Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhut arjestasi
29.04.2022 |
Hei te, jotka tykkäätte kertoa kavereillenne arkisia juttuja, niin mikä se idea on? Miksi niitä on kiva kertoa?Arkisilla jutuilla tarkoitan esim. selostusta tavallisesta kauppareissusta, lapsen nuhasta, miten työpäivä meni jne. Eli sellaista arkisten asioiden raportointia.Mua ei koskaan kiinnosta kertoa eikä kuulla tuollaisia asioita enkä ystävieni kanssa niistä puhu, mutta työkavereiden ym. puolituttujen kanssa tuohon oon törmännyt, joten avatkaa... mitä te saatte siitä, että voitte puhua nousta aiheista? Entä onko niitä kiinnostava kuunnella?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Voi olla, mutta kuten kerroin, täydestä on mennyt soveltuvuusarviointeja tehneille psykologeille ja työtodistuksiinkin päätynyt. Ap
Kuten kerroit, olet feikannut niissä testeissä. Totuus on sitten ihan muuta. Totuus on se, että kuormitut todella pienistä tavallisista asioista. Ja se ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Minäkin sanon aina isälleni, miten kiinnostavaa oli kuulla (sadatta kertaa) tarina Päätalon nuoruudesta tms. Ei se tarkoita, että minua aihe kiinnostaisi. Se tarkoittaa vain, että isä on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden puhua hänelle tärkeistä asioista.
Ootko myös kehitellyt niitä henkilöhahmoja eteenpäin ja innoisssnne kehittelette vaihtoehtoisia ja täydentäviä juonikuvioita?
Tuo on kyllä kaunis asia, että keskustelet Päätalosta, koska isäsi on sinulle rakas.
ApMiksi ihmeessä olisin? Johan kerroin, että aihe ei minua kiinnosta. Kyse on vain isäni mielenkiinnonkohteen huomioimisesta. Minä kuuntelen ja isä kertoo. Todennäköisesti isä loukkaantuisi jos lähtisin jotain omia kuvioita Kallen tekstiin keksimään. Karu vertaus, mutta se olisi melkein sama kuin lähtisin kiihkouskovaiselle esittämään vaihtoehtoista teoriaa Jeesuksen vaiheista.
Ihan vain siksi, että esitit ajatuksen, että ystäväni kuuntelisivat juttujani vain kohteliaisuudesta. Mutta meidän keskusteluissa tapahtuu tuo, mitä sinun ja isäsi keskusteluissa ei siis tapahdu. Ap
Kuka tahansa osaa teeskennellä innostunutta, jos huomaa, että kaveri on ihan fileissä jostain aiheesta. Siinä on helppo mennä mukana, kun toinen suu vaahdossa luennoi.
Jännää, että mä oon sosiaalisesti kyvytön, kun feikkaan vain töissä, mutta te normaalit feikkaatte siis ystävillenne? Aika pahantahtoisen kuulosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Minäkin sanon aina isälleni, miten kiinnostavaa oli kuulla (sadatta kertaa) tarina Päätalon nuoruudesta tms. Ei se tarkoita, että minua aihe kiinnostaisi. Se tarkoittaa vain, että isä on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden puhua hänelle tärkeistä asioista.
Ootko myös kehitellyt niitä henkilöhahmoja eteenpäin ja innoisssnne kehittelette vaihtoehtoisia ja täydentäviä juonikuvioita?
Tuo on kyllä kaunis asia, että keskustelet Päätalosta, koska isäsi on sinulle rakas.
ApMiksi ihmeessä olisin? Johan kerroin, että aihe ei minua kiinnosta. Kyse on vain isäni mielenkiinnonkohteen huomioimisesta. Minä kuuntelen ja isä kertoo. Todennäköisesti isä loukkaantuisi jos lähtisin jotain omia kuvioita Kallen tekstiin keksimään. Karu vertaus, mutta se olisi melkein sama kuin lähtisin kiihkouskovaiselle esittämään vaihtoehtoista teoriaa Jeesuksen vaiheista.
Ihan vain siksi, että esitit ajatuksen, että ystäväni kuuntelisivat juttujani vain kohteliaisuudesta. Mutta meidän keskusteluissa tapahtuu tuo, mitä sinun ja isäsi keskusteluissa ei siis tapahdu. Ap
Kuka tahansa osaa teeskennellä innostunutta, jos huomaa, että kaveri on ihan fileissä jostain aiheesta. Siinä on helppo mennä mukana, kun toinen suu vaahdossa luennoi.
Jännää, että mä oon sosiaalisesti kyvytön, kun feikkaan vain töissä, mutta te normaalit feikkaatte siis ystävillenne? Aika pahantahtoisen kuulosta.
Ap
Kuka täällä on sanonut feikkaavansa ystävilleen? Aivan, ei kukaan. Normaalia ihmistä kun kiinnostaa ne ystävän pienet arkikuulumiset. Ei välttämättä asian itsensä vuoksi, vaan sen ystävän vuoksi. Joskus myös asiakin kiinnostaa. Mutta ei se ole feikkaamista, että on kiinnostunut jostain asiasta ystävän, eikä sen asian takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Voi olla, mutta kuten kerroin, täydestä on mennyt soveltuvuusarviointeja tehneille psykologeille ja työtodistuksiinkin päätynyt. Ap
Kuten kerroit, olet feikannut niissä testeissä. Totuus on sitten ihan muuta. Totuus on se, että kuormitut todella pienistä tavallisista asioista. Ja se ei ole normaalia.
Joo, mut toisaalta mulla on myös aito kyky muodostaa pitkäaikaisia ja syvällisiä ystävyyssuhteita joidenkin ihmisten kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Voi olla, mutta kuten kerroin, täydestä on mennyt soveltuvuusarviointeja tehneille psykologeille ja työtodistuksiinkin päätynyt. Ap
Kuten kerroit, olet feikannut niissä testeissä. Totuus on sitten ihan muuta. Totuus on se, että kuormitut todella pienistä tavallisista asioista. Ja se ei ole normaalia.
Joo, mut toisaalta mulla on myös aito kyky muodostaa pitkäaikaisia ja syvällisiä ystävyyssuhteita joidenkin ihmisten kanssa. Ap
Niin, asperger-tyyppisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Voi olla, mutta kuten kerroin, täydestä on mennyt soveltuvuusarviointeja tehneille psykologeille ja työtodistuksiinkin päätynyt. Ap
Kuten kerroit, olet feikannut niissä testeissä. Totuus on sitten ihan muuta. Totuus on se, että kuormitut todella pienistä tavallisista asioista. Ja se ei ole normaalia.
Joo, mut toisaalta mulla on myös aito kyky muodostaa pitkäaikaisia ja syvällisiä ystävyyssuhteita joidenkin ihmisten kanssa. Ap
Niin, asperger-tyyppisten kanssa.
Eipähän se asperger ihmistä pahenna.
En pysty suoraan vastaamaan, joten vastaan lainaamatta: Se, että olet ystävystynyt samanhenkisten kanssa, ei tee sinusta sosiaalisesti lahjakasta. Se vain kertoo, että olet löytänyt samantyyppisiä (poikkeuksellisen herkästi kuormittuvia) ihmisiä kuin sinä. Sosiaalisesti lahjakas ei kuormitus small talk-tyyppisestä keskustelusta, vaan päinvastoin on siinä kuin kala vedessä. Riippumatta siitä, kiinnostaako aihe häntä syvemmin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Voi olla, mutta kuten kerroin, täydestä on mennyt soveltuvuusarviointeja tehneille psykologeille ja työtodistuksiinkin päätynyt. Ap
Kuten kerroit, olet feikannut niissä testeissä. Totuus on sitten ihan muuta. Totuus on se, että kuormitut todella pienistä tavallisista asioista. Ja se ei ole normaalia.
Joo, mut toisaalta mulla on myös aito kyky muodostaa pitkäaikaisia ja syvällisiä ystävyyssuhteita joidenkin ihmisten kanssa. Ap
Niin, asperger-tyyppisten kanssa.
Eipähän se asperger ihmistä pahenna.
Ei niin. Mutta nyt puhuttiin sosiaalisesta lahjakkuudesta. Sitä assuilla ei ole, koska ovat kiinnostuneita vain omista intohimonkohteistaan.
Luultavasti ap olet asperger, jos olet nainen ja tuo poissulkeminen on tapahtunut vuosia sitten.
Tuo kuormitus johtuu autisteilla siitä, kun nentti antaa ristiriitaista tietoa itsestään, esim. ei haluaisi puhua, mutta hiljaakaan ei osaa olla, joten aloittaa sen puhumisen ja päätyy noihin luetteloihin tekemisistään. Kolikon toisella puolella on autistit, jotka menevät yhä uudestaan kiusaajiensa luo, sillä ne kiusaajat voivat olla ainoita, joiden puheet ja teot eivät ole ristiriidassa.
Aspergernaiset ovat usein hyviä kuuntelijoita, sekä hoksaavat mikä on varsinainen ongelma, sekä miten se ratkaistaan, eli kuuntelevana hän on sosiaalisesti lahjakas ja ongelmien hoksaaminen ja ratkaisun keksiminen on miksi hankala asiakas on hetken päästä tyytyväinen asiakas, eli jatkossakin heidät laitetaan aspergerille.
Lopuksi itse aloituksen kysymykseen, moni puhuu arjestaan saadakseen vertaistukea sekä kokemusta olevansa tavallinen. Yritä ensi kerralla katkaista jo ensimmäisen asian kohdalla luettelon latelun, ja kysy jotain tarkentavaa siitä. Näin nentti saa aiheen josta puhua enemmän, eikä toivottavasti enää aiheuta kuormitusta sinulle, koska ei väkisin yritä jutella vaikka ei keksi mitään keskusteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua kertoa mitään tunteista tai ajatuksista muille, koska ne voi sitten jotenkin satuttaa mua . Mutta en kyllä halua kertoa paljon mitään muutakaan, koska miksi kukaan olisi kiinnostunut enkä halua vaivata ketään.
Vierailija kirjoitti:
En pysty suoraan vastaamaan, joten vastaan lainaamatta: Se, että olet ystävystynyt samanhenkisten kanssa, ei tee sinusta sosiaalisesti lahjakasta. Se vain kertoo, että olet löytänyt samantyyppisiä (poikkeuksellisen herkästi kuormittuvia) ihmisiä kuin sinä. Sosiaalisesti lahjakas ei kuormitus small talk-tyyppisestä keskustelusta, vaan päinvastoin on siinä kuin kala vedessä. Riippumatta siitä, kiinnostaako aihe häntä syvemmin vai ei.
No mutta pääasiahan on, että on hyviä ystäviä ja muutkaan ei kuormita niin paljon, ettei heidän kanssa voisi esim. työelämässä toimia ja että on itsellä keinot palautua siitä kuormituksesta.
Opin myös, että monista arkisista tapahtumista puhuminen on ihan kivaa ja kuuluu heidän mielestään "normaaliin" ihmissuhteeseen. Ja että heille mä oon friikki, jolle saa olla Ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ap olet asperger, jos olet nainen ja tuo poissulkeminen on tapahtunut vuosia sitten.
Tuo kuormitus johtuu autisteilla siitä, kun nentti antaa ristiriitaista tietoa itsestään, esim. ei haluaisi puhua, mutta hiljaakaan ei osaa olla, joten aloittaa sen puhumisen ja päätyy noihin luetteloihin tekemisistään. Kolikon toisella puolella on autistit, jotka menevät yhä uudestaan kiusaajiensa luo, sillä ne kiusaajat voivat olla ainoita, joiden puheet ja teot eivät ole ristiriidassa.
Aspergernaiset ovat usein hyviä kuuntelijoita, sekä hoksaavat mikä on varsinainen ongelma, sekä miten se ratkaistaan, eli kuuntelevana hän on sosiaalisesti lahjakas ja ongelmien hoksaaminen ja ratkaisun keksiminen on miksi hankala asiakas on hetken päästä tyytyväinen asiakas, eli jatkossakin heidät laitetaan aspergerille.
Lopuksi itse aloituksen kysymykseen, moni puhuu arjestaan saadakseen vertaistukea sekä kokemusta olevansa tavallinen. Yritä ensi kerralla katkaista jo ensimmäisen asian kohdalla luettelon latelun, ja kysy jotain tarkentavaa siitä. Näin nentti saa aiheen josta puhua enemmän, eikä toivottavasti enää aiheuta kuormitusta sinulle, koska ei väkisin yritä jutella vaikka ei keksi mitään keskusteltavaa.
Kiitos, tämä oli hyvä. Tuon mä tunnistan, että saan kiinni siitä hanalien asiakkaiden pulmasta, mikä heitä hiertää... Yritän myös aina saada kiinni siitä heidän omasta logiikastaan, miten he ajattelee. Ap
Tämä on vaikea kysymys. Itse tykkään puhua syvällisistä asioista sekä pohtia kaikkea, mutta tämä tarvisi hyvin tutun ja ns turvallisen ihmisen. Sellaisen luotettavan ja samalla tietysti toisen pitäisi tykätä myös puhua niistä jutuista. Sitten jos katsoo omaa elämääni niin en käy oikeastaan missään ja elämäni on hyvin tylsääkin. Näin eipä tästä ole mitään suurta kerrottavaa. Näin omat juttuni olisivat varmaan tylsiä monesta. Samalla en halua itse ajatella myöskään, että toisen arkinen elämä ja kertomiset siihen liittyen olisivat tylsiä.
Itseä tosin kiinnostaa esim urheilu, musiikki ja tietyt sarjat tai elokuvat, mutta en tiedä haluaisiko toinen puhua näistä. Itsellä voisi mennä sitten puhumiset näistä jo yli jonkun mielestä ja sekin tylsää. Oikeastaan on silti vaikeaa itselle keksiä puhuttavaa ja olen aika introvertti ja ujo ihminen eikä ole helppoa tutustua muihin. Paljon olen saanut kaikkea huonoa muilta ja kokenut kaikkea ikävää. Senkin vuoksi olen tässä tilanteessa ilman ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty suoraan vastaamaan, joten vastaan lainaamatta: Se, että olet ystävystynyt samanhenkisten kanssa, ei tee sinusta sosiaalisesti lahjakasta. Se vain kertoo, että olet löytänyt samantyyppisiä (poikkeuksellisen herkästi kuormittuvia) ihmisiä kuin sinä. Sosiaalisesti lahjakas ei kuormitus small talk-tyyppisestä keskustelusta, vaan päinvastoin on siinä kuin kala vedessä. Riippumatta siitä, kiinnostaako aihe häntä syvemmin vai ei.
No mutta pääasiahan on, että on hyviä ystäviä ja muutkaan ei kuormita niin paljon, ettei heidän kanssa voisi esim. työelämässä toimia ja että on itsellä keinot palautua siitä kuormituksesta.
Opin myös, että monista arkisista tapahtumista puhuminen on ihan kivaa ja kuuluu heidän mielestään "normaaliin" ihmissuhteeseen. Ja että heille mä oon friikki, jolle saa olla Ilkeä.
Normaalit laumasielut ovat kuin kanat parvessa - nokkivat poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty suoraan vastaamaan, joten vastaan lainaamatta: Se, että olet ystävystynyt samanhenkisten kanssa, ei tee sinusta sosiaalisesti lahjakasta. Se vain kertoo, että olet löytänyt samantyyppisiä (poikkeuksellisen herkästi kuormittuvia) ihmisiä kuin sinä. Sosiaalisesti lahjakas ei kuormitus small talk-tyyppisestä keskustelusta, vaan päinvastoin on siinä kuin kala vedessä. Riippumatta siitä, kiinnostaako aihe häntä syvemmin vai ei.
No mutta pääasiahan on, että on hyviä ystäviä ja muutkaan ei kuormita niin paljon, ettei heidän kanssa voisi esim. työelämässä toimia ja että on itsellä keinot palautua siitä kuormituksesta.
Opin myös, että monista arkisista tapahtumista puhuminen on ihan kivaa ja kuuluu heidän mielestään "normaaliin" ihmissuhteeseen. Ja että heille mä oon friikki, jolle saa olla Ilkeä.
Itse olet friikki, kun et osaa normaalia small talkia.
Olkoon kukin mitä on, mutta ap on silti mielestäni ylimielinen aloituksessaan. Hän pitää normaalia small talkia jotenkin alempana ja huonompana. Aivan kuin vain ne johonkin tiettyyn aiheeseen syventyvät aiheet olisivat niin paljon parempia ja hienompia. Eihän se niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty suoraan vastaamaan, joten vastaan lainaamatta: Se, että olet ystävystynyt samanhenkisten kanssa, ei tee sinusta sosiaalisesti lahjakasta. Se vain kertoo, että olet löytänyt samantyyppisiä (poikkeuksellisen herkästi kuormittuvia) ihmisiä kuin sinä. Sosiaalisesti lahjakas ei kuormitus small talk-tyyppisestä keskustelusta, vaan päinvastoin on siinä kuin kala vedessä. Riippumatta siitä, kiinnostaako aihe häntä syvemmin vai ei.
No mutta pääasiahan on, että on hyviä ystäviä ja muutkaan ei kuormita niin paljon, ettei heidän kanssa voisi esim. työelämässä toimia ja että on itsellä keinot palautua siitä kuormituksesta.
Opin myös, että monista arkisista tapahtumista puhuminen on ihan kivaa ja kuuluu heidän mielestään "normaaliin" ihmissuhteeseen. Ja että heille mä oon friikki, jolle saa olla Ilkeä.Itse olet friikki, kun et osaa normaalia small talkia.
Mistäs tuo nyt tuli? Enkös minä juuri tunnustanut teidän kokemuksenne friikkiydestäni?
Kuka tahansa osaa teeskennellä innostunutta, jos huomaa, että kaveri on ihan fileissä jostain aiheesta. Siinä on helppo mennä mukana, kun toinen suu vaahdossa luennoi.