EN JAKSA = RIVITALOSSA ALKAA KESÄELÄMÄ PIHOILLA JA JO NYT YHTÄ HOOTA!!

Missä ihmeen paikoissa te rivitaloasujat oikein asutte, kun seinät on pahvia, naapurit kyttää, autoilla kaahataan, lapset ei tottele ja musiikki pauhaa yötä päivää. Olen asunut samassa rivitalossa kohta 20 vuotta, ja tunnen vaikka miten monta rivitaloasujaa. Ihan omasta lähipiiristäkin löytyy jo mieheni vanhemmat, sisaruksia ja ystäviä. Kaikki viihtyvät omissa taloissaan ja asunnoissaan, eikä kenelläkään ole mitään valittamista. Naapureista ei ole mitään pahaa sanottavaa, muuttoja ei juurikaan tapahdu, meidän talossa ei ainakaan kuulu naapurista seinän takaa yhtään mitään, onhan siinä välissä todella paksu seinä jo ihan paloturvallisuudenkin kannalta. Ihan rauhassa saa olla. Melkein kuin omakotitalossa, mutta sillä erotuksella, että kustannukset jakaantuvat useamman kesken ja pihatöitä ei ole niin paljon kuin omakotitalon pihassa. Rivitaloasuminen on ihan parasta.

Oota kun oot siellä uudella okt-alueella, jossa ei oo pihoijen välissä vielä kunnolla kasvillisuutta ja tontit on pieniä 

Olen asunut kerrostalossa ja rivitalossa. Molemmat on samaa sontaa eri paketissa. Rivitalossa on sentään se hyvä puoli, että kukaan ei ole alapuolella tai yläpuolella möykkäämässä. Rivarissa ei ole meillä mitään talkoojuttuja, vaan kaikki oli ulkoistettu. Sontaa tästä kolhoosiasumisesta tekee se, että kenelläkään ei ole nykyään velvollisuuksia esim. huomioida naapureita, vaan kaikilla on oikeus elää kuin siat pellossa. Yötä myöten möykätään, sotketaan jne. Muutokseen ei tarvita kuin yhden asunnon osalta asukkaiden muutos, niin alamäki on selvä ja mitään muuta et voi kuin sopeutua tai muuttaa korpeen, koska kaupunkialueiden omakotitaloalueetkin on sellaisia sillipurkkeja, että omaa rauhaa niissä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen paikoissa te rivitaloasujat oikein asutte, kun seinät on pahvia, naapurit kyttää, autoilla kaahataan, lapset ei tottele ja musiikki pauhaa yötä päivää. Olen asunut samassa rivitalossa kohta 20 vuotta, ja tunnen vaikka miten monta rivitaloasujaa. Ihan omasta lähipiiristäkin löytyy jo mieheni vanhemmat, sisaruksia ja ystäviä. Kaikki viihtyvät omissa taloissaan ja asunnoissaan, eikä kenelläkään ole mitään valittamista. Naapureista ei ole mitään pahaa sanottavaa, muuttoja ei juurikaan tapahdu, meidän talossa ei ainakaan kuulu naapurista seinän takaa yhtään mitään, onhan siinä välissä todella paksu seinä jo ihan paloturvallisuudenkin kannalta. Ihan rauhassa saa olla. Melkein kuin omakotitalossa, mutta sillä erotuksella, että kustannukset jakaantuvat useamman kesken ja pihatöitä ei ole niin paljon kuin omakotitalon pihassa. Rivitaloasuminen on ihan parasta.

Asuin lapsuudessa hyvin äänieristetyssä 70-luvulla rakennetussa rivitalossa. Se oli rauhallinen taloyhtiö. Opiskeluaikana asuin kerrostalossa ja en viihtynyt yhtään. Ostettiin rivitalo-osake - olihan mulla kiva kokemus lapsuudesta taustalla. Kaikki naapurin äänet kantautuu rakenteita pitkin. Huoneistojen väliseinät on kaksinkertainen kipsilevyseinä, ei muurattu seinä, rakennusvuosi 1990. En tajua miten ei hoksattu tätä ottaa huomioon tätä ostaessa ja kyllä on painajaismaista. Niin kauan oli kivaa, kun oli eläkeläismummoja naapurissa, mutta mummojen kuoltua tilalle on tullut nuoria ja lapsiperheitä. 24/7 möykkää, jyskettä, pauketta. Aivan järkyttävää. Jos puutut siihen, että olisi hiljaista edes klo 22-07, aletaan tehdä kiusaa entistä enemmän, auton takalasiin oli käyty kirjoittamassa törkeyksiä yms. Ei voisi uskoa, kun puhutaan keskiluokkaisesta, työssäkäyvästä porukasta.

Ne saatanan rivitalot joissa on tullut asuttua. Joukkoon mahtunut niin ketjupolttajia, sekä sisällä asunnossa, että ulkona.

Ja papupata naapuri, joka kailottaa (jos ette tiedä, mitä kailotus tarkoittaa niin kiittäkää onneanne!) pihalla, niin että kuuluu taatusti joka asuntoon. Ja vähintään kilometrin päähän sen jutut.

Kännibileet. Joita ei koskaan ole saatu kuriin niitä koska kerrostalon järjestyssäännöt puuttuvat. Tai onhan ne täälläkin, mutta eivät toimi. Koska valittavia olisi rapussa enemmän, mutta rivarissa vain seinänaapurit.

Sitten se kyttäys & täydellinen yksityisyyden menetys. Kerrostalossa saa oikeasti elää anonyymimpaa elämää. Okt olisi paras.

Lasten leikkipaikka on sitten muuten aina siellä, missä haluavat - komentaahan ei saa tai naapurisopu menee, eivätkä vanhemmat itse puutu. Eivät mihinkään.

Tässä nyt pientä listaa. Ja ainiin, ne äänieristeet on perkeleestä myös rivitalossa. Ihan samanlailla täältä kuuluu läpi kaikki - valittaminen vain edelleen vaikeampaa, koska kerrostalossa saisit luonnollisesti enemmän naapureita mukaan.

T: Naapurin vappujatkoista rivarissa vttuuntuntunut, tämä on oikeasti huonoin mahdollinen tapa asua.

Aloittaja on vain kateellinen kun ei itsellä elämää kuten naapureilla. muuta korpeen mutta ei se auta sekään keksit kyllä jonkun valituksen aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo on kaikkein huonoin asumismuoto, omakotitaloalue kesällä on myös yhtä helvettiä, kun sirkkelit ja ruohonleikkurit laulaa heti kukonlaulun aikaan. Viihdyn kerrostalossa paremmin kuin hyvin.

Betonikennosto sopii ehkä eläimille, mutta ihmisille sitä ei ole tarkoitettu. Uskomatonta, että kerrostaloasuminen on edes laillista. 

Ei ikinä kerrostaloon!

Vierailija kirjoitti:

Eikä auta omakotitalokaan kaikkiin noihin mainitsemiisi asioihin jos ei ole isoa tonttia ja etenkin sellaista rehevää ja isoa puustoa ym. tontin laidoilla.

Itseäni ärsyttää eniten tuo kamala mekastus joka siis on suurimmaksi osaksi aivan turhaa. Mikään pakko ei ole huutaa puhelimeen tai puolisolle, lapsille, vieraille vaan puhua voi ihan normaalillakin äänenvoimakkuudella. Lasten ei myöskään ole mitenkään pakollista ja tarpeellista kiljua ja kirkua kun hyppivät trampoliinissa. Eikä siinäkään ole mikään pakko hyppiä aamusta iltaan.

Ja tuohon päälle sitten huutaa sirkkelit ja ruohonleikkurit ym liki tauotta syksyyn asti.

Ihmisillä on kyllä ärsytyskynnys matalalla nykyisin, siis Suomessa. Penskana leikittiin ulkona pihoilla ja kaduilla kaikki päivät ja illat pallojen ja hyppynarujen ja stigojen ja muun kanssa, enkä koskaan muista kenenkään valittaneen mistään muusta kuin autotien lähellä leikkimisestä. No opettajat toki valitti yleensä kotimatkalla pyöräilystä (vierekkäin, ilman kypärää, ilman käsiä jne). Nuoretkin kaasutteli mopoilla ja muutenkin porukka oli koko ajan ulkona. 

Nyt ihme jos joskus lapset hetken pihalla pyörii tai nuorisoporukka mopoilee johonkin, ja heti on jollakin sormi pystyssä. Musiikin soittaminen pihalla lujaan ääneen on moukkamaista ja siitä on suotavaa sanoa, kuin myös kaikki yöaikaan mekastaminen. Mutta nuo loput on elämisen ääniä ja jos ne häiritsee on iso tontti maalla oikea paikka. Tosin sielläkin lehmät huutaa, viljakuivaamot hurisee ja traktorit pörisee.. vaikeaa on.

Asun rivitalossa, jossa naapuri vetää joskus kessun takapihallaan: laitan  oman oven kiinni.  Parin talon päässä okt pihassa iso koira haukkuu päiväsaikaan: elämän ääniä, fiksu älyää ottaa koiran sisään yöksi. Vastapäisen okt pihassa mies rassaa motskareitaan: elämän ääniä. Lokit ja joutsenet huutaa kun joki on lähellä: elämän ääniä ,jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea on oma talo maalla ja lähin naapuri vajaan kilsan päässä😏

Ja vähintään hehtaarin tontilla, mieluummin vielä suuremman.

Hupaisaa seurata vanhempiani mökillä, siis maalla ja rauhallisella tontilla; Kotona kaupungissa jaksavat marista mopoista ja kiihdyttelevistä autoista ja kiljuvista lapsista. Sitten tulevat mökille ja hihkuvat ihastuneena kun joutsenet ja lokit on viimein saapuneet ja ihana kalkatus kuuluu yötä päivää ;)

Kun ulkoa kuuluu moottoriveneen ääni, juoksevat he äkkiä pihalle katsomaan minkälainen vene kulkee ohi, onkohan joku tuttu..

Itse ovat aivan tolkuttomia kailottajia ja koiraansa oikein yllyttävät haukkumaan niitä ohikulkevia veneitä tai makupalaa. Aaaw, vanhat ihmiset :D

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme rivitalosta osakkeen. Se oli unelmapaikka. Hiljaisuutta riitti, vain linnunlaulua kuului ulkoa. Kesällä pidimme terassin ovea auki, ikkunoita samoin.  Muut osakkaat olivat lapsettomia ja vanhuksia.

Nyt on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Paratiisi on muuttunut helvetiksi. Tähän on muuttanut neljä lapsiperhettä, ja jokaiseen kuuluu  kahdesta viiteen lasta iältään suunnilleen kolmesta kymmeneen vuotta. Meininki on hirveää. Kotirauhaa ei ole. Ikkunoita ja ovia ei voi kuvitellakaan avaavansa, ja silti huuto häiritsee sisälle. Oma terassi on käytännössä käyttökelvoton. Ei siinä metelissä pysty nauttimaan eikä lukemaan eikä varsinkaan ottamaan nokosia.

Pennut leikkivät leikkejään ja ajelevat fillareillaan muutaman metrin päästä pihamme rajasta, ja koko ajan mielisairas kiljunta päällä, kuin kurkkua leikattaisiin. Trampoliineja näkyy kolme, kun ikkunoistamme katselee.

Varmaan pakko muuttaa itse pois tästä. En toivoisi, että kenelläkään kävisi niin kuin meille tämän asunnon kanssa. 

ettehän te nyt voi olla tosissanne, että asutte lähiössä ja ulkonakin tulisi olla päiväsaikaan riittävän hiljaista lukemiselle tai päiväunille. Miettikää nyt vähän. 

Se on muuten ihme homma, että ihmiset saattavat asua lentokentän lähellä tai moottoritien vieressä, mutta lasten äänet on se mistä menee kuppi nurin.

Ne arvot, ne arvot. Ja sitten ihmetellään kun ei meille ole enää eläkkeiden ja palveluiden maksajia..

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vain kateellinen kun ei itsellä elämää kuten naapureilla. muuta korpeen mutta ei se auta sekään keksit kyllä jonkun valituksen aiheen.

Olen eri, mutta ohiksena:

Mistä ihmeestä ap on muka kateellinen, jos rivarissa naapurit kerta vtuttavat 24/7 ja haluaa siksi omakotitaloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme rivitalosta osakkeen. Se oli unelmapaikka. Hiljaisuutta riitti, vain linnunlaulua kuului ulkoa. Kesällä pidimme terassin ovea auki, ikkunoita samoin.  Muut osakkaat olivat lapsettomia ja vanhuksia.

Nyt on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Paratiisi on muuttunut helvetiksi. Tähän on muuttanut neljä lapsiperhettä, ja jokaiseen kuuluu  kahdesta viiteen lasta iältään suunnilleen kolmesta kymmeneen vuotta. Meininki on hirveää. Kotirauhaa ei ole. Ikkunoita ja ovia ei voi kuvitellakaan avaavansa, ja silti huuto häiritsee sisälle. Oma terassi on käytännössä käyttökelvoton. Ei siinä metelissä pysty nauttimaan eikä lukemaan eikä varsinkaan ottamaan nokosia.

Pennut leikkivät leikkejään ja ajelevat fillareillaan muutaman metrin päästä pihamme rajasta, ja koko ajan mielisairas kiljunta päällä, kuin kurkkua leikattaisiin. Trampoliineja näkyy kolme, kun ikkunoistamme katselee.

Varmaan pakko muuttaa itse pois tästä. En toivoisi, että kenelläkään kävisi niin kuin meille tämän asunnon kanssa. 

ettehän te nyt voi olla tosissanne, että asutte lähiössä ja ulkonakin tulisi olla päiväsaikaan riittävän hiljaista lukemiselle tai päiväunille. Miettikää nyt vähän. 

Se on muuten ihme homma, että ihmiset saattavat asua lentokentän lähellä tai moottoritien vieressä, mutta lasten äänet on se mistä menee kuppi nurin.

Ne arvot, ne arvot. Ja sitten ihmetellään kun ei meille ole enää eläkkeiden ja palveluiden maksajia..

Nykyaikana on täysin ok kasvatus, että ne omat ja muiden lapset saavat mennä pihalle aamusta iltaan. Ja juosta naapurien pigoillakin ja HUUTAA kurkku suorana. Se trampoliinilla pompoiminen, se jousien natina. Koko päivän, koko kesän ajan.

Sitten välillä joku vanhempi yleensä HUUTAA SISÄLTÄ lapsilleen ulos jotakin. Naapureilla ei toki ole mitään oikeutta huomauttaa, vaikka naapurin lapset tekisivät ihan mitä vain. Koko kesän ajan nämä lapset kavereineen huutavat pihalla. Pakottaen naapurit kuuntelemaan sitä.

Itse lapsena meillä oli rajat. Oli leikkipaikka. Eikä tullut kuuloon kauan, että oltaisiin juostu naapurien pihoilla. Ja karjuttu aamusta iltaan kuin syötävät. Silti ei tullut traumoja. Ja kun lapset hiljenevät, niin illalla naapurin vanhemmat aloittavat oman meluamisensa. Tästä on kyse rivitalo ja lähialueen melu helvetistä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vain kateellinen kun ei itsellä elämää kuten naapureilla. muuta korpeen mutta ei se auta sekään keksit kyllä jonkun valituksen aiheen.

Mahdatko itse olla noita lapsiperheellisiä, joissa kakarat saavat tehdä ihan mitä vain? Vai oletko niitä, joilla oma elämä on jatkuvia bileitä? Kuinkahan monta valitusta on jo tuon "oman elämänne" takia teistä tehty?🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme rivitalosta osakkeen. Se oli unelmapaikka. Hiljaisuutta riitti, vain linnunlaulua kuului ulkoa. Kesällä pidimme terassin ovea auki, ikkunoita samoin.  Muut osakkaat olivat lapsettomia ja vanhuksia.

Nyt on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Paratiisi on muuttunut helvetiksi. Tähän on muuttanut neljä lapsiperhettä, ja jokaiseen kuuluu  kahdesta viiteen lasta iältään suunnilleen kolmesta kymmeneen vuotta. Meininki on hirveää. Kotirauhaa ei ole. Ikkunoita ja ovia ei voi kuvitellakaan avaavansa, ja silti huuto häiritsee sisälle. Oma terassi on käytännössä käyttökelvoton. Ei siinä metelissä pysty nauttimaan eikä lukemaan eikä varsinkaan ottamaan nokosia.

Pennut leikkivät leikkejään ja ajelevat fillareillaan muutaman metrin päästä pihamme rajasta, ja koko ajan mielisairas kiljunta päällä, kuin kurkkua leikattaisiin. Trampoliineja näkyy kolme, kun ikkunoistamme katselee.

Varmaan pakko muuttaa itse pois tästä. En toivoisi, että kenelläkään kävisi niin kuin meille tämän asunnon kanssa. 

ettehän te nyt voi olla tosissanne, että asutte lähiössä ja ulkonakin tulisi olla päiväsaikaan riittävän hiljaista lukemiselle tai päiväunille. Miettikää nyt vähän. 

Se on muuten ihme homma, että ihmiset saattavat asua lentokentän lähellä tai moottoritien vieressä, mutta lasten äänet on se mistä menee kuppi nurin.

Ne arvot, ne arvot. Ja sitten ihmetellään kun ei meille ole enää eläkkeiden ja palveluiden maksajia..

Nykyaikana on täysin ok kasvatus, että ne omat ja muiden lapset saavat mennä pihalle aamusta iltaan. Ja juosta naapurien pigoillakin ja HUUTAA kurkku suorana. Se trampoliinilla pompoiminen, se jousien natina. Koko päivän, koko kesän ajan.

Sitten välillä joku vanhempi yleensä HUUTAA SISÄLTÄ lapsilleen ulos jotakin. Naapureilla ei toki ole mitään oikeutta huomauttaa, vaikka naapurin lapset tekisivät ihan mitä vain. Koko kesän ajan nämä lapset kavereineen huutavat pihalla. Pakottaen naapurit kuuntelemaan sitä.

Itse lapsena meillä oli rajat. Oli leikkipaikka. Eikä tullut kuuloon kauan, että oltaisiin juostu naapurien pihoilla. Ja karjuttu aamusta iltaan kuin syötävät. Silti ei tullut traumoja. Ja kun lapset hiljenevät, niin illalla naapurin vanhemmat aloittavat oman meluamisensa. Tästä on kyse rivitalo ja lähialueen melu helvetistä.

No kultaisella 80-luvulla ei "saanut" mennä ulos päivisin ja iltaisin, vaan PITI mennä ulos. Pihalla HUUDETTIIN "saa tulla" tai "polttaa, polttaa". Ja välillä vanhemmat HUUSI ikkunasta syömään tai puhelimeen kun joku kaveri soitti. Kaveria mentiin hakemaan ihan pimputtamalla ovikelloa, jos ei kukaan vastannut puhelimeen. Kännyköitä ei ollut. Enpä kuunaan muista, että joku olisi pahastunut ovikellon soitosta, ajatella, käytiin jopa virpomassakin ja mummot oli aina yhtä ilahtuneita kun tuli pieniä pääsiämmiä ovelle.

Nykyajan aikuiset on isolta osin selvästi varsin onnettomia ihmisiä, harmi, vaikka on kaikki vapaus ja materiaalinen hyvä (työntäkää vastamelunapit riittävän syvälle jos niin hirveästi kiristää lasten leikit hermoa).

Ja ennen kuin kukaan ehtii alkaa nillittää; oma lapsi on jo pian aikuinen ja pikkulapsiaika me huudettiin ja meluttiin siellä maaseudulla sillä isolla tontilla. Nyt oikein hiljaisessa pienessä rivarissa, mutta kun ihmisten ilmoilla ollaan, niin kyllähän täällä ihmisten ääntä kuuluu :)

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut kerrostalossa ja rivitalossa. Molemmat on samaa sontaa eri paketissa. Rivitalossa on sentään se hyvä puoli, että kukaan ei ole alapuolella tai yläpuolella möykkäämässä. Rivarissa ei ole meillä mitään talkoojuttuja, vaan kaikki oli ulkoistettu. Sontaa tästä kolhoosiasumisesta tekee se, että kenelläkään ei ole nykyään velvollisuuksia esim. huomioida naapureita, vaan kaikilla on oikeus elää kuin siat pellossa. Yötä myöten möykätään, sotketaan jne. Muutokseen ei tarvita kuin yhden asunnon osalta asukkaiden muutos, niin alamäki on selvä ja mitään muuta et voi kuin sopeutua tai muuttaa korpeen, koska kaupunkialueiden omakotitaloalueetkin on sellaisia sillipurkkeja, että omaa rauhaa niissä ei ole.

Onko kyseessä joku vuokratalo? Vaikea uskoa, että omistusasunnoissa asuvat sotkisivat, kun itse joutuu siivoamaan tai maksamaan laskun. 

Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.

Viime kesänä oltiin kyläpaikan takapihalla grillaamassa. Mukava kesäinen alkuilta ja syötävät alkaa olla melkein valmiina. Sitten alkaa aidan takaa kuulua panemisen ääniä. Vähän noloa kuunneltavaa ja lapset yrittivät kurkkia sinne aidan alta.

Rauhallisin asunto missä asuttu oli teollisuusalueella ns talonmiehen asunto. Ei olisi ikinä silloin uskonut vaan piti saada se oma rivarinpätkä. Iso virhe.

Talkkariasunto oli iso, oma piha, autoille hyvin tilaa, halpa ja täysin äänivapaa! Ei naapureita, tramppoja, lapsia, mopoja, möykkääjiä ei mitään!

Hallin toisessa päässä oli joku varasto ja jonkun firman autojen parkkihalli. Ne lähti viikolla aamulla, tulivat takas iltapäivällä. Viikonloppuna ei sitäkään.

Kaipaan sinne niin takaisin kun tälläkin hetkellä kuuntelee naapurin möykkää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te, jotka olette joutuneet johonkin meluajien ja sotkijoiden sekaan, ette ole asunnon ostovaiheessa kyselleet, millaista väkeä talossa asuu. Kun me ostettiin oma rivitaloasunto, kysyttiin jo myyjältä, millaisia perheitä tässä talossa asuu, onko paljon lapsia ja vanhuksia jne. Lisäksi yksi tuttava tunsi yhden asukkaan, ja kyseli myös häneltä talosta.

Mulla asui isovanhemmat kerrostalossa erään suurehkon kaupungin arvoalueella. Talossa oli enimmäkseen hyvin hiljaista ja siistiä, luonnollisesti kun siinä asui vain iäkkäitä ihmisiä. Ja oli kuulkaa niin ihanan rauhallista ja leppoisaa, että. Ainoat äänet oli kovaääniset kaappikellot ja iltauutiset. Niin ja roska-auto, jonka kolistelua piti aina nousta ikkunaan seuraamaan äkäisen näköisenä. Talon pihallakaan ei saanut olla leikkipaikalla (yksin) keinumassa kun 'naapurit häiriintyi'. Aamuisin lähtiessä ostoksille tai ulkoilemaan käytiin ensin toteamassa väärin lajitellut roskat; huonosti pysäköidyt autot; vaihtamatta jääneet käytävänmatot. Niin ja se kun naapurin rouva kyllä on istuttanut pegonioita, muttei viitsi kitkeä rikkaruohoja niiden välistä. Tiedostaen oli hankittu asunto läheltä huvipuistoa ja junarataa, mutta kävelylle lähtiessä jaksettiin aina itkeä siitä huvipuistosta kun sinne suuntaan ei voi kävellä metelin vuoksi...

Voin vinkata pari vastaavaa lokaatiota muutamasta kaupungista näille, jotka haluaa asua ihmisten keskellä, mutta kuitenkin nukkua pihalla täydessä hiljaisuudessa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme rivitalosta osakkeen. Se oli unelmapaikka. Hiljaisuutta riitti, vain linnunlaulua kuului ulkoa. Kesällä pidimme terassin ovea auki, ikkunoita samoin.  Muut osakkaat olivat lapsettomia ja vanhuksia.

Nyt on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta. Paratiisi on muuttunut helvetiksi. Tähän on muuttanut neljä lapsiperhettä, ja jokaiseen kuuluu  kahdesta viiteen lasta iältään suunnilleen kolmesta kymmeneen vuotta. Meininki on hirveää. Kotirauhaa ei ole. Ikkunoita ja ovia ei voi kuvitellakaan avaavansa, ja silti huuto häiritsee sisälle. Oma terassi on käytännössä käyttökelvoton. Ei siinä metelissä pysty nauttimaan eikä lukemaan eikä varsinkaan ottamaan nokosia.

Pennut leikkivät leikkejään ja ajelevat fillareillaan muutaman metrin päästä pihamme rajasta, ja koko ajan mielisairas kiljunta päällä, kuin kurkkua leikattaisiin. Trampoliineja näkyy kolme, kun ikkunoistamme katselee.

Varmaan pakko muuttaa itse pois tästä. En toivoisi, että kenelläkään kävisi niin kuin meille tämän asunnon kanssa. 

ettehän te nyt voi olla tosissanne, että asutte lähiössä ja ulkonakin tulisi olla päiväsaikaan riittävän hiljaista lukemiselle tai päiväunille. Miettikää nyt vähän. 

Se on muuten ihme homma, että ihmiset saattavat asua lentokentän lähellä tai moottoritien vieressä, mutta lasten äänet on se mistä menee kuppi nurin.

Ne arvot, ne arvot. Ja sitten ihmetellään kun ei meille ole enää eläkkeiden ja palveluiden maksajia..

Nykyaikana on täysin ok kasvatus, että ne omat ja muiden lapset saavat mennä pihalle aamusta iltaan. Ja juosta naapurien pigoillakin ja HUUTAA kurkku suorana. Se trampoliinilla pompoiminen, se jousien natina. Koko päivän, koko kesän ajan.

Sitten välillä joku vanhempi yleensä HUUTAA SISÄLTÄ lapsilleen ulos jotakin. Naapureilla ei toki ole mitään oikeutta huomauttaa, vaikka naapurin lapset tekisivät ihan mitä vain. Koko kesän ajan nämä lapset kavereineen huutavat pihalla. Pakottaen naapurit kuuntelemaan sitä.

Itse lapsena meillä oli rajat. Oli leikkipaikka. Eikä tullut kuuloon kauan, että oltaisiin juostu naapurien pihoilla. Ja karjuttu aamusta iltaan kuin syötävät. Silti ei tullut traumoja. Ja kun lapset hiljenevät, niin illalla naapurin vanhemmat aloittavat oman meluamisensa. Tästä on kyse rivitalo ja lähialueen melu helvetistä.

Olin lapsi 80-luvulla ja jos meidän ulkoleikeissä kasvoi meteli liian suureksi, taloyhtiössä asuvat aikuiset käskivät olemaan hiljempaa. Silloin aikuisten sana oli laki.