdistelmiä. Listaa saa jatkaa vapaasti."Auton puuttuminen", jep! Meillä on jokunen luopunut autostaan, ja välittömästi ovat hyeenat parveilleet kakkosautoilleen paikkaa kerjäämässä. Meillä siis jokaista asuntoa kohti oma paikka.
Ja heti kun kertoo lähtevänsä pitemmälle lomalle, alkaa se autopaikan kyttäys, kuka saa, vaikka vain päiväksi. Ahdistavaa. Jos itse myisin auton pois, pitäisin paikalla vaikka fillaria vttuillakseni. Saisivat kytätä sitä sitten ihan rauhassa.
Edellisessä rivariosoitteessa oli 2 vieraspaikkaa, jotka koko ajan tappelun kohteena kakkosautojen omistajilla. Vieraille ei jäänyt parkkipaikkoja lainkaan. Lähihoitajat ei päässeet kotikäynneille. Nyt ei ole lainkaan vieraspaikkoja, hahahaa.
Olen autoton, mutta automaksu kuuluu vuokraani enkä pääse siitä eroon. No, ajattelin että säilytän sen sitten omille vierailleni, koska vieraspaikkoja vähän.
Eiköhän lähes heti tullut se ilmiö, että kysymättä edes lupaa(!) oli minun autopaikalleni ajettu milloin kenenkin auto. Useamman kerran sain selvitellä kenen rekkari kyseessä.
Oven taakse pimpottelemaan ja pyytämään, että siirrätkö autosi pois/onko joku sen ja sen niminen vieras ehkä teillä? Sen auto kun on minun paikallani.
Tähän lisäksi se, että esim isäni on sairas eikä jaksa kävellä vieraspaikalta ovelleni, eli todellakin haluan autopaikan säästää vierailleni.
No, täyssotahan siitä syttyi ja monta naapurikinaa. Uskoivat lopulta kun otin ja uhkasi tosissani soittavani poliisit jos auto ei siirry. Pyörän romuni on pysyvästi lukittuna ollut minullakin autopaikall pitkään, siirrän sen vieraita varten vain pois. Eli kyllä, autopaikat ja rivitalo ovat no, mielenkiintoinen yhdistelmä on kokemusta mitä se on..
Korona-aika opetti meidänkin perheelle lopullisesti, mikä virhe tämä rivarinpätkä oli. Sitä ennen oli vielä vuokrattu välillä mökki, jotta sai omaa rauhaa naapureilta. Omaa mökkiä meillä siis ei ole.
Muuttaessa luultiin, että on lapsiperheen ihanne ratkaisu ja kerrostaloa parempi. Ollaan asuttu tässä nyt 5 vuotta. Jo ensimmäiset vuodet olivat yhtä painajaista. Naapurin äijä popittaa koko kesän kavereineen pihallaan kaljapullot kädessä, sanominen ei auta.
Vauva ei nuku eikä pihalla tee mieli viettää aikaa. Toisella puolella asui mukava mummo vuosia, mutta asunto pistettiin vuokralla vuosi sitten. Siinä vaiheessa oli jo etätyöt kiristämässä hermoja, ei päässyt mökille eikä mihinkään.
Ja eikös tuo mummon asunto myyty ja vuokrattu nuorelle naisihmiselle. Lapsia oli useampi. Muuttamaan kun alkoivat, niin kyseinen naisihminen pukeutui eri tavoin kuin vuokrasopimusta solmiessaan, sen kertoi myöhemmin isännöitsijä itse kun valitimme.
Olikin päällä paksu samettihame ja sellainen jännä pitsipaita, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Ja pihalla suunnilleen koko suku muuttamassa, saatiin silloin tarpeeksi. No, lapsiperhettä ei noin vain häädetä uskokaa pois kun kunta puuttuu ja maksaa vuokrarästit.
Elämästä tuli painajaista noiden takia, on ollut jos jonkinlaista uhkailua ja vaikka mitä välikohtausta. Olemme ainoat seinänaapurin, eli valituksista syyttää koko suku aina meitä. Lopultakin saatiin säästettyä, nyt ollaan muuttamassa mekin ok-taloon isolla tontilla. Tämä rivari pätkä menee tappiolla myyntiin, syynä mielenterveys.
Itse VIHAAN näitä rivitaloja ja niiden suunnittelua yli kaiken. Otan esimerkin makkareista.
Yksi seinä on täynnä vaatekaappeja, sänkyä ei saa siis siihen. Toisella seinällä on patteri ja ikkuna. Ei saa siihenkään sänkyä.
Sitten on se seinä, josts tullaan sisään. Eteisen vieressä - tämä olisi paras paikka sängylle. Mutta eipä siihen mahdu pienikään (minulla on) sänky, koska ovi ei aukea muuten.
Ts on pakko laittaa se sänky naapurin makkarin seinää vastapäätä. Kiva yhdistelmä näin herkkäunisena/unettomuudesta kärsivänä ihmisenä, jolla päivätyöt.
T nimimerkki taas yksi uneton yö takana, kiitos tämän asunnon suunnittelun
Ei kyl ole näin. Odotellaan että orapihlajaan kasvaa lehdet niin saa rauhassa olla.
Rivitalot ovat samaa peetä kerrostalojen kanssa, kun naapurit ovat liian lähellä. Ei sovi ihmisasutuksen kumpikaan. Kerrostalossa toki naapureita on enemmän, rivarissa ne tulevat liian lähelle. Kumpaakin kokeiltu, rivari jopa on paskempi. Vai miltä kuulostaa ajatus, että sinulta lähtee kotirauha tyystin koska liian uteliaat naapurit?
Niin, miksei jo ostovaiheessa ole kristallipalloa, että 10 vuoden päästä sulle muuttaa hirveä naapuri? Nimimerkillä Mistä niitä kristallipalloja saa