Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhut arjestasi
29.04.2022 |
Hei te, jotka tykkäätte kertoa kavereillenne arkisia juttuja, niin mikä se idea on? Miksi niitä on kiva kertoa?Arkisilla jutuilla tarkoitan esim. selostusta tavallisesta kauppareissusta, lapsen nuhasta, miten työpäivä meni jne. Eli sellaista arkisten asioiden raportointia.Mua ei koskaan kiinnosta kertoa eikä kuulla tuollaisia asioita enkä ystävieni kanssa niistä puhu, mutta työkavereiden ym. puolituttujen kanssa tuohon oon törmännyt, joten avatkaa... mitä te saatte siitä, että voitte puhua nousta aiheista? Entä onko niitä kiinnostava kuunnella?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApSinulle siis keskustelu=aloitat luennon jonkun kasvin tms. ominaisuuksista.
Yleensähän keskustelu esimerkiksi vehkasta alkaa juurikin siitä, että joku kertoo sellaisen hankkineensa ja sitten siirrytään laajemmin kasvista puhumiseen.Kyllä se tarkoittaa minullekin keskustelua. Mutta on ihmisiä, joilla se ei laajene kasvista puhumiseen, vaan siirtyy seuraavaan tapahtumaan.
Luento kasvista on monologi, ei keskustelua. Nukahtaisin alle 5 minuutissa, jos pitäisi sellaista kuunnella.
Jos molempia kiinnostaa kasvit, siitä tulee keskustelu. Jos ei, toista ei piinata puhumalla kasveista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
Olen lapseton, mutta pystyn silti samaistumaan tuohon. Olen sen verran monta kiukkukohtausta nähnyt ja omaan myös mielikuvitusta. Se auttaa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApSinulle siis keskustelu=aloitat luennon jonkun kasvin tms. ominaisuuksista.
Yleensähän keskustelu esimerkiksi vehkasta alkaa juurikin siitä, että joku kertoo sellaisen hankkineensa ja sitten siirrytään laajemmin kasvista puhumiseen.Kyllä se tarkoittaa minullekin keskustelua. Mutta on ihmisiä, joilla se ei laajene kasvista puhumiseen, vaan siirtyy seuraavaan tapahtumaan.
Luento kasvista on monologi, ei keskustelua. Nukahtaisin alle 5 minuutissa, jos pitäisi sellaista kuunnella.
Jos molempia kiinnostaa kasvit, siitä tulee keskustelu. Jos ei, toista ei piinata puhumalla kasveista. Ap
Mistä sitten tiedät, mikä kavereitasi kiinnostaa, kun kaikki tekemiseen viittaava on kiellettyä puheenaihetta? Randomistiko vain heittelet aiheita ja kokeilet kiinnostaisiko? Minulle nimittäin ne kiinnostuksenkohteet aukenevat nimenomaan tekemisten kautta. Esim. Kaveri kertoo ostaneensa uuden auton -> hän on kiinnostunut autoista ja nyt jatkamme keskustelua autoista laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Ei kuulosta uskottavalta, että tulet toimeen erialisten ihmisten kanssa, mutta et yhtään kestä tavallista arkea viittaavaa juttelua. Se kun on suurimmalle osalle ihan normaali osa keskustelua, että kerrotaan mitä on tehty jne.
Mä puhun tuollaisia niiden ystävien kanssa, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. Kun ei eilisen ja tämän päivän välillä ole tapahtunut yleensä mitään merkittävämpääkään, josta puhua. Mutta ymmärrän aloittajankin pointin yhdestä hänen ketjuun laittamastaan kommentista. Kyllä mullakin ystävien kanssa keskustelu alkaa rönsyilemään ja siirrytään aiheesta toiseen, kun "aasinsilta" saadaan siitä, mitä on sanottu. Viittaan siis kommenttiisi linnuista. Työpäivästä voi sujuvasti siirtyä puhumaan ylipäätään työstä, mietintään mahdollisesta työpaikan vaihdoksesta, viikonloppuun tai lomaan, palkkaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Miten sitten et siitä työstä kuormitu? Vai onko ne asiakkaatkin näitä parempia ihmisiä, jotka puhuvat vain sinua kiinnostavista asioista eivätkä ikinä mistään, mitä ovat tehneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
No höpö höpö. Jokainen täysjärkinen ihminen ei koe tuollaista syrjivänä. Jokaisellahan on joku "puute": jollain ei ole lasta, toisella ei ole koiraa, yhdeltä on vanhempi kuollut, joku on sinkku, jollakin on paska parisuhde, yks asuu omakotitalossa, toinen kerrostalossa, jollakin ei ole autoa jne jne jne.
Tämä on just tätä nykyajan hapatusta, että parempi on istua tuppisuina puhelimia tuijotellen, kuin puhua elämästä, ettei kellekään vaan tule paha mieli. Onneksi oma työporukka on täysissä järjissä ja ihan kaikesta voi puhua, vaikka ihmisiä on monen kirjavaa ja vähän joka lähtöön. Ihan parhaat jutut syntyy just näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Ei kuulosta uskottavalta, että tulet toimeen erialisten ihmisten kanssa, mutta et yhtään kestä tavallista arkea viittaavaa juttelua. Se kun on suurimmalle osalle ihan normaali osa keskustelua, että kerrotaan mitä on tehty jne.
Ei sun tarvii uskoa. Itsekin kieltämättä koen itseni huijariksi, kun toinen on hyvissä fiiliksissä mun kanssa ja itse koen sen tilanteen kuormittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Ja sinulle on täysin mahdoton ajatus, että suurin osa ihmisitä on ystäviensä kanssa puhuessaan kiinnostunut niistä ystävien tekemisistä ja kokemisista? Miten pystyt edes aloittamaan keskustelun, jos heti pitää mennä johonkin tiettyyn aiheeseen eikä yhtään saa "jauhaa diibadaapaa" (lue kertoa, mitä on viime aikoina tehnyt tms.) ennen sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Ei kuulosta uskottavalta, että tulet toimeen erialisten ihmisten kanssa, mutta et yhtään kestä tavallista arkea viittaavaa juttelua. Se kun on suurimmalle osalle ihan normaali osa keskustelua, että kerrotaan mitä on tehty jne.
Ei sun tarvii uskoa. Itsekin kieltämättä koen itseni huijariksi, kun toinen on hyvissä fiiliksissä mun kanssa ja itse koen sen tilanteen kuormittavaksi.
Hah! Oikeasti luulet, että ylimielisyytesi, jota yrität peitota puhumalla kuormituksesta, ei paistaisi läpi? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
No höpö höpö. Jokainen täysjärkinen ihminen ei koe tuollaista syrjivänä. Jokaisellahan on joku "puute": jollain ei ole lasta, toisella ei ole koiraa, yhdeltä on vanhempi kuollut, joku on sinkku, jollakin on paska parisuhde, yks asuu omakotitalossa, toinen kerrostalossa, jollakin ei ole autoa jne jne jne.
Tämä on just tätä nykyajan hapatusta, että parempi on istua tuppisuina puhelimia tuijotellen, kuin puhua elämästä, ettei kellekään vaan tule paha mieli. Onneksi oma työporukka on täysissä järjissä ja ihan kaikesta voi puhua, vaikka ihmisiä on monen kirjavaa ja vähän joka lähtöön. Ihan parhaat jutut syntyy just näin.
Kun maailma pyörii oman navan ympärillä, kuormittuu siitä, kun kuulee erilaista tavoista elää. Normaali ihminenhän ottaa sen oppimisen kannalta. Maailmankuva avartuu, kun kuuntelee muutakin kuin omaan pieneen piiriin kuuluvia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Ja sinulle on täysin mahdoton ajatus, että suurin osa ihmisitä on ystäviensä kanssa puhuessaan kiinnostunut niistä ystävien tekemisistä ja kokemisista? Miten pystyt edes aloittamaan keskustelun, jos heti pitää mennä johonkin tiettyyn aiheeseen eikä yhtään saa "jauhaa diibadaapaa" (lue kertoa, mitä on viime aikoina tehnyt tms.) ennen sitä?
Mähän just kiinnostuneena kyselen ilmiöstä ja yritän saada selvyyttä siihen, mikä niissä on se pointti, miksi kiinnistaa.
Joo ja voin mennä ystävien kanssa suoraan asiaan. Kun on aikaa rajallisesti ja aikuiseen elämään kuuluvia arjen velvoitteita, usein käy niin, että jutut jää kesken ja oikein odottaa, että päästään jatkamaan keskustelua siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
No höpö höpö. Jokainen täysjärkinen ihminen ei koe tuollaista syrjivänä. Jokaisellahan on joku "puute": jollain ei ole lasta, toisella ei ole koiraa, yhdeltä on vanhempi kuollut, joku on sinkku, jollakin on paska parisuhde, yks asuu omakotitalossa, toinen kerrostalossa, jollakin ei ole autoa jne jne jne.
Tämä on just tätä nykyajan hapatusta, että parempi on istua tuppisuina puhelimia tuijotellen, kuin puhua elämästä, ettei kellekään vaan tule paha mieli. Onneksi oma työporukka on täysissä järjissä ja ihan kaikesta voi puhua, vaikka ihmisiä on monen kirjavaa ja vähän joka lähtöön. Ihan parhaat jutut syntyy just näin.Kun maailma pyörii oman navan ympärillä, kuormittuu siitä, kun kuulee erilaista tavoista elää. Normaali ihminenhän ottaa sen oppimisen kannalta. Maailmankuva avartuu, kun kuuntelee muutakin kuin omaan pieneen piiriin kuuluvia juttuja.
Hyvin sanottu. T. tuo edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Ja sinulle on täysin mahdoton ajatus, että suurin osa ihmisitä on ystäviensä kanssa puhuessaan kiinnostunut niistä ystävien tekemisistä ja kokemisista? Miten pystyt edes aloittamaan keskustelun, jos heti pitää mennä johonkin tiettyyn aiheeseen eikä yhtään saa "jauhaa diibadaapaa" (lue kertoa, mitä on viime aikoina tehnyt tms.) ennen sitä?
Mähän just kiinnostuneena kyselen ilmiöstä ja yritän saada selvyyttä siihen, mikä niissä on se pointti, miksi kiinnistaa.
Joo ja voin mennä ystävien kanssa suoraan asiaan. Kun on aikaa rajallisesti ja aikuiseen elämään kuuluvia arjen velvoitteita, usein käy niin, että jutut jää kesken ja oikein odottaa, että päästään jatkamaan keskustelua siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.
Et kysele kiinnostuneena, vaan korostat joka välissä, että sinua ei kiinnosta. Minäminä-puhetta malliesimerkkinä.
Sulle nakitetaan ne vaikeimmat asiakkaat, koska kukaan muu ei niitä halua ja sä luulet, että sä olet se ihminen, joka tulee parhaiten toimeen heidän kansaan. Todellisuudessa ne nakitetaan sulle, koska sä olet niin tyhmä, että otat ne vastaan, joita muut eivät halua.
Luento kasvista on monologi, ei keskustelua. Nukahtaisin alle 5 minuutissa, jos pitäisi sellaista kuunnella.