Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhut arjestasi
29.04.2022 |
Hei te, jotka tykkäätte kertoa kavereillenne arkisia juttuja, niin mikä se idea on? Miksi niitä on kiva kertoa?Arkisilla jutuilla tarkoitan esim. selostusta tavallisesta kauppareissusta, lapsen nuhasta, miten työpäivä meni jne. Eli sellaista arkisten asioiden raportointia.Mua ei koskaan kiinnosta kertoa eikä kuulla tuollaisia asioita enkä ystävieni kanssa niistä puhu, mutta työkavereiden ym. puolituttujen kanssa tuohon oon törmännyt, joten avatkaa... mitä te saatte siitä, että voitte puhua nousta aiheista? Entä onko niitä kiinnostava kuunnella?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Sulle nakitetaan ne vaikeimmat asiakkaat, koska kukaan muu ei niitä halua ja sä luulet, että sä olet se ihminen, joka tulee parhaiten toimeen heidän kansaan. Todellisuudessa ne nakitetaan sulle, koska sä olet niin tyhmä, että otat ne vastaan, joita muut eivät halua.
Ja ne vaikeimmat asiakkaat ovat niin keskittyneitä omiin ongelmiinsa, etteivät huomaan ap:n vähintäänkin ynseää asennetta. Sosiaalisesti kyvykkäämmät työkaverit ottavat sitten ne, joiden kanssa voi keskustella normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Veikkaukseni meni pahasti hutiin. Nimenomaan se, että kuunnellaan kohteliaasti (eikä kuormituta, vaikka toinen kertoisi käyneensä kaupassa tms.) pitää mielen virkeänä ja ajatukset avoimena uusille keskustelun suunnille. Jos tavallisetkin asiat kuormittavat, on hyvin nopeasti liian uupunut keskustellakseen mistään laajemmasta.
Ei muakaan suoraan sanottuna kiinnosta muiden flunssat, mutta kuuntelen ymmärtäväisenä ja tsemppaan. Ja sitten, kun se flunssa tulee omalle kohdalle, onkin itselleni hirveän tärkeää saada valittaa siitä jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Minäkin sanon aina isälleni, miten kiinnostavaa oli kuulla (sadatta kertaa) tarina Päätalon nuoruudesta tms. Ei se tarkoita, että minua aihe kiinnostaisi. Se tarkoittaa vain, että isä on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden puhua hänelle tärkeistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
No höpö höpö. Jokainen täysjärkinen ihminen ei koe tuollaista syrjivänä. Jokaisellahan on joku "puute": jollain ei ole lasta, toisella ei ole koiraa, yhdeltä on vanhempi kuollut, joku on sinkku, jollakin on paska parisuhde, yks asuu omakotitalossa, toinen kerrostalossa, jollakin ei ole autoa jne jne jne.
Tämä on just tätä nykyajan hapatusta, että parempi on istua tuppisuina puhelimia tuijotellen, kuin puhua elämästä, ettei kellekään vaan tule paha mieli. Onneksi oma työporukka on täysissä järjissä ja ihan kaikesta voi puhua, vaikka ihmisiä on monen kirjavaa ja vähän joka lähtöön. Ihan parhaat jutut syntyy just näin.Kun maailma pyörii oman navan ympärillä, kuormittuu siitä, kun kuulee erilaista tavoista elää. Normaali ihminenhän ottaa sen oppimisen kannalta. Maailmankuva avartuu, kun kuuntelee muutakin kuin omaan pieneen piiriin kuuluvia juttuja.
Voi kun olisikin noin, että saisi kuulla uutta ja kiinnostavaa! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
No höpö höpö. Jokainen täysjärkinen ihminen ei koe tuollaista syrjivänä. Jokaisellahan on joku "puute": jollain ei ole lasta, toisella ei ole koiraa, yhdeltä on vanhempi kuollut, joku on sinkku, jollakin on paska parisuhde, yks asuu omakotitalossa, toinen kerrostalossa, jollakin ei ole autoa jne jne jne.
Tämä on just tätä nykyajan hapatusta, että parempi on istua tuppisuina puhelimia tuijotellen, kuin puhua elämästä, ettei kellekään vaan tule paha mieli. Onneksi oma työporukka on täysissä järjissä ja ihan kaikesta voi puhua, vaikka ihmisiä on monen kirjavaa ja vähän joka lähtöön. Ihan parhaat jutut syntyy just näin.Kun maailma pyörii oman navan ympärillä, kuormittuu siitä, kun kuulee erilaista tavoista elää. Normaali ihminenhän ottaa sen oppimisen kannalta. Maailmankuva avartuu, kun kuuntelee muutakin kuin omaan pieneen piiriin kuuluvia juttuja.
Voi kun olisikin noin, että saisi kuulla uutta ja kiinnostavaa! Ap
Katse pois sieltä omasta navasta niin saat joka päivä kuulla uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki muutkin puhuu. Koska se on helppo ja samaistuttava aihe puhua ja kuunnella. Koska siitä riittää aina juttua, joka helposti lähtee rönsyilemään ihan muille urille, ja usein päätyy syntyjen syvien pohdintaan, oivalluksiin tai päivän parhaisiin nauruihin. Koska arki on puheenaihe, joka sopii kaikille, ei syrji tai aiheuta vakavempia näkemyseroja.
Arkihan juuri syrjii ja siihen ei voi samaistua (esim. lapsen kiukkukohtaus kaupassa, jos lasta ei ole).
No höpö höpö. Jokainen täysjärkinen ihminen ei koe tuollaista syrjivänä. Jokaisellahan on joku "puute": jollain ei ole lasta, toisella ei ole koiraa, yhdeltä on vanhempi kuollut, joku on sinkku, jollakin on paska parisuhde, yks asuu omakotitalossa, toinen kerrostalossa, jollakin ei ole autoa jne jne jne.
Tämä on just tätä nykyajan hapatusta, että parempi on istua tuppisuina puhelimia tuijotellen, kuin puhua elämästä, ettei kellekään vaan tule paha mieli. Onneksi oma työporukka on täysissä järjissä ja ihan kaikesta voi puhua, vaikka ihmisiä on monen kirjavaa ja vähän joka lähtöön. Ihan parhaat jutut syntyy just näin.Kun maailma pyörii oman navan ympärillä, kuormittuu siitä, kun kuulee erilaista tavoista elää. Normaali ihminenhän ottaa sen oppimisen kannalta. Maailmankuva avartuu, kun kuuntelee muutakin kuin omaan pieneen piiriin kuuluvia juttuja.
Voi kun olisikin noin, että saisi kuulla uutta ja kiinnostavaa! Ap
Asennevammaisena se on mahdotonta. Kun korjaat asennettasi, alat kuulla hyvinkin paljon uusia ja kiinnostavia asioita. Mummon kauppareissustakin saa kiinnostavia näkökulmia irti, kun osaa suhtautua oikein eikä vain kieriskele oman napansa ympärillä kuormittumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kysyy mitä tein eilen, voin kertoa tuollaisen tarpeettoman selostuksen. Jos itse rupean kertomaan jotain arkista juttua, on siinä usein joku pointti: Imuri hajosi, lapsi kaatoi tavaroita kaupassa, joku tapahtuma tms. Voi olla aika arkinen tapahtumakin, mutta omasta mielestä hauska, erikoinen tai merkittävä.
Joskus harvoin törmää ihmisiin, joiden arkijutuissa ei ole mitään syytä miksi se kerrotaan, eikä juttu tunnu olevan lainkaan alkua ja loppua. Olen ajatellut, että ehkä he luulevat niissä olevan jotain kertomisen arvoista, varmasti joku minunkin juttuja voi pitää aivan turhina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70% ihmisistä on sensorikkoja ja puhuu tosiasiallisista asioista. Tosin kaikkien ei tarvitse jauhaa ihan arkiasioista, koska monet voivat jauhaa luonnontieteellisistä faktoista tms. Olen hyväksynyt tämän ihmisissä. Herään tosin eloon vasta, kun keskustelussa on kunnolla tasoja metaforista ja symboleista lähtien, tunnesyvyyksiä ja faktoja unohtamatta ja hommaan sisältyy myös historiallisia katsauksia ja tulevaisuuden skenaarioiden uumoilua...
Ap, tästä keskustelusta ei tule mitään. Tyhjänpäiväiset, mitään sanomattomat kälättäjät vaan suuttuvat, kun heidän täydellinen sisällön puutteensa tuodaan esiin. Käyvät vaan sinun kimppuusi, koska mitään kiinnostavaa tai huomionarvoista heidän umpitylsässä, sisällöttömässä elämässään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tästä keskustelusta ei tule mitään. Tyhjänpäiväiset, mitään sanomattomat kälättäjät vaan suuttuvat, kun heidän täydellinen sisällön puutteensa tuodaan esiin. Käyvät vaan sinun kimppuusi, koska mitään kiinnostavaa tai huomionarvoista heidän umpitylsässä, sisällöttömässä elämässään ei ole.
Onneksi sinä tulit paikalla tuomaan tämän erinomaisen kiinnostavan ja erityisen paljon keskustelua edistävän näkökulman :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Minäkin sanon aina isälleni, miten kiinnostavaa oli kuulla (sadatta kertaa) tarina Päätalon nuoruudesta tms. Ei se tarkoita, että minua aihe kiinnostaisi. Se tarkoittaa vain, että isä on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden puhua hänelle tärkeistä asioista.
Ootko myös kehitellyt niitä henkilöhahmoja eteenpäin ja innoisssnne kehittelette vaihtoehtoisia ja täydentäviä juonikuvioita?
Tuo on kyllä kaunis asia, että keskustelet Päätalosta, koska isäsi on sinulle rakas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Minäkin sanon aina isälleni, miten kiinnostavaa oli kuulla (sadatta kertaa) tarina Päätalon nuoruudesta tms. Ei se tarkoita, että minua aihe kiinnostaisi. Se tarkoittaa vain, että isä on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden puhua hänelle tärkeistä asioista.
Ootko myös kehitellyt niitä henkilöhahmoja eteenpäin ja innoisssnne kehittelette vaihtoehtoisia ja täydentäviä juonikuvioita?
Tuo on kyllä kaunis asia, että keskustelet Päätalosta, koska isäsi on sinulle rakas.
Ap
Miksi ihmeessä olisin? Johan kerroin, että aihe ei minua kiinnosta. Kyse on vain isäni mielenkiinnonkohteen huomioimisesta. Minä kuuntelen ja isä kertoo. Todennäköisesti isä loukkaantuisi jos lähtisin jotain omia kuvioita Kallen tekstiin keksimään. Karu vertaus, mutta se olisi melkein sama kuin lähtisin kiihkouskovaiselle esittämään vaihtoehtoista teoriaa Jeesuksen vaiheista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Epäilen vahvasti, että ne sinun kasviluentosi eivät kiinnosta ystäviäsi. Mutta osaavat olla kohteliaita. Toisin kuin sinä, jolle on ihan ylivoimainen ponnistus edes yrittää kohteliaisuutta.
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap
Minäkin sanon aina isälleni, miten kiinnostavaa oli kuulla (sadatta kertaa) tarina Päätalon nuoruudesta tms. Ei se tarkoita, että minua aihe kiinnostaisi. Se tarkoittaa vain, että isä on minulle tärkeä ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden puhua hänelle tärkeistä asioista.
Ootko myös kehitellyt niitä henkilöhahmoja eteenpäin ja innoisssnne kehittelette vaihtoehtoisia ja täydentäviä juonikuvioita?
Tuo on kyllä kaunis asia, että keskustelet Päätalosta, koska isäsi on sinulle rakas.
ApMiksi ihmeessä olisin? Johan kerroin, että aihe ei minua kiinnosta. Kyse on vain isäni mielenkiinnonkohteen huomioimisesta. Minä kuuntelen ja isä kertoo. Todennäköisesti isä loukkaantuisi jos lähtisin jotain omia kuvioita Kallen tekstiin keksimään. Karu vertaus, mutta se olisi melkein sama kuin lähtisin kiihkouskovaiselle esittämään vaihtoehtoista teoriaa Jeesuksen vaiheista.
Ihan vain siksi, että esitit ajatuksen, että ystäväni kuuntelisivat juttujani vain kohteliaisuudesta. Mutta meidän keskusteluissa tapahtuu tuo, mitä sinun ja isäsi keskusteluissa ei siis tapahdu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap puhuu ystäviensä kanssa, jos kaikki arkikuulumiset kerran ovat niin kuormittavia? Konkreettinen esimerkki olisi hyvä.
No viimeksi kun puhuin ystävän kanssa, puhuttiin politiikasta, ystävän työprojektista (jonka sisällön ideoimisessa autoin), viherkasveista, ystävän jaksamisesta omaishoitajana, kevään lintuhavainnoista, maasta x jossa olemme asuneet, unista joita olemme nähneet, yhdestä hyvästä kirjasta jota toinen suositteli toiselle, ystävän kirjoittamasta dekkarista jne Ap
Minusta tuo kuulostaa arjesta puhumiselta. Politiikka ja omaishoitajuus ei omaan arkeeni kuulu, mutta monilla nekin ovat osa ihan tavallista arkea.
Ookoo! Eli ero voisikin olla siinä arjessa, jota ihmiset elää. Kiinnostava näkökulma, kiitos! Ap
Lähinnä ero on siinä, että sinä luulet arjesta puhumisen olevan yksityiskohtaista kuvailua jokaisesta päivän aikana tehdystä asiasta. Nyt opit, että se ei ole sitä kuin joillekin todella puheliaille yksilöille. Meille muille se on tuollaista juttelua, mitä sinäkin harrastat.
Heh, mä opin nyt kyllä jotain muuta. Ja edelleen olen sitä mieltä, että monien puhe arjesta on aika konkreettisen tekemisen tasolla pysyvää vrt. Dekkarin kohdalla painotus kustannussopimuksessa vs,. henkilöhahmoissa
Ja viherkasveista varmaan analysoitte kasvien sielunelämää tms. :D
Heh heh. Enempi kasvualustaa, kasvupaikkaa, alkuperää, historiaa. Eli tämä oli esimerkki siitä, että asiat kiinnostaa. Ap
Eli puhuit KONKREETTISISELLA tasolla. OMG!
Konkreettisten arjen tapahtumien raportointi =menin tänään kukkakauppaan ja ostin viurivehkan.
Keskittyy tapahtumaan, mitä tein. Ei siihen, millainen kasvi viurivehka on. ApMitä väliä sillä on keskittyykö konkreettiseen tapahtumaan vai konkreettiseen kasviin?
Sitä väliä, etten mä ainakaan pysty kiinnostumaan ekasta. On ihan sama, ostaako viurivehka, makkaraa vai korun. Jotain vastaavaa me tehdään aina. Jos ostaa viirivehkan, voi kuulla siitä viirivehkasta jotain uutta. Ap
Kuulostaa jonkinlaiselta sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, ettei pysty edes neutraalisti kiinnostumaan siitä, mitä kaveri on ostanut. Eihän siitä nyt mitenkään intohimoisen innostunut tarvitsekaan olla. Normaali kohteliaisuus riittää. Sittenhän sitä keskustelua voi jatkaa sen viirivehkan kasvattamisesta, jos se on se enemmän kiinnostava asia. Minun pitäisi kyllä tosissani tsempata, että saisi oltua kiinnostunut viirivehkasta, mutta jos se olisi ystävälleni tärkeä asia, kuuntelisin kiinnostuneena. Tässä lienee ero sinun ja tyypillisen ystävän välillä. Sinä et edes yritä, jos ei juuri se aihe sinua kiinnosta.
Ei, vaan ystävien kanssa minulla puheenaiheita, jotka kiinnostaa molempia. Puolituttujen kanssa kuuntelen kyllä, mutta kuormitun siitä itse. Mut jopa tunnetaan töissä ihmisenä, joka tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja töissä mulle nakitetaan kaikki haastavimmat asiakkaat, koska tuun heidän kanssa toimeen. Mutta se on duunia, ei ystävyyttä. Ap
Onko sulla joku diagnoosi? En kysy ilkeyksissäni, vaan oikeasti kiinnostaa. Et ole ihan tavallinen.
Ei ole. Normaalia korkeampi äo on todettu lapsena (arvaan nyt raivomyrskyn), ylikeskittymiskyky on, asperger poissuljettu, mutta mitään ei oo löydetty, vaikka jotain outoa varmasti epäilty. Ap
Se äo ei ainakaan tunneälyssä näy. Toki yleensä onkin niin, että jos jollain osa-alueella on keskivertoa parempi, on toisella huomattavasti keskivertoa heikompi. Sinun vahvuuksiasi eivät ole sosiaaliset taidot ja tunnetaidot. Sen sijaan tietopuoli saattaa olla.
Heh, soveltuvuusarvioinneissa ja työtodistuksissa on mainittu vahvat sosiaaliset taidot. Mutta kuten jo sanoin, tunnen siinä feikkasvani. Nyt anonyymisti voin olla rehellinen. Ap
Se, että kuormittuu tavallisista puheenaiheista, osittaa kyllä kaikkea muuta kuin sosiaalista lahjakkuutta. Lähinnä poikkeuksellisen epäsosiaalista kuormittua noin pienestä. Ellei sitten kuulu niihin, jotka kokevat lapsena saamansa palautteen vuoksi olevansa niin paljon muita parempia, että kuormitus tulee siitä, kun pitää "alentua" tavallisten kuolevaisten tasolle ja jutella kauppareissuista ja työjutuista.
Voi olla, mutta kuten kerroin, täydestä on mennyt soveltuvuusarviointeja tehneille psykologeille ja työtodistuksiinkin päätynyt. Ap
Kumma kyllä voivat suoraan sanoa, että hei, viimeksi puhuttiin siitä ja tästä ja siihen liittyen olen miettinyt...oma veikkaus on, että jos kuunnellaan kohteliaisuudesta, keskustelu ei viritä lisäajatuksia ja innostusta jatkaa. Ap